Tammikuun tarinat

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti sinttu83, 1 tammi 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. sinttu83 Näppärä viestien naputtelija

    Uusi vuosi, uudet kujeet [:)] osasinkohan mä aloittaa uuden aiheen? hmm.. kohta selvii.. [:)]

    Mä olen huono äiti!!! ihan näin alkuun..... lähdin eilen kauppaan ruokaostoksille ja jätin pikkuisen isin kanssa kotiin. syötin just ennen lähtöä ja tyttö nukahti sen jälkeen. joka päivä samoihin aikoihin on vetässy neljän tunnin unet, joten ajattelin automaattisesti että ne pärjää isin kanssa hienosti sen ajan kun olen pois. noh, kuinkas kävikään. tyttö heräs heti kun olin lähtenyt ja aloitti armottoman huudon. ja mulla oli tietty puhelin äänettömällä enkä kuullut kun isi oli soittanut tuhat kertaa. tissi olisi siis ollut ainoa lohtu. täällä oli sitten raivottu 45min yhteen soittoon ja mies jo luuli että vauva pyörtyy tai jotain kun ei kuulemma saanut enää itkultansa henkeä ja oli ihan sinisenpunainen.. Miten mä voin lähteä ulos jättämättä lapselle maitoa??? HALOO!!!! itkin koko illan kuinka surkea olen ja jätän lapsen "heitteille". pyytelin tytöltä koko illan anteeksi ja tyrkytin tissiä suuhun. antaako se mulle ikinä anteeksi? [&o][:o][&o][:o]

    Sitten neuvola-tädin reissuun. meijän neiti on kasvanut sairaalasta lähdön jälkeen vajaa 500g. siis tasan viikossa. aika hyvin [:D] näköjään sitä maitoa ihan riittämiin tulee. muutenkin oli kaikki kunnossa ja täti kehui miten jäntevä ja suloinen tyttö on. mutta ONHAN SE! [:)] ihana!!!

    PRANA: siis yleensäkin se tuore leipä on jossain ns. kielletyissä ruoka-aineissa. aiheuttaa liikaa vatsa vaivoja vauvalle. että ehkä jätän ton leipäkoneen rauhaan.. muutenkin neiti rupsuttelee ihan kivasti [;)]

    Ja mä sain luvan mennä saunaan! jihuu!! tänään siis hemmottelua tiedossa [:)]

    Laantuis nyt noi pakkaset niin päästäis mekin tytön kanssa ekaa kertaa ulkoilemaan. tai edes hetkeksi vaunujen kanssa parvekkeelle totuttelemaan.

    Nyt kahvia koneeseen ja imuri laulamaan!
  2. Halipossu Näppärä viestien naputtelija

    Ihanaa vuoden 2010 ensimmäsitä päivää kaikille!!!
     
    Onnittelut Hennasille ja Mariannalle pienistä palleroista, kun en ole vielä tainnut huomata teitä onnitella! Vauvoja...lisää vauvoja...ihanaa!!!
     
    Nyt on pakko hehkuttaa, että jee, jee...kasassa pysyttiin tämän vuoden puolelle! Mä olen niin happy, happy, mutta vähän tuntuu kyllä haikeelta, kun taidan olla ainoa joulukuinen joka sitten poksahtaa vasta tammikuun puolella. Tietysti niin itse toivoin, mutta sehän tarkoittaa sitä, että olen joukkion musta lammas...on niin ristiriitaiset tunteet. Dizasta ei ole aikoihin kuulunut mitään, joten oletuksena on, että sielläkin on vauva saatettu jo maailmaan?! Kuulumisia kovasti odotellaan...samoin SannaKoolta, joka toivottavasti pääsee jo pian kotiutumaan sairaalasta nyytin kera. Pakko kyllä sanoa, että kun sä Elegia vielä olet täällä yhtenä kappaleena, niin se vähän lohduttaa mua, ei ole ihan niin surullinen olo, vaikka onkin. Tää on ihan kummallista! Siis mulla on nyt jotain hirmuisaa tunteiden vuoristorataa! Apua! Samassa lauseessa mulla on niin onnellinen olo, mutta kuitenkin surullinen. Kummallista! Nyt olen ilmeisesti päässyt siihen pisteeseen, missä monet muut ehtivät olla lasketun ajan umpeuduttua, kun odottelivat sairaalaan lähtöä. Siis olo on ihan sietämättömän malttamaton. TULIS JO! Siis tältäkö teistä muista tuntui??? Mulla toi vuoden vaihtuminen oli se rajapyykki ja nyt en enää kestä! Anteeksi vain tämä vuodatus, mutta nyt on mun vuoro valittaaaaaaaaaa.... Mulla on alkanut juosta mielessä välillä sellaisia inhottaviakin ajatuksia siitä, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Mistä tää kaikki oikein kumpuaa? Ei tää ole enää kivaa [:(] Siis tää tunnemyräkkä alkoi, kun kello löi viime yönä 12. *vali, vali, vali...* Kai tää menee pian ohi?
     
    Sinttu83: Elegia löysi niin oikeat sanat tuohon vastaukseensa, joten en kyllä osaa mitään siihen lisätä tai paremmin sanoa!
     
    Ja nyt totaalisesti ajatus hyytyi. Pitää varmaan vaan käpertyä huopaan ja tyhjentää aivot kaunista talvimaisemaa katsellen...
     
     
  3. maarinen Sukkela juttelija

    HEi vaan!

    Kauniit kelit lahjoitti alkava vuosi meille! Kylmyys on toisaalat ihan asia: voi hyvällä omalla tunnolla hykerrellä sisällä ja ihailla postikortti maisemaa ikkunasta!  Ja hienosti Sinttu aloitti uuden ketjun!!! Kiitos!

    Meidän pikku Venla nukkui taas kokonaisen yön ainoastaan yhdellä syötöllä! Toimii toistaiseksi omatekoinen taktiikka. Ei vaipanvaihtoa ja tissiltä suoraan omaan sänkyyn. Kolmelta heräsi hän eväälle ja seuraavan kerran seitsämältä! Seitsämän syönnillä pikkuvalossa silmät kirkkaana alkoi "alkeisjokellus" ja paukkukakka puuhailu! Pesu, torkut, äidin aamupala, torkut ja vihdoin kahdentoista lyönnillä päivä evästys! Muu poruka soljuu omiaan ja Venlalla ihan omat menot! Hauskaa! Tuli niin hyvä mieli, semmoionen onnistumisen suuri ilo! Pyykin viikkauskin sujui pitkästä aikaa vihellellen! Eli ne sikakalliit RELA-tipat nyt vielä hetken odottaa.

