Tammikuun tarinatupa

Vesimeloni: Oon muutes ihan samanlainen ku sinä eli äärimmäisen huono yksin nukkuja. Vaikka tietäsin että mies ei oo edes tulossa yöks kotiin jos on jossain reissussa niin meikä vaan valvoo ja nukkuu pienissä pätkissä.. Voi sitä iloa, kun mies varmaan kohta alottaa vuorotyöt, niin täälläpä valvoskellaan kun se on yövuorossa :D voipi olla railakkaita aamuvuoroja tiedossa :D
 
Jolane, onko sulta katottu kolesterolit raskauden aikana? Jos on, niin on aivan normaalia, että arvot on koholla. Raskaus vaikuttaa. Vasta imettämisen lopettamisen jälkeen kannattaa mennä kontrolloimaan rasvat, sillon ne taas näyttää normaalia tasoa. Näin kertoi mulle työterveyshoitaja.
Minä kävin verenpainekontrollissa äitipolilla tänään. Ihan hulppeat lukemathan se kätilökin jo sai ennen lääkärin vastaanottoa: 165/111... ja lääkärin varmistettua asia vanhemmalta kolleegalta, sain kuulla ettei pillerimääräni suinkaan pienene vaan lisääntyy yhdellä: Albetolin lisäksi pitää alkaa ottaan 1 tbl Adalatia aamuisin.

 
Täälläpä on ollu alkomaholikeskustelua :D

Itse olen pitänyt täysin nollalinjan koko raskauden ajan (ja sitä ennen olin muistaakseni 3kk juomatta noin muuten)... Tupakointi lopetettiin miehen kanssa yhdessä vuosi ennen raskautumista, eikä kumpikaan oo repsahtanut ja nyt kun lapsikin tulee niin eipä tulis mieleenikään alottaa uudelleen niin huonon asimerkillistä tapaa. Tuskimpa sitä tulee pahemmin enää juotuakaan...

Mun mies osaa juoda silleen sivistyneesti, mutta mä en, myönnän sen et mulla saattoi yhden "keskiverto" baari-illan aikana mennä pullo viiniä, 6 drinkkiä ja 5 kaljaa ja pari shottia, että rairai... emoticon

Tiedostan itse sen ongelmaksi ja sen takia oon jo muutaman vuoden juonut tosi harvoin...

Ok, osaan mä juoda kohtuudellakin, mutta en näe siinä mitään järkee joten nollalinja mulle kiitos.. :D

Kaiken lisäksi mulla tulee tosi pahoja krapuloita (no hei ihme tuolla juomisella) ja saatan olla kolmekin päivää tosi masentunu sen ryyppäämisen jälkeen.

No nyt mä kuulostan kyllä ihan kauheelta deekulta. Mut kai se on tärkeintä että itse tiedän että se ryyppääminen ei mulle oikeen sovi. Tykkään mennä sinne baariin myös oleen selvin päin. Mulla ei oo onneks sellasta kaljan/viinini/viinan himoa koskaan, että se tulee vasta sitten kun oon vaikutuksen alaisena.

Mun mies saa mun puolesta juoda sillon kun haluaa, koska se on ansainnu mun luottamuksen joka tasolla. Ei sekään kiellä mua syömästä suklaata tai lähtemästä shoppaileen. Mutta ei se halua juoda kovin usein, ja parempihan se niin on tietenkin...


Meinasin toivottaa loppuun kaikille hyvät viikonloput, mitähän aikakautta mä oikein elän?? Tää sairasloma on sekottanut mun ajantajun...
 
Meillä on myös ollut viinaksien suhteen nollalinja koko raskauden ajan, tai oikeastaan siitä asti kun ruvettiin vauvaa yrittämään. Tupakointi loppui myös siinä samalla, kun ei kumpikaan meistä ole enää vähään aikaan polttanut muuten kuin ollessaan viihteellä. Minua ei jaksa baareissa selvinpäin notkuminen kiinnostaa, mutta eipä siellä tullut käytyä kovin usein ennen raskauttakaan, kallista hommaa. :p Miehellä olisi lupa mennä miten tahtoo enkä juomastakaan sitä ole missään nimessä kieltänyt, mutta tuo on niin ihana ettei solidaarisuuttaan suostu alkoholiin koskemaan pitkällä tikullakaan. :) Baariin lähtemisestä puhumattakaan.

