Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mustikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei hemmetti. Nyt kun olin et nyt uni on simmuis et nukkkumaan, ni ei hornet koneet tietenkin lentävät edes takaisin tos meidän talon yllä. Hitto. Kolmas päivä putkeen kuuluu tota kamalaa ääntä. Tähän aikaa vielä. Eiks ne voi harjoitella jossai muualla kun mun talon yläpuolella. Ihan sama kun mä menisin niiden talon etee huudattaa lapsiani. Niin ärsyttävää tää on. Meijä koirat on iha paniikissa.
 
Oi että mulla on vauva kuume. Useat kaverit saanu jo pikkusen. Ei millään malttais oottaa omaa kääröä. Vaik järkevästi ajatellen toivois pikkusen kasvavan vahvemmaksi vielä.

Selkä on ihmeen kipee.. Tuli kannettuu puita sisälle ja lumitöitä parin päivän Ajan. Nyt pesty pyykkejä.
Jostain kumman syystä nyt oon huomannu et on tarvinnu juua vähän väliä.
Kävely on yhtä hidasta vaappumista.näyttää varmaa hassulta.
Eipähän tarvi itse katella..heh...
 
Täällä ei kärsitä uniongelmista,onneksi.Tai tuleehan sitä kyllä aamuöisin kukuttua,mutta niin se oli aikaisemmissakin raskauksissa ja niin kauan kuin se ei vaikuta pirteyteeni niin en häiriinny siitä. Yritän selitellä vaan,että keho totuttelee vähempään unimäärään.Muutoin on melkoista loppukärvistelyä ilmoilla.Töissä on heti alkuviikosta 7 maratonikokousta,joista neljä osuu iltoihin ( täyden työpäivän päätteeksi).Vauvan ollessa hereillä istuminen on hankalaa koska vauva ei mahdu liikkumaan ja oma olo on äärimmäisen tukala beibin venytellessä.Selän lihakset on siis todella piukilla ja kipeät. Vauva on raivotarjonnassa ja laskeutunut mikä toki on hyvä juttu,mutta nouseminen tuolilta ja jopa käveleminen on melkoista vaappumista.Näin tästä hyperaktiivisesta himojuoksijasta tuli ankka.Painonnostoa en uskalla juuri lainkaan nyt, koska suppareita satelee.

Mieliala onneksi on pääosin todella hyvä ja ukko on ihana!Myös muksut on jotenkin erityissöpöjä juuri nyt.Kai se on sitä hormonien aiheuttamaa herkistymistä...

Jaksetaan kaikki vielä vähän aikaa!!!
 
MInä taas mietin tänään sitä, että ei kyllä vauvakuumetta ole tippaakaan. Oikein pitänyt miettiä, että kai sitä oli joku syy siihen alunperin, että tähän tilaan tuli hankkiuduttua... Aivan päinvastoin siis kun Nanella. :wink Lähinnä kauhistuttaa, että mitä tuli tehtyä...
 
Ei oo vauvakuumetta tässäkään osoitteessa. Alunperin yllätys koko raskaus ja sitten raskausaikana mun äiti on yllättäen sairastunut tosi vakavasti. Koko raskaus ja tuleva vauva on jäänyt muiden asioiden varjoon.. Toivon ja uskon luonnon kuitenkin hoitavan hommansa ja rakkauden sekä onnellisuuden tunteen tulevan viimeistään, kun pieni lussuttaa tissiä :)
 
Jotenkin lohduttavaa kuulla, että kaikki eivät ole vain innoissaan vauvasta. Itselle tosiaan sanottu, että en voi saada lapsia, ja joskus aikoinaan itkenyt itkut aiheesta. Tämä raskaus tuli siis täytenä yllätyksenä, ja pahoinvointi oli aivan hirvittävää ensimmäiset 20 viikkoa... En edes tiennyt, että etova, oksettava olo voi jatkua niin pitkään. Nyt jatkuva oksentaminen on onneksi helpottanut, mutta jotenkin on silti vaikea iloita. Järki sanoo, että pitäisi olla todella onnellinen ja kiitollinen, mies on aivan onnessaan, mutta itsellä usein pelokas olo... kai luonto tosiaan hoitaa homman, ja jos ei äidinrakkaus iske heti synnytyksen jälkeen, niin ehkä sitten vähitellen lasta hoitaessa siihen kiintyy ja "rakastuu"... Mutta on tämä välillä pelottavaa. :oops:
 
Mä vaan toivon et tää olis ohi jo... Nyt se on pakko luovuttaa ja soittaa huomenna työterveyslääkärille ja pyytää sairaslomaa. Oon ollu koko viikonlopun töissä ja koko alakerta kipee navasta alas päin ja supistelee jatkuvasti (ei kuitenkaan onneksi silleen et pitäis synnärille soittaa tai lähteä) et ei tästä työnteosta tuu mitään... :sad001 ja kun ollaan yksin töissä lähes koko-ajan.
 
