Tammikuun tarinat

No voi huh huh SannaKoo[:)] Tuosta ei voi kukaan pistää teidän Joonaa paremmaksi.Kyllä meidän vesselit on ihania[;)]
Pyysin mieheni tähän koneelle katsomaan ja hän räkätti ja kyökkäili samaan aikaan.Hyvä hetki alkaa tehdä lämpimiä voileipiä...

Jatketaan helmikuussa...öitä 
 
Huomenta!

Hurraa! Toivottavasti Valon itkut olisi nyt itketty ja olo helpottuu pojulla!

Mä en vielä ole ehtinyt käydä Joonan kakkakuvaa katsomassa, mutta näköjään aika hienot tuotokset siellä on saatu aikaiseksi! Käyn katsastamassa tän viestin jälkeen.

Kukas se sanoikaan, että tuntuu siltä kuin vauva tunnistaisi sanan sauna? No meillä se tunnistaa kun äiskä ja iskä rupeaa pussailemaan hieman intensiivisemmin. Ihan uskomaton tutka tolla läheisyyspoliisilla. Onneksi eilen soi meille juuri sopivan hetken, tosin mitään raukeita jälkilöhöilyitä miehen kainalossa ei tarvinnut edes yrittää kun tiukka komento kuului kopasta.

Jeejee, pakkanen on laskenut! Eilen oltiin vaunulenkillä koko perhe ja niin kivaa oli. Koirakin tuntui ihan räjähtävän ilosta kun oltiin porukalla ulkona ja keppi lensi. On noi kyllä sellasia virkistyshetkiä, että pysyis vaan nyt vähän lauhempana niin voisi päivälläkin käydä vähän käppäilemässä.

Meillä meneekin tämä alkuviikko varmaan aika hujauksessa kun on sen verran ohjelmaa. Tänään meillä on se lonkkien viimeinen tarkistusultra ja jos siellä todetaan kaiken olevan kunnossa niin Kaapo on virallisesti sitten terve eikä tarvi enää seurantaa. Illalla mennään vielä mummolaan hoitoon ja minä pääsen treeneihin (IHANAA!!). Vaikka ei vielä pysty ihan täysiä juoksemaan niin sellainen pieni hölkkäily kyllä onnistuu kunhan tukee tissit kaksilla urheiluliiveillä hyvin.
Huomenna on sitten meikäläisen jälkitarkastus. Reilu 7 viikkoa synnytyksestä, niin pitäisi varmaan tikkien olla jo sulaneet ja paikkojen aika lopullisessa kunnossa. Vai tapahtuuko tuolla alakerrassa vielä jotain muutoksia tämänkin jälkeen? Aikaisemmin synnyttäneet varmaan osaavat kertoa?

Ja lauantaina toi meidän pikku pakana sitten myös kastettiin. Hyvin meni ja Kaapo oli rauhallisesti koko toimituksen ajan. On se vaan kumma, nämä äidin tunteet, kun kyyneleet valuivat vuolaana virtana melkein koko toimituksen ajan. Kun pappi nosti pienen alastoman rääpäleen kummitädin sylistä kastamista varten, kostuivat isänkin silmät. Yhdessä sitten nyyhkittiin siellä rinta pahkahtuen ja kun pappi piti vielä lopuksi kauniin puheen niin eihän siitä itkusta meinannut tulla loppua.
Hauska juttu oli se, että Kaapolaisen kastoi sama pappi joka oli siunannut meidän avioliiton reilu vuosi aikaisemmin. Oli silloin vitsaillut, että vuoden päästä sitten ristiäiset ja niinhän siinä kävi! :)

Ja kohukaunotar Venla! Taitaa olla sillä kiire päästä kylän raitille hurmaamaan kun tota vauhtia on liikkeelle lähössä. Meillä nostellaa vasta päätä mahallaan ollessa ja sylissä tuo herra on nykyään pikku tikan poikanen. Ei hetkeäkään malttaisi lepuuttaa päätään vaan kamala kuikuilu käynnissä.
Se katsekontakti minua edelleen vaan huolettaa. Sinänsä ikävää kun välillä tuntuu, ettei muista nauttia vauvasta ollenkaan kun miettii vain sitä, että katsooko se nyt ja miksi se ei katso ja onkohan kaikki hyvin jne. Huoh, ehkä se tästä ajan mittaan selkiytyy kun pojalle tulee ikää hieman enempi. Sitten sen paremmin huomaakin onko kaikki kunnossa vai ei.

Jepsjeps, kohta sinne lonkkakontrolliin! Mukavaa päivää ja viikkoa teille kaikille!
 
