Tammikuun tarinat

Niin siellä päivällä hehkutin, että oikeen "vetäytyy telkarin ääreen". Pah! Tarkennan nyt tuota tässä jälestä päin, että vetäydyin tissi ojossa vauvan viereen. Keinutuoliin, sänkyyn, keinutuoliin, sänkyyn.... Kaks kertaa puolen tunnin unet ja siinä välissä ajattelin miehen kehotuksesta tehdä jotain, mistä minulle tulee hyvä mieli!!
jihaaa.... ompelukone esiin, pitkästä aikaa! Nyt on kuulkaa tytöllä tosi hieno, oman äidin ompelema, ihan uusi mekko!!! Se kävi näppärästi ja oli kaiken lisäksi kivaa! Omaa, ihan omaa puuhaa. Ei yleishyödylisiä tiskejä ja pyykkejä! JA sain sitä ripsiväriäkin silmään, tai ripsiin!

Omasta huollosta. Raskauden aikana kun haaveksitiin, että päästään joskus ajaelemaan niitä omia karvoja... (rumpujen pärinää) (hävettävää tyhjälle nauramista) Olin vissiin jossakin hormooni hurmeessa synnytyksen jälkeen näin ehtiny tekemään! Eilen meinaan saunan jälkeen hämmästelin, että kuka jumaliste on raakannu meikäläisen kintut nuin ruokottomasti!!! Tainnu taito vähän ruostua!

HUOMAATTEKO, yrtiän tässä piristellä! Pitäiskö panna suu suppuun ja oikeen alkaa pirisemällä pirisemään! Lepo ja "jouten olo" tuntuu hyvälle.

Amppu. Osuit naulan kantaan. Miten tuota miestä voi ollakin ikävä koko ajan! Jos olenkin vauvalle ylisuojelevainen, niin miehestä sitten yliriippuvainen. Just tuommoset eleet mieheltä, kuin suukko selkään kesken unien, tekee niin hyvää. Eilen siellä saunassa vaihdettiin ajatuksia siitä, miten kauas sitä helposti toisesta ajautuu, ellei tartu hetkiin ja tunteisiin kiinni. Ja siitä, miten vauva tekee meidän kahden väliin tilaa itselleen ja koko rakkaus kuvio venyy, niinkuin äidin iho, kasvavan vatsan päällä. Kaikelle pitää saada tilaa!

Ja rakastelu... voi luoja miten hyvältä tuntui vajota miehen syliin! Kosketuksen kaipuuta tihkuva iho, toisen kaipaavan hapuilevissa käsissä! Rakkauden pökeryttävään huumaan syöksyminen ja kaiken muun unohtaminen ympäriltä... Olla taas nainen ja mies! Havahtua antautuneena vauvan kopasta kuuluvaan tuhinaan. Me olemme isä ja äiti! Välillä, tämä elämisen kouriintuntuva ja väkevä kauneus, pistää ihmisen vapisemaan. Lumouksesta!

Pohtinut olen myöskin seuraavaa: tämä vauvanhoitohan on niinkuin uusi hieno odotettu työpaikka! Täällä vaan ollaan oikeesti 28 tuntia vuorokaudessa! Ei ihme että väsyttää! Väsyttää niin kaun kunnes tulee rutiinit tutuiksi ja pomon tavat tietää..... Sitten voi varmaan jo ottaa lunkimmin. Nostaa jalat pöydälle ja olla välittämättä muoto seikoista! :D Ja mikä on hienoa, tästä firmasta ei saa lopareita!

Meidän peräkammarista kuuuluu semmoinen kuorsaus, että sen on pakko kuulua aikuiselle miehelle... Kyllä, koska nyt sieltä kuuluu myös pienen vauvan änähtelyä! Minun rakkaat ne siellä untenmailla pitävät seuraa toisilleen! Liittyiskö joukoon?
 
SannaKoo - toi 3-4 tunnin välein syömäänherättely koskee yleensä  vauvoja jotka ovat pienipainoisia tai muusta syystä tarvitsevat tarkasti ja säännöllisesti nestettä. Meillä oli ainakin tämä ohje, kun poikamme keskosena syntyi ja oli bilirubiiniarvotkin korkeat. Eli me syötimme poikaa päivisin 3 tunnin välein ja öisin 3-4 tunnin välein. Siitä kun hän vahvistui ja voimistui, ei enää herätelty. Tietty jos alkaa unta vetelemään ihan mahottomasti, niin varmaan hyvä herätellä siinä tapauksessa syöpöttelemään.

