Tammikuun tarinat

Elegialle paljon voimia turhautumisen ja pettymyksen keskelle! Lueskelin tuolta tammikuisten puolelta, että olit jo sitä kautta saanut paljon tsemppejä tulevaan. Yhdyn muiden kommentteihin! Onneksi äitiyttä ei määritellä maailmaantulotavan perusteella eli sektio ei tee kenestäkään huonoa äitiä! Muistathan sen!?! Toki pettymys on suuri, kun on asennoitunut alatiesynnytykseen, mutta kyllä se oma ja vauvan terveys on tärkeintä. *voimahalitusmaximus*
 
Tällä palstalla on kiva seikkailla teidän muiden kanssa, koska ketään ei mollata huonoksi äidiksi/ ihmiseksi synnytystavan, ruokinnan, vaippavalintojen tai minkään muunkaan perusteella. Jokainen hyväksytään just sellaisena kuin kukin on. Pääasia on, että vauva perheineen voi hyvin ja siihen sitten mausteeksi tulee kaikki muu. Kaikki tallaa tavallaan! [:)] 
 
Ninoskan kuulumisia oli kiva lukea pitkästä aikaa...kylläpäs sä olit raapustanut pitkät stooryt! Aika vaikealta kuulostaa toi isyyden tunnustamis -rumba. Saiskohan sitä prosessia nopeutettua, kun selittäis niille, että ristiäisille on aika varattu, eikä sitä saada siirrettyä tms. (Sukulaisten/ kummien lentoliput ostettu jne. Kyllähän noita tarinoita riittää [;)]) Mä olen erilaisissa tilanteissa saanut nopeutettua käsittelyprosesseja, kun oon vaan rohjennut kertomaan, että asialla on oikeesti kiire! Eipä ole edes tarvinnut keksiä tarinoita verukkeeksi, kun on asiat hoituneet ilmankin. Toivottavasti asiat järkkääntyy parhainpäin eikä "ekstranimikierrosta" tarvita.
Sun miehellä on varmasti "turvalliset" varpajaiset luvassa, jos vaan velipojan kanssa meinaa juhlia! Kiva, että sä sait myös tarjouksen ulkoilutusseurasta! Voihan sitä käydä tuulettamassa aivojaan ilman sen suurempaa riekkumista...vaikkapa jonkun ihanan hemmotteluhoidon merkeissä, missä ei vatsalihaksia tarvita tms. Pakko kyllä myöntää, että kyllä se kotisohva munkin mielestä kuulostaa vaan niin loistavalta! Mitä jos lähettäsitkin miehesi ja vauvan ulkoilemaan ja ottaisit sen miehen velipojan päivän ajaksi "piiaksi taloon"...tai sitten kuskiksi ja kantoavuksi shoppailureisulle. (Mistä huomaa, että mulla on tylsää?! Voisin ideoida näitä vielä paljon lisää...)
 
Pranalle ja muillekin baby bluesin kourissa tuskaileville paljon voimia! Ja toivottavasti se mouruava kisu on se teidän omille teilleen eksynyt rakas karvapallero!!! *pitää peukkuja, että kaivattu kisuli löytää tiensä takaisin rakastavaan kotiin*
 
SannaKoolle pikaista paranemista sinne kipujen, kuumeen ja lääkerepertuaarin keskelle! Hyvä, että kävit siellä sairaalassa näytillä ja mukava kuulla, että pääsit sieltä kotiin sairastamaan!
Törmättiin mieheni kanssa tänään kaupoilla sun mieheen!!! Oli niin hassua, kun ei tältä suunnalta oikein ketään tunneta ja sitten kauppakeskuksen käytävällä tuli yksi tutunnäköinen kaveri vastaan. Hetken mulla löi tyhjää, mutta sitten hiffasin, kuka se vastaan kävellyt mies oikein oli. [:D] Varovasti kysyin, että ootko sä nyt SannaKoon mies, kun ei olla totisesti montaa kertaa nähty... Pieni hetki siinä rupateltiin...hauskaa!
 
Oltiin tänään ennen tuota päivittäistä "ulkoilutusreissua" neuvolassa. Päästiin tällä kertaa sille sun (SannaKoon) rempseälle tädille. Se oli ihan huippu!!! [:D] Nyt ymmärrän, kun oot sitä täällä niin hehkuttanut! Täti oli sitä mieltä, ettei vauva olisi vieläkään kunnolla laskeutunut [&o], vaikka edellisen tädin arvio oli vähän toisen suuntainen. Samoin se kohdun pohjan mittaaminen meni vähän normaalista poiketen hymyilyksi. Tähän asti oma täti on mitannut, että viime viikkoina olisi tullut mittaa lisää vaan puolisen senttiä per viikko, koska vauva olisi laskeutunut. Nyt tää täti sai viikon saldoksi +3cm. Kyllä on "käsialoissa" eroa! Painoa oli tullut viikossa lisää 2900g ja siitäkin tämä täti sanoi heti, että johtuu aineenvaihdunnallisista syistä ja turvotuksesta. Ei siis senkään puolesta mitään hätää, vaikka painoa on kertynyt raskauden aikana jo hurjat 28,6kg!!! Pääsenköhän 30 kilon yli? Vielä olis vähän aikaa! *lisää herkkuja tänne, heti!*
Sitten tämä täti antoi seuraavan neuvola-ajan tämän viikon perjantaille. Jostain syystä se ei edes katsonut aikoja meidän omalle tädille vaan sanoi heti, että hän ottaa meidät vastaan! Ohjeisti kovasti, että "jos vähänkin supistaa...vaikkapa JO TÄNÄ ILTANA" (*silmää iskien*), niin sitten vaan sinne synnärille kääntymään. Ja täti jatkoi, että sinne synnärille ei sitten näillä viikoilla ollessa enää etukäteen soitella, vaan sinne mennään! Huiiiiiiii! Ohjeita sateli aika tiheää tahtia. Lisäksi tuli "tiukat" ohjeet siitä, että jos synnytys ei ole käynnistynyt perjantain neuvolaan mennessä, niin pe-aamuna on soitettava äippäpolille ja todettava "Ollaan tulossa huomenna (lauantaina) sinne, sanokaa aika!". Ei mitään kyselyitä, että sopiiko tulla, vaan toteamus, että olemme nyt tulossa -piste! Tädin mukaan lauantaina pitäisi siis viimeistään tapahtua tällä työmaalla jotain, koska sitten raskaus on jo niin pitkällä. Jänskää! Olisi kyllä kivampi päästä luomulähdöllä käyntiin, mutta ainakin nyt on sellainen olo, ettei tarvii sentään ens vuoteen odottaa. [:)] Mä olen ihan täpinöissä!!!
 