Huomenta

Pitää vielä jatkaa eilisestä tuota SannaKoon potkariylläriä. Nauroin ääneen ja hdessä kauhisteltiin miehen kanssa. Miehelleni on kakkavaipat aina haaste, kuulemma painava pissavaippa on pahempi, ällöttää enemmän. Hän iltapalaa odotellessa teki suunnitelmaa miten hoitaisi itse tuollaisen tilanteen ENsin poika taiten puhtaaksi, isille oksennusämpäri viereen ja sitten itse takapihalle kuolemaan[:D] Hän huikkais tuolta Joonan isille hatunnostot, melkoinen mies kun tuosta selvisi!

Valo on ilmeisesti kyllästynyt selällään makaamiseen, jopa sylissä ellei ole tissi suussa. Hän karjahtaa että ylös tästä. Mieluinen asento isin käsissä on lennättäminen niin että isällä on kädet suorana ja Valo on kuin tikku vaakatasossa. Kuin lentäisi. Mahtava kehon hallinta noin pienillä, ei onnistu enää aikuisena.

Maarisen tapaan odottelemme sopivia kyläilijöitä siinä toivossa että pääsisimme ihan yhdessä kävelylle ilman vaunuja. Vaikka nautinto on sekin, niin käsi kädessä ihan kahden olisi kanssa kiva kokea taas joskus sekin. Pidän muuten peukkuja teidän pitkille yöunille, hyvä että joku niistä pääsee nauttimaan, on toivoa sitten meillä muillakin.

Kuola valuu täälläkin laskiaispullia ja voisilmäpullia ajatellen. Olen nyt yrittänyt vähän hillitä herkuttelua, ettei vaan lisääntyisi enää tämä paino. (taustalla täällä kuuluu raikuva itku kun Valo on oppinut ilmoittamaan tahtonsa kovalla äänellä nyt kun muut itkut ovat vähentyneet huomattavasti. Selällään oleva asento ei kuulu miellyttävän edes kylvyssä, jossa muuten viihtyy mainiosti. No, Valo olikin jo kylpyyn lähtiessä uninen, otti vain pienet tirsat ja sitten inahteli tyytymättömänä sylissä. Osaa ne jo tuossa iässä ilmoittaa mielipiteensä.

Halipossu hymyillen luin teidän nautinnollisesta jälkilöylystä ja ulkoilusta. Perheenä on kiva liikkua[:)]

Tuik onko sinulle kukaan puhunut juoksemisesta synnytyksen jälkeen. Kuulin yhdeltä ihmiseltä että fysioterapeutti oli kehottanut välttämään ettei virtsarakko laskeudu, jos niin käy ennen kuin lihakset siellä suunnalla ovat taas kunnossa, jää ikuinen vaiva. Tarkoittikohan se karkailua? Ihanaa ja virkistävää treeniä kuitenkin ja pidän peukkuja että Kaapo saa nyt  vapautuksen tarkkailusta!

Ailime kuulostaa hienolta päästä sivelemään rauhassa omaa hipiää. Kotona tulee pestyä aika pikaisesti vaikka meillä tuo mies aina vannottaa suihkuttelemaan ja puunailemaan ihan rauhassa, hänellä ja Valolla ei ole mitään hätää keskenään.

Jaaha äiti pääsi koneelle kylvyn ajaksi, kuulostaa siltä että tissiä kaivataan kohta. Kyllä täällä teidän seurasa sitten viihtyy. Pakkanen laski nyt aamusta pääsemme yhdessä kauppaan, jee!!
 
ROOIBOS! Hyvää huomenta vaan!
Nyt meikä mammakin on tässä rooibos-trendissä mukana. En ole vielä maistanut. Tuossa kupissa hautuu, ja tuoksuu! Käytiin NÄÄSSSS eilen kaupalla! Koko perheen voimin. Rattoisasti!

Yleisessä tiedossahan on mieten Venla viihtyy autossa ja eritoten turvaistuimessa. Hirmu jännitykselä aamu järjestellään kotona sitä lähtöä. Ite eka suihkuun.Vauva tissille. Isi suihkuun. Vauva isille. Menivät sänkyyn, koska vauva kitisi. Nukahtivat nolemmat. Äiti meikkaamaan ja laittamaan tukkaa. Äitille vaattet. Isille vaatteet. VAuvan aamukakka odotellessa isi kaivaa auton esiin lumihangesta. Äiti panee vauvalle tissin suuhun,sängyllä. Vauva nukahtaa, äiti nukahtaa. Aamukakka ei tule. No, päätettiin ottaa riski ja lähteä siitä kaupalle, kun aikaakin oli jo kulunut...Karjunta alka välittömästä turvaistuimessa ja sitä jatkuu ehkä 10km.