Tuolla ihan hyvää tekstiä, jos ehtii ja jaksaa lukea. [:)] http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
 
Riikka, jep, kiitos "vahvistuksesta" omille ajatuksille. Meillä kun poitsu pysyi liki viime tippaan sisällä ja näyttää saavan massaa ihan näillä uni+ruoka-meiningeillä jo ihan muutensakin, niin en todellakaan näe mitään syytä herätellä etenkään yöaikaan! Pelkään enempi, että se vahingoittais sitten unirytmistä kiinnisaantia, joka kostautuis mun väsymyksenä, ja sitä kautta tietysti sitten vauvallekin, kun olisin ihan raunio. :)

Maalaisjärjellä me tota penskaa muutenkin varrutetaan, en edes tahdo hirveästi haalia tietoa kaikkialta, jos ei oo pakko, kun sit sitä vaan ahdistuu ja murehtii turhia. Eli niinkauan kun poitsu jaksaa kasvaa ja kehittyä, tuottaa jotain kropasta uloskin säännöllisesti, niin mä uskoisin, että ollaan ilosia. Enempi tota psykologista puolta tulee haalittua tietoonsa, kun sen vaikuttavuus on itselle tärkempää tasapainoisen ihmisen aikaansaamisessa - tosin tähän viittaavaa kun tulee opiskeltua ihan ammatikseenkin, niin kiva jo senkin takia lueskella.

maarinen, ai että kun kirjoitit taas herkästi (Ampun vanavedessä :)) Mä en edes uskalla haaveilla siitä hetkestä, että tuo lenkkimakkaraturvotus haihtuis ja tikit laskis, ja pääsis ihan taas sitä itseään vonkaamaan ja kenties harrastamaankin tuon rakkaimman kanssa... Mutta hellyyttä onneks ollut vielä täälläkin, ja tänään jopa paljon ihan miehen aloitteesta! Tulee kyllä itselle niin hyvä mieli, kun tuntee toisen rakkauden <3

Täällä olis kasa lettuja, tulkaahan väsyneet mammat syömään! Oikeesti tulin siis kattelemaan, että mikähän lienee Halipossun tilanne? Sori kun kyselen koko aika, mutta kun oot niin mielen päällä päivittäin ja aina hyökkään tänne ja katon ekana, et onko sulta tullu viestiä edistymisistä :))
 
Just oikea meininki SannaKoo maalaisjärjellä ja sillä omalla äidinvaistolla etiäpäin. Jos tulee tenkkapoo, niin sitten kyselemään ja suodattaa ainakin puolet siitä mitä lukee/kuulee, niin hyvä on. [:D]
 
Päivä pulkassa, vissiinkin!

Mies sai tiskit kasaan ja minä vauvan yöunille. Tuossa rakas mieheni huokaisi, pisti takin päälle, otti kahvikupin mukaan ja meni kuistille nautinto tupakille. Huikkasi kaikille semmoiset terveiset, että kyllä tämän ikäise vauvan hoito on kahden ihmisen työmaa. Että ei tästä kaikesta yksi ihminen yksinkertaisesti järjissään suoriudu!
Lohduttavaa!

jaahaa... meillä neidin suunnalta kommentoitavaa.... vää vää äh äh ja hiukan väpättävää ä'ä'ääää'tä!

(----tässä välissä vierähti tunti----)

Väpättävä ä'ä'... jatkui ja muuttui jonkinverran vaativammaksi väpätykseksi. Lopputulos sellainen selällinen vauvan kakkaa, kahteen kertaan. Isi ja tyttö parhaillaan kokovartalo suihkussa! :) Kyllä tästä taas ihan hyvä yö saadaan aikaiseksi! :) Ilta drinksun lypsymaitoon rela-tipat ja uus yritys unille.

Olis niin kiva katsoa miehen kanssa edes se "miitta-täti" tallennuksesta! Edes se! Mitään yli tunnin mittaista teevee tarjontaa en jaksa kattoa. Synnyttäessä meni älyn lisäksi keskittymiskyky.

Pitäiskö tuonne avata joku valokuva pino? Niitä karhuherroja ja karhuneitejä ja pupuja ja tikruja  ja oravia varten!!!

Öitä emännät!

edit:ps. meilläkin oli lettuja ja mansikka hilloa!!!!! (sannalle terveiset)
 
Amppu - tervetuloa vauvaelämään! [:D] meillä löytyi rytmi 3-4 kuukauden välimaastossa.... siihen asti puhettakaan mistään ulkoilusta normiakoihin, kun noustiin sängystäkin puolenpäivän aikoihin. Meillä kaksi vanhempaa lasta, joten hieman toivat rytmiä rytmittömyyteen, he tosin jo niin isoja, että osaavat ihan itsekseen hoitaa aamupalat ja kouluunlähdöt. Eli helpottavaa, jos ei millään jaksanut nousta alkumetreillä aamulla sängystä.

Suosittelen nauttimaan siitä, kun voi olla siellä sängyssä ja jättää ulkoilut väliin. Vielä tulee aika, kun on pakko nousta kukonlaulun aikaan [:D] puuroa keittelemään jne. ja varsinkin, jos alkaa pikkusisaria tulemaan pienellä ikäerolla, niin hyvästi rytmit ja unet.

Siis, kyllä se rytmi sieltä vielä löytyy... ja kerkeää vielä moneen moneen kertaan muuttua.
 
Huomenta!