Mutta asiasta kymmenenteen; meidän masuvauvalla oli viikonloppuna hikka! :D
 
Siis joo multa katottiin viime viikolla kolesterolit ja kysyin vielä labraan aikaa varatessani, että voiko raskaus vaikuttaa arvoihin, niin sanovat että ei voi. Eikä sekään, joka otti ne kokeet, niin maininnu että raskaus vois vaikuttaa. Eilen sit lääkäri soitti ja kokonaiskolesteroli oli niinkin hirveä kuin 7,1 (viime huhtikuussa tasan 5). Kysyin sit lääkäriltä että voiko raskaudella olla noin paljon vaikutusta niin ei sekään tienny. Arveli että ehkä voi mutta ei ollut varma.. huh huh, olishan noista jo jonkun pitänyt se tietää. Sit mun piti itse sille lääkärille sanoa, että laittaisi sen lähetteen sinne koneelle jotta voin käydä uudestaan taas puolen vuoden kuluttua (en siinä vaiheessa tienny että imetyskin voi vaikuttaa). Lupasi laittaa ja tokaisi vaan että ethän sinä sitten enää ole raskaana. Vaan eipä tiennyt hän sitäkään että myös imetys voi näihin arvoihin vaikuttaa. Noh, tutkin asiaa sitten tuossa illalla ja kuinka ollakkaan mm. novodiabetes-sivulla lääkäri oli kirjottanu, että missään nimessä ei raskauden ja imetyksen aikaan kannata rasva-arvoja ottaa, koska se vääristää niitä. Myös muilta sivustoilta löytyi samanmoista tietoa. 

Uskomatonta, että voi olla tällaista terveydenhuoltoa ettei tuollaisia asioita edes lääkäri tiedä perkele. 

Sainpas purettua.. huh, helpotti :D mutta muihin asioihin.. 

Mesore, minä kans olen huomannut pari kertaa että kaverilla on vatsassa vissiin hikka ku nykii sillai jännästi :D Ihana :D

Muutenkin olen niin onnellinen, kun vauva liikkuu lähes koko ajan, potkii ja myllää siellä kuin joku olio olis tulossa mahasta läpi :D Semmonen pikkumussukka siellä.. voi kun saisi jo pikkuisen syliin, ei millään jaksaisi odottaa enää. Mutta parempi vaan että kasvaa ja kehittyy tuolla masussa että jaksaa sitten pikku yksiönsä ulkopuolella omin avuin hengitellä :)

Ihana  vapaapäivä, nyt koirien kimppuun ja sit jatkuu operaatio kanin ja koiran totuttaminen toisiinsa :D joka btw on sujunut tähän asti hyvin, ei mitään ongelmia.. 
 
Mullon alkanut nyt tekeen mieli alkaa taas tekeen jotain pientä harjoitusta meidän wii fitillä, mutta voimat on kertakaikkisen loppu tän räkätaudin takia. Eikä varmaan kannatakaan kipeänä alkaa tekemään mitään.
Eilen jo luulin et hei alkaa paraneen, mut paskat. Aamulla oli entistä kipeempi kurkku eikä tuntunu ääntä tulevan. Hyvä et ukko sai aamulla selvää ku hinkusin sille että saanko kurkkupastillin.. Taas joka paikka täynnä räkää ja limaa vaikka eilenki tuli vettä vaan - kuten yleensä kun on paranemaan päin. Onpa arsesta.

Koirien kans tekis mieli myös käyä käveleen, kun on lauhemmat kelit, mut ei, kun ei voimat riitä, eikä varmaan kannata lähteä hakemaan keuhkokuumetta ulkoa. :(

Mä tahon parantua! Eikö raskausoireet ja -kivut riitä vaan sit pitää vielä sairastaa muuten vaan. :D
Haluaisin jotain pientä tehdä sen eteen ettei synnytyksessä olis ihan huono kunto, mut tällä hetkellä ei kykene.
Johtuisko toi mielihalu justiinsa siitä kun nyt ei pysty? Jos se menee ohi sitten ku on terve? :D Voi dääm!
 
Haluuttekos kuulla hammaslääkärijuttuja? Ei se mitää, kerron silti!

