Mäkin oon ollu viime aikoina huonolla tuulella ilman syytä, tai nyt oon vaan hiljanen ilman syytä. Ei huvita oikein nähdä ketään tai olla muutenkaan sosiaalinen, ja sitten kaikki kyselee että väsyttääkö, eikä jaksa selitellä ettei vaan huvita puhua tai tehdä mitään muutakaan. Jotenkin ajatteli että sitten lomalla leipoo pakkasen täyteen ja näkee kaikkia ihmisiä sun muuta, ja nyt ei saa mitään tehtyä! Ja aika menee hitaasti ja on tylsää. Onneks oon ens viikoks sopinu kaikkee kahvitteluja kavereitten kans että on pakko liikkua ihmisten ilmoilla, ohan se sit taas kivaa. Lähinnä ollaan nähty appivanhempia (eli ne ahdistaa), ja alkaa ahdistaan se kun koko ajan kysellään ja tyrkytetään kaikkee, vaikka eivät sitä pahalla tee, mutta silti! Uskois kerrasta, ja ei ihan kaikkea tarvi kysellä kun pikkulapselta, osaan tässä iässä jo pukea esim tarpeeksi päälle, kertoa jos haluan lepäämään, syötävää sun muuta. Enkä jaksais puhua koko raskaudesta tai tulevasta synnytyksestä kenenkään kans (paitsi täällä tietysti). Ja heti kun alkaa ärsyttään niin tulee paskamainen olo ettei osaa arvostaa kun toiset huolehtii ja haluaa olla mukana ja ovat kiinnostuneita.
Onneks paljo kukaan ei oo ahdistellu kyselyillä että joko jotain tapahtuu, ja jollekin jo sanonukki että jos joku kyseleekään niin laitan luurin kiinni enkä ilmota kellekkä mitään!!
Jee, saatiin äskön hoitopöytä ja laitettiin sinne kaikki vaipat, harsot sun muut ja pienimmät vaatteet haettiin varastosta sinne. Ja nyt kun saatiin hoitopöydän tavarat paikalleen pinnasängystä, niin saatiin sinnekin pedattua pikkuselle se äitiyspakkauslaatikko. Näyttää aika hassulta toi makkari, enkä viäkä tajua että siä se pötkö kohta tuhisee..
On joo kummasti henkistä kasvua tullut, vaikken sitä osaa eritellä (viimeks tänään tuli uusia ahaa-elämyksiä ja päätöksiä itsensä suhteen). Vaikka tuntuu tää odotusaika pitkältä niin tarpeeseen tulee. On aikaa sopeutua ja tottua ajatukseen ja uuteen elämäntyyliin, ois aika shokki kun yhtäkkiä vaan mukula putkahtas tohon varottamatta. Mutta silti tää aika on tuntunu pitkältä, ja vaikka kaikki on vakuutellu et sitten tulee ikävä raskausaikaa ja mahaa, niin en todellakaan usko että mun tulee!
Ny jännittää että koska niitä vaaveja alkaa putkahteleen tänne tammikuisiin!! Ja ihme kauhee kammo että jään tänne yksin viimeseks ja kaikki muut on jo saanu aikoja sitten omat nökerönsä!! Ihan kun sillä mitään väliä olis, mutta kuitenki.