Siis häh, ei meillä vaan mitään puoleen päivään köllitä?! 6-8 tulee aamuherätys ihan vääjäämättä... Tänä aamunakin olisin jäänyt imetyksen jälkeen kyllä vielä mieluusti nukkumaan, mutta kun oli pieni syliteltävä ihokosketuksessa ja päätti puklata sitten isommat puklut suoraan mun kaulaan ja hiuksille, niin noustava se oli :D Ja isi oli ollut pystyssä jo taas vissiin ennen kuutta, hoiti yhden aamusyötön ja lähti pelaamaan meidän jatkaessa kuorsausta. Onneksi ehti just kotiin ennen seuraavaa parkunaa, niin mä sain jäädä vaan tissit törröllään odottamaan puhdasvaippaista poikaa rinnalle <3
Katsotaan, jos tohon myöhäsempään aamurytmiin päädytään meilläkin isin palattua takas töihin, tosin yötyötähän se tekee, niin tulee aina kuuden jälkeen kotiin. Kunnes helmikuussa sitten alkaa sillä jälleen koulu ja se on poissa 22.30-> seuraava iltapäivä! Hirvittää jo ajatuskin! Että joo, hyvin taitaa tulla sitten selville mitä maarisen mies tiesi; kahden hommaa on ton nyytin kanssa olo!

Elegian päivä ei tosiaan sitä lepoa ollut! Pesänrakennushormonit ne siellä jyllää ja pian kiidätte sitten sen beiben kotiin hakemaan. Ihanaa! :)

Ampulle vielä tsemppihuikat sinne rytmittömyyden keskelle! Mäkin haluisin jo ulos, mutta ei näemmä vielä pitkään aikaan päästä kun noi pakkaset vaan jatkuu ja jatkuu...
Onneksi ensi viikon torstaina on mulla yksi kokous, jonne ihan kokouspalkkionkiilto silmissäni suuntaan, joten pääsen hetkeksi ihmisten ilmoille. Sit vaan toivotaan, että "persaus kestää" istumisen kokoushuoneen kovilla penkeillä... Jos sen jälkeen ehtisin kipaista vielä vaikka ne imetysliivit ostamassa ennenkuin ikävä on niin suuri, että kotiin on tultava!

Ainiin, piti jo eilen hehkuttaa!! Arvatkaas kellä jo toissa-aamuna näytti vaaka -2kg lukemia kevään ensimmäisestä neuvolasta! Ja vaatteetkin mahtuu aika kivasti päälle, jeejee! Ilmeisesti on toi ukko näistä mun varamöllyköistäni raskausaikana imutellut itseensä suuren osan, ja nyt taidetaan alittaa edellinen kymmenluku jo viikon loppuun mennessä ;) Vaan vielä on kiloja jäljellä entisiäkin, että tää on vaan positiivinen ylläri!
 
Amppu: Aivan samassa tilanteessa sun kanssa ton rytmittömyyden kanssa. Tosin meillä toi pieni kukkuja on täysin virkeä jo siinä 6-7 aikoihin ja noustava on. Tänään mies hoiti kuitenkin aamutoimet ja seurusteli pojun kanssa kunhan olin sen syöttänyt ensin ja sain ite nukuttua 9 asti. Ihanaa! Ehdin jo eilen toivoa, että kasvaispa tää nyt nopeesti niin saisi tosiaan jotain rytmiä päiviin, mutta sitten jo hetken päästä toivoin ettei tuo pötkäle kasvaisi koskaan isoksi, vaan pysyisi aina tuollaisena ihanana lämpöisenä pikku kääryleenä.

Meillä onneksi tuntuu nuo yöt sujuvan nyt paremmin, ainakin pari viime yötä on mennyt ihan vaan 3 tunnin välein syötöillä ja saman tien on pikku ukko sammunut, kuten äiti myös. Seurustelut ovat jääneet päivään ja vauveli onkin jaksanut tosi hyvin valvoskella melkein koko päivän vain parilla puolen tunnin unilla. Nyt tosin vetee jo toista tuntia unta palloon ja mulla on hetki ihan omaa aikaa kun mieskin on luistelemassa.

Elegialla on kohtalon hetken nyt käsillä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vauvalle parhaalle mahdollisella tavalla. hieman varmaan myöhäistä toivotella tsemppiä, mutta sitä nyt kovasti kuitenkin ja onnea matkaan!

SannaKoo: muakin jännittää kuinka pärjään ihan yksin vauvan kanssa, kun miehellä alkaa taas työt ens maanantaina. Varsinkin jos toi jatkaa tuota valvoskelua päivät läpeensä, niin enhän mä ehdi tehdä yhtään mitään kun oon ihan kädet täynnä vauvaa. Pitää varmaan ottaa se kantoliina ahkeraan käyttöön.

Ja Pranametrille suuret onnittelut kisun löytymisestä!! Olin itekin ihan sydän syrjälläni täällä kun ajattelin kuinka pieni pärjää tuolla kovissa pakkasissa, mutta onneksi on ilmeisesti löytänyt lämpimän suojan. Ja jos sun pitää ruokavaliota kovasti karsia, niin kannattaa varmaan syödä jotain lisävitamiineja, että saat kaiken tarpeellisen ja vauva kanssa maidon kautta. Nimittäin kun luin tuota sun listaa karsittavista ruuista niin tuntui, että siinä lähti tosi monta oleellista ainesta kasvissyöjän ruokavaliosta.