Höh..olipa kurja juttu Sannakoo, että sait noin pöntöt tulehdukset..koetahan levätä..onneks on noi miehet auttamassa.
 
Toivottavasti Pranametrin kisu löytyisi..meillä myös kissa ja suru olisi kovin suuri jos kissa häviäisi.
 
Elegia minäkin kovasti tuskastelin ennen synnytystä kun luvattiin käynnistystä ja sitten se aina peruttiin ja "uhkailtiin" isolla vauvalla ja sektiolla..eihä tämä nyt ihan sama asia ole, mutta muistan kun itkin ja pelkäsin, että miten saan vauvan terveenä ulos. Luonto kuitenkin hoiti asiat ja kaikki meni paremmin kuin hyvin..lopussa oli sylissä maailman ihanin prinsessa..eikä edes niin kamalan iso..pointti oli kai se, että vaikka nyt harmittaa ja pelottaa niin varmasti sinulla myös kaikki menee upesti ja lopussa sylissäsi on maailman ihanin lapsi. Tsemppiä ja halauksia sinne suuntaan :)
 
Meillä nukuttiin viime yönä tunnin pätkissä..aikas pirun rankkaa..väsyttää niin pirusti..tuntuu kuin olisin tässä mut sit kuitenkaan en olisi..huh..Onneksi Pihla kuitenkin nukkuu päivällä yhdet pidemmät päikkärit..ne kun sais siirrettyä sinne yöhön..oon opetellu tota makuultaan imettämistä mutta ei ihan vielä kulje..tosiaan ei meilläkään hirveesti nänniä suuhun asetella kun nälkäinen leijonanpentu rupeaa huutamaan <3 Tissit kestää yllättävän hyvin imettämistä ja tuntuu että tuosta älykalliista lampaanrasvavoiteesta on ollut huikea apu..
 
Eilen kävi neuvolantäti kotikäynnillä ja kehui kovasti tyttöä..painoa oli tullut lisää synnäriltä lähdöstä 300g 8pvässä..eli hyvin tissit pelittää ja paino nousee..katsoi mös mun alapään tikkejä ja sanoi, että paranenmaan päin jo ja erittäin siististi ommeltu..ehkä siitä värkki vielä tulee.
 
Hirveet ummetus ongelmat..mies osti apteekista levolacia..ja johan oli helppo kakkia..ehkä liiankin helppo..kun urut aukesi, niiin tätä pjaskan määrää ei pysäytä mikään...kaikki röpisee suoraan läpi suoliston..ehkä pitää vähän säätää tota annostusta..taisin tuskissani ottaa vähän liian suuren kulauksen.
 
Sanoin tossa miehelle kun kauppaan läksi, että ostappa samalla se digitaalinen kuumemittari, että saadaan vauvalta sitten pyllystä mitattua jo on joskus tarvis..ja tarvitaanhan me muutenkin se uusi mittari..mies sitten hetken mietittyään kysyi multa, että ostanko mä sellasen rektaalimíttarin....buhahahahahaaaahahaaaa mä ulvoin täällä naurusta niin että alapään tikit meinasi revetä..mistä se ton rektaalimittarin keksi...sanoin vaan, että älä nyt ihan sillai sitä mene apteekin tädiltä kyselemään...[:D]
 
Pikkuveli soitteli ja kysyi jos voisi tulla torstaina yökylään..sanoin ,että kyllähän se käy, mutta meillä ei sitten ehjiä yöunia nukuta..veli siihen vaan tokaisi, ettei häntä pikku kitinät haittaa..niin totuus on tarua ihmeellisempää..kun tuo tyttö rupeaa nälkäänsä yöllä huutamaan voisi sitä verrata palosireeniin..saapahan sitten yllättyä kun tyttö yöllä ekan kerran keuhkojaan availee..
 
Nyt täällä tuoksuu ruoka...uunijuureksia ja porsaansisäfileetä....nams nams..saas nähä onko levolacin vaikutus jo haihtunut..
 
Meidän kissa löytyi<3[:)] kävin just hakemassa linnuntietä sadan metrin päästä. vauva on sylissä ja kissa sohvalla. voi että tätä itkun määrää, koko perhe on taas koossa.
 
Pranametri - mä täällä herkistyneenä luin, että kissanne löytyi! Onnea kovasti, mahtava juttu!! [:)]

Kaikille teille jaksamista omien herkkisaikojen kanssa. Uskomatonta, mutta totta, se helpottaa ajan kuluessa ja alkaa seesteisemmät ajat. Jaksakaa ja jaksakaa! Muistakaa levätä aina, kun siihen on pienikin mahdollisuus. Väsyneenä kaikki tuntuu niin työläältä, jopa ihan vain oleminen. [:)]
 
Onnea kaikille vauvan saaneille ja pranametrille kissan löytymisestä [:)]
 
