Tammikuun turinat

Meillä ainakin esikoinen jatkaa päiväkodissa kun kerran viihtyy. Sehän tuntuisi siitä rangaistukselta, jos joutuisi jäämään kotiin, jossa sais päivät vaan odotella, tyyliin 'odota kun imetän/ vaihdan vaipan/nukutan ensin vauvan, että sitten voidaan askarrella JOS se nukahtaa, ulos ei kuitenkaan voida näin kylmällä mennä...' kivaa? Tyttöparka tylsistyis ja turhautuis kuoliaaksi. Itsekin jatkan vähän opiskeluja ilman taukoa, ja vauvan kanssa se saattaa onnistua, kahden kanssa ei onnistuis.
 
Meillä on molemmilla miehen kanssa ruskeat silmät ja ruskeat hiukset, joten oletan vauvallakin olevan näin :) Mun tukka on vaaleampi ja miehellä melkeenpä niin tumman ruskea että vois luulla jopa mustaksi. Miehen ihonväri on myös tummempi, joten kiva nähdä millainen pallero sieltä sitten tulee :)
 
Meijän pojalla on ruskeat silmät ja vaalean ruskea tukka, veikkaan et tyttölläki tulee olemaan ainakin nää mun ruskeat silmät :)
 
I feel you ninnuli87....nimim.itse olin kipeenä ennen joulua sen 3vkoa. Toiv helpottaa pian!

BabyBlues: samoilla linjoilla, olis lähinnä vääryys riistää pojilta päiväkodin toiminnallisuus ja pitää ne kotona väkisin. Nytkin alkoivat jo ulista että "koska tarhaan? äiti me halutaan tarhaan!" kun olivat monta päivää kipeinä äidin kanssa kotona :D
Mulla oli myös opinnot kesken kun kakkonen syntyi, aika pian esikko sit laitettiin tarhaan jotta sain rykästyä 2 lopputyötä, Suomeen ja ulkomaille kasaan. Tuossa reilu vuosi sitten sainkin kaksois-korkeakoulututkinnon taputeltua. Ihmettelen kyllä :grin oli, ja on edelleen aivot niin narikassa etten oikein tiedä miten sen tein! :book1
 
...niin ja kakkosen keski-ja loppu-odotusaikana lensin n.joka toinen viikko ulkomaille koulu-asioissa. Mummo ja mies hoiti esikoista. Oli kyllä semi rankkaa hommaa. Ei ihme että sain hirveet turvotukset loppuajasta...ja se stressin määrä huhhuh..olin kyllä aika hullu kun tuollaseen lähdin, mutta kun kerran jotain aloittaa niin periksi ei anneta :grin nyt se luojan kiitos historiaa
 
Mullakin opinnot kesken nyt, että en aio oikein äitiyslomaa pitää. Pienen voi kuitenkin ottaa mukaan kun on luentoja vain satunnaisesti nyt keväällä, ja syksyllä ei sitäkään vähää kursseja enää, 'vaan' just sitä kirjoittamista..............saa nähdä mistä sitä univelkaisena repii inspiraatiota siihen hommaan. Pitää palkata joku ruoskimaan jos näyttää ettei oma aikataulusuunnittelu johda tuloksiin...
 
Opiskelu, lemppari aihe. Alotin nykyisen koulun kun kolmesta nuorin oli 5vk, ja nyt valmistun etuajassa ja viimeiset 5-6vk jää synnytyksen jälkeen. Meillä ei isommat olleet ekaan 1,5 vuoteen edes hoidossa, ei ulkopuolista hoitoapua vaan kummasti sai sumplittua. Nyt jo haaveilen neljännestä koulusta ja ammatista :) tosin mies sanoi jos olisin kotona vaikka kun en ole äitiyslomia viettänyt kunnolla kun esikoisesta.
 
Opiskelu toi kyllä hyvää vastapainoa vauva arkeen, vaikka rankkaa oli. Nautin kyllä kun "joutui" lukemaan ja kirjoittamaan...sai aivot virikkeitä, ja yllättäen luovuus ei kyllä tuntunut kärsivän, päinvastoin. Tosin arvosanat tippui keskitasoon ja olin hajamielinen, vaikea oli alkuun hyväksyä kun on suoriutuja-luonne, mutta pakko oli hieman antaa itselleen hihnaa.