Meidän poju liittyy maarisen tytön kanssa tollasten epämäärästen ähkijöiden joukkoon. Ei täälläkään oikeen karjuta naama punasena vaan ähistään ja väkistään ja röhkitään. Paitsi ekaa kertaa kun tota kylvetettiin ja isi istui vahingossa meidän pyykkikorin hajalle ja vauva pelästyi, niin silloin kyllä huudettiin, niin ettei ikinä. [:D] Ja samoin kun oltiin siellä lonkkakontrollissa niin pikku ukko varsin ponnekkaasti ilmaisi mielipiteensä toimenpiteistä.

Mulla on vihdoin jälkivuoto loppunut ja en malta odottaa, että pääsee taas rakastelemaan miehen kanssa. Oon nähnyt niin villejä uniakin viime aikoina ja on ihan ikävä miehen ihoa ja kosketusta, että taidan tosiaan olla melko puutteessa. [;)] Jännittää kuitenkin aika paljon eka kerta, tuntuuko se erilaiselta kuin ennen synnytystä ja kuinka hyvin olen palautunut. Jos paikat onkin vielä ihan ylilöysät? No se selviää ehkä jo tänä iltana, jos vaan saadaan pieni nukkumaan tarpeeksi ajoissa, ettei sitten sammuta ite saman tien!

No nyt koppa ähisee taas! Moro!
 
Rytmistä ajattelin minäkin, että miten meillä on ollu edellisten vesseleiden kanssa rytmi.... Mutta tosiaan, siinähän on ollu isommat kouluun ja kerhoon lähtijät jotka oon pitäny rytmiä! Vauvaa on varmaan kannettut tissillä koko ajan, kun en muista historiasta mitään erikoisia syöttö sessioita....


RANNEKIPU.. muistin tän yöllä, että ois pitäny eilen kirjottaa! PRANAMETRI, jos oot kuulolla!!! OLethan varovainen, ette saa kylmää siihen kipeään ranteeseen! Minulla meni tuollee varovasti kipuilemalla vahingossa tosi pahaksi jännetupen tulehdukseksi! Kannattaa varoa ylirasitusta, jos vaan kykenee! Oisko kantoliinasta apua, jos joutuu vauvaaa paljon kantelemaan? Tai repusta? Kotikonstit kipeisiin ranteisiin on lämmintä käärettä ja muutenkin tukiside sun oireiden kuulosteella ihan paikallaan. Pahinta kipua lievittää (mielestäni) parhaiten orudis-geeli. Geeliä kipeelle ranteelle ja peukalon "juureen". Kelmu ja tukiside päälle. Mulla se meni sillon niin pahaks, etten saanu aamulla enää voita leivälle ja kovaa kipua kesti pari kuukautta. Tosin ärrytin sitä tulehdusta vielä kiikuttamalla lakanoita ulos pakkaseen kuivumaan.... tää kaikki kymmenen vuotta sitten... Olisinkohan nyt oppinut jotain?

JAAHA! Meillä oli romanttinen parturikampaamo-kylpylä vauvan aamu-unien aikaan! Mies leikkasi minun hiukset ja minä leikkasin miehen! Tuli taas säästöa!!!! Ei vaan, en muista millon oisin käyny kampaajalla! Jos ei joku ehdi sipomaan saksilla latvoja niin sitten ite suihkin sieltä ja täältä....Meillä molemmilla tämmöset kotikutoiset elokuvien pitkät luomu kiharat. Taitaa tytöllekin tulla samaa sarjaa.

RUOKAA. NÄLKÄ: ja sitten kaupoille!
 
Terveisiä neuvolasta [:)]

Tuik Todellakin on "kädet täynnä vauvaa", kun yksin on vauvan kanssa päivät...mä olen saanut sen tässä huomata.
Nyt todellakin olen tajunnut miksi ne sanoo että sitten "et ehdi enää mitään..."

Mulla oli hengähdystauko tarpeen eilen illalla, ja sielukin oikein "huusi happea",kun olen ollut taas niin monta päivää sisällä...
Riitti, että pääsin yksin kauppaan illansuussa. Kummasti piristi [:D]
Kävin samalla vuokraamassa pari leffaa...ja siinä sitten heitettiin illalla leffat kehiin, mutta ei ole elokuvankaan katselu ihan helppoa ja tauotonta vauvan kanssa.
Pikkuherra heräsi nälkäänsä, ja sitten kaipasi seurustelua, kunnes nukahti lopulta isukin olkaa vasten...ja loppujen lopuksi kesken leffan nukahtivat sekä äiti että isukki istuvilleen [:D]...meni siis leffat ihan ohi.

Meillä on nukuttu ihan kiitettävästi aamupäivät 9-11 asti...mutta tänään herättiin jo kuuden aikaan.
Tein sitten sohvalle pedin ja katselin sieltä käsin toisen niistä leffoista heti aamutuimaan [;)]
Sitten pitikin jo tehdä lähtöä neuvolaan.