Meillä alkuun oli aika touhu täällä ekat päivät kun tuo 2-v tuore isosisko oli vähän mustasukkanen, haki huomiota pahanteolla, kova touhua muutenki jatkuvasti ja kokoajan ku vauva oli hereillä saanut muistuttaa että ei saa niin kovaa koskea, ei silmään yms. Taisin vähän ottaa siitä stressiä ku oli ainakin neljä päivää kestävä kauhea päänsärky mihin ei lääkkeet auttanut. Onneks nyt tilanne rauhottunut, keskityttiin antamaan huomiota esikoiselle ja mäkin ollut kaksin hänen kanssa ulkona että huomasi ettei äiti ole unohtanut. Kyllä tietty vähän saa muistutella ettei vauvaa saa kovaa koskea mutta ei enää ole levotonta touhua muuten. Jännä tuo meidän vauva kun syntymästään asti jaksanut olla hereillä montakin tuntia, katsellut ympärilleen kovasti ja kääntää päätä tuttujen äänten suuntiin. Yöt sujunut hyvin, kaksi syöttöä yleensä paitsi nyt ollut kaksi yötä lähes 8 tuntia ettei herännyt ollenkaan. Ollut varmaan niin väsynyt kun toisella ollut illat masu kipeä, onneks yöksi rauhoittunut. Nyt pitkästä aikaa ei ole huutamassa vaan nukkuu kun pari tuntia sitten kakkasi semmoisen määrän että kaikki vaatteetkin piti vaihtaa [:D] Mites muut ovat saaneet tutin kelpaamaan vauvalle? Me ei onnistuttu esikoisen kanssa siinä ja varmaan siksi edelleen unissaan imee peukaloa ja nyt ei pikkusiskollekkaan meinata millään saavat tutille opetettua, ei kuitenkaan viittis väkisin yrittää... Pullollekkin pitäs vielä koittaa vähän opettaa kun vaan saisin aikaseks pestyä noi pullot, esikoisen kanssa sekin jäi ja lopulta ei pullo kelvannut enää ollenkaan niin vähän kyllästyin siihen että soseiden alottamiseen asti en päässyt ilman vauvaan mihinkään. Imetys onneksi lähti nyt paljon paremmin käyntiin kuin viimeks, ei rinnat ole kipeytynyt ollenkaan mutta ehkä se auttoi kun imetin esikoista raskauden puoliväliin asti. Esikoisella oli vaikeuksia oppia vauvana oikea imuote, itelläkin imetysasennon yms kanssa opettelua, ja käytin rintakumia pari kuukautta ja usein rasvasin bebanthenilla niin kyllä lähti homma sujumaan. Nyt homma oli jo tuttu niin heti sujunut [:)] Onkos muut ollut kauheen väsyneitä vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeen? Mä oon niin kuolemanväsynyt vaikken menettänyt synnytyksessä verta juuri mitään, vaikka oon saanut hyvin nukkua yöllä ja ainakin yhdet päikkäritkin vielä niin tuntuu että voisin nukkua kokoajan, mitään ei jaksa, aina vaan väsyttää. Ei auta vaikken oikeesti ole juuri mitään tehnyt ja ulkona ollut. Väsyneenä sitten tullut helpommin suklaata syötyä ja se lopulta pahentaa väsymyksen tunnetta ku verensokeri nousee yhtäkkiä ja sittenhän se laskeekin nopeasti. Anteeksi vähän sekava teksti, väsynyt kun olen...
 
Moi taas

Katsoimme elokuvan ja kissa paistatteli miehen sylissä koko ajan. Se kulkee kiehnäten perässä ja hinkkailee poskiaan joka paikkaan. Nuoli "pikku-veljen" päätäkin. Uskomatonta että tuo rakas otus taas kotona[:)] Kiitos kaikille toivotuksista ajatuksista, niitä ei ole koskaan liikaa hyvän asian tähden. Kolme viikkoa se ehti olla kateissa, tiedä missä on luuhannut. Tuolla mistä hain sen, oli kuulemma pari päivää pyöriskellyt. Täytyy syöttää se takaisin kunnon kokoiseksi, oli laihtunut ihan tavallisen kissan mittoihin[:D] Turkki tuoksuu autonalustalle, joten jossain hallissa se kai on aikaansa viettänyt.
 
Hei, iltaa!

Pikalöpinät vauhti päivän päätteeksi.

Neuvolan terveiset: tyttö painaa jo 5070g.... ja pelkällä tissimaidolla. Hienon sisääntulon tein neuvolaan. Mies saattoi meidät hissille,vei auton parkkiin ja tarkoituksena tulla perässä. Minun tehtäväkseni jäi painaa hissin nappi kolmoseen, tulla aulaan ja riisua vauva vetimistään. PAinoin sen napin, hurrrr ylös konekaapilla ja ovia auki. Askel ihmisiä täynnä olevaan neuvolan aulaan ja ***huiskis***märällä lattialla luikkaat lipat komiasti eteisen nurkkaan. Käsilaukku ja hoitokassi teki kieppiä ilmassa ja jalat sojossa liiraten hapuilen tukea.¨Ainoo mikä pysyi ojennuksessa oli äidinvaistolla varjelema vauva turvakaukalossa. Hitto miten säikähdin! Itkuhan siinä tuli.

ristiäisiä taikka paremminkin nimiäisiä pitäisi alkaa suunnittelemaan. Ja meidän mummu voisi lähteä samalle matkalle vaikka Kanarian saarille Ampun ja Pranametrin äidin kanssa..... Tulisivat varmasti hyvin juttuun?

No niin.. minäpä meen nukuttaa tuon meidän neitosen uudelleen.....

oli asiaa tutinopettelusta, väsymyksestä ja meidän muutto puuhista, mutta toiseen kertaannnnnn
 
HUomenta!

Täällä me herättiin jo poitsun kanssa. Pikku ukko makoilee tyytyväisenä tossa vieressä lattialla ja tiirailee pehmolelua ja minä tietty netissä...