    JA hei, tuolle tuli SUPERNÄTTI napa , kun se tynkä viimein irtosi. Semmoinen hauska tähti kuvio, niinkuin vappuhyrrässä! Taitaa tulla tytöstä kohukaunotar kun napakin on noin lennokas! AINIIIIIIN. Tärkeä juttu unohtunut kertoa! Tuo pikkuinen oli saanut napanuoran tiukkaan solmuun ihan siitä istukan likeltä, noin viidentoista sentin päästä! Nätti napakka solmu! Taitaa olla taitava käsistään..

    Pakko mennä nyt, isi huutelee ÄITIIIIIIII::::. hm?
  4. Ailime Puuhakas puhuja

    Hyvää vuoden ensimmäistä päivää!

    Täällä vaihtui vuosi oikein rauhallisissa merkeissä. Oltiin kotosalla ja katseltiin telkkaria. Ulkoa kuului mieletön pauke aina eilisaamusta tähän aamuun saakka, mutta Benjamin ei paljoa välittänyt, vaan nukkui nätisti taas vain heräten syömään välillä. Äippä sai juoda lasillisen samppanjaa. Ei uskoisi, että muutamasta tipasta voi tulla hiprakkaan! ;)

    Tänään Benjillä on ollut vähän vatsavaivoja taas. Säälittää pikkuinen, kun en tiedä millä sitä oloa voisi helpottaa. Rooibosta juon, ja koitan vältellä liikoja happamia ruokia.

    Hei, ja vauvauutisia oli taas tullut! Hienoa. Valtavasti onnitteluja Mariannalle ja Hennasille!

    Sinttu: höpöhöpö, et ole lainkaan huono äiti! Näin tuoreena äitinä sitä taitaa itse kukin joutua opettelemaan vauva-arkea yritysten ja erehdysten avulla. Mua kiinnostaisi myös tuon meidän naperon painonnousu, mutta neuvolaan ei näköjään kovin äkkiä pääse... Oli tarkoitus mennä eilen, mutta paikka olikin kiinni, vaikka meille puhelimessa sanottiin, että sinne voisi mennä.. Hmm. Erikoista toimintaa. Täytynee tyytyä kotivaakaan ja sylissä punnitsemiseen ensi viikkoon saakka.

    En muuten tiennytkään tuosta tuoreesta leivästä! Kiitos vinkistä!

    Mä täällä puhkun Halipossulle supparituulia! Kyllä se vaavi sieltä pian jo putkahtaa maailmaan! :) (Vaikka tiedän kyllä kuinka tuskaista tuo odottelu on ja siinä ei paljon lohduttelut auta, nimim. vauva syntyi viikolla 41+6...)

    Ja maarinen: jes! Saitte kunnon unet nukuttua! Mekin viime yönä! Eikö olekin ihanaa!?

    Nyt tää mamma lähtee suihkuun ja sen jälkeen mussuttelee suklaatia miehen kainalossa! :)

    VALTAVAN HIENOA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
  5. sinttu83 Näppärä viestien naputtelija

    ELEGIA: kiitos[:)] ehkä mä en sitten olekaan niin surkea äiti...
    mutta huomenna marssin tohon lähikauppaan (viereinen talo) ja käyn ihan vaan nopeesti hakemassa minigrip-pusseja. niihin sitten maitoa pumppailemaan ja pakkaseen.
    Kuinka paljon sitä kannattaa muuten yhteen pussiin pumpata? Ei mitään hajua kuinka monta milliä toi syöpöttelee kerralla.

    AILIME: mä en uskaltanut juoda eilen yhtään lasillista. pelottaa miten hiprakkaan sitä jo siitä määrästä tulee [;)] ja miten hiprakkaan tyttö menee kun törkkään tissin suuhun. Vaikka eikai se niin pienestä määrästä....

    Mulla on jotenkin kummallisesti ruvennu noi kivut tuolla alapäässä olemaan niinkun tossa edessä. niinkun virtsareiän ympärillä. kait. vaikee paikantaa. mut siinä main ne tuntuu. semmosena ihme pistävänä. ihan kun neulalla tökkis. ei kiva...
    Paranis jo. mieskin jo kyseli koskas päästään "painimaan". mun ei tarvinnu edes vastata kun se näki mun ilmeen [:D]

    Täällä olis nyt koti siivottu. imuroitu, lattiat pesty kahteen kertaan, pölyt pyyhitty ja kaks koneellista pyykkiä pesty. Josko olis helpompi hengittää eikä aivastuttais niin kovasti kun on villakoirat eliminoitu.

    Jahas, joku huutaa tissiä. Ja paukuttelee samalla [:)] meijän rinsessa...
  6. Diza Satasella mukana keskusteluissa

    Halipossu: täällä edelleen! Yksin et oo jääny :) kirjotan kököllä kännyllä vaan pikaiset kuulumiset, avaan läppärin myöhemmin... Täällä ollu totaalisen paskat fiilikset, kaks päivää tapeltii miehen kans ja itkeny silmät päästä, en oo jaksanu ees kännyllä lukea teidän päivityksiä jota teen normisti monta kertaa päivässä. Mut palaan penkkiurheilu-putken jälkeen läppärillä asiaan :)
  7. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Ehdinköhän tässä tissin vaihdon välissä kirjoittaa pikkuisen? Poika uinahtaa välillä näinkin..

    Onnea Marianna tulihan se pikkuihme teillekin! Odotan synnytyskertomusta.

    Halipossu
    ei täällä mustia lampaita ole, jos on niin minäkin olen yksi, kun menin marraskuussa saamaan[;)] Ihan kohta tekin olette kolmihenkinen perhe.

    Dizalle vielä jaksamista muutama päivä ehkä?