Poika oli saanut taas sentin pituutta (viikossa) ja painoakin oli kertynyt ihan mukavasti. Reilu viiskilonen vekkuli.
Kovasti jo koittaa päätä nostella, ja kääntääkin sitä mahallaan ollessaan...
Tuntuu olevan kiinnostunut kattolampuista ja meilläkin katossa tuuletin "ropelli", niin sitä katselee aina silmät pyöreinä. Neuvolantäti sanoi että näkökyky on jo sen verran kehittynyt, että ilmeisesti näkee jo kauemmaksikin [:)]

Mulla täällä muuttui ääni kellossa! Jäi juttu kesken, kun vauva vaati omansa, ja roikkui tuossa tissillä väsyneenä...kissapa alkoi kakomaan ja oksentamaan karvapalloa, ja minä siihen (vauva edelleen tississä kiinni) kissaa työntämään pois matolta. Ja oksensi sitten lattialle. Mutta säikäytti sen jälkeen pahanpäiväisesti. Sillä ei jalat kantaneet, vaan hoiperteli miten sattuu, ja hyvä ettei pyörtynyt. En tiennyt saako henkeäkään. Äkkiä vauva sitteriin ja kissan suuta auki, ettei kieli ole kurkussa ja kulkeeko henki...hieroin sitä rinnasta ja katsoin joko kulkee...kyllä se siitä tokeni onneksi. Nyt tarkkailen sitä kun meni nojatuolin alle voipuneena.
Toisella kissalla oli vähän samantyyppistä oireilua edellisen karvapallon jälkeen, ja siltä meni jalat totaalisesti alta ja tajukin hetkeksi...silloin eläinlääkäri sanoi, että mahdollinen epileptinen kohtaus, ja tarkkailkaa.. jos jatkuu niin lääkitykselle.
Meillä täällä siis melkoista draamaa.
Hätäännyin jo että mitä teen jos kissa kuolee käsiin, ja minä täällä yksin vauvan kanssa, ja miestä ei saa töiltään kiinni...[:(]
Onneksi tuo nyt näyttää ihan ok:lta. Ja mieskin pääsee jo tunnin päästä...huokaus ja helpotus...

Vauva torkkuu sitterissä, ja tämä mamma suunnittelee jotain syötävää itselleen. Kyllä tämä on taas elämää [:D]
Hetki kerrallaan eteenpäin... (ja mulla alkaa muuten kolmas leffa) [;)]

Niin...sitä piti vielä tulla alunperin kertomaan, että jippii sain ajan sinne sossuun ensi Tiistaille (eli hyvin pian) ja tällä menolla hyvässä lykyssä ehdimme saada paperiasiat isyyden osalta kuntoon ennen ristiäisiä...ainakin nyt näyttää hyvältä [:)]
Kiitos kaikille muistamisesta ja myötätunnosta sekä tsemppauksesta, kyllä täällä on niin mainio porukka [;)][:D][:)]

Maariselle sanon vielä sen verran, että kyllä sulla on tuo sana hallussa, ja maalaat kaiken niin elävästi ja tarinasi ovat ihan käsinkosketeltavissa kaikki ne tunnelmat. Täällä tänäänkin tippa linssissä sinun juttujasi heti aamutuimaan fiilistelin taas.

SannaKoo alat ilmeisesti olla voimissasi pikkuhiljaa ja antibiootit on tehneet tehtävänsä...mukava juttu!
Kiva, että vaatteet alkavat sopimaan [:)]
Samaa fiilistelin itse täällä, ja sain tänään jopa pyjamanhousut sekä toppahousut mahtumaan!
Haava on minulla parantunut hyvin ja vatsakumpu on kohta tiessään, mitä nyt roikkuu löysänä pussina tuossa edessä
(pitikö herkutella odotusaikana...höh)[:D]
Kivut ei ole tiessään, valitettavasti jopa pahenevat aina kun kanniskelen vauvaa tai jotain muuta vastaavaa, tai teen jotakin mitä vaan fyysistä. Käveleminenkin tuotti neuvolamatkalla vielä tuskaa sisäisesti. Syödessä vihloo tai kouristaa kivuliaasti., kun maha täyttyy...tiedä milloin helpottaa...[8|]
Täältä kuitenkin taas noustaan ja entistä rikkaampana!

Nyt pikku "väpä" taas kutsuu tuolla joten päivänjatkoja![:)]
 
Amppu - ne rela-tipat eivät auta hetkessä, joten aloitat vaikka nyt ja annat joka päivä. Itse olen antanut niitä alle kuukauden ikäisestä asti joka päivä ja meinaan jatkaa vaikkei masuvaivoja olekaan. [:)]

Tyhmä kysymys, kun varmasti olette koittaneet kaikkea... [:D] mutta oletteko koklanneet laittaa itkevän/rauhattoman vauvan vaippasillaan paitanne alle, sillain "kenguruhoitoon", pää lähelle sydäntä?
 
Moi!

Meillä alotettiin rela-tipat vissiin 3 aamua sitten. Menee kätsysti, kun otan pojan tissille, syötän yhden rinnan ja sillä aikaa iskä laittaa 20ml ja tipat pulloon, syödään pullo ja taas herkutellaan toinen tissi. Jos tilaa jää, niin sitten saa vielä lisää maitoa pullosta...
Meille neuvolan täti sanoi puhelimessa tiistaina, että pojalle voisi lykätä 70ml pulloon sellaisena hetkenä, kun tuntuu, ettei tisseistä tuu mitään, tai jos en tissiä jonain kertana edes tarjoa. Mitä ohjeistusta muut on saaneet määristä?
Toinen mitä pohdin, että kuinka pitkään noi pullot pitää keittäen steriloida?