Isä päättää että nyt ostetaan uusi istuin, koska tuo saa***n värkki on viin vi**n pas*a! Siinä sadatelllessa ja numerotiedusteluun soitellessa(kun ei tiedetty tän paikkakunnan lastentervike liikkeitä) Venla nukahtaa nätisit. Joten mennäänkin ekas Tarjoustaloon, josta saa vaikka mitä. Kyllä sieltä sitä saikin 375€:lla kaikkea KIVAA! Ja tyttö edelleen umpi-unessa. Siitä pehmein ratin liikkein CIYTMARKETTIIN: Auto kätevästi lapsiperheen parkkiin. (jee, me ollaan lapsiperhe, heureka) tyttö syliin ja loistavien valojen alle ostosten ihmeelliseen maailmaan. Oikeen kiiltävät lattiat ja leveät käytävät. Melkein huimasi!

 Vauvalta haalaria pois ja turvakärryyn. Mies sovituskoppiin vauva syliin, vähän kitisee. Miehelle uutta keikka vaatetta, jos löytyis.... niitä lisää miehelle sovitus koppiin...jeee tämähän on mukavaa! Vauvasyliin, kitise. Ei kitise, kitisee, ei kitise... takas kaukaloon ja HELVETINMOINEN RUSAUS! Siinä sitä oli! Tyttär hymyilee isin sylissä ja isi oikeen leipoo takapuolelle, että HYVÄ VENLA, HYVÄ! ei hätää, tässä HIENOSSA kaupunkilais kaupassa on lastenhoito huone. Sinne! Vaan, missäpä on hoitolaukku, vaihtovaatteet sun muut? Isi nuuhkii jo omaakin puseroa tuskastuneena! Kätevällä emänällä sattui olemaan yksi vaippa käsilaukussa ja muutenkin, kun olen niin hirveen nokkela, niin pyörhähdin lastenvaate osastolla. Nappasin sieltä ensimmäisen koko potkupuvun ja huikkasin myyjälle, että tämä menee nyt suoraan päälle...
Puku päälle ja kassalle, Tytöllä hintalappu niskassa. SEMMONEN REISSU. SEMMOINEN TARINA.

Autosta se hoitolaukku sitten kuitenkin löytyi...

Ja nyt meillä sitten vedettiin taas ne kahdeksan tunnin yö-unet! Ja nukkuu taas lisää! Kummallista? koputtaa puuta! Hörppäsee ROOIbosta. Hyvvähän tämä! Ja hyvvää oli myös eileniltanen saunasiideri, se ainokainen jonka tohdin hörppiä! En mistanutkaan miten ihanlle jääkylmä mansikka sidukka maistuu saunan jälkeen! (oispa kesä....sulat veet ja laiturilla istuis pyyhe päässä)

Pranametri, täällä kanssa selin makuu sylissä ei enää luonnistu. Pystyssä pitää olla ja olkaa vasten. Ja jos sylissä aikoo nukutta, niin sein pystyssä, rintaa vasten. Toinen käsi äidin kainaloon ja nenä puskee olkakuoppaan! Hyssyn hyssyn, eestaas. JA meilläkin sitten tässä eräänä yönä mies miettii nimiä pikkusiskoille ja veljlle....

Tuik, Ailime. Ihania aikuisten naisten laatu-aikoja teillä! Meikki kutsut ja treenit! Melkeen käypi kateeks!
Meikäläisen lumienkelit kuulostaa kovin säälittävältä tuossa kategoriassa, mutta OLI mulla silti oikeesti mukavaa. Taidan olla vähän erilainen nuori!!! Mut toisaalta, miehen kanssa puhuttiinkin tästä, vaikea täältä on mihinkän lähteä. Ja Venla neiti ei suostu syömään pullosta, ei hitto millään! Mitenkä siinä sitten lähtee mihinkään! Ajattelen kuitenkin niin, että kyllä tässä vielä kerkiää!

Nyt täytyy vaan keksiä muita juttuja! Esim, ostin taas lisää ihani uusia villalankoja. SE on omaa,kun istuu kiikkutuoliin, ottaa kupin kahvia, kuuntelee vauvan unituhinoita ja kilkuttaa sukkapuikkoja. Siitä rauhasta minä omaa maailmaani rakennan. Taidankin matkata tästä koneeelta sinne... mitähän kivaa sitte noista langoista tekisi?
 
Takaisin
Top