    Sinttu kuulostaa tunteet niiiiin tutuilta. Syyllisyyttä saa kerättyä ihan mistä vain. Minä pelästyin kauheasti kun ekoja kertoja nostin pojan sitteristä ja jostain syystä hän päästi kauhean porun ja tosi usein tekee niin vieläkin. Ja tilanne on lähes aina kuitenkin se että hän näyttää levottomalta ja alkaa itkeskellä. Pelästyin että olenko satuttanut häntä ja pyytelin anteeksi ja olin ihan hädissäni. Nyt sitä on jo osannut odottaa, vaikka nostan kuinka rauhallisesti ja juttelen samalla ja tuen niskaa ja kaikkea niin itku tulee, vaikka vasta sylissä sitten. Onko jollakin mitään teoriaa tähän? Sinttu minullakin oli just tuota kuvailemaasi kipua enkä kehdannut siitä edes neuvolasta kysellä. Paikka oli niin arka, että joskus jopa housujen hankauskin aiheutti kipua. Se muuten kesti ihan jonkin aikaa, taisi olla niitä vikoja kipuja mitä tunsin. Eihän tuo alakerta vieläkään ihan entisellään ole, mutta on kuitenkin jo niin että uskaltaa peittoja heilutella. Nyt tuli tarpeeseen ne äitiyspakkausken liukastuksetkin.. Meillä aluksi riitti parikymmentä milliä maitoa pullosta kerralla, jos pullosta annettiin pumpattua, mutta nyt menee helposti jo 40 ml ja siitä vielä tissille. Itsestä tuntuu että puoli litraa imetään, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Jos vaikka laitat 20 ml:n annoksia niin niitähän helposti sulattaa toisen perään tarvittaessa, eikä paljon jää yli jos tuleekin jo kylläiseksi.
    Elegia sinä löydät usein ne juuri oikeat sanat, kiitti taas!

    Maarinen olen nyt vähän ottanut oppia teikäläisestä ja välillä jättänyt vaipat vaihtamatta yöimetyksellä jos edellisestä kerrasta ei ole kovin montaa tuntia tai jos ei kakka tuoksahda. Kakat on vaihdettava kun tämän ikäinen tuntuu jo itsekin ilmoittavan että ei ole kivaa olla paskat housussa[:D] Kitisee tyytymättömänä..

    Eilen oli se vaikea päivä pikkupojalla, joka laukesi kylpyyn[:)] Pitkä (meidän mittapuulla) kylpy rentoutti pojan silminnähden ja hän tuijotti rakastuneesti ja huojentuneena isäänsä silmiin kun kehosta poistui jännitykset täysin. Ilmakylpy ja tissiä päälle ja lämpöistä päälle niin johan tuli uni ja vatsa helpotti. Huh. Tästä lähin meillä kylvetetään kaksi kertaa viikossa, kun ei ihokaan ole kuivalta tuntunut, sen verran tehokasta tuntuu olevan.

    Tänään ei ole ollenkaan siinä mittakaavassa vääntänyt pienen vatsaa vaan ihan "normaalisti" hiukan ähissyt. Kiittelen mielessäni ja ääneenkin! Apuna tainnut olla sekä rooibos-tee Kiitos Ailime vinkistä! että kylpy että mikä lie, tuntuu olevan ihan henkimaailman juttuja nämä tämän pojan vaivat. Onko meillä se koliikkipenska?[8|] En nykyään ehdi edes googlettaan mitään tai sitten unohdan kun on hiukan omaa aikaa.
    Saako sitä syödä mitään jos kaikkea välttää vatsavaivojen pelossa? Tietysti haluaisin tehdä minkä voin pikkuisen olon helpottamiseksi, mutta seurailtuani nyt hiukan ruuan yhteyttä mahajuttuihin, niin en ole mitään kaavaa huomannut. hei, 7 viikkoa on meidän jäbä jo! Hurjan iso poika. Nyt alkaa 60 cm:n vaatteistakin osa olla liian pieniä, eipä olisi uskonut. Äippäpakkauksen vaalea trikoohaalarikin on just nyt, mutta ei enää ensi viikon lopulla varmaankaan sopiva.

    Kamalaa kun kiireellä kirjoittaa että ehtii kaiken mitä piti ennen kuin seuraava kutsu kuuluu. Tässä nämä kai nyt oli.
    Hyvää tätä vuotta nyt sitten[:)]
  8. maarinen Sukkela juttelija

    Voihan video!

    Mä taidan olla kipee! Pää humisee,jäseniä särkee ja paleltaa. Tissit oli tuossa kipeenä ja oon yrittäny syöttää/joutunu syöttää tunnin välein poskesta tökkimällä! Ihan surkee olo! Porukat lämmitti saunan ja yritän hilata sinne itteeni .... Minä oon niin surkea sairastaja, ettei mitään rajaa! Nyt vielä mies lähtee yökeikalle ja pakko selvitä tytön kanssa, tuntui miltä hyvänsä. Ompahan syy itkeä.!!! Mä niin inhoonn tätä ja pelkäsin jo kesästä asti, että san tissitulehuksen varmana!!! Oon kyllä pitäny itteni lämmössä ja suojellu hyvin, mutta tais kylmä viima tuikata ovenraosta salaa tupakki porukan mukana. Harmi!

    Toipumaan!
  9. Halipossu Näppärä viestien naputtelija

    Oih! Diza oli ilmoittautunut, enkä olekaan "yksin" [:)] Mä olin jo ihan varma, että säkin olit jo päässyt matkaan. Mutta voi, voi, voi...toivottavasti riidat ovat nyt laantuneet ja olosi on parempi. Nyt täytyy koittaa säästää voimia todelliseen koitokseen... *puhaltaa mustia pilviä loitommaksi, jotta aurinko pääsisi paremmin paistamaan* Pian on meidän vuoro!!! Jaksamista sinne suunnalle!
     
    Nyt on jo parempi mieli! Kiitos kaikille tsempeistä ja puhkuista! Te ootte niin kultaisia! *lähettää halauksia maailman joka kolkkaan* Vatsa on ihan pinkeänä vähän väliä, mutta kivuliaista supistuksista ei ole tietoakaan viime yön jäljiltä. Kellaria kyllä kolottaa ja ehkä vähän selkääkin, mutta muusta ei ole tietoa. Ei auta kuin odotella.
     