Tuik, kantoliinan ostoon sitä varmaan itsekin joutuu, vaikka meillä kyllä on se rintareppu. Tuntuu tuo jätkä vaan niin pieneltä sinne laitettavaks, vaikka paketin kyljessä luki jotkut ohjemitat ja taitaa tuo ukko ne ylittää (ainakin se pituusmitta oli 50cm). Ehkä se kantoliina olisi toiselle kivempi röhnätä silti, kun saisi sellaiseen sumppu-asentoon, missä tuo jätkä tuntuu viihtyvän.

maarinen, kampaamot on ihan yliarvostettuja. Sakset tassuun ja tuplapeileillä leikkimään! Epäonnistuneen tukan kun saa aina nykästyä ponnarille ;) Tai sit mä oon vaan liian pitkään jatkanut tällä mun homssuisella "wash'n'go" tukalla :P

Toivottavasti Ninoskan kisu (ja emäntä!) selviävät säikähdyksellä! Hui hirvitys millainen tilanne siellä onkaan ollut!

Ihania uutisia Elegialla! Huippua että vauva voi hyvin! Ja hyvältä kuulosti muutkin terkut lekurista, mutta vauvan vointihan se on tärkein :)

Komppaan Riikkaa ton kenguruhoidon suhteen! Tosin meillä tänä aamuna oltiin ihokontaktissa kenguruhoidossa ehkä vähän turhan ylhäällä, ja niin ne pikkumiehen aamupalat juoksivat iloisesti äidin kaulaa pitkin hiuksiin ;) Oli vähän hölmistynyt olo, että herätänkö nukahtamassa olevan lapsen vai jätänkö puklut virtaamaan... Päädyin kuitenkin pyyhkimään :)
 
Kiitoksia Ninoskalle palautteesta! Mukava kuulla, että tykkäät lukea näitä mun sepostuksia! Huomaan vaan ihan perisuomaliseen tyyliin, selittelyllä, että luvattoman paljon tuo lukihärö väsyneitä silmiä viilaa linssiin! Kun olen juuri innoissani kirjottamassa esim. "rakas meheni" siellä lukee hienosti nosteella "RAKSA MIEHENI!!" Hirnuin tätä kyseielle henkilölle aamuisen parturointi session aikan ja hän siihen, että "molempi käy!" RAKS raks...

Elegialle helpotuksen halaus! Tosi hienoa, että saat pitää vauvaa vielä siinä äidin sydämen alla turvassa kasvamassa ja keräämässä pulleutta poskiin! Jospa se alatie synnytyskin vielä onnistuisi, eihän sitä tiedä! Pääasia kuitenkin, että pikkuinen voi hyvin ja tulee syliin, sittenkun tulee! Vielä kerkiät laulaa sille masun läpi kaikki ihanat tuutulaulut ja höpsöttää ja haaveilla kaikesta tulevasta! Voi... se ON NIIN IHANAA! Pikkuiset potkut ja nyrkin tupsahdukset siellä masussa! Miten ikuisuus siitä omasta odotuksesta onkaan!!! Nuo viimeiset päivät täynnä odotuksen tunnetta ja ikuista kyllästymistä kaikkeen. Sitten jälkeenpäin, juuri tuota aikaa kaiholla kyynelehtii! Kaunista, täyteläistä masua ja sen salaperäistä ihmettä!

Riikka! Ihanaa, että jaksat "paapoa" meitä vielä tuon oman pallerosi lisäksi! Taitaa olla niin, että kun tikkerissä tulee tuo, sinunkin kolme kuukautta täyteen, niin aikaa on ihan eri tavalla kuin nyt! Kenguruhoitoa minäkin Venlalle annoin parina ekan viikon harmi-itku öinä! Nöpsykkä tiukasti rintaa vasten vaipoissaan. Kylpytakki äiidin ja vauvan ympärille ja vyö napakasti vauvan pepun alta solmuun! Siinä me kaksi yön valvojaa mittailtiin tuvan lattiaa. Äidillä villasukat ja vauvalla paljaat varpaat!  Vauvan nyyhkytys tyrehtyi ja pikkuhiljaa silmät lupsahtelivat unille. Helpotti ja rauhoitti meitä kupaakin!

MEIDÄN IHMEMAASTA! Minä luovuin kauppareissusta suosiolla. Tai melkein suosiolla! Käytin ensin liikaa aikaa peilin edessä taikoen esiin kaunista naista uudessa kampauksessa. Sitten kun se upea kuningatar vihdoin iski peilistä silmää, kipaisin pakkasmittarille. -20 astetta!!!! Tirautin salaa ihan pienen luovutuksen helmen. Jäin kotiin vauvan kanssa! Eiköhän tämä äiti ehdi ihmisten ilmoille paremmilla keleillä! Eikä tuota rahaakaan liiaksi ole. Olis vaan tullu paha mieli kaikkien ihanien tavaroiden keskellä ja pelko vauvan keuhkojen paleltumisesta! Kaikki AIKUISTEN velvotteet kuitenki hoidettu, kiitos miehen! Sähköt kahteen osoitteeseen, vedet, jätehuollot, puhelimet, vakuutukset... rahaa menee vähän liikaa tuommosiin tyhmiin asioihin! Siihen päälle vielä pakolliset auton bensat. Mutta, kuten sanottu, tämä on valinta ja aion olla kotona vielä piitkään! ja peeässs: mies kirjoitti kauppalistan loppuun, että maariselle jotakin kivaa. Odotellaan!

Venla se vielä nukkuu, joten yritän vähän käsitöitä kyhäillä.

Kuusi tuoksuu ja varisee iloisesti! Neulaset hipsii leikkisästi koristeelta toiselle ja suhahtaa lopulta
lattialaudoille. Ja lautojen väliin! Ihan kuin tuolla joulupuulla olisi joku oma elämä!!! Seisokoon siinä tuvan nurkassa vielä pari päivää! Sitten se saa luvan lentää ulos ikkunasta, enkä enää ikävöi sen perään. Tämmönen oli tämä Venlan kanssa vietetty ensimmäinen joulun aika ja uusia tulee!
 
Jouduin ihan oikeesti ihmettelemään hetken, että miksi ihmeessä maarisella on kuusi sisällä!!
Mulla kun ei "tänä" vuonna ollut joulua eikä uuttavuotta, niin enhän mä ole tajunnut, että sellaisista ihanista juhlapyhistä ei oikeesti ole kuin ripsaus aikaa :)

Piti tulla ihan hehkuttamaan, että huomenna on sitten jännä päivä! MÄ PÄÄSEN KAUPPAAN! Eka oltiin aateltu, että tänään neuvolan jälkeen mentäisiin, kun oltais jouduttu mukelo kuitenkin pukemaan ja pari hetkeä pakkasessa palelluttamaan, niin samalla olis hurauttanut lämpöiseen parkkihalliin ja käynyt ekaa kertaa perheenä kaupassa - ja mä saisin vihdoin ne imetysliivit! Mutta neuvolan peruttua oli uusi suunnitelma, että kauppareissu jää taas miehen kontolle... Sitten tajuttiin, että saadaan taas anopilta tälle iltaa valmista ruokaa (se ammattinsa varjolla aina tuo kotiin valmiita annoksia, joista meillekin välillä riesaksi asti kantautuu), joten kauppareissun voisi oikeastaan säästää huomiselle. Ja kun tajusin soittaa omalle äidilleni, että voisi tulla huomenna pariksi tunniksi lapsenvahdiksi, niin mehän päästäisiin miehen kanssa kaksin kauppaan ja mä saisin ne rintsikkani (ja ehkä jotain muutakin kivaa ;))! Eikä tarvii pientä nenunpäätä pakkaseen raahata ollenkaan :)
Että näin se menee, kun minä olen ihan täpinöissäni jostain markettireissusta, se tuntuu vuoden kohokohdalta! Milloin musta tuli näin Wanha ja Aikuinen? :')
 
SannaKoo! Täpinöissä kauppareissusta ja vielä kaiken kukkuraksi marketissa käymisestä! Niin niin... ymmärrän!
Minähän se juuri itkut tirautin kun itse päätin luopua viikon kohokohdasta!!!

NO mutta, kannatti olla kotona! Lapsi saanut nukkua rauhassa, lämpimässä isossa sängyssä. Ja äitikin pääsi ompelukoneen kimppuun. Tuloksena eiliselle käsityölle jatkoa. Tytön mekolle, sävyyn sopivat legginsit! Vauvan legginsit! Nam! Ois varmaan pitäny nukkua päiväunet, vaan en malttanut!

JA isin tasku oli arvaamaton: ME SAATIIN PITSAAAAAAAA!!!! JA Venla uusia hienoja Muumi-vaippoja! Korkataan nyt sekin merkki!

Varoituksen sana: mies lähtee yötöihin, että minähän todennäköisesti parkkeeraan itteni koneelle terrorisoimaan KAIKKIA mahdollisia pinoja!
 
Maarinen -  mä olen ängennyt itseni tänne teidän osioon, kun "omalla" palstalla niin kovin vaisua aika-ajoin ja taidan olla hieman koukahtanut tähän foorumiin... [:D] joten kiva, kun ette ole pihalle heittäneet minua "neuvojeni" kanssa.

Joku kyseli pullojen keittelyajasta, mä niitä keitän n.5-10 min, joskus niin että vesi on lähes haihtunut pois, mutta vielä en ole pulloja polttanut pohjaan. [:D] eilen poltin pikkumiehen potut ja porkkanat huolella pohjaan, oli niin mustaa jotta. No sainpas kaappiin tilaa, kun heitin sen roskiin.

SannaKoo - sinähän se kyselitkin pullojen keittämisestä. Ton lisämaidon määrä on aika vaikea, kun ei tiedä paljon se teidän vauvaa saa sun maitoa... mutta kokeilemalla sekin selviää. Täällä kun on lähdetty vajaasta 5 millistä, niin se on armotta liian vähän. [:D] Itse olen pyrkinyt siihen etten lisää korvikkeen määrää, vaan imetyskertoja. Mitä enemmän korviketta antaa sen vähemmän vauva imee rintaa ja se taas tietty vähentää maidontuloa. Eli täällä korvikkeen määrä on n. 50-100 milliä.

Me oltiin pojan kanssa yli kuukausi niin ettemme käyneet kaupoilla, joitakin kertoja käytiin miehen kanssa kaksin kaupoilla ja syömässä, kun mummu oli katsomassa lapsia, se oli juhlaa. Mutta itse ainakin selvisin siitä "mökkihöperyydestä" sillä, että ajattelin sen olevan meidän pienelle parasta ettei lähdetä pöpöjä hakemaan.

Vauvan/lasten myötä sitä huomaa arvostavansa niitä pienen pieniä arkisia asioita... vaikka, että saa ihan rauhassa ilman keskeytyksiä istua koneella hetken tai siivota, laittaa pyykkejä, lukea lehtiä, syödä. Lehtiä mä luin hurjasti kun olin pelkkänä tissinä. Imetystyynyn kanssa molemmat kädet jäi vapaaksi. [:)]

Nyt olen ottanut pojan iltatankkauksen aikana tavakseni mennä makkariin sängynpäälle ja tuijottamaan telkkaria(saa itsekin rennosti röhnöttää), ihanan rentouttavaa. [:)]
 
Moi!

Tänään tunsin itseni taas ihan tavalliseksi ihmiseksi, kun kävin kaupunkireissulla ja viivyin matkoineen n. 5 tuntia!!! Tissit kiristivät maitolastissa ja valuivat liivinsuojat märiksi. Sexyfarkut löytyi ja olo tuntui jopa naiselliselta. Laitoin lähteissä risiväriäkin..kotiinpaluu menikin sitten päiväpeitolla leikkien...kannatti investoida[:)]
Miehet olivat pärjänneet vallan mainiosti. Ensin Valo nukkui niin pitkään että isillä oli jo aika meinannut pitkäksi käydä kun oli suunnitellut kylvyt ja kaikki valmiiksi. Pojan herättyä oli antanut ensin nannia ja saanut vaipan täyteen sitä itteään. Kylpyvesi valmiina ja poika käsivarrella oli mies saanut uudet kakat käsivarrelleen ja siitä kylpyveteen. Uusiksi meni vesi. Muuten kaikki oli sujunut esimerkillisen hienosti. Mies oli ehtinyt jopa tehdä kotitreeniä pitäen välissä poikaa sylissä ja antaen tipan maitoa joka kerta. Täällä odotti syötetty, pesty ja tyytyväinen poika nuokkuen sitterissä<3 Ihan ikävä jo tuli kun poika nukkui enkä tohtinut heti siitä tempaista syliin halittavaksi. Eikä herännyt suukkoihin eikä ääniin vaikka vieressä mölysimme. Nukkui itsekin niin ääneen taas, että ei ihme kun ei pienestä herää. Tissiä hän sai lopulta ja äsken alkoi pieni iltahuuto. Luulin pojan kommentoivan uutta rintareppua, mutta olikin yleistä kitinää. Hän alkoi huutamaan sylissäni oltuaan siinä jo jonkin aikaa ja mies vinkkasi minut tänne koneelle ja otti pojan syliinsä huutamaan iltahuutonsa pois. Mutta hänpä hiljeni![8|] Siinä tunsin itseni äitinä tarpeettomaksi. Kun viisi tuntia viettää muualla ei enää tarvita....[;)] No, nyt kuuluu taas tuttua yninää. Suloinen poikamme. Niin, ostin siis Baby Björnin kantorepun, mutta ei se ihan kyllä tunnu 90 cm riittävän, veikkaisin. Nyt jo tuntuu melkoi naftilta. Onko muilla kokemuksia repuista? Kuuluuko niiden olla tosi tiukkoja? Meidän piti säätää jo haaroista melkein isoimmalle, vaikka poika on vasta alle 60cm. Olisko vielä käyttäjässä vikaa kuitenkin. Saapi nähdä. Pitää kokeilla huomenna uudelleen kun poju on rauhallisempi. Koti oli muuten tullessani kunnossa. Oli pyykkiä pestynä kolme koneellista ja tiskit tiskattuna. Nytkään ei minua tarvita mihinkään. Tutti riitti ininään. Totta puhuakseni, olen tyytyväinen ja onnellinen siitä että isäkin on lapsellemme oikea  vanhempi ja isän syli on myös turvapaikka. Siinä ne köllöttää sohvalla sylikkäinen, minun mieheni. Kissa sentään pyörii jaloissani. Se sai tuliaisiksi punaiset valjaat ja flexin. Ei laittanut hanttiin kokeilua, mutta ilme oli kettuuntunut.
Juu ja meillä siirryttiin sitten tv-katsojiin taas. On digiboxi taas taloudessa ja ihmettelemme kanavien antia[:-]

Olipa taas hyviä juttuja täällä. Kiitos ohjeista Maarinen, täytyy pitää huolta kädestä. Olen yrittänyt käyttää tