Tammivaavit 2

ou jee, tänään laskettu päivä! Ei kylläkään merkkejä mistään tositoimista kaikista neuloista huolimatta. Tai supistuksia on kyllä alkanu tulee, mutta ei mitään kunnollisia tai säännöllisiä.

Pampula ja muut sokruttajat: se sokru oli tosi jees. En oo ikinä ennen ollu, niin siinä meni vähän pidempään ku 5min (ehkä semmonen 20min), mutta kuulemma eka kerta on pahin ja sit tosiaan karvat heikkenee ja lähtee helpommin jatkossa. En ollu ottanu huomioon, että ei pitäis ajella karvoja ennen sokrua, joten häpykumpu (joka on ainoo paikka minne yllän) jäi sokruttamatta, koska karva oli liian lyhyttä, niin se ei sokerilla irronnut. Mutta se nyt ei haittaa mitään. Sain vielä tosi halvallakin sen toimenpiteen kun jäi osa tekemättä. Myöskin oli kipukynnys sen verran alhaalla, että päätin jättää häpyhuulet karvaisiksi, koska ei se siinä synnytyksessä ja parannellessa haittaa mitään. Saatan kyllä mennä toisekin, kunhan on paikat sellasessa kunnossa, että voi taas sietää pientä kipua. Ihanan puhdas olo kyllä jäi ja voin suositella! Oli ammattitaitoinen sokruttaja ja myöskin edullinen, että jos joku pääkaupunkiseutulainen haluaa vinkin, niin FreshUp asematunnelissa brassisokru 59e.

Pipsku ihana kuulla vauvaperheen arkea. Huima ajatus, että pian itsekin muuttuu Tissiksi. [;)]

Vauvan sängystä: meille synnärikäynnillä suositeltiin perhepetiä ja meidän mielestä se kuulosti tosi järkevältä. Ensinnäkin meillä on niin pieni asunto, että hyvä vaan jossei tarvii raijata tilaa vauvan sängylle. Toiseksi yösyötöt sujuu helpommin ja kuulemma vauvakin nukkuu paremmin kun sillä on turvallinen olo kun se kokoajan aistii vanhempiensa läsnäolon. Varmaan kapalo on hyvä, niin ei pyöri ihan tyhjässä. Ja siellä synnärillä ne sano myös, että vastasyntyneiden vanhemmilla on aistit niin herkässä, että ei ole koskaan tapahtunut sellaista, että jompi kumpi olisi vahingossa kierähtänyt vauvan päälle. Että ainoo tilanne missä sellasta voi tapahtua on jos vanhemmat/vanhempi on kännissä tai muissa aineissa.

Tunikako kirjotti mahakutinasta? Mulle taas on tullu hillitön nännikutina. Ärsyttävää kun ei pääse edes kunnolla raapimaan!

Elegia: Mulla kanssa välillä peräpukamia, ovat vaivanneet jo ennen raskauttakin, epäilen syyksi sitä, kun pyöräilen aika paljon. Siihen on mulle auttanut voide nimeltä Scheriproct, jota saa apteekista ilman reseptiä. Samoin pesen käsisuihkulla alapään joka kerta kakkosen jälkeen jos vain vessasta suihku löytyy.

Piudelle peukkuja, että tulee pian lisää kunnon suppareita! [:D]

Kummeja välillä mietitty täälläkin. Meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta miksei silti voisi olla kummeja? Ei olla vielä keneltäkään kysytty, mutta luulen, että muut kirkkoon kuulumattomat kaverit vois innolla ottaa kunnian vastaan, kun niillä ei virallisesti oo oikeutta olla kummina kuitenkaan. Myöskin ollaan mietitty jonkinlaisia "vauvankatsojaisia" kasteen/ristiäisten tilalle. Jos jollain on jotain hyviä ideoita, niin otetaan mieluusti vastaan!
 
Täälläkin kutisee vatsa! Mistähän lie moinen johtuu [8|]

Yöllä tulee heräiltyä aina vain tiheämmin vessakäynneille... Aina sitä tulee huokaistua, että joko taas! Muutenkin tullut nukuttua erittäin huonosti, joko on liian kylmä, tai liian kuuma.

Mulla tulee välillä semmoisia kuumeen tapaisia oloja! Ensin on aivan järkyttävän kylmä ja viluväreet menee pitkin selkää ja joka paikkaa, ja pitäisi vaan juoda ja juoda ja nukkua! Ja pääkin on älyttömän kipeä. Sitten hetken päästä virtaa kylmä hiki, ja pitää saada kaikki peitot pois päältä! Ja sen jälkeen taas sama rumba... [&o]

Nyt syömään puuroa, mitä ollaankin tässä 4 tuntia väsätty. Nam nam. [:D]
 
Tämä päivä onkin kulunut ihan vaan pakkasta pidellessä. Nukuttiinkin miehen kans pitkään, kun eilen illalla valvottiin ja minä tietysti taas myös yöllä supistelujeni kanssa. Mä en kyllä usko, että tää meidän bebe pysyy tuolla masussa tammikuun loppuun. Tai siis, mikäli noi napakat supistelut yhdistettynä selkä- ja alavatsakipuihin tosiaan kypsyttelee tuota alapäätä synnytystä varten, niin luulisi, että alkaa kohta olemaan kypsät paikat! Ja se kohdunsuuhan oli tosiaan jo viime ke:na ihan pehmeä... [8|] Eilen illalla tuli lisäks yht'äkkiä ihan ihmeellinen vihlova kipu tonne oikealle alavatsalle, joka kesti jonkin aikaa ja hävisi... [&:] Masukin tuntuu roikkuvan ihan ihmeellisesti tuolla alhaalla.


Tänään oonkin taas lueskellut noita neuvolasta saatuja opuksia synnytyksestä yms. ja kieltämättä lähestyvä synnytys vähän jo jänskättääkin... Jokatapauksessa pian se vaavi syntyy, vaikka menisikin LA:n asti. Ja teillä joillakin se h-hetki on jo ihan käsillä... iiiks! [:)]


Ai niin liittyen tuohon synnytykseen, onko teillä "jo lapsellisilla" kenelläkään kokemusta synnytysjakkaran käytöstä? Itse olisin sitä ehkä halukas kokeilemaan, kunhan tilanne on päällä ja mikäli kaikki etenee ihan normaalisti...
 
Prinsessa: ei ole kokemusta synnytysjakkarasta, ekaa kun odotan, mutta siellä synnärillä semmonen oli ja se vaikutti tosi hyvältä. Ite ajattelen, että aion kokeilla kaikkia mahdollisia apuvälineitä ja vaihtoehtoja mitä tarjolla on. Ilmeisesti välilihan ehjänä säilymisen kannalta seisten ponnistaminen olis paras. Siinä voi mies olla tukena jos menee ponnistusvaihe tosi pitkäksi. Ajattelin siis ensisijaisesti yrittää ponnistaa seisten. Toi synnytysjakkara on vähän niinku ponnistais kyykyssä, mutta ei tarvii rasittaa reisilihaksia niin paljon. Että se on mulla varmaan kakkosvaihtoehto. Ehkä jos sattuu olemaan vapaa allas, niin sitäkin voisi kokeilla.

Onko täällä muuten ketään muuta, joka aikoo sinnitellä luomuna mahdollisimman pitkään? Mulla ei oo mikään maailman korkein kipukynnys, mutta suhtaudun toistaiseksi ainakin synnytyskipuun niin, että se on positiivinen ja hyvä juttu ja siksi elimistöä (omaa ja vauvan) ei tarttis rasittaa ylimääräisillä kemikaaleilla. Tosipaikan tullen voipi kyllä olla, että mielipide muuttuu ja äkkiä...
 
Heissan! Täällä on kans maha alkanut kutiaan ihan kauheesti! Navan kohdalta, ja sitten tuolta kaikista alimpaa mihin ei meinaa itse ylettyä raapiin. Koittanut sit vetää kunnon abo base-töhnää raapimisen sijaan.
 
 Mua kans kiinnostas kokeilla sitä synnytysjakkaraa. Ei nappais selällään maata pedissä. Ei tuntus ehkä ihan niin raadolliselta ja "esillä olevalta". Joo, tyhmää tässä vaiheessa tollasta näytillä oloa surra, mutta siinä on itellä aina vaivaantunu olo, oli tilanne mikä hyvänsä. Siks en sinne sokerointiinka oo ikinä uskaltautunu vaikka muuten haluisinki.
 