    Miehelleni tänään vuodatin aamuista pahaa oloani, kun olin ensin ehtinyt avautua tänne. Mies kaappasi syliinsä ja sain olla siinä just niin myttynä kuin oli tarve. Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani ja ulisin kuin hyeena. Parasta oli tietysti se, että oma rakas oli siinä lohduttamassa ja tukemassa. Minun rakkaani ja tulevan lapseni isä!
    Päivä oli niin ihanaisen kaunis, että kävimme kaksin päiväkävelyllä ja -ajelulla, kun koirulainenkin oli hoidossa (= rakettien pauketta paossa). Suuntasimme hääpaikallemme fiilistelemään kaunista maisemaa, laskevan auringon säteitä ja lumipeitteen alla solisevaa koskea, joka näyttäytyi meille vuolaimmissa virtapaikoissa kuohuineen. Aika pysähtyi ja oli niin täydellistä! Edellisen kerran tuolla ollessamme oli kevät ja kohdussani oli pieni elämänsiemen aloittelemassa kasvuaan...se oli salaisuus vailla vertaa, josta itsekin saimme tietää vain muutama päivä ennen häitä. Viime vuosi oli elämäni onnellisin! Ja tänä vuonna tuo salaisuus paljastuu meille kokonaisuudessaan...ja tästä vuodesta tulee toivottavasti vielä onnellisempi kuin viime vuodesta...meistä tulee perhe! (Nyt on vähän eri ääni kellossa kuin päivemmällä...)
     
    Kiva lukea teidän napatynkäjuttuja! Tietääpä sitten, mitä odottaa, kun sinne asti päästään. Maarisen Venlalla on "tähtinapa"! [:)] Mehän voidaan alkaa tulkitsemaan napoja samaan tapaan kuin pienenä katselin taivaalle ja pohdin veljeni kanssa, miltä mikäkin pilvi taivaalla näytti...tai kun käytiin mökillä saunomassa, heitettiin vettä kiukaan viereen seinälle ja tulkittiin miltä "vesimaalaus" näytti ennen haihtumistaan. Elämän pieniä iloja...ja muistoja. Maariselle pikaista toipumista, mikäli tauti meinaa nyt iskeä päälle!
     
     
  10. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Voi maarinen! Nopeaa toipumista sinne.

    Amppu napa kuulostaa ihan ok:lta[:)] Sitä voi tosiaan vielä putsata desinfiointiaineella halutessaan. Muistaakseni mitään hätää ei ole , ellei harmaa tökö törrötä sieltä ulos, silloin siinä olisi sientä ja pitäisi hakea neuvolasta lääkettä. Kiitos myös ajatuksista kissan kanssa. Älä nyt silti pahoinpitele, ei me tahallaan sitä kadotettu...[:D] Peräpukamia ne oudot tuntemukset ei välttämättä ole, vaan venyminen ja ponnistelu saattaa aiheuttaa outoa oloa sinnekin. Minulla ainakin oli niin. Ponnistus aiheutti kuitenkin painetta sinne suuntaan aika lailla. Hyvin se arki alkaa rullaamaan kun mies töihin lähtee. muistat vaan että teet vain välttämättömimmät etkä yritäkään kaikkea mahdollista. Tsemppiä!

    Halipossulla on ollut kaunis, tunnelmallinen päivä lopulta. Voin kuvitella että alkaa pitkä odotus tuntua jo uuvuttavalta. Onneksi sinullakin on ihana mies tukena<3
  11. maarinen Sukkela juttelija

    Yhyy!

    Kyllä tää on sitä maitokuumetta. Kävin sunassa lypsin vaivalloisesti 50 ml tippa tipalta. Sattui, mtta hammasta purin, ettei kukaan riennä lohduttamaan! En nyt kestä mittää miehen halauksia, kun se vaan pistää itkettää lisää! Nukuin tässä pari tuntia ja heräsin yltäpältä hiessä! Nyt mies lähti töihin ja oon "omillani". Meen takasin nukkuu teekupin jälkeen.... lepo, paras lääke!

    Tuosta lypsämisestä, kun normi tilassa maitoo tulee yhestä 150 ml suihkuna, niin tuo tippa herutus on selvä merkki ja tää kauhee päänsärky. Ei oo siis possuflunssaa...johon mä taausti kuolisin.... Niin ja nuo oppaat sanoo, että kannattaa pakstaa täsmä määriä, eli n.50 ml just.Ihan sen takia, että oln helppo tehä niistä maitoannoksia myöhemmin. Meijän pakkasessa kyllä losottaa nuo tuttipullolliset täytenä määränä... Laiska kun olen!

    Onnes tyttö nukkuu vielä niin saan itekin nukkua vähäsen varastoon! JA tuo aikuinen tytär on vielä jossakin nurkilla kuhertelemassa kuutamokävelyllä, että saan apua jos meinaa kokonaan kaatua!

    Kiitos teille myötätunnosta, täältä sen pystyn ottamaan vastaan!

    HALIPOSSUN tarina kosketti minun sielua kyyneliin asti... että tämmöstä!

    Mitäköhän sille  SANNAKOOLLE kuuluu?

    Nyt loppuu minulta voima aivoista! Terve! Pitäkää te ittenne terveenä!
  12. Iona Satasella mukana keskusteluissa

    maarinen kokeile kaalinlehtiä tisseihin! Ihan siis jääkaappikylmästä keräkaalista kuorit lehtiäja hakkaat haarukalla reikiä että pääsee kaalintaika vaikuttamaan. Jos ei nyt ihan kokonaan paranna niin mulla ainakin helpotti kipuihin huomattavasti. Otin parasetamolia ja hikoilin päivän kuumetta pois ja sillä onneks meni ohi etten joutunu antibiootteja hakemaan.