Onnittelut kaikille vauvautuneille!
Hurjalle kuulosti tuo SannaKoon alakerran repeytymä! Mahtaa olla aika kipeä. Meillä oli aika samat syntymäajat, sulla klo 3.09 ja mulla klo 3.08. :)

Me ollaan opetettu vauva tutille ihan silleen vaan, että kun se hamuilee niin tutti silloin suuhun ja pidetty sitä vähän aikaa paikoillaan kun meinaa sylkeä sen ulos. Sitten kun on kunnon ote, niin tutti pysyy hyvin suussa. Vaikka alkuun ei käytetty tuttia juuri ollenkaan, niin nyt mä oon huomannut, että tolla on imemisen tarve aika kovasti kasvanut ja haluaa ihan vaan roikkua tississä kiinni ja imaisee kerran minuutissa tms. Ja jos sen irrottaa tisusta niin hirvee huuto alkaa. Kivempi mulle (näin itsekkäästi ajatellen ja josta sain hirveen huono äiti kohtauksen, mutta nyt onneksi jo päässyt yli :)), ettei tarvi olla tuttina pojalle kun oikeita tuttejakin on. Saa hieman omaa aikaa puuhailla kun lapsi tyytyväisenä pötköttää tutti suussa.

No nyt toi poika nukahti tohon viltille pylly pystyssä. Ihana suloinen pikku mies. Pitäs varmaan munkin mennä takas nukkumaan. Mä oon huomannut, että ihan pakko nukkua silloin kun pojukin, muuten en jaksa. Eilen menin seittemältä nukkumaan ja heräsin vaan välillä syömään iltapalaa ja ruokkimaan pojun. Tuntui huomattavasti kivemmalta valvoa yöllä, kun oli saanut hyvät unet alle. Ei kuitenkaan malttais odottaa, että tolla vähän kääntyis päiväjärjestys kun nyt yö on päivä ja päivä yö. Öisin heräilee 2,5 tunnin välein vähintään ja päivisin vetelee yli 4 h unia ja saa välillä herätellä syömään. Vaikka nukunkin suht hyvin niin väsymys tai joku tuntuu vieneen puolet mun aivoista jonnekin. Oon ihan tampio enkä oikeen älyä kaikkea saati muista mitään. Sanokaa, että tää helpottaa tästä joohan? En halua jäädä tällaiseksi. :)

äh, meen nyt takas petiin, jos vielä kerkeis pari tuntia unta napata.
 
SannaKoo - taitaa olla hurja imemisentarve teidän vauvallanne, kuulostaa ainakin siltä. [:)] täällä ei poika ole oppinut tutille, yrityksistä huolimatta, joten imemisentarve hoidetaan tissillä. Ei aina niin kovin kivaa... Tutille opettelu on suositeltavaa, ihan oman itsensä takia. Paranemisia sinulle!

Amppu - ihanaa, kun oli "vain" nälästä kyse. On niin vaikeaa aluksi ymmärtää mitä vauva itkee, mutta pikkuhiljaa alkaa hoksimaan, että HEI nyt itkee nälkää ja nyt väsyä... [:)]

Elegia - se NAN1 on vastasyntyneelle ja kakkonen sitten puolivuotiaasta etiäpäin jne. Tuosta NANnista on kokemusta, että on masuystävällisempää, mutta kokeilemalla se varmaan parhaiten selviää. Itse olen tyytyväinen NANniin, sitä meidän poika on saanut sairaalasta asti ja siellä sanoivat tästä vatsaystävällisyydestä, muuten ovat kuulemma aika samaa kamaa.

Koiristanne olet kirjoitellut...  Jos vauva tulee kotiinne ennen koiria, niin olisko ideaa, jos viette koirillenne haisteltavaksi "puklurätin" jossa on vauvantuoksu. Näin meille neuvottiin ja myös teimme, kun esikoinen syntyi. Koira sai haistella etukäteen uuden perheenjäsenen tuoksua ja oli tuttu haju, kun vauva sitten saapui kotiin. 
Tsemppiä hurjasti jänniin hetkiin!
 
Päivää!

Hihi, taas oli ihanan paljon luettavaa!

Pranametrille alkuunsa ihan hurjan paljon lämpöisiä haleja kisun löytymisestä! IHANINTA! Ihan väreet kulki (eikä tällä kertaa kuumeesta) pitkin käsivarsia, kun luin ensin, että se saattaisi olla teidän kisu ja sitten kirjoittaneesi kisun päässeen kotiin perheen luo!
Ja niin, itsekin luulin vilunväristysten liittyvän maidonnousuun, mutta se olotila romahti siitä aamuisesta tekstistä niin nopeasti ihan hirveäksi, ettei kuumemittarin lukemat enää yllättäneet. Vaan on onneksi poistunutkin lähes yhtä nopeasti (lääkkeet ehkä alkavat tehota ja buranalla mä oon aina saanut tosi nopeasti kuumeen laantumaan lämmöksi! Nyt ei mennyt edes vuorokautta! Täytyy vaan muistaa ottaa se kolmesti päivässä, mutta niin pitää antibiootitkin...) Lisäsin muuten lääkerepertuaariini sitten vielä noi raskausajan vitamiinit, kun purkki kaapissa kesästä asti syömättömänä oli, joten toivottavasti hemoglobiinikin sieltä hurahtaa nousuun :)

Ninoska, itellä sama fiilis, että ois kiva jotain saada tehdä, mutta ei vielä toipilaana oikein viitsisi mitään tehdä... Mutta pian toivottavasti tavataan pk-mammojen kanssa, niin siinä on ainakin mulle piristävää settiä alkuunsa! Enkä tiedä, uskallanko mä enää ikinä alkoholiin koskea, kun varmaan se eka kerta nousee päähän ihan hujauksessa ja varmaan krapulakin on aikamoinen... Mies oli ihan reppana 1.1. kun tuli sairaalaan meidän luo, oli iltasella ottanut ihan vaan muutaman oluen ja viskipaukun juhliessa vuoden vaihdetta ja sanoi sitten olevan elämänsä hirveimmän krapulan :D Itse ehkä pääsen tohon tilaan sitten korkillisella ;)

Halipossu, mies kertoikin eilen törmänneensä teihin! Hauskaa :) Ja tosiaan, meidän neuvolatäti on just tollanen hassu! Meillekin mooooonta kertaa sanoi, että noni, menkää jo sinne Jorviin ja ei tosiaan mitään soitteluita etukäteen! Itse ei sitten hennottu mennä, mutta jo seuraavassa neuvolassa eka kysymys vointien jälkeen oli "No, joko ootte käyny?" ;) Sun kirjoituksen ja eilisen puhelun jälkeen tulikin kiva olo, että jee, sinne on oikeesti kiva mennä ton vaavin kanssa perjantaina! Täällähän ei siis noita kotikäyntejä neuvoloista tehdä, vaikka se ehkä ois näillä pakkasilla ollut hyvä juttu. Mitenhän sitä osaa sitten olla, kun ei tarvii aamulla pissejä jännäillä sinne purkkiin ja kaikkea muuta!