Täällä myös ihan uuden alan opiskelut haaveissa jos vain rahkeet riittää tulevaisuudessa. Tosin firman hommia tarvitsee samalla hoitaa jonkin verran...Mies onneksi tukee ja rohkaisee opiskeluissa vaikkei itse niistä perusta.
 
Mä luulen et meidän tyttö tulis tuuhea tukkainen pellavapää. koska mä ja mun mies ollaa vaaleita. Eka oli vaalee tuuhea tukkainen , toka mustat hiukset ja kolmas on kans vaalee tukkainen.Et en tiiä mistä ihmeestä toi kakkonen sai mustat hiukset. Oikeesti se näyttää ettei sovi meidän perheeseen kun muut on vaaleita. Arvatkaa vaa Oliko kiva kuulla et oonko käyny vieraissa kommentteja vaikka näyttikin ihan kopiolta veljestää. Hih...
Tai mä luulen et täst vois tulla kikkara pää,miehellä on meinaa kikkura tukka. Mut lapset saanu mun suoran paksurakenteiset hiuslaadun.
Mun äiti toivookin tytölle enkelin hiukset. Eli semmoiset kiharat. Mä en kyl haluis. Vaikee leikata ja sit ne törröttää joka paikkaan. Hmm...

Mä oon maanantaista lähtien ollu flunssassa. Kova kurkkukipu ja nyt nuha joka ei näytä helpottavan . Et tää on nii ärsyttävää kun saa niistää kokoajan.

Luulin jo eilen et nyt joudutaa lähtee sairaalaan synnyttämään kun supparit ilmesty pitkän ajan jälkee, kovana ja kova paine alapäässä. Se tuntui kuin tunkis itsesä ulos väkisin. Onneks helpotti. Ei meinaa olis kiva synnyttää kovassa nuhassa. Ihmettelen kyl et ei kuumetta ole ollut yhtään vaik olo on ollu ihan sekainen.

Mulla ei oo koskaan menny lapsivedet. Sairaalassa puhkastu kalvot. Saa nähä mites täs käy.
 
Ai täällä on muillakin liikkeellä tota kovaa kurkkukipua ja nuhaa. Huh kurkussa on kaktus. :sad001

Yritin saada kylmä sekä kuumaa juotavaa alas, mutta ei. Tuleekin tosi haastava päivä, lisäksi puuroakaan en saanut menemään alas. Taidan siis vetää peiton korville ja maata koko päivän. :hungover:

Mukavempaa viikkoa muille. Ps.mullahan muuten alkaa huomenna äippäloma, iiks. :)
 
Täällä myös flunssaa...tuntuu olevan paaaaljon liikkeellä nyt. Inhottavaa olla puolikuntoinen, mulla vielä toinen taapero kotona seurana kun sen verran tukkoinen ettei tarhaan raaski laittaa. Katsellaan piirrettyjä ja hömpötellään :wink
Inhottavinta on tää päänsärky mikä jyllää! Vie mehut kokonaan eikä viittis popsia paracetamolia...
 
Mä olen myös niiskuttanut joka aamu, helpottaa sitten päivää kohden. Tänään tosin taas hengenahdistusta ja aamusta oli oikein oksettava olokin :sad001. Mahan yksi kohta on ollut myös iha hipaisuarka eilisestä lähtien, taitaa siellä kudokset venyä ja paukkua... Inhottavia nämä vaivat, näiden takia odotan synnytystä vielä enemmän.
 
Minä ostin tuohon kipeään kurkkuun sellasta Posivil Spray -kurkkusuihketta. Oli vähän kallis suihke (15 ja risat) mut se kyllä helpottaa. Eikä lukenu ettei sais käyttää raskausaikana, luonnon ainesosista. Ja sit iltasin oon laittanu Vicks Vaborubbia -vai-mitä-se-nyt-on- kaulalle ja rintaan. Vähän helpottanu oloa. Ei liikaa helpottanu kuitenkaan, ihan sain valvoo puolet viime yöstä mut ilman noita varmaan ois ollu vielä tuskasempaa.
 
Justiin kysyin apteeksista mitä saa käyttää niin, panadolii tottakai, bafucia kurkkukipuun, otrivin nenäsuihketta tukkosuuteen ja posivil zink kuumajuomajauhetta ainakin noita.
 