    Täällä alkaa olla takki tyhjä kun meidän taloudessa ei nukuta. Poika vetää parhaimmillaan 2h putkeen ja tämä on siis hyvä unijakso. Viime yönä hyvä jos nukuin tuon 2h yhteensä noin vartin pätkissä. Välillä vaivaa vatta, välillä ei vaan nukuta. Vatsavaivoihin kokeilin ekaks cuplatonta, nyt menossa disflatyl jonka alotin eilen ja ehkä näyttää auttavan vähän paremmin. Jätin jo ruokavaliosta kahvin, teen, maitotuotteet, mausteet jne jospa se auttaisi, jos ei tää äiti saa kohta unta palloon niin hajoaa käsiin tää paletti..[&o] Yritin jo nukuttaa poikasta omassa sängyssä mutta ei siitä tuu mitään, nukahtaa öisin aina tissille ja jos nostan sänkyyn niin herää ja ei enää nukahda vaikka minkä tekis ennen seuraavaa syöttökertaa, jolloin siis uus yritys saada nukahtamaan. Nyt siis nukutaan somasti vierekkäin ja ujutetaan tissi varovasti suusta pois imun jälkeen. Mieli on kyllä aika maassa kun on niin väsy ja kaikki itkettää. Blues siis jatkuu täälläkin.

    Joo Amppu älä sentään pahoinpitele! [:D]

    Niin ja tietty ihanaa uutta vuotta kaikille äideille, poikasille ja odottajille!
  13. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Iona voi sinua, tuo valvominen kyllä vie matalaksi täysin, tiedän. Onneksi se helpottaa ja varmasti tulee vielä toisenlaisiakin päiviä. Nyt vinkkejä joita itse ollaan kokeiltu: kylvetys illalla on rauhoittanut meillä aina. Disflatyl tuntui ekana päivänä tekevän ihmeitä ja nyt toimii paremmin kuin Cuplaton, mutta vaivoja on siitä huolimatta. Onko mahdollista saada oma torkkutauko niin että joku tulisi avuksi vaikka, jos miehesi on töissä? Pumppaisit pulloon valmiiksi ja ottaisit nokoset vaikka korvatulpilla. Voikos teidän vauvaa vielä ulkoiluttaa? Se on tehnyt ihmeitä meillä myös, mutta nyt on pakkasta taas liikaa. VÄsyneenä kaikki kaatuu päälle se on varma.
    Muista, että kyllä tulee toisenlaisiakin päiviä vielä. Meilläkin rankan eilisen jälkeen on poika nukuskellut hyvin koko tämän päivän ja illankin. Torkahtaa tissille ja olen laittanut sohvalle imetystyynyn syliin ja siinä se nukkuu kunnes taas imaisee. Rankkaa se tuntuu olevan pienellekin, itkeminen.
    Paljon voimia sinne teille ja toivotaan että pikkuinenkin alkaa saada pidempiä unia. Ai niin, kapalo rauhoittaa kummasti myös ja auttaa siinä vauvan siirtämisessä omaan sänkyyn herättämättä.
    Tsemppiä!
  14. Diza Satasella mukana keskusteluissa

    Pikapäivitys kännyllä! Vedet meni 22.00, sentin auki ja kaulaaki vielä. Särkylääkettä ja unitabua sain, tää tyttö alkaa nukkuu... Pitäkää peukkuja :)
  15. Halipossu Näppärä viestien naputtelija

    Dizaaaaaa! Sun maaliviiva lähenee...vedet meni! Wohoooo! *tuulettaa hirmuisesti!* Toivottavasti saat nukuttua, niin sitten jaksat saattaa pian pienen maailmaan! Lykkyä pyttyyn ja onnenpotku hanuriin! ;) Kauniita unia!
  16. terhituuli Hyväntuulinen höpöttäjä

    Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!
     
    Tän mamman pitäis nukkua, kun vaavikin nukkuu, muttei vaan taas jotenkin malta...
     
    Kävin tossa pari päivää sitten täällä hehkuttamassa, että josko me oltais saatu se helppo vauva..mutta tyttäremme otti kyllä mammalta luulot pois heti seuraavina öinä..viime yönnä tissille herättiin 2h välein ja siinä nännissä roikuttiinkin n. 45min kerralla. Joten ei ole täälläkään kauhiasti nukuttu. Hih..tyttö on nyt pissannut isin päälle joka ikinen kerta kun ovat vaippaa vaihtaneet...On hän vaan niin ihana kiivas pikku leppäkerttu kun kaikki pitää saada heti nyt..hyvä kun tissiä ehtii esiin kaivaa..
    Täälläkin tuo napatynkä irtosi 6päivän ikäisenä..eli aikas aikasin..säihkähdin ihan kun vaan tippui irti..vähän napa vielä erittää töhnää..olen sitä putsaillutkin..ajattelin siitä vielä kysyä neuvolan tätiltä kun tulee maanantaina kotikäynnille..
    Mitenkäs tuo tytön alapäässä oleva valkoinen töhnä..saako sitä kovin putsata vai ei..kun tuntuu, että olen kahta eri versiota siitä kuullut..
    Nyt kun imetys on lähtentyt kunnolla käyntiin niin tuntuu, että jano on hirmuinen koko ajan..vettä menee litra tolkulla ja mehua myös...
     
    Hellittäispä noi pakkaset..pääsis vähän vaunuttelemaan..uskaltaako sitä näillä pakkasilla edes vauvan kanssa autolla kauppaan lähteä..vai onko liian kylmä? En mä tälläsista jutuista tiedä..
     
    Miehellä alkaa maanantaina isyysloma..ja pari lomapäivää muutenkin..on helmikuun alkuun kotona..ihanaa..voidaan jo yhdessä ristiäisiä miettiä...
     
    Sannakoo on näköjään vihdoinkin saanut odotetun poikansa..Paljon onnea sinne koko perheelle! Ihana juttu...tuli väsymyksen keskellä hyvä mieli uutisestasi..meni kuitenkin sitten tän vuoden puolelle vielä..sä varmaan sitten raketit katselit osastolla[:D]
     
    Ja Dizakin on jo saanut oman lähtölaukauksensa..paljon tsemppiä ja voimia sinne...
     
    Nyt täytyy lähteä alapää hommiin..vuotoa ei enää tule, mutta tikit inhottavasti kiristää ja kutittaa..
    Kihlasormukin mahtuu jo melkein sormeen....
     
    Mukavaa lauantaita kaikille!
     
     
  17. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Dizalle ja Halipossulle pahoitteluni, en kestänyt kanssanne tälle vuodelle! Kaikille muille, hitto, et on ollut ikävä!

    Ennenkuin luen sivukaupalla teidän kuulumisianne, täytän tiedonjanoanne tekstimuodossa ja ehkä myöhemmin sitten niitä nallevauvakuviakin:

    synttäri-iltanani piti siis lähteä kääntymään Jorvissa, mutta lääkärin tehtyä sisätutkimuksen alkoi sitten sattua vähän enempikin. Aattelin vielä päästä kotiin, mutta lääkäri totesi, että hän ei kyllä mielellään enää laskisi, kun olin jo 4cm auki. Isän lähetin kotiin nukkumaan, mä sain jotain lääkettä kipuun ja vaihdoin vaatteet ja kömmin sairaalapetiin tarkoituksenani nukkua, ja aamulla olisi sitten käynnistetty. Enpä saanut unta, kivut yltyi ja puolilta öin soitin yökölle, että nyt muuten tarvii jotain vahvempaa! Tarkoitin lääkettä ja unta, mut ne siirtikin mut synnytyssaliin ja lykkäs ilokaasumaskia tassuun ja sano, et josko soitettais kuiteski isää jo paikalle :D Mies oli siis vasta ehtinyt just himaan, tehdä vähän safkaa ja oli käymässä syömään...

    Ilokaasu jeesas jonkun hetken, sitten piti pyytää epiduraali, jonka avulla kestinkin hyvin ja kai vähän jopa torkahdin, jossain välissä kätilö tsekkas kohdunsuuta ja totes, että ollaan sit kuulemma täysin auki! Tässä vaiheessa kai puhkaistiin, kalvot, ellei sitten jo aiemmin? Eli homma eteniki ihan älyttömällä vauhdilla ja mua alko jänskää, kun kätilö totes, että vauvan pää on sitten ihan kova, et ei välttämättä muotoudu kovin hyvin synnytyskanavaan! Eipä menny kauaa, kun kätilö oli poissa huoneesta ja palattuaan kysyi, että mikä olo, niin oli pakko todeta "No joko mä paskon kohta alleni tai sitten sieltä tulee vauva..." Sisätutkimus paljastikin, että vauvan pää on jo "huulilla" et jos ponnistuttaa, niin sit mennään! Lääkärikin tuli käymään paikalla, kun tahtoivat ottaa vauvan päästä näytteen, että onko hällä kaikki ok, ja onneksi oli. Ja pianhan sitä sitten mentiin, ponnistusvaihe kesti 9min ja 30.12. klo 3.09 sylissäni makasikin jo jotain äärettömän ihanaa! Vauva voi heti tosi hyvin, minä itkin onnesta nyytti sylissäni, isi leikkasi napanuoran ja istukkakin syntyi jo 3.15! Kysyin sitten, että pitääkö tikata, johon kätilö sanoi, että haluaa pyytää lääkärin paikalle, kun repeämä oli oikeasti tosi syvälle alas ulottuva. Lääkärin tultua todettiin, että vuoto hieman tyrehtyy, mutta lihakseen asti repeämä on, että eivät sitä paikkaa siinä, vaan odotetaan aamuun ja mut kursittaisiin kokoon leikkaussalissa! Tässä vaiheessa en edes muista tajunneeni asiaa, ei sattunut, vaan olin onnellinen, kun saimme vauvan heti syliin ja rinnalle, nopeasti ihmetellessä meni 1,5h jonka jälkeen kätilö tuli ottamaan vauvan pesuun ja mittauksiin. Vauva sai apgareista pelkkiä kymppejä, ja oli kyllä todella hyväkuntoinen ja reipas jo alusta alkaen! Ja niin kauniin värinenkin, muodoissa pienet virheet oli ihan vähän synnytyksessä litistynyt pää, lurpalleen kääntyneet korvalehdet ja vähän sisäänpäin kääntynyt oikea jalkaterä (nekin olivat tänään kotiinlähtötarkastuksessa palautuneet ihan normaaleiksi).

    Synnytyssaliin isille tuotiin ruokaa, mä en leikkauksen takia saanut syödä enkä juoda mitään. Sitten meidät siirrettiin synnytysosaston lepohuoneeseen, jossa kaikki kolme käytännössä nukuimme ja keräilimme voimia. Isi otti perheensä suojaansa, hoiti äidin ja vauvan ja oli ehdottomasti parasta tukea kaikessa! Meitä ei siis siirretty osastolle, kun odotimme leikkaussaliin pääsyä, minkä aika koitti vasta seuraavana päivänä. Mut vietiin leikkaussaliin, isi ja vauva lähtivät lapsivuodeosastolle, jossa he viettivät hyvin pitkälti sen päivän keskenään. Leikkauspöydällä muistan tunteneeni vaan ihan älyttömiä kipuja koko alakropassa, siellä pyöri hirveästi ihmisiä, vieraat ihmiset huikkailivat mulle onnentoivotuksia ja pian anestesialääkäri tulikin laittamaan tän mamman untenmaille.

    Leikkaus suoritettiin ja heräämöstä on seuraavat muistikuvat, kun hoitsu tuli sanomaan, että lähdetään osastolle. Mies tuli hakemaan mua sieltä myös ja olin edelleen aika häkeltynyt ja hölmistynyt. Isi oli oppinut paljon vauvanhoidosta ja he olivat olleet urheita yhdessä pojan kanssa äidin ollessa muualla, joten sai tuore isäkin tulikasteensa sitten ihan samantien :) Muistan ihmetelleeni sitä varmuutta, jolla mies vauvaa käsitteli ja hoito jo sinä iltana, vaikka oli ensimmäinen vastasyntynyt hänen sylissään edes koskaan!