Vai on terhituulillakin pieni nälkäinen leijonanpentu? Tsemppiä sen kanssa, etenkin öisin se tuntuu kovin raastavalta... mä imettäisin mieluusti makuuasennossa sängyssä, mutta meillä on vaan 120cm sänky, niin mä tiedän, että mies sieltä lähtisi heti sohvalle evakkoon, jos yrittäisin ottaa vauvalle tilaa... Muakaan ei koskaan puki, kun tilaa valtaan, vaan häipyy sohvalle uinumaan.
Ai on levolac jeesinyt? Se on vaan niin ällön makuista, että ite yritän vielä näiden lievien ummetusteni kanssa selvitä... Oon huomannu sellasen jännän piirteen, että aina kakan jälkeen pöntöltä noustessa iskee huimauskohtaus! Ja sama kun suihkussa ollessa tekee vähän huolellisempaa alapesua... tää on tosi kummallista :D

Ja "helpottavaa" kuulla, että myös Takun beibe saattaa nukkua 8h putkeen... Mä oon jo vähän ihmetellyt, että miten tuo poika sillain, että pitäiskö huolestua. Mutta ei oo ollut sen jälkeen mitenkään ihan kuivunut tai mitään, niin ehkä se menee. Ja itse en kyllä yöllä herää, jos ei vauva herätä...

Elegia, mä luulen, että noissa korvikkeissa ne numerot menee jotenkin, että 1 on se, jolla alotetaan ja sitten jossain vaiheessa (haha, en tiiä koska?!) viahdetaan kakkoseen ja sit kolmoseen... Meillä siis syödään NAN1:ä, teidän kaupassa ei sitä ollut vai?
Ja kiva huomata, että oot jo vähän paremmalla mielellä, vaikka leikkuriin joutuisittekin :) Onhan siitä palkkiona kuitenkin se vauva jo ihan heti kohta, eikä kuukauden päästä, sylissä! <3

maarinen, mielessäni näin entreesi neuvolaan. Samalla tavalla oon monesti nähnyt, kun miespuoliset känniääliöt saavat tuoppinsa pysymään pystyssä, vaikka kaikki muu menisi mullin mallin :D

Tuttiasiaa, minkä ikäiselle ootte tutin antaneet? Mä oon oikeesti pohtinut, että onko siitä enää hyötyä, jos vielä viikon oottelen (kun siis lueskellut, että se parempi rinnan imuotekin muodostuu, jos ei alta pariviikkoselle tuttia antais)... imutarve tolla on suuri, ja kädet tuntuu välillä kylmältä, mutta ei voi mitään "käsineitä" vauvalle laittaa, kun se suuttuu sitten, kun ei saa imeä sormiaan... Sormen imemisestä puheen ollen, voisin laittaa teillekin iloksi meidän pienen hevimiehen posetuskuvan, liekö isi opettanut ;)




 
Pääsinpäs tännekin... kone taas vaihtteks teki temput eikä päästäny nettiin pariin päivään [:@]
Isi ja tyttö nukkuu. ja äiti pyykkää ja pesee tutteja ja pulloja. meinasin lähteä kauppaankin, mut eihän ne ole tänään auki. päivät on ihan sekasin. elin tiistaissa..

NINOSKA: meillä on vähän sama juttu ton isyyden tunnustamisen kanssa. vielä ei ole edes tullut kirjettä postissa. tosin ristiäispäiväkin on vielä varaamatta. senkin olisin hoitanut tänään, mut pyhäpäivä sotki senkin. Sit ärsyttää kun meidän äiti lähtee miehensä kanssa kahdeks viikoks thaimaaseen just sinä aikana kun oltiin ristiäisiä suunniteltu. nyt oon sit ihan varma ettei saada enää mitään varattua tän kahden kuukauden sisään milloin ne ristiäiset pitäis pitää... ja toinen kummeistakin on viikon 6 reissussa, joten meiltä menee 4 mahdollista viikonloppua pitää ne, sivu suun muiden menojen ja reissujen takia. HITTO! mitä jos ei saadakaan pidettyä niitä kahden kuukauden sisällä?

Täällä alotettiin jekovit-tipat maanantaina. ensin kahdella tipalla, eilen meni kolme, ja tänään jo neljä tippaa. en oo huomannu että olis masu vaivat lisääntyny. tosin on toi cuplaton ollut nyt ahkerassa käytössä joka syötön yhteydessä.

Eilen oli taas kunnon raivari päivä. isi lähti neljäks tunniksi pois kotoa ja saman tien alkoi armoton huuto. ääni väristen naama sinisen-punaisena tyttö karjui. ja KOVAA!! nyt alkoi kyyneleetkin valumaan mitä ei ole ennen tullut. ja mä en saanut sitä mitenkään rauhoittumaan. ei kelvannut tissi, ei syli, ei vaunukoppa, ei oma sänky, ei mikään.... vaippa vaihdettiin moneen kertaan ja yritin lauleskella ja jutella, mutta ei... kun vauhtiin päästiin niin sitähän sitten huudettiin. ja äitin sydän oli särkyä kun ei saa omaa pikkuista lohdutettua. huokaus... isi kun tuli kotiin, niin tuli hiljaisuus...

ahaa... itkua kuuluu. taitaa olla tissin aika.
 
Hui..aika tässä loppuu kesken. En ole ehtinyt lukemaan ja kirjoittelemaan sitten synnytyskertomuksen.
Alkuunsa valtavan paljon onnea kaikille vauvautuneille..paljon on tullut viime kerrasta. Varmaan melki kaikilla taitaa olla jo nyytit kainalossa. [:)]

Sannakoo: Ihana kuva pikkusesta! Pikaista paranemista!