Täällon taas koko perhe kipeenä paitsi minä! Mies ja pojat kovassa kuumeessa ja yskässä, miehen vein Mehiläisen päivystykseen ja keuhkoputkentulehdus tuomio, sai tujut antibiootit...just reilu kk sitten oltiin lähes koko perhe tosi kipeenä. Ja me ei olla juuri koskaan kipeenä. Ihme juttu...miehellä alkoi eka viime viikolla korkee kuume joka kesti 4pvää, sit helpotti ja nyt taas ollu jo 4pvää kuume 39 astetta. Siis Luojan Kiitos mä oon sentään terve (koputan puuta!)! Pojilla alkoi kuume+yskä nyt viikonloppuna. Jotenkin raskasta tää kipeiden hoito kotona kun nukun muutenkin jo aika huonosti ja nyt sit öisin joutunu heräileen lasten kanssa.
Pää hajoo!
Ei sitten mitään toivoo omasta ajasta tai esim.kuntosalille paluusta...huoh.

Tuosta vauvan innokkaasta odotuksesta: ei sitä itelläkään tällä hetkellä kauheen innokas olo ole :D varsinkin kun kokoajan kämänen olo... Haluaisin vaan synnyttämään jotta loppuis tää raskaus-kärvistely.
Meillä oli esikoinen myös "puoli-vahingossa" tehty, mies on aina halunnut lapsia ison lauman ja minä en aiemmin ole ollut mikään luontainen lasten kanssa (ennenkuin sain oman), johtunee siitä ettei ollut mm.kokemusta lapsista/vauvoista ja niiden hoidosta. Olin esikkoa ennen pitänyt kerran vauvaa sylissäni hetken. Eli tosi vieraita oli mulle vauvat :D
Mies oli onnesta soikea kun kuuli ekasta raskaudesta, mä hysteerisenä itkin. Ja odotus aikana keskityin lähinnä kaikkeen muuhun kuin vauvaan.
Syntymän jälkeen tuntui että nyt se elämä loppui tähän, olin aika down varsinkin ekat viikot. Mutta pikkuhiljaa se rakkaus sieltä kasvoi ja sitten aika pian tehtiin perään toinenkin lapsi suunnitellusti ;) ja sitten vielä tämä kolmas!
Niin se elämä vaan muuttaa ihmistä ja haluja. En olisi 5v sitten uskonut että tälleen 31 vuotiaana olisin suurperheen äiti :D
 
Samaa mulla, oon ihan kyllästynyt olemaan raskaana :). Ennen tätä ihmettelin aina, että miten joku voi kyllästyä näin lyhyeen (40 viikkoa) kestävään juttuun. Joo-o, aivan helposti!
 
Mulla tuli ekaa odotellessa vauvakuume siinä puolenvälin tienoilla, kun miehen sisko sai vauvan. Nyt on ollut iloista odotusta oikeastaan koko ajan, tosin pieniä lonkkakipu-närästys-häntälujuilimisia jo on havaittavissa, jotka vähän latistaa.

Lapsihaaveita mulla ei ole ikinä ollut ennen kuin mies alkoi aiheesta puhumaan. Sitten kun yritystä alkoi olla, niin tuli km viikolla 12. Siitä sisuuntuneena (puolen vuoden päästä) uusi yritys ja sitten jo saatiin esikoinen aikaiseksi maaliskuussa 2011. Nyt samalla kaavalla. Ensin meni kesken jouluna 2014 viikolla 12, ja nyt toivon mukaan vauva matkassa loppuun asti. :)

Ekasta muistan nähneeni imetysunia ennen vauvan syntymää, nyt en ainakaan vielä. Mutta kerran olen jo synnyttänyt unissani. Se oli 24.2. päivämäärällä.
 
Mä kyllä odotan innoissani että minkälainen nyytti sieltä kohta syntyy <3 samalla tietty pelottaakin että miten sen kanssa pärjää ja osaanko olla hyvä äiti jne.. Myös se synnytys vähän jännittää kun ei tiedä mitä on tulossa :D

Onko muilla enää pahaa oloa? Mulla ne ekat 3kl oli sitä oksentelua ja pahoinvointia ja sitten keskiraskaudessa oli hyvä olo. Nyt oon huomannut että silloin tällöin iskee paha olo..en oo tosin oksennellut.

Sais kyllä pikkunen jo syntyä..alkaa riittämään tämä olotila. Ja haluaisin kans oman kropan takaisin :D
 
Pikkumyy-88, kyllä sellasia pahan olon aaltoja joskus tulee vieläkin, oon nyt rv 33+1, mut ei niin pahoja et pitäs oksentaa. Minulla taitaa lähinnä liittyä kipuihin. Sillon kun oikein supistaa pitkään tai viime aikoina iltaisin tulee ylämahakipuja ja meinaa happi loppua samaan aikaan, niin alkaa myös etoa.