    Mä siis menetin synnytyksessä aika paljon verta, mutta missään vaiheessa en tahtonut lisäverta annettavaksi. En oikeastaan edes ollut "tajunnut" kuinka vakava tilanne oli jopa ollut, anestesiatokkurassa muistan jonkun hoitsuista sanoneen mulle jotain "sulkijalihasten repeämästä" ja mä olin vaan ihmeissäni. Oma huomio oli vauvassa, ja jo heräämöstä osastolle päästyäni annoinkin ensimmäisille vieraille luvan tulla meitä tervehtimään :)
    Vasta seuraavana päivänä, kun mulle tultiin sanomaan, että annetaan tipan vielä olla ja katetrikin jätetään, että aamulla hemoglobiinini oli 88 (mun normi ennen raskautta se 155-160), niin tajusin, että jossain on nyt jotain mätää. Jälleen kysyttiin, että haluanko lisäverta, mutta sanoin selviäväni. Olo oli tietysti vähän heikko, mutta kyllä sitä selvisi. Vauvaa hoidin sen, mitä sängystä kykenin (eli imetys), kaikki muu oli miehen ja hoitsujen vastuulla. Jalkeilla olin kahdesti käydäkseni wc-pöntöllä suihkuttelemassa haavaa, silloinkin piti olla joku varmistelemassa ja taluttamassa, etten kuukahda. Iltaa kohden olo kohentui ja uskalsin jo vähän seistä, vielä yöllä kuitenkin soitin yökön tekemään vaipanvaihtoa, kun en ollut ihan varma, että pysyykö mulla tasapaino.

    Seuraavana päivänä olisin ollut ihan valmis lähtemään kotiin, mutta eivät päästäneet, kun halusivat pitää mut vielä seurattavana katetrin irrottamisen ja muun takia. Hemppoja ei oo mitattu, mutta väittäisin, et ne on kyllä kohisemalla nousseet, on sen verran erilailla olo! Isi oli meidän kanssa paljon osastolla, vieraita kävi hurjan monta ja vauva ihmetytti meitä vähän väliä suloisuudellaan <3

    Tänään 2.1. pääsimme sitten vihdoin kotiin, lastenlääkärintarkastuksessa poika sai hurjasti kehuja reippaudesta ja vilkkaudesta, eikä edes kitissyt pahasti vaikka ei sokeria saanutkaan kuin vähän aluksi! Nyt olemme onnellisesti kotona, vauva on ottanut painoa jo nyt ihan hurjasti ja roikkuisikin tissillä koko aika. Mulla ei oo maidontuotanto vielä ihan ehtinyt mukaan, joten vauva vetää molemmat tissit ja joinain kertoina päälle vielä korviketta! Nyt kotiin tultuamme halusin, että isi saa syöttää ja mä pääsen kokeilemaan pumppausta jossain välissä, niin laitoimme ukolle 40ml pulloon (en ollut yhtään varma, että paljonko sitä menis kun imetyksen jälkeen antanut 10-20ml päälle!) ja sehän loppasikin sitten sen kaiken! Mulla on arvatenkin rinnanpäät ihan ruvilla jo nyt, rintakumistakaan ei siihen kipuun oo enää kauheasti apua... Imetysasentoa- ja otetta on vähän hankala saada hyväksi, kun nännit on niin kovin matalat, että ton pojan kiljuva nälkä ja otteen etsiminen on hankalaa...

    Eli näin se arki vihdoin koitti meillekin, tosin mä oon edelleen ihan tylsistynyt, kun poika tietysti nukkuu vielä niin paljon. Mulla hormonit kuitenkin aiheuttaa sen, että katkonaista unta 5-7h vuorokaudessa on ihan riittävästi mulle, vähemmälläkin pärjäis helposti! Tänään ajattelin nauttia rauhasta ja antaa isin ja pojan leikkiä enempi keskenään... jos ei olis noin pirusti pakkasta (-20c) niin olisin ehkä halunnut lähteä kävelyllekin ihan keskenäni! :D

    Nyt pääsen vihdoin lukemaan kaikkien muiden jännät kuulumiset! Nopeasti näyttäis siltä, että Diza olis myös lähdössä sitten suorittamaan? Tsemppiä! <3
  18. maarinen Sukkela juttelija

    Terve!

    JA hyvää huomenta, vaikka kello on jo kakskyt yli kolme... siihen kohta!

    Paljon ONNEA SannaKoo!!! Saithan sinäkin nyyttisi vihdoin ja hienon päivän poika valitsi syntymäpäiväkseen!
    Onnea myös äitiyden hormooneista! Mutta muista siinä hulppeassa hormooni hurinassa, että olet VIELÄ toipilas, kuitenkin!!! Kerkiät sinne talvilenkille veilä huomenna tai yli huomenna.... Nosta jalat ylös, keitä kanullinen teetä ja kato joku kiva leffa! Puhu ittesi puhki puhelimessa ja olo virkeäksi netissä!!! Ja vietä ne synttärit, joita et kerenny vietää!

    Meidän maitokuume hikoiluttaa vieläkin. Kiitos kaalinlehti vinkistäIona! Mies tuli yötöistä ja kävi lukee täältä uutiset ja kertoikin kaalinlehdistä samantien mulle. No meillähän oli tietty viiden aikaaan aamuyöllä vaan jäävuorisalaattia kaapissa, joten otin panadolin suuhun ja kaulahuivin tissien ympärille. Nukkua pösötin aamu kymmeneen selälläni syötin sitten vauvan ja taas nukuttiin tonne puoli kahteen! Että huomenta tosiaan!
    Taitaa tässä kuumeisen äidin maidossa olla luontaista unilääkettä, että lapsikin nukkuu ja äiti saa levätä. Ja pumpata ja pumpata ja pumpata....

    Nyt mies otti tytön. Meni keittää teetä äidille ja käski mut tänne kirjottaa! Kysyin häneltä siis, että mitäs mä teen jos sä teet kerta kaikki? Hän siihen, että mee nyt kirjottaa! Ihan ukko mulla, vaikka on ollu yön töissä ja lähtee taas seuraavalle yölle.

    No niin... kutsuhuuto kuuluu lapsen suusta. Äänensävyn perusteella vauvankielen pikatulkkauskurssin käyneenä, olettaisin tuon tarkoittavan: tissiä tänne, heti!
  19. Halipossu Näppärä viestien naputtelija

    Suuren suuret talvipakkasten täyteiset onnittelut SannaKoolle perheineen!!! <3 Ihana kuulla, että oot kunnossa ja päässyt kotiin pienen poikasi ja miehesi kanssa. Sun päivityksiä alkoikin jo olla ikävä...ja mikäs sen mukavampaa kuin kyynelehtiä taas yhdelle synnytyskertomukselle ja syntyneen pienokaisen maailmaan tulolle. Kanaemo joutui heti kättelyssä luovuttamaan vastuuta myös miehelle, mikä teki varmasti miehen olon tietyllä tapaa varmemmaksi vauvan kanssa. Eli tällä sun tarinalla leikkauksineen yms. on siis kaksi puolta... [:)] Vielä kertaalleen onnittelut sinne naapuriin! Niin joo...ja tietysti pikaista paranemista sinne "kellarikerrokseen" ja muutenkin!
     