Elegialle paljon voimia täältä päin! Kaikki asiat varmasti huolettaa ja harmittaa, mutta ollaan hengessä mukana! Ei sussa ole mitään vikaa..nää on vaan näitä kurjia asioita joita tapahtuu ihan meidän tahdosta riippumatta. Puhallan positiivista mieltä sinne päin!

Meillä pikkunen nukkuu ja syö päivällä ja valvoo yöllä. Aika raskasta on välillä. Nyt kuiteki viime yö meni paremmin kun pirpana nukku alku yöstä hyvin ja heräs yheltä syömään ja seuraavan kerran heräsi viideltä. No sitte ei juuri enää nukuttukkaan, mutta edidtystä sekin! Tajusin tossa tolvana vasta kattoa eilen mitä laitan suuhuni. Jätin kahvin, ruisleivän, suklaan ja laktoosipitoiset maitotuotteet pois ja ihan kun siitä olis ollu apua hiukan. Ei tunnu olevan niin pahoja vatsan väänteitä.
Relatippoja myös annetaan. Mua suorastaan pelottaa alottaa vajaan viikon päästä noi D-vitamiinitipat. Tiedän että mennään takapakkia..ei yhtään huvita alottaa koko kuuria! [:(]

Meillä oli miehen kanssa eka riita vauvan syntymän jälkeen..että tuntuu vieläki niin alakuloselta. Hormonihiprakka tuntuu jatkuvan vielä synnytyksen jälkeenkin. Mutta tiedän että tämä tästä tasaantuu kun aikaa kuluu.

Yritän laittaa vielä kuvan pikkusesta jos onnistun. En enää muista kuinka se tapahtuu, mutta yritetään.
 
Pääsinpäs viimeinkin tänne! Eilen yritin tulla tänne kuikuilemaan, mutta sain jonkun ihmeen error-viestin joka kerta kun siirryin etusivulta johonkin. Nyt pelittää taas. :)

Kauheasti on juttua kertynyt, mutta sainpas luettua kaiken!

Ihana tuo Sapen vauvelin kuva!

Sinttu: onpas harmillisesti menneet suunnitelmat solmuun teidän ristiäisten kanssa! Anteeksi muuten nyt kun kyselen hölmöjä, mutta mikä on syy siihen että ristiäiset täytyy pitää 2 kuukauden sisällä vauvan syntymästä? Olen kuulunut joskus kyllä kirkkoon ja on minutkin kastettu, mutta tais kaikki info pudota päästä kirkosta erotessa, kun en mitään muista...

SannaKoo: sieltäkin oli tullut uusi kuva pojasta, söpöliini! Kiva kuulla että voit jo paremmin! Onneksi nuo lääkkeet tehoaa nopeasti sitten. :)

Terhituuli ja Tuik: uskon, että on rankkaa tuo että vauvalla on unirytmit vielä ihan sekaisin. Mä olin ihan hukassa sen ekan viikon, kun Benjamin vielä nukkui noita pitkiä päikkäreitä ja lyhyitä yöunia. Täytyy vaan olla tyytyväinen, että oikea unirytmi löytyi täällä tosi äkkiä (ja koputellaanpas sitten puuta täällä...). Hirmuisesti jaksamisia sinne teille!

Oi maarinen, onneksi ei käynyt pahasti!! Hui!

Prana: ihanaa, että kisumisu löytyi!!! :) Tulisi kyllä suuri itku ja poru, jos meidän kissa karkaisi. Se on kuitenkin perheenjäsen siinä missä me muutkin.

Elegia: pahoittelut siitä tulevasta sektiosta. Hieno juttu kuitenkin että olet nyt sinut asian kanssa. Me ollaan varmasti kaikki susta ylpeitä! Ja pian on vauva jo sylissä tuhisemassa!!

Halipossulle kauheasti tsemppejä löppurutistuksiin, jos en enää ehdi tulla sulle ennen vaavin syntymää huutelemaan! :)

Tutista sen verran, että me tarjottiin tuttia vauvalle jo silloin kun hän oli alle viikon vanha! Tiedän, että tämä ei ole suositeltavaa, mutta kun oikea imuote oli jo tuolloin löytynyt ja imemisen tarve oli todella suuri, niin sen meidän kotiavun mukaan siitä tutista ei tuolloin enää ollut haittaa... Ja ei tuo tutti tosiaan imetystä ole haitannut.

Jaa, nyt kuuluu rutinaa tuolta Benjaminin suunnalta. Syöttöpuuhiin!
 
Tais olla väärä hälytys, eli jatkan vielä hetkisen...

Ninoska: voi pööh noiden isyydentunnustuksien ja nimijuttujen kanssa! Toivottavasti saatte jotenkin sumplittua asiat niin, että mahdollisimman vähillä paperinpyörittelyillä pääsisitte!

Rinkku: meillä ei - ihme kyllä - ole tullut mitään vatsavaivoja D-vitamiinitipoista, vaikka aloitettiinkin heti 10 tipalla! Taidettiin kyllä vaan olla tosi onnekkaita tuon suhteen...

Vielä sen verran omia juttuja, että onko muilla ollut sitä, että vauva yhtäkkiä kesken syötön rupeaa rimpuilemaan ja itkemään? Täällä on nyt ollut tällainen ongelma vajaan viikon ajan. Syynä ilmeisesti se, että maitoa tulee liian kovalla paineella, ja vauva tuskastuu tuohon suihkutukseen... Oon miettinyt, että voisinko ennen syöttöä vähän pumppailla liikoja paineita ulos, ja sitten koittaa syöttää? Tosi tuskaista on meinaan äipällekin tuo rimpuilu. Vinkkejä?
 