Kävin viikko sitten hammaslääkärissä pelkopotilaana kun hampaastani oli lohjennut pala about puol vuotta sitten ja reikä siinä oli niinkuin tiesinkin ja juurihoito täytyy tehdä. Laittovat mulle lääkepaikan siihen .. Noh, ei siinä mitään... Seuraavana päivänä ien alkoi mustua hampaan molemmin puolin ja soittelin hamppilekuripäivystykseen että mitä hittoo? "Se on varmaan vaan mustelma niistä puudutuspiikeistä". Mustat kohdat hävis ja tilalle tuli molemmin puolin valkoiset kohdat. Taas soitin ja sano että tule seuraavana aamuna näyttämään kun kerta on vaaleat pallerot.. Menin sit lauantai-aamuna päivystykseen, siellä oleva lääkäri ei ollu koskaan nähnyt vastaavaa, sano että näytti palovammalta että ei ollu ainakaan mätää, mitä ite pelkäsin. Tuli sunnuntai ja päivällä kielellä tunnustellessa ientä, huomasin että ientä painaessa siihen ikeneen tulee kuopppa!!! Mä menin ihan paniikkiin et mun ikenet syöpyy,, Ei oo koskaan ahistanut niin paljon! Hammaslääkäripäivystys oli menny jo kii ( MIKÄ päivystys on auki klo. 9-12) !!! Soitin normipäivystykseen ja sano et ei voi auttaa mua siellä, jee. Itkin koko päivän ja yön valvoin ja pelkäsin seuraavaa aamua että mitä mulle tapahtuu.. Ei pystyny syömään ollenkaan. Onneks meil oli jädee pakkasessa! Eilen menin sit taas päivystykseen, siellä lääkäri hätääntyi ja alko selittää jotain kasvainkudoksesta!?! WTF? Se soitti keskussairaalaan ja laitto kiireellisen lähetteen suupolille. Tänään kävin siellä, epäilee että viime tiistaina on lääkäri käyttäny jotai huuhteluainetta joka on tehnyt mun ikenet tommoseks.. Se valkonen läntti on kuollutta kudosta ja sen alla kasvaa kuulemma uutta. Mulla on nyt antibioottikuuri ja suuhuuhdekuuri ja kahden viikon päästä kontrolli suupolilla. Miten mulle aina käy tällasta skitsoo emoticon

Hyvät uutiset: Kävin tänää myös kontrollissa kohdunsuuntilanteesta. Tilanne pysyny ennallaan!! Lyhentyny 2 mm viime kerrasta eli ei hälyyttävää.. Sanoi että kohdunsuu raottaa hieman mikä kuulemma ei haittaa kun paikat on kuitenki kiinni. Painoarvio oli 624 grammaa <3 Ihanaa kun ollaan menty se 600 raja yli!!! Ja ihan ku olis pallit vilahtanut kuvaruudussa :D En kyl tiiä kun lääkärikin päivitteli että on niin vilkas tapaus et ei meinannu hetkeekään pysyä paikoillaan, että oliko ollut sit häivähdys napanuorasta. Jälkeenpäin mietin että aika isot ne pallit kyl oli sen vauvan kokoon nähden ;) Et ei välttis ollut ne! Mut jännityksessä edelleen eletään aj tää on niin kivaa!
Sairasloma jatkuu 28.1 asti, silloin neuvolalääkäri ja siltä mahdollista lisälomaa.. Ajattelin että mikäs tässä, mennää vaikka loppuun asti ;D En kuitenkaan oikein voi olla työssäni kun seisominen aiheuttaa hirveen painon tunteen alavatsaan.. Ja supisteluja tulee myös, onneks epäsäännöllisiä. Kaks kertaa oon kellottanut mutta sitten on loppunut.

Aika itsestäni kertova tarina mut oon tällä hetkellä aika itsekeskeinen tän suuvaivan takia. Huoh. Ei pahemmin muu kiinnosta. Mä oon nyt jo laihtunut varmaan sen kaks kiloa ja joudun syömään litkuja vielä varmaan ainakin viikon että voi helvata! Antakaa vinkkejä nestemäisiin ruokiin ja pirtelöihin!!!???Jos teillä semmosia on korvan takana :)
 

Voihan mielialavaihtelut ja herkistely!

Töissä tapahtunutta: 

meillä on työporukassa melkoisia Suuria ja Taiteellisia Persoonia ja kaikilla on vahvat mielipiteet ja aina välillä tulee pieniä konflikteja tämän vuoksi. Mutta se on ihan ok, näin tää paikka toimii. 

Itse oon semmonen sovittelija ja äärimmäinen diplomaatti (tosin esimiesasemassa on pakkokin olla). Vaihdoin joku aika sitten hommia ja uusien haasteiden edessä oon ollut vähän epävarma työni laadusta ja jatkuvasti kyselenkin palautetta esimieheltäni ja tiimini jäseniltä. Näin varmistelen, että en tee jotain hölmöyksiä mitä en vaan ite huomaa. Ja palaute on ollut koko ajan hyvää, eli osaan hommani kyllä.

Noh, sitten tänään avasi päänsä yksi ihan eri tiimissä, täysin eri työtä tekevä Suuri Persoona (joka on tunnettu paskamaisesta luonteestaan ja epärakentavasta asenteestaan, mutta on hommissaan ihan guru). 