Oltiin eilen miehen kanssa salilla (vielä kun se kahdestaan ilman järjestelyitä onnistuu...) ja kotiin ajellessa mies kertoi; meidän salilla käy aika paljon portsareita ja kehonrakentajia, ja eilen yksi kolmen tällaisen kopla oli keskustellut raskaana olevista naisista ja synnytyksestä (mistä lie saaneet innoituksen...). Pääpointit keskustelussa oli olleet ihmettely sille, miten miehet antaa naisten lihoa raskaana ollessaan ja syödä mitä vaan jne. Ei varmaan tarvi sanoa, että näillä on sellaset missityttöystävät.

Aattelin siinä, että ens kerralla voisin mennä näitten luo ja huokaista päätäni pyörittäen "voi pojat..." :D. Voi tulla karut totuudet ilmi, jos noista yksilöistä joskus isiä tulee. Ja sääliksi käy niiden naisia..
 
Ei meinaa millään tää olo parantuu. Limaa ja räkää tulee vaik millä mitalla arvatkaa vaa kuinka hehkeältä näytän kun nenän alusta näyttää ja tuntuu raastinraudalta.

Tänään erehdyin juoksemaan kun posti tuli. Ihan mahtava olo tuli mut läähätys senkin edestä kun piti puhuu puhelimessa samaa aikaa. Tunti tuon jälkee oli mahtavat liitos kivut, kävely tuskaa kaupassa.

Mä ihastuin juoksurattaisiin aattelin et ne pitää ostaa myöhemmin vielä ni lenkkeily syksylläkin onnistuu maastossa. En tykkää olla paikallaa löhötä. Nyt on tän raskauden aikana saanu tarpeekseen löhöilystä. Toimintaa.
Jos aikaa vaan on ni vois lapsien kans käydä vaeltamassa. Jossai lapsiystävällisessä paikassa.

Ainii masu asukki on nyt pysytelly pää alaspäin. Pylly pyörii tossa ylhäällä kivasti musiikin tahdissa.
 
Sanoja: mä joskus vuosia sitten kuulin myös erään miespoppoon keskustelut ravintolassa, kun yhden heistä vaimo oli juuri synnyttänyt ja äijät oli ilmeisesti varpajaisia viettämässä...Tämä juuri isäksi tullut Haukkui vaimoaan(!), en edes viitsi sanoa miten pahasti, kaverit nauroi ja kommentoi myös hävyyttömyyksiä siihen päälle. Arvatkaa olisko tehnyt mieli mennä sanomaan pari valittua sanaa!! Siat! Vaimo juuri synnyttänyt pienen ihmeen ja mies kaljan ääressä vaan haukkuu tätä....k***pää...:angry4
 
Osa miehistä (ja naisista) vaan ei käsitä sitä, että jokaisen kroppa reagoi omalla tavallaan. En mä itsekään tajunnut, että voin lihota jotenkin näin kontrolloimattomasti raskauden aikana, vaikka en syökään hurjan epäterveellisesti. Ennen liikuin todella aktiivisesti, mutta raskausaikana se on ollut voinnin takia mahdotonta. On tässä ollut sulattelemista entisellä anorektikolla...

Onneksi mies ei ole kertaakaan sanout mitään negatiivista painon tai muunkaan suhteen. Eivät varmaan taustan takia ole uskaltaneet neuvolassakaan huomautella, vaikka kiloja on siunaantunut ihan liikaa (tosin ilmeisesti ainakin lääkärin mukaan paljon nestettä).

Ex-mies taas kuului juuri siihen porukkaan, jolla ei ole arvot ihan kohdallaan. Onneksi ei lasta hänen kanssaan tullut... kyseessä siis oli etelä-amerikkalainen, jonka mielestä naisen piti tosiaan olla mallimitoissa. Itse sain kommenttia, kun "läskeimmilläni" olin hänen kanssaan 176 cm / 55 kg. Raskauden suhteen muistan kuunnelleeni kommentteja siitä, miten vauva pitää leikata ulos ajoissa, ettei lantio ehdi levitä, ja miten rinnat täytyy sitten heti fiksata imetyksen jälkeen... miehiä löytyy joka lähtöön...

Nyt tämä muumimamma lihoaa täällä rauhassa ja luottaa siihen, että imetys ja liikkuminen raskauden jälkeen karistavat liikakilot sitten ajallaan.
 
Kävin lukemassa tuolla tammikuisten puolella ja iski tajuntaan, että meilläkin alkaa synnytysasiat olla jonkun viikon päästä totta (paitsi ne pienet ja kiireiset, olikos jo yksi maaliskuun ihanuus syntynyt). Aika rientää arvon vaappujat, siitä ne kilot karisee samalla. :)

Pikaista paranemista flunssautuneille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top