SannaKoo hauska kuva ja suloinen poika! Vai on isi jo ehtinyt opettaa poikaansa[;)] Meillä annettiin tuttia varmaan parin viikon ikäisenä, tai ennenkin, en muista. Ihan heti ei kelvannut, mutta kerran itkuisena huoli ja just tuolla lailla mitä joku kuvaili, että ensin pitää sitä paikallaan hetken että ottaa kunnolla kiinni. Me olemme pitäneet pojalla tumppuja lähes koko ajan, koska höpsö tuppaa raapimaan naamaansa muuten. Kynsiä olen leikannut tosi varovaisesti, ovat niin pienet että pelkään nirhaisevani ihoa.
Onneksi olosi jo kohenee, tulehdusten kanssa ei ole leikkimistä.

Maarinen kyllä on teikäläisellä ollut taas kauhunhetket!! Tuota itse pelkään, että kaadun vauvan kanssa, tai kolhaisen hänen päänsä vaikka oveen tai muuten satutan. Hassuja pelkoja.. Onneksi teillä ei käynyt mitään. SAitko itse nitkauksen jonnekin? Yleensä sitä hakee tasapainoa niin että nykäisee itseltään jonkin paikan kipeäksi.

Nimiäisistä: Meillähän on jo julkistettu nimi kaikille, mutta pidämme muutaman viikon päästä juhlat kummatädeille, tai kummituisille, tai kummajaistädeille, miten haluavatkaan itseään nimittää. Myös toisen tädin kohta 11 vuotias poika saa jonkinlaisen kaveritodistuksen. Hän on niin esimerkillinen ja mukava poika, että pyysimme häntäkin kaveriksi, vähän kuin isoksi pojaksi, joka sitten neuvoo pienempää sitten joskus.

Sinttu vauvan huuto on raastavaa varsinkin kun sille ei voi mitään. Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä. Sylissä pidetään ja halitaan, annetaan toiselle turvallinen itkupaikka, mutta siinä ne keinot sitten on. Ja olemme huomanneet, että meidän tapauksessa on turhaa yrittää välttää tilannetta, se vain siirtyy hiukan tuonnemmaksi ja sitä ennen on muuten itkuinen ja vaikeroiva. Sydäntä raastavan itkun jälkeen poika on levollinen ja rauhallinen, väsyttäähän se. Yleensä ottaa tissiä tai nukahtaa syliin muuten. Koita jaksaa, ja muista että et vain voi mitään asialle. Olemme lukeneet nyt aiheesta kaiken käsiin osuneen.

Elegia sinun ei tarvitse enää montaa päivää odottaa! Se varmasti tuntuu hyvältä, vaikka muuten onkin harmittanut. Tsemppiä tulevaan,vaikka ehdit kai vielä ennen synnytystä täällä pyörähtääkin.

sapellakin tosi söpö lapsi! Ihanaa kun laitatte kuvia[:)]

Väsymys jatkuu mutta siihen jotenkin tottuu. Kai.. Äsken otin tunnin torkut, mutta valitettavasti ei pidempään unta riittänyt  vaikka tarvetta olisi ollut. Ei vaan tule uni niin herkästi silmään väsyneenäkään. Mies tänään jutteli, että tässä meidän taloudessa on joskus ollut sellainen hiukan turhamainenkin nais-ihminen, joka tykkäsi laittaa itseään ja pukeutuakin kivasti.Vaikka hyvältä näyttää ja tuntuu, niin ihan oman itsensä vuoksi pitäisi vähän tälläytyä ja lähteä jonnekin pyörähtämään ja shoppailemaan itselleen sopivaa ja kivaa ja jättää mies kotiin parkuvan lapsen kanssa[:)] Olen tehnyt housujen ostoreissua tässä vaikka kuinka kauan puheissani. Nyt päätin että kun tuo auto vielä meillä on, niin kurvaan kaupunkiin perjantaina ostoksille. Hurjaa! Isä ja poika jäävät keskenään kotiin korvikkeiden kanssa. Pitää pyytää myyjä avuksi, kun en enää mittojani tunne tai mikä malli sitten sopii tai ei. Ostan oikein sexyfarkut näihin mittoihin sopivaksi, vaikka sitten vähän hoikistuisinkin jossain vaiheessa. Ja toiset imetysliivit ja mukavan oloasun, ainakin housut, ettei tarvi miehen verkkareissa kulkea, vaikka mukavat nää kyllä on olleet jalassa. Ostoslistalla on myös sitten kissalle valjaat ja flexi. Meidän kissa ei enää toistaiseksi ainakaan pääse vapaana liikenteeseen. Katsotaan sitten joskus muuttuuko mieli.

Vauvamme on edelleen räkäinen, tai limainen paremminkin. Nenästä ei tule mitään, eli en voi auttaa pikkuniistäjälläkään. Limaa tuntuu nieluun menevät ja välillä pitkien unien jälkeen poika rohisee pahan kuuloisesti. Tänään pitkiltä unilta herättyään sai tissiä ja puklasi kaikki kaaressa pitkin omia vaatteitaan ja minun vaatteitani ja sohvaa. Ressukka. Limaa oli niin paljon ja maitoa tuli tuutin täydeltä ja sitten yski kaikki pois ettei tukehdu niihin.

Mies salilla, poika nukkuu ja kissa jaloissa kaipaavana. *oi elämää*
 
Ailime minä olen joskus tehnyt juuri noin, että pumppaan ensin paineet pois ja sitten annan tisun pojalle. Meillä rimpuillaan myös vatsanväänteidenkin takia. Usein syömisen lopulla alkaa suoli toimia ja samalla väännetään kakkaa tai paukkuja..
Onpa teillä ollut hyvää tuuria että Benjamin nukkuu jo hyvin yöt. Olen onnellinen puolestanne[:)] Helpottaa elämää kummasti. Meillä on kummallakin unirytmi nyt mitä sattuu ja mietimme miten saisimme edes miehelleni hyvä unet öisin. Hän kuitenkin havahtuu joka kerta kun Valo herää syömään, ellei ole rättiväsynyt.
 
Kiitos, Pranametri, neuvosta! Tuo rimpuilu keskittyy meillä usein iltaan, kuuden tai seitsemän pintaan. Eli sitä ennen aion tänään siis pumppailla hiukkasen. Toivottavasti auttaa...