Se aika yksiviivaisesti lyttäs mun työpanoksen ja haukkui koko työnjäljen paskaksi. Silleen… no kiva, kiitos suorasta palautteesta. Sen vaimo oli tässä mun nykyisessä työssä minua ennen, että.. (lähti siis omasta tahdostaan muualle, eli ei mitään katkeruutta kuitenkaan).

Hän ei todellakaan ole minun alan asiantuntija (joskin itsekin vasta opettelen), eikä oikeastaan tiennyt yhtään mistä puhui. Joten mulla ei sinällään olisi syytä loukkaantua tuosta. MUTTA!

Tässä tilassa hyvä että en itkuun purskahtanut!!! Mielessäni haudoin jo kostoa ja sitä, että koko loppuaikana täällä ennen äippälomaa en taatusti huomioi sitä enää millään tavalla ja jos se mulle jotain vielä puhuu, niin kohtelen kuin ilmaa.

Vähän naurettavaa mun puolelta, tiiän! :D

Mutta hitto miten pahoitinkin mieleni tuosta… Pieni epävarmuus siitä mitä tekee yhdistettynä herkistyneeseen raskaustilaan ja soppa on valmis. Normaalisti oon tosi rauhallinen ja osaan olla ottamatta henkilökohtaisesti tommosia juttuja (etenkin tolta ihmiseltä), vaikka palautetta osaankin käsitellä (myös kriittistä). Mutta osaan ottaa sen palautteena työtäni kohtaan, en persoonaani kohtaan. Nyt sitten tunnen olevani ihan maailman surkein epäonnistuja kun en edes työstäni selviä… (Ja vieläkin se halvatun paskapää kitisee yhdellä työkanavalla asiasta… GRRRRR!)

Voiko tämä viikko loppua liian nopeasti? EI!

Voiko mammalomaa alkaa liian pian? EI!

 
Mua ahistaa, taas kutsuis työt. Eli tänään matkusta 500 km työpaikkakunnalle jossa sitten vietänkin seuraavat 6pvä tehden 12 tunnin aamuja, ihanaa.... No ei taida olla enään kun 26 vuoroa tälle vuotta, mutta itkun kanssa on taas lähettävä. Ois niin ihana jäädä kotiin, mut eipä taida riittää sairasloman syyks emoticon
 
Yhtään ei huvita lähteä töihin, jotenkin hirveän ahdistava olo lähteä sinne, vaikkei tarvi kuin 2 yötä ja sit ois jo 2 vapaata..
Töihin lähtö tuntuu niin kauhialta. mutta kun sinne pääsee niin ei se sitten ole yhtään vaikeaa olla...

Nyt alkaa selkä kipeytyyn kun istuskelee liian kauan paikoillaan, välillä pakko saada jaloitella..
Tuntuu että koko ajan on kauhea nälkä... ja väsy, nyt vasta mulle on iskenyt väsymys... en varmaan muuta tekisikkään kuin nukkuisi..

Hermot on niin piukalla taas koko ajan suutahdan mitättömyyksistä.
Ja kauhea herkkis tullut nyt, että pienetkin asiat saa mut itkuiseksi.. Vielä 5 viikkoa pitäis kitkuutella töissä... tuntuu kyllä aika ikuisuudelta.. Haluis vain olla ja maata...

Huomenna ois sit neuvolalääkäri... sit sais kuulla sokerirasituksen tulokset... mä en jaksa jos sieltä tulee jotain huonoja uutisia, muutenkin tuntuu että kaikki vastustaa...
Toki tuo anopin sairastuminen on niin yllätys ja järkytys että varmaan siitä johtuu tämä kaikki muu... :/

vielä sokerina pohjalla meidän tuo uusin koira on nyt alkanut näyttää aggressiivisuuden merkkejä ihmisiä kohtaan... jotta täytyy nyt alkaa miettiä mitä senkin suhteen nyt sitten pystyis tekemään..

 
Enkuli85: hui mikä tarina... Mä pelkään hammaslääkärissä käyntiä, kun itselle kanssa sattunut pari aika ilkeetä juttua siellä... =/ Toivottavasti sulla nyt pysyy ne ikenet suussa!! =D Sori, ei sais vitsailla tällasilla jutuilla, siis ihan oikeesti toivottavasti... :)

Cava: Itsekin oon huomannut että töissä saatu kritiikki herättää nykyään vähä herkemmin tunteita kuin ennen.....
Ei se tunnu ikinä hyvälle, varsinkin jos se kritiikki on jotenkin epäreilua, tulee henkilöltä joka ei oikeesti olis mikään sanomaan, niinkuin tossa sun tapauksessa. No, jätät sen mulqvistin omaan arvoonsa ja säilytät mielenrauhas, älä anna ääliöiden masentaa tai lannistaa!!

pisces: tiiän tunteen, töihin raahautuminen on niiiiiiiiiiiiiin jotenkin vaikeaa. Itse oon kyllä nyt siis ollut viikon saikulla ja huomenna sit aamuvuoroon pitkästä aikaa. Kolme aamua, yksi vapaa, neljä aamua ja yksi ilta.... Sen jälkeen tuleekin onneks neljä vapaata.