    Täällä ollaan yhä edelleen poksahtamista vaille valmiina...ei mitään ihmeempää. Masussa on myllätty eilen ja tänään hirmuisella vauhdilla, mutta muuten tilanne on ihan samanlainen kuin aiemminkin. Vähän oli aamulla kaktusta kurkussa ja nokka tukossa, joten toivottavasti saan edelleen väistettyä flunssan, ettei tarvitse lähteä toipilaana "urheilemaan". Tänään mies vei mut taas ulkoilemaan. Tällä kertaa käytiin muutamassa kaupassa vilkaisemassa alennusmyyntejä ja ihan vaan hyvän mielen saamiseksi ostin muutaman pikkuisen vaatekappaleenkin. Tuntuu, että kaikki on niin valmista, ettei sitä oikein mitään enää kaupoista tarvitsekaan. Hassua pyöriä kaupoilla ja sanoa, ettei täällä ole "mitään". Pääasia, että tuli taas nähtyä aurinkoa, hangitettyä muutaman kerran raitista ulkoilmaa ja nähtyä ihmisvilinää. Iltaa varten mulla on muutama leffa odottamassa ja ajattelin käpertyä sohvalle huovan alle nauttimaan itsekseni "tyttöjen illasta", koska miehellä oli tälle illalle omia menoja, joihin sitä oikein patistin, että saan olla ihan vain itsekseni...
     
     
  20. Ninoska Satasella mukana keskusteluissa

    Iltaa!

    Oikein paljon Onnea SannaKoolle!
    Tosiaan hurjaa touhua ollut sinunkin synnytyksesi, mutta hengissä selvisit ja vihdoin se nyytti on siinä sylissä [:)] Ihanaa!

    Minun piti tulla huikkasemaan meidän ristiäisreissusta [;)]
    Kamalan kova pakkanen ja koitettiin pinkoa vaunujen kanssa kovaa kyytiä aina kun tuolla ulkona jouduttiin liikuskelemaan.
    Vauvalla oli onneksi siellä suojaisa ja lämmin pesä lampaantaljan suojissa...
    Junamatka (ensimmäinen sellainen) meni tosi kivasti.
    Tapasimme kaikki sukulaiset sitten vasta kirkossa paikan päällä, ja kuten arvasinkin, niin emme ehtineet kirkon eteisessä takkia edes saada pois päältä, kun äitini sieltä juoksi vauvaa katsomaan ja mummo perässä...
    Olivat turhankin innoissaan, ja isukki siinä riisui vauvaa samalla kun innostunut isoäiti touhukkaana ihasteli vauvaa [:)]
    Äitini otti sitten heti vauvan ja saikin pitää sitä koko toimituksen ajan etupenkissä. Otin itse sitten äitini korkokengät, kun mamma pelkäsi kantaa vauvaa korkojensa kanssa...oli mieluummin sukkasillaan.
    Kaikki (isäni ja isovanhemmat ym.) halasivat sieltä kirkonpenkistä nousten kun tulin paikalle...oli mukavaa olla odotettu ja saada lämmin vastaanotto.
    Voi onnen päivää kun kaikki suku oli koolla. Itselläni oli hiukan vaikeuksia, kun alettiin laulamaan "Ystävä sä lapsien...", nimittäin mun hormonit pääsi taas valloilleen, ja kyyneleet tulvi silmistä kun tuli se toinen säkeistö "Siunaa äitiä ja isää..." (mies puisteli päätään "taasko se alkaa...") [:(][:)]

    Minua hiukan häiritsi mamman ja mummon touhuilu vauvan kanssa etupenkissä, kun tuntui että heiltä meni puolet tuosta varsinaisesta kastetilaisuudesta ohi tuohon meidän poikaan keskittyessä [8|].

    Kirkon jälkeen oli siskon kotona kahvit ja siellä meidän poika kulki sylistä toiseen ja isukki hoiti pikkuista innokkaana [;)]
    Vielä vaihdeltiin synnytyskuulumisia ja esiteltiin kuvia ym.
    Toki sitten molemmat serkkuvauvat olivat siinä syleissä, ja kuvattiin ahkerasti kaikkia vauvojen kanssa ja ilman.
    Kovaa tohinaa.
    Meillä on onneksi tosi rauhallinen poika, joka nukkuu ja syö tosi hyvin. Ei häiriinny äänistä ja voi olla vaikka minkälainen meno ympärillä. Toistaiseksi on ihanteellista kaikenkaikkiaan.

    Meillä on kova kilpailu miehen kanssa (oikein naurettiin tuota yhdessä) että kumpi saa hoitaa vauvaa tai työntää vaunuja...[:D] Toki meillä myös yhteispeli sujuu hienosti ja on vaan hyvä, että mies on noinkin innostunut ja homma on hanskassa.
    Minä oon kuulema ylisuojeleva (en kai [;)])...

    Asemalla mies kävi laittamassa kolikon Ray:n pelikoneeseen ja minä kun tulin käymään siinä vaunujen kanss, niin heti oli ukko sanomassa että "siellä kärryssä taitaa olla liian nuori kaveri tähän paikkaan!" (Hah! [:D])
    Tokaisin takasin että "Niin varmaan on joo..." ja lähdiin siitä sitten menemään.
    Naurettiin miehen kanssa, että jo on nipottamista, kun tuollainen 13 pv. vanha sylivauva tuskin mitään tajuaa noista pelikoneista![:D] (Mutta säännöt on säännöt joten....hah ...koskee vauvojakin...meidän alaikäinen juniori [:D]).

    Kotiuduttamme olimme ihan jäässä, ja kyllä vauva kylvetettiin ensin, mutta teki se lämmin suihku äidillekin terää...Tämän päivän päälle uni maistuu [;)]
    Nyt rentoudumme ja asetumme kotiin, joten mukavaa iltaa kaikille!