Ja juu, todellakin olen itsekin tosi tyytyväinen Benjaminin unirytmiin. Meillä on muuten myös isukki se, joka herää kaikkiin pieniinkin kitinöihin. Olenkin yrittänyt ehdotella, että jompikumpi meistä nukkuisi olohuoneessa, jotta hän saisi nukuttua, mutta vielä ei tuo ukko ole taipunut. Korvatulppien kanssa koittaa vaan sinnitellä. Saas nähdä kauanko hän jaksaa... Käy kuitenkin töissä, ja tekee pitkiä päiviä. Vähän huolettaa tuo miehen univaje.

Saapui muuten juuri postissa uusi sähköllä toimiva tuplapumppu rikkoontuneen tilalle! Huraa huraa!
 
Prana: [:)IHANAA että teidän kisu löyty!!! [:)][:)][:)]

Ailime: Kastejuhlaa vietetään noin kuuden viikon kuluttua lapsen syntymästä. Suositus on, että lapsi kastetaan kahden kuukauden kuluessa syntymästä, johon mennessä väestötietojärjestelmään on ilmoitettava lapsen nimi ja äidinkieli. Jos lasta ei ole kahden kuukauden kuluessa kastettu tai kastetilaisuudesta sovittu, niin hänet merkitään ei-kirkkoon kuuluvana yleiseen väestörekisteriin. tossa tekstiä suoraan kirkon sivuilta... jos siis kahden kuukauden kuluessa ei ole kastettu, tulee taas miljoona eri paperisotaa eteen [>:]

Me käytiin ekaa kertaa ulkona [:D][:D] tai siis parvekkeella. mut kuitenkin!! viis minuuttia tyttö topattuna niin että nenä van näkyi vaunuista. oli niiiiiin söpön näkönen siellä. hitsi kun en saa kuvaa liitettyä kun on muka liian iso tiedosto. enkä osaa pienentää [&o] jos sitten huomenna uskaltais olla jo kymmenen minuuttia. ellei nyt oo liian kovat pakkaset.

se olis sitten kanaa ilman mausteita... oon nyt jättäny kaikki mahd. pierun aiheuttajat pois, ja olo on kun olis syönyt puuta neljä päivää.. grrrr. mutta mitäpäs sitä ei tekis lapsensa eteen [;)]
 
Sinttu: aa, kiitos kun jaksoit valaista pöljää ristiäishommista!

Meidän pitäis kanssa tässä jossain vaiheessa suunnata tuonne suurlähetystöön ilmoittamassa uudesta Suomen kansalaisesta. :) Ja isyys pitää myös käydä todistamassa. Tyhmää vaan, kun meidän pitää ensin käännättää tuon pikkumiehen syntymätodistus joko englanniksi tai suomeksi, ja sitten vasta voidaan hoitaa Suomen puolen paperisodat. Ja sama juttu Ranskan suurlähetystön kanssa (meidän pojulle tulee 3 kansalaisuutta...).
 
Heip!

Voihan mikä valloittava söpöliini siellä Sapen tekstinjatkeena lötköttää! Samanmoiselta pullaposkelta näyttää ku toi meidän ukkeli ^^
Ja huh, me ei onneks olla vielä tapeltu miehen kanssa... siitä varmaan tulee rankinta koskaan, kaikkine näine hormooneiden sekaisine tunteineen. Siihen vielä päälle meidän molempien väsymys (joka onneksi vielä on ihan kohtuullisissa sfääreissä, kun antaa vauva nukkua ihan kivasti!), niin huhhuh... aikapommi vielä onneksi (?) jatkaa tikittämistään :)

Pranametri, kato juujuu, Meidän Poika se on niiiiiiiiin nero, että isin kanssa ehtivät vaikka ja mitä opetella ;) Ei vaan, ihan sponttaani oli tuo hevimiesherran imutus, että kuvakin oli isin pakko ottaa.
Hauska idea tuo kaveritodistus! Voisi melkein omalle kummitytölle sellaista harkita, kun raskausaikana tuntui, että hän koki jäävänsä huomiossa vähemmälle, ku mä en enää voinut samalla tavalla kahdeksanvuotiasta retuuttaa ja heilutella... Saisi osotettua, että hän on ihan spesiaali mun ja vauvankin elämässä silti!
Ja niin, kivaa shoppailureissua! Nautihan täydeltä laidalta! Ja varaudu siihen, että ei kauaa ne sexymama vaatteet päälläsi pysyne, kun mies pääsee sinua ihastelemaan ;) Mua taas vähän harmittaa, kun mies tykkää musta enempi ihan naturellina (jos meikkaan, valittaa että ei saa pakkeloida, ku oon paljon kauniimpi ilman) ja laittauduttuani oikein nätiksi mielestäni, niin hän ei sitä sitten huomioi... Nykyään on "oppinut" että vaikka vaan mun mieliks vähän kupsuttaa korvan takaa ja sanoo nätiksi, mutta kauniimpana hän tuntuu mua pitävän laittamatta :(

Ailime, onko tuplapumpussa siis sähkötoiminto ja manuaalimalli? Vai saako siihen molemmat tissit samaan aikaan...?? :DD (nauran täällä mielikuvalle ja toivon sen olevan väärä)
Ja teidän poitsu se meinaa olla kosmopoliitti jo sit ihan alkuunsa! Hienoa!

Täälläpä tuoksuu kotitekoinen pitsa! Mä vääntelin pohjan ja mies hoiti täytteet... kunnon perinteisellä jämäruokameiningillä siellä on vanhaksi menevää sälää jääkaapista; voileipäkinkkua, meetwurstia, lihapullia ja kaikkea muuta... jännää nähdä, miltä maistuu :D En oo ennen lihapullapitsaa syönytkään :D

EDIT: Tein tickerin, vaikkei ollakaan vielä ihan satavarmoja nimestä... Eikä ainakaan paljasteta sitä vielä irl-läheisille, mutta eihän sitä kukaan täältä voikaan bongata :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top