Mutta hei!!! emoticon

Mä oon ehkä yksi maailman onnellisimpia ihmisiä tänään! Eilen tuli oikotie.fi:hin uusi asunto myyntiin, mies bongas sen, me innostuttiin molemmat heti niistä kuvista, tiedoista ja hintakin meille passeli, soitettiin aamulla välittäjälle, käytiin iltapäivällä näytössä, jätettiin tarjous, ja äsken tuli puhelu et meidän tarjous on hyväksytty!!!!!!!!!!!!!!!

Me muutetaan siis nyt saunattomasta vuokrakaksiosta (hissitön kerrostalo, kolmas kerros) saunalliseen kaksikerroksiseen omistus rivitalokolmioon, joka on rakennettu 90-luvulla, perusrempattu pari vuotta sitten.... Just passeli meidän pienelle kasvavalle perheelle!!!!

Kaikki tapahtui siis vuorokaudessa. Pitää toimii kun jotain haluaa!
:D
 
Onnittelut asuntokaupoista Vesimeloni! Kuulosti tosi hyvälle tuo uusi asunto!emoticon  Välillä on tosiaan hyvä että pystyy tekemään nopeitakin päätöksiä.
Mekin ostettiin eilen uusi auto, tai siis vaihdetaan uudempaan ja vihdoinkin farmariiin. Saadaan siis koiratkin pois takapenkiltä. Saadaan auto ens viikolla, ei jaksais millään odottaa...
Pisces: meilläkin on hieman ongelmia tuon meidän puoltoista vuotiaan uroskoiran kanssa. Siit on tullut varsinainen räyhä muita koiria kohtaan. Ilmoittauduinkin nyt semmoiselle ohituskurssille missä harjoitellaan kohtaamistilanteita. Toivottavasti on apua, koska ei tule olemaan helppoa jos vaunujen kanssa mentäessä yrittää isotella kaikille vastaantuleville koirille.
 
Cava: Kuulosti niin ärsyttävälle tuo sinun työkaverin käytös, että alko ihan mullakin kiehumaan. Mut niinku jo aiemmin mainitsivat, koita jättää tollanen vaan omaanarvoonsa, vaikkakin se on varmasti vaikeaa etenkin nyt kun hormoonit ovat niin sekaisin kun olla ja saattaa. Ei oo enää pitkä aika kun pääsee hyväksi aikaa pois sieltä eikä tarvi miettiä noita asioita. Itsekin olen äärimmäisen määrätietoinen luonne ja todellakin ärsyynnyn jos minun töitäni tullaan arvostelemaan ilman oikeita perusteita. Toki palautetta pitää osata ottaa vastaan ja käsitellä niitä myöskin negatiivisia, mutta ei kaikkea tarvitse kestää ja osan voi tosiaan jättää sinne ignore-luokkaan. Tsemppiä! 

Piscs: voi tiedän tuonkin tunteen niin vallan hyvin.. Kun ei vaan kiinnosta lähteä töihin, tekis mieli vaan jäädä kotiin nukkumaan miehen kainaloon ja hyvä ettei itku tiraha kun pitää lähteä. Ja kas kummaa, töissä kun oot niin kaikki menee kuitenkin hyvin :D outo tämä ihmismieli. 