 Muuten oon synnytyksen aatellu sillaiten, että niin pitkään luomuna kun vaan pystyy, mut kokonaan en oo aatellu olla. Luultavasti oon heti ekana parkumassa jotain helpotusta!! Luultavasti ihan tarpeeks tuskanen kokemus vaikka helpotusta saiskin, eli en aio kärvistellä kivuissani enempää kun on pakko.
 
Jes, kohta tekeen ja maistaan ekaa kertaa villisikaa!
 
Moi kaikki!

Veikkaan siis Piudea että hän saa ekan tammivaavin [;)] Nyt äkkiä joku tositoimiin!!!! Mä ainaki pulpahdan torstaina!! Miettikää fiilis ku tietää päivän tarkalleen...NELJÄ yötä enää.. HUH alkaa jo pikkasen jänskää!
Mä aion ainaki ottaa heti vaan kivunlievitystä ku tarttee! Turha kärsiä. Mun kaveri joka synnytti 11.12 ni sano et hänenki olis pitäny ottaa sitä jo aiemmin et turhaan venytti sitä... Et kaikki jeesi vaan kiitos! On niin helvetin kipee toi selkä sun muut paikat muutenki et voin vaan kuvitella kuinka paljon kipua tuntuu sit synnytyksessä [:@]

Mullaki on masun ja tissien kutinaa mutta ei oo AINUTTAKAAN raskausarpea!! [:)] Onks muilla tullu? Ahkera rasvaaminen siis palkitaan!
 
Masu kutiaa täälläkin aina välillä. Ei ole tullut yhtään arpea mulle vaikka en ole mikään hurjan innokas rasvaajakaan ollut.
Tänään iltapäivällä kauppareissun jälkeen poltteli häntäluun seudulla jonkin verran ja vihloi mutta kun käy makuulle niin nekin helpottaa. Huominen täytyis viel jaksaa ja sitten se onkin menoa. Uskaltaisko sitä ottaa sen keirsarinleikkauksesta kertovan lappusen tuolta kassista ja lukea mitä tuleman pitää...[:o]

Tänään iski oikeastaan ekan kerran paniikki tulevasta eikä suinkaan leikkauksesta vaan aloin miettiä et mitä sitten illalla tapahtuu kun muksu on jo vieressä?? Miettikää miten hirveää kun isukki joutuu lähtemään kotiin sairaalasta ja mä jään kahdestaan sen ailienin kanssa sinne? Mitä mä sitten teen ku se alkaa itkeä!!!?? Joo siis tissi suuhun kyl mä tiän mut miettikää nyt! Ja sit jos on hurjan kipeä siit leikkauksesta niin saako sitä edes muksua itse syliin sieltä sängystä...

No näistä selvitään kyllä ja en mä varmaan ainut ole näiden ajatusten kanssa ja se lohduttaakin todella. JOten pidetään yhtä mammat![:)]
 
Yamacraw: Älä huoli, jos et saa vauvaa viereen niin kello käteen ja hoitajaa soittamaan paikalle. Mä jouduin tekeen niin jatkuvasti kun kaksoset syntyi, en kertakaikkiaan saanut niitä kerättyä syliini yksin.
 
joo mun täytyy yrittää psyykata itseäni et "uskallan" soittaa sitä kelloa katsos kun on luonteeltaan sellanen mää itte -tyyppi!
 
Pari kertaa on tullut synnärillä pyörähdettyä (vuosina 2001 ja 2003) mutta tosta jakkarasta ei ole kyllä kokemusta. Täällä (joensuussa) ei jostain syystä silloin ainakaan "kannustettu" käyttämään noita, molemmat syntyi sängyssä "sukka-asennossa "[>:](Istuen ja nilkoista kiinni pitäen) kun kätilöt ei edes tarjonneet muuta vaihtoehtoa. Nyt kyllä vähän vanhempana ja "viisaampana"([:D]) haluun kokeilla muutakin.

Tääkin pyrkii pitämään synnytyksen "luomuna" niin kauan kuin mahdollista. Toisin olen  sitä toivonut sitä aiemminkin mutta sortunut jossain vaiheessa kohdunkaulan puudutukseen. Epiduraalille on tiukka ei ihan jo julmetun piikki-kammon takia ja toisekseen se, että siihen tuntuu liittyvän eniten riskejä.
Kohdunkaulan puudutus toimi toisessa synnytyksessä, toisessa taas ei. Ilokaasua kokeilin ja se oli aika must-juttu, kipua se kyllä ei vienyt mutta siirsi ajatukset toisaalle ja toi hetkellisen "nousu-humala"-fiiliksen eli hauskaa oli [:D], myös mies pääsi testaamaan kun kätilö ei ollut paikalla.
Nyt olen vain kuullut että ilokaasu on toistaiseksi pois käytöstä, syystä että vanhojen maskien mallin vuoksi kätilöt ja muut hoitsut & lääkärit joutuisivat altistumaan sille. Harmi jos pitää paikkansa eikä ilokaasua voi käyttää. :(

Voi että, yhtä paljon taitaa jännittää muakin "uuden" vauvan saaminen, jokainen on kuitenkin erilainen ja oma persoonansa, ja onhan tuosta viime kerrasta kuitenkin jo kuusi vuotta, että herkäksi vetää. <3
 
Kivunlievityksistä... [:D]
 
Mulla ensimmäisessä synnytyksessä kätilö alko suosittelemaan epiduraalia ku näki kuinka kipeä olin. Sanoin etten ikikuuna päivänä halua että sitä laitetaan ku pelkään niin paljon piikkejä [>:] ja oli jo kahtena iltana tökitty kipupiikkiä ja otettu verikokeita jne jne..[:@] no se kutsu kuitenki anestesia lääkärin paikalle ja sanoin sillekki että saa keksiä jonku muun vaihtoehdon, mutta en voi kuvitellakaan että se minua selkään tuikkaa sillä piikillä. No se oli oikein mukava lääkäri ja sano että voi puuduttaa selän pintaa ensin paikallispuudutteella ettei se epiduraalin laitto sattuis. Se hetken suostutteli ja annoin sitten luvan siihen. Se puudutti selkää ensin ja sitten kun se vaikutti kunnolla ni laittovat sen epiduraalin eikä tuntunu missään [:D] autto todella hyvin eikä ollu mitään kipuja seuraavaan aamuun asti. [;)] Ite kävelin suihkuun ja osastolle. No seuraava aamu oli kyl kamala ku kätilö oli leikannu välilihan (en ollu ees sillon yöllä huomannu [:D]) ja sit oli revenny yhestä kohtaa eikä se kätilö ollu huomannu sitä eikä tikannu ni olihan se kipiä.
 
Toista ku menin synnyttämään ni sanoin heti sinne mentäessä että haluan saman puudutus jutun ku viimeksi ja sainki ja mahtava kokemus oli taas synnytys. En olis kestäny sitä luomu synnytystä. En olis uskalatnu ponnistaa ja sit oltais oltu pissassa. Jos on vähänkään kipu herkkä ni kannattaa ainaki jotaki kivunlievitystä kokeilla. Se ponnitus vaihe on puudutettunaki "pelottava" ku tuntuu että se varmasti sattuu ku se sieltä tulee ulos, ni sit jos ei ole mitää puudutetta ni mulla ei ponnistaminen kyllä onnistuis.[:)]
 
Molemmilta otin myös ilokaasua aluksi ja sit jossai vaiheessa ihan puhdasta happea vaan ku oli niin napakoita supistuksia että ei meinannu happea saada.
 
Mutta jokainen omalla tyylillään. Muistaa vaan ajoissa pyytää kivunlievitystä jos tuntuu ettei kestä eikä jaksa kipuja. Ettei vaan ole sitten liian myöhäistä ku olis valmis ottamaan apua. Ilman mitään puudutuksia sattuu aivan varmasti ennemmän ku epiduraalin laitto tai verikoe [:D]
 
Yohanna: meilläpäin (eli kätilöopistolla) tuntuu ainakin olevan vallalla sellanen meininki, että selinmakuulta synnyttäminen on tosi vanhanaikasta ja huonoa kaikille osapuolille (paitsi kätilöille). Myös Viiviin kuvailemaa sukka-asentoa pidetään huonona, koska siinä häntäluu helposti tulee eteen vaikeuttamaan vauvan ulostuloa (?? tai jotain sinnepäin). Että varmasti löytyy asentoja, missä ei tarvii olla kintut katossa ja haarat levällään kaikille.

Meille jaettiin synnäritutustumisessa sellasia lappusia, missä oli vaikka ja mitä ihmeempiä asentoja sekä naiselle, että miehelle kirjaimellisesti tukihenkilönä. Tuli suorastaan Kama Sutrat mieleen. Löytyy varmaan netistäkin kaikenlaista, jos googlaa esim "synnytysasennot". Ja varmaan siellä myös paikan päällä neuvovat ja vaikutti ainakin siltä, että ne kättärillä suhtautuu positiivisesti siihen, että äiti menee vaan vaistojensa mukaan vaikkapa nelinkontin tai mitä ikinä keksiikään. Ja monet niistä kätilöistä on saanut synnytyslaulukoulutustakin, niin se tuntuu helpottavalta ajatukselta, kun oon ite sitä ajatellu käyttää.

Kiva, että muitakin luomuilijoita paikalla [:)]. Ittelleni tuntuu pahalta kaikki noi lääkkeet, ku oon lukenut miten ne vaikuttaa vauvaan. Että vauva voi olla esim passiivinen ja "lääketokkurassa" jopa kolme vuorokautta petidiinilääkityksen jälkeen. Ja myöskään ei tykkää injektioneuloista vaikka akuneuloihin oonkin tottunut. Ne tosin on n 10 kertaa ohuemmat ku injektioneulat, että ne ei sinänsä tunnu paljo missään.
 
Elegia: jep, samaa oon mäkin lukenut, että jos vaan pystyy, niin mahdollisimman paljon liikkeellä ja nimenomaan pystyssä. Että supistuksiakin olis helpompi kestää liikkuessa. Tietysti kukin tyylillään ja voihan tulla tilanne, että ei vaan jaksa olla pystyssä vaan haluaa mennä maaten.

En sinänsä pelkää ponnistamista yhtään, mutta pelkään välilihan repeämistä tosi paljon. Siks ajattelin, että seisten ponnistaminen vois olla hyvä juttu, koska sillon lapsen pää painaa tasasesti joka puolelta kohdunsuuta eikä jotain yhtä reunaa, mikä sitten helposti repeää. Ja vissiinkin ei kannattais ihan liian lujalla vauhdilla/paineella ponnistaa, niin ehtii kudokset venyäkin vähän. Mä luulen, että mulla se avautumisvaihe ja niihin liittyvät supistukset on ne pahimman tuntuset. Mutta mistäs sen tietää, sittenhän sen näkee ja kokee.
 
Järkyttävä väsymys [&o]

Mulla on tässä nyt n. viikon ajan ollut sellaista, että kun aamulla jotain syön, niin seuraavan kerran on nälkä vasta seuraavana aamuna?! [:-] Ei vaan tuu nälkä!

Ajateltiin tässä lähteä kävelylle... Jalat sanoo, että nyt kävelylle! (Tosin, vähän varovaisemmin taas, kun on koko päivän supistellut kipeästi, nyt iltaa kohti taas helpottamaan päin..)

Ois paljon asioita hoidettavana, hidasteena tässä on vaan yksi "virkahenkilö", jonka piti mulle soittaa 10.12, eikä ole vieläkään mitään kuulunut!! [:@][:@] (Raha-asioista kyse!) grrr!!!!!

Pakkanenkin lauhtui mukavasti, aamulla oli vielä -20 ja nytten on -2. Hienoa. [:)]
 
ÄÄÄHHHH

Mulla on nyt vasta ne ihme ruoka himot..koko ajan käryän että mitä söis ja silleen....döködskgödskgäakdsgök'KG'ÖADSKGÖ'KSDÖGK huoh.... tahtoo jotain mussuttaa....koko ajan... ja varsinkin jotain aivan ihme juttui kuten RAAKAA TAIKINAA....

Pittääpä illalla ottaa uuvet masu kuvat..ja näyttää noi mun ihanat taistelu arvet.
 
kuvia laitoin tonne toiselle puolelle vaikka tähänkin menin jo tunkeen nii ei näytä.. :P


Pistän uuden listan tätä keskustelua alkamaan eli tammikuun jännitykset ja ajatukset sitten tuohon uuteen listaan :D
 
Musta tuntuu joka aamu et mä kuolen näihin kipuihin. Niin järkyttäviä ja v-mäisiä et voisin oikeesti jo mennä itkemään hyvinkäälle et tehkää mulle jotain [:(] Käveleminen alkaa olee jo aika mahotonta, se paine tuolla alhaalla on ihan järkyttävä. Oon yrittäny venytellä ja jumpata edes vähän mut ne vaan pahentaa asiaa. Ennen oli vaan nivuset vähän kipeet mut nyt on häpyluu, nivuset ja lonkat suoraan sanottuna ihan paskana. Parin päivän aikana kävely on pitäny vetää ihan minimiin ku ei vaan kykene. Eilen oltiin lätkämatsissa ja huomas kyllä illalla et oli kävelly edes vähän päivän aikana (eli piti siis melkeen konttailla ympäriinsä). Sängystä nouseminen vihloo iskiasta ja sekös vasta mukavaa onkin..

Sori tällänen valitus mut mun vuos ei oo kyl menny tätä paremmin.. Vituttaa ja oon edelleen huonolla tuulella, lähinnä noitten kipujen takia ja sen, että tää meiän pikkukaveri on joku AD/HD -tapaus. Ja kuten naiset varmaan tiedätte niin tässä vaiheessa ne isoimmat potkut ei oo ihan kivuttomia [:D] yh kaippa sitä on pakko mennä petiin kattelee leffaa ku se on turha yrittää tähän aikaan nukkua kun kaverilla on jumppatuokio..
Voisin ehkäpä maksaa rahaa siitä et pääsisin mahd. nopeesti synnärille, viikon päästä en oikeesti enää kävele ollenkaan. [:(][:(]
 
Moroo!

Tässä kun pidän luovaa taukoa siivouksesta, niin päätin lukasta, että mitäs tänne kuuluu... Ja tännehän kuuluu jo vaikka ja mitä! [:-] Osalla on jo pienokaiset kainalossa ja osalla alkaa olemaan h-hetket käsillä. Kauheesti voimia jokaiselle oman olotilansa kanssa!

Meikällä oli eilen viimeisen kerran neuvolalääkäri. Kaikki oli muuten ok, mutta pissaan pamahti peräti neljän plussan verran sokeria. Senpä takia täällä tehdään nyt vuorokausimittausta verensokereista ja jos ei oo arvot suosituksien sisällä, niin ennen laskettua aikaa pitääkin sitten käydä äippäpolilla tekemässä muksusta painoarvio. Meillä kun ei neuvolassa ole ultralaitteita, niin semmosta ei saa ilman äippäpolilla käyntiä... Muuten kaikki on ok. Muksu on jo laskeutunut, mutta on vielä avosuutarjonnassa eli pää visusti alaspäin, mutta kasvot minun vatsaa kohden. Pitäisi kuulemma vielä kääntyä kasvot selkää päin, mutta jos isäänsä tulee, niin voipi olla utelias tapaus ja tulla tässäkin asennossa ulos [:D]. Kohdunsuu on vielä tällä hetkellä kiinteä ja kiinni (3 cm), joten siinä mielessä ei ole vielä lapsi ihan heti syntymässä... Voipi olla reilustikin helmikuun puolella tämän lapsen syntymäpäivä...

Oma olotila on harvinaisen hyvä. Kipuja ja särkyjä alaselässä ja lantion seudulla on, mutta en ole antanut niiden hidastaa. Kaikkea yritän tehdä niin paljon vain kun mahdollista. Joten ei kai tässä auta muu kuin nostaa ahteri tuolista ja ottaa hammasharja käteen ja alkaa jynssäämään suihkukaappia... Kuullostaa hullulta touhulta ja sitähän se onkin, mutta ku sillä saa kaikki listan raot kaikista parhaiten puhtaaksi [:D]. Ja muutenkin olen hieman skitso vessan ja pesuhuoneen puhtauden suhteen...

Mutta palataan taas asiaan ensi kerralla!
 
Hei kaikki!

Päästiin sitten eilen pikkusen kanssa sairaalasta pois. Pikkunen syntyi 31.12.2009 klo 13.25 ja poika sieltä tuli. Synnytys meni todella nopeasti ja itse en kauheasti muista mitään koko synnytyksestä. Ensimmäinen yö kotona meni todella hyvin. Kummatkin nukkuivat todella hyvin. Nukuin pitkästä aikaan hyvin kun ei kukaan tullut tunnin välein kysymään jotain tai muuten vaan herättämään. Olen saanut aika paljon univelkojani pois, mitä tuli synnärillä....
 
P.S miten toi merkin alhaalta sai pois... Yritin etsiä mut en löytänyt et mistä sen sai...[>:]
 
Moi emma!! Ja onnea nyytistä! Ollaan tän kuun täpinöitä kirjoteltu ton tammijännitykset (tms) otsikon alle!!
 
Takaisin
Top