Sanotaan, että jos on vaikea raskaus niin olis helpompi synnyts tulossa ja vastaavasti toisin päin. Tiedä noista... Esikoisen raskaus oli minulla aika helppo, ja synnytys kamala, yhdellä käverilla meni totaalisen päinvastoin. Pieni otanta, mutta jos yhtään antaa toivoa kellekään, niin ei siitä haittaakaan ole! :p
 
Mulla on tullut viime aikoina ehkä enemmänkin semmoinen haikea olo, että kohta tää raskaana olo ja odotus loppuu :grin Eli en ainakaan vielä ole kyllästynyt tähän olotilaan. Tietysti sitä odottaa, että vauva syntyy mutta kun oon voinut aika hyvin koko raskauden ajan niin koen, että tää on ollu loppujen lopuks tosi hienoa aikaa :)
 
Rähmä. Meillä kans nyt mies sairastu flunssaan kuume ja kova yskä. Sitte pojat ja tänään minä. Huh huh... on tää rankkaa olla raskaana ja flunssassa kun ei jaksa tehä mitään, ihan hoomoilasena oon. Onneks tää viikko on aika tyhjä. Ens viikko menoja täynnä.

Mä olin kans ennen mitään vauva haaveita.olin et ikinä en lapsii hanki. Kun sain sen käsityksen siskopuolelta kun se oli yksin huoltaja ja aina töissä. Ni mä olin lapslikkana koulun ohella. Vein siis tarhaan aamulla, hain lapset ennenku päiväkoti loppu, ja laitoin lapset nukkumaan ja samalla oma koulu. Mä siis hoidin kaikki siskopuolen hommat. Sit yöllä 22-23 aikaa se tuli kotiin ni painuin poikakaverille yöks. Sama rumba joka arki. Silloin mulla ei ollu omaa elämää. Mut ihme että se vauva kuume tuli kuitenkin 18vuotiaana.
 
Nyt ollaan sitten saikulla 2.2 asti. Ei kuulemma voinut antaa saikkea äitiyslomaan asti kun on niiiiiiiin pitkä aika siihen vielä (äippäloma kun alkaa vasta 13.2) Pomon kanssa sitä puhuttiin et olis kyl saanu kirjottaa sinne loppuun asti kun nyt mun sijainen ei voi aloittaa vielä kun jos sen työt katkeekin sit viel puolekstoista viikoks. Näin ekana saikke päivänä oli hyvä aloittaa koko talon siivous :grin tänään kun näyttää olevan olon puolesta hyvä päivä ni täytyy ottaa siitä kaikki irti.

Mulla tulee väillä sellainen huono olo, ei kuitenkaan ihan niin paha et oksentaa tarvis. Yleensä ku tulee ni on närästäny paljon ensin.
 
Täällon myös noita ajoittaisia huonoja oloja, varsinkin jos oon syöny jotain epäterveellistä niin heti ellottaa..tosin ihan ok niin ei tuu syötyä paljo moskaa :grin
Vkonloppuna esim. ostin heräteostoksena sipsipussin ja niitä oon koittanu maistella monena päivänä, mut ei pysty! Rupee ällöttään heti oikeen urakalla. Ja tuolla kaapissa ne odottaa kohtaloaan ku ei mies syö ja lapsille en anna.
Tuleekin syötyä lähinnä salaattia, tuoreita vihanneksia, hedelmiä, eri lihoja...pastat/riisit/leivät tuntuu jotenkin niin täyttäviltä ettei tee edes juuri mieli. Toisin kuin alkuraskaudessa leipä ja muut hiilaripitoiset oli ihan pop! Ja liha ei uponnut ollenkaan.
 
Kuulin tässä puolituttujen valmistautumisesta synnytykseen (heillä muistaakseni nyt tammikuussa laskettu aika). Ovat ottaneet sängystä petauspatjan pois ja autossa mukana pyyhe, jos menee lapsivedet. Niin ei sitten likaannu paikat niin paljon!

Mua jaksoi toi naurattaa kuullessani ja naurattaa edelleen, jos murheena synnytyksen suhteen on se, että mitä se lapsivesi sotkee :D. Pitäisi varmaan ehdottaa, että myös matot kannattaa kerätä pois ja sohvalle laittaa muovipäällyste, ja oikeastaan voihan sitä kulkea sitten vaipoissa koko ajan, ihan varmuuden vuoksi?
 
Sanoja tuntuu hassulta ottaa se sijauspatja pois, eikös sen vielä saa pestyä. Patjaa ei.. Omasta kokemuksesta maito tahrii sängyllä imettäessä tehokkaasti, jos vauvan suusta (tai toisesta tissistä) valskaa.
 
Takaisin
Top