Noista koirista, niin ootteko kattonu sellasta ohjelmaa kuin koirakuiskaaja? Siis se missä on se 
Cesar Millan? Mun mielestä sillä miehellä on oikee kosketus koiriin ja se saa myös oikeesti ihmiset ymmärtämään mitä siellä koiran päässä liikkuu. Itse olen pienen ikäni harrastanut koiria ja tälläkin hetkellä tuossa lattialla köllöttelee tuollanen 12v. urosterrieri joka on ollut äärimmäisen itsepäinen tapaus. Ja ongelmana on juurikin tämä remmirähinä ollut, ollaan kokeiltu yhtä sun toista taktiikkaa makupaloista naksuttimiin ymsyms, mut eipä oo tehonnu. Noh, joku reilu vuos sitten aloin seurailla tuota Millanin ohjelmaa (oli aiemmin toisella nimellä) ja aikani seurattua aloin vähän tuota meidän koiran käyttäytymistä seurata ja kuinka ollakkaan tajusin heti, että vaikka minä olen meidän lauman johtaja niin toisen koiran kohtaaminen on sille pelon paikka eikä se luottanut muhun niissä tilanteissa ja koitti selvitä niistä omalla tavallaan. Aloin sit soveltaa varovaisesti Millanin ohjeita koiran kanssa ihan kaikessa mikä arkipäivään liittyy ja hups heijjaa koira ohittaa nyt toiset koirat paaaaaljon paremmin. Ja heti huomaan kun itse olen hermostunut tai rauhaton niin koirakin on ja alkaa pullistella. Täytyy vaan tosiaan pysyä, niinkuin Cesar sanoo, rauhallisen itsevarmana. Toimii. En siis käytä enkä uskaltaisi tietämättä mennä käyttämään näitä kosketustaktiikoita mitä se käyttää, koska väärin käytettynä aiheuttaisin koirille vaan harmia. Mutta pysymällä itse rauhallisena ja johtajana saan jo paljon aikaan koiran mielentilassa. Kannattaa siis katsoa sitä ohjelmaa, tällä hetkellä tulee Liviltä arkisin klo 20. 

Vesimelonille oikein suuret onnittelut asuntokaupoista. Huvitti, kun itse aikoinaan teimme lähes samalla vauhdilla asuntokaupat, löydettiin netistä, käytiin kattomas, tehtiin tarjous ja sitten kaupat :D Kyl sen tuntee kun se kolahtaa. 

Täällä vähän säikäytti eilen. Läksin ystävän luota ja kops, huomasin makaavani selällään tiellä. Säikähin ihan pirusti, selkä tärähti tosi kipeesti ja ensimmäinen hätä vauvasta. Kampesin ylös ja kävelin autolle joka muuten teki tosi kipeetä. Onneks kun pääsin autoon ja ajoin hetken kotiin päin niin tunsin jo vauvan potkut ja muutenkin illan aikaan niitä enemmän seurailin ja liikku ihan normaalisti. Eikä ollu supistuksia tai vuotoja tai mitään. Mut kyllä säikähin. Huh.. Itkin pitkin iltaa että mitä olis voinu tuossakin käydä, mut onneks ei käyny mitään. Täytyy vaan olla entistä varovaisempi. Mies naureskeli, että mulle pitäis ostaa sellaset nastat kenkiin mitä noi vanhemmat ihmiset käyttää. Mut oikeesti, ei huono idea ollenkaan tuolla lenkkeillessä.

Sokerirasitus oli eilen, meni hyvin. Tulokset huomenna kun on neuvolalääkäriin aika. Niitä odotellessa.. Tylsät kaks tuntia oli labrassa istua..

Tämmösiä tänne! Vapaat vietetty ja illaksi töihin ja kylläpä kiinnostaa kuin kilo sitä ihteensä :D Mut ei auta, mummot ja papat pitää hoitaa ja leipäkin pitäs pöytään saada, eli valitus sikseen ja kohta työmaata kohti..
 

Jep, edelleenkin se työmotivaatio on hieman hakusessa täälläkin. ;-)

Heh, noista koirista. Meillähän on kaksi isohkoa koiraa jotka ovat vielä suhteellisen älykkäitä ja itsepäisiä. Koirien mielestä meidän perheen arvojärjestys on minä, vanhempi narttu, vuosikas uros ja sitten vasta mun mies. :D Mua ne tottelee, mutta miehen kanssa se toiminta on aina välillä hieman huvittavaa... Niille vaan pitäs olla hirmu johdonmukainen joka asiassa ja mun mies ei aina sitä ole. :o) Vielä se ei ole ollut suurempi ongelma, mutta vois nyt ottaa jotain tehotreeniä niiden kanssa niin sujuu sitten miehelläkin koirien kanssa jos on esim. vauva vaunuissa mukana lenkillä ja muutenkin arki olis helmpompaa.

Noista koirista muuten vielä. Eilen meillä kävi ystäväpariskunta kylässä jolla on reilu vuoden ikäinen poika. Niin normaalisti tuo meidän vuosikas uros on aika vallaton, mutta nyt se osas olla tosi nätisti ja meni nuuskimaankin silleen tosi varovasti sitä poikaa. :)

Vesimeloni; onnittelut uudesta asunnosta! :-) Milloin pääsette muuttamaan?

Meillä on se ikuisuusremppa käynnissä... Mulla haaveissa olis että makkari olis rempattu ennen kuin vauva syntyy. Vielähän sille ei siis ole tehty mitään. :D Nyt aloitettiin (mies aloitti, minä siis vaan käskytän) käytävän ja olohuoneen katon maalaaminen valkoiseksi.

Nyt meillä on pieni auto-ongelma..! Meillä on kyllä tälläkin hetkellä farmari, mutta ei me siihen ikinä tulla kunnolla mahtumaan kahden koiran, lapsen, vaunujen ja tavaroiden kanssa jos pitäs jonnekin pitemmälle matkustaa... Ja me kyllä itseasiassa yleensä joka kuukausi käydään jossain. Ollaankin nyt mietitty että jos ostettas tila-auto tai maasturi. Aika säälittävää jo yhden lapsen takia hankkia isoa autoa, mutta ei noihin tavallisiin farkkuihin mitenkään mahdu... Ja mielellään ne koirat olisivat omassa häkissä jo ihan turvallisuuden kannalta. Mutta tosiaan otetaan vinkkejä niistä autoista vastaan. ;-)

 
Mä kyllä suosittelen noita liukuesteiden käyttöä kengissä, itse olen koiraa lenkkeilyttäessä käyttänyt liukuesteitä jo muutamana talvena. Suosittelen vaan ostamaan kunnolliset, itse ostin suutarilta ja hyvät on vaikka maksoikin melkein 30€. Aikasemmin oli semmoset prismasta ostetut 10€ ja voin sanoa et niillä sai nakata vesilintua.
 
Vesimeloni:

voi vitsi, onnea ihan hurjasti!
Mahtava tuuri ja hyvä kun ette jääneet jahkailemaan, ois vielä joku muu napannut teidän kodin!

Eiks oo ihana tunne, IHAN OMA koti ekaa kertaa! :)
Siinä se onkin sulla kiireinen loma, kun pakkailet vanhan asunnon tavarat ja laitat uutta kotia ja sitten hups! Onkin se vauvakin siellä jo olemuksellaan huoneita täyttämässä... Kuulostaa ihanalle!
 
Täällä kovasti taas tarinoitu, kiva :)
Tukka meillä sama ongelma, iso farkku omistetaan, mutta ei sinne mahdu täys varustusta kahden ison koiran kanssa. Päädyttiin ostamaan suksiboxi. Sinne saa mahtumaan paljon tavaraa. Meillä koirat on jo 11 ja 7, joten ei kovin montaa vuotta enää kuvioissa mukana. Eikä sen jälkeen olla ajateltu vähään aikaan ottaa uutta. Nimimerkki karvoihin kyllästynyt :)
Meillä onneksi asuntoasiakin kunnossa. Muutettiin pari vuotta sitten uuteen erillistaloon. Periaatteessa kun huoneita on 4, niin ei pitäisi olla ongelmia, mutta kuitenkin vähän säätämään joutuu kun yksikään huone ei ole ollut tyhjillään. Ja iso piha on, jossa lapsi voi temmeltää :)
Kävin diabeteshoitajalla sen yhden sokeriarvon takia ja sain kotimittarin. Täytyy nyt seurailla sokereita kotona. Tylsää pistellä sormeaan mutta, ei kait auta.
Tää mamma lähtee risteilylle nauttimaan. Mennään Tukholmaan ja meillä on Commodore-luokan hytti. Luksusta vielä ennen vauvaa ja mukaan varattu alkoholiton skumppapullokin emoticon
Koirista vielä piti sanoa, että meillä siis yksi uros (miehen mukana tullut) ja narttu mun koira. Uros on kanssa sellanen remmirähisijä ja mulla palaa ihan hihat sen kanssa. Mä en oo koskaan halunnut itse uroskoiraa juuri mm. tuon takia ja mä en vaan voi sille mitään, että en voi sietää sen käytöstä. Mä oonkin tehnyt ihan omien hermojen takia päätöksen, että en ota sitä mukaan vaunulenkeille. Tyttökoira aina kärsii siitä jos yksin niitä ulkoilutta, kun hihnat menee solmuun ja joutuu sitä urosta kiskomaan, siinä sivussa joutuu nyityksi itsekin. Tyttelikin tosiaan kun on jo 11 v, niin tuskin jaksaa pitkiä lenkkejä, niin ajattelin mennä vain yksin. Saatan kuullostaa ilkeältä koiranomistajalta, mutta kun en pysty tuon uroksen kanssa niin en pysty.emoticon Siis auktoriteettiähän mulla sen suhteen on kyllä, mutta mä en jaksa yhtään sitä, että joutuu kuitenkin aina olemaan varuillaan. Tyttö kun on niin helppo, että se menee vaan tyynenä kaikkien ohi eikä koskaan aiheuta hämminkiä.
 
Aluksi kommentoisin tota alkoholikeskustelua. Itse juon todella harvoin (kuten mieskin) mutta edellisestä lasillisesta on kulunut jo kaks vuotta ja pari kuukautta päälle. Heti vuoden -09 alussa tulin raskaaksi (vuodenvaihteessa olin sairaana), sitten imettänyt vuoden ja nyt heti perään taas raskaana. Mutta eipä pahemmin ole tehnyt mielikään, paitsi uutena vuotena kuohuviiniä. Eli nollalinjalla tämänkin raskauden ajan.
Joulukuussa oli neuvola missä ei mitään ihmeellistä, paitsi hemoglobiini oli laskenut 137stä 119. Käski syödä rautalisää ja sitä olen nyt tehnytkin. Vuoden viimeisenä päivänä oli sokerirasitustesti minkä tulos oli normaali. Hyvä!
Nyt tiistaina oli kauan odotettu kontrolliultra (26+4) missä katottiin sitä rakenneultrassa suolesta löytynyttä nestettä/tummempaa kohtaa, josta tuolla ultra kuulumisissa olen kertonut. Se edelleen oli siellä, mutta ei lääkäri siitä ollu huolissaan. Joko se suoli näkyy vaan muita paremmin tai sit siinä on joku ahtaampi kohta. Odotellaan että poika syntyy ja katellaan miten suoli alkaa toimimaan. Lähetteen sain viellä tyksiin loppuraskaudesta, että saavat heki sen kattoa ja näkeepähän sitten ettei tämäkin ole perätilassa. Painoa pojalla oli jo 1kg.
Nyt rupee jo tuntumaan että sitä ihan oikeesti on raskaana. Välillä niiin vaikea istua kun pienokainen oikein innostuu potkimaan ja venyttelemään. Mahakin rupee olemaan jo tiellä. Nukkuminen on hankalaa. Toinen jalka/nivunen on välillä niin julmetun kipee, että seinistä pitää ottaa tukea kävellessä. Mutta eihän tässä ole kun n. 10 viikkoa odotusta jäljellä!

Niiin ja tänään kannoin kaikki vauvanvaatteet kellarista kotiin ja kävin ne läpi. Ainoastaan 50 cm vaatteet annettiin eteenpäin esikoisen jälkeen. Enkä meinannu niin pieniä nyt ostaakaan, kun ne on jo kk päästä pieniä. Eli periaatteessa ei tarvis ostaa ollenkaan vaatteita, mutta kai se täytyy tälle muutama uus/oma vaate hommata. Äitiyspakkausta meille ei tule.

Tämmöstä täällä! Hyviä vointeja ja jaksamista kaikille!
 
Oli tullu niin paljon tekstiä, että mä en enää ees muista mitä ootte kirjottanu ja mitä mun piti kirjottaa.
Ainut asia mikä palas mieleen on se että oonko mä sokea vai eikö täällä oo tän uudistuksen jälkeen ollut enää sitä mikä vanhassa oli että sellaset aiheet johon on tullut sun edellisen käynnin jälkeen tekstiä olis tummalla? Mä kattelen sen perusteella millon siihen on viimeks kirjotettu ja se on hankalaa. En mä muista millon viimeks mä oon käyny täällä. :D
 
Ultimate kirjoitti:

Ainut asia mikä palas mieleen on se että oonko mä sokea vai eikö täällä oo tän uudistuksen jälkeen ollut enää sitä mikä vanhassa oli että sellaset aiheet johon on tullut sun edellisen käynnin jälkeen tekstiä olis tummalla? Mä kattelen sen perusteella millon siihen on viimeks kirjotettu ja se on hankalaa. En mä muista millon viimeks mä oon käyny täällä. :D
Minä kirjottelin jonnekin ihan samasta asiasta ja siihen tulokseen tultiin ettei täällä enää ole sitä 'edellisen käynnin jälkeen tulleet viestit' painiketta tai mitä siinä nyt lukikaan mut asia varmasti tuli kaikille selväks mitä tarkoitan.. Helv*tin rasittava selata aina että mitähän mä täältä oon jo lukenu ja mitä en.. sittempä tulee selattua vaan pikaseen läpi ku näyttää että joo.. oon mä varmaan ton jo lukenu.. Tän uudistuksen myötä tulee käytyä täällä paaaaljon harvemmin.. Ylläpidolle on ilmeisesti asiasta mainittu, katsotaan saadaanko uudistusta uuteen foorumiin..
 emoticon
Niin ja viestin esikatselukin on poistunut uudistuksen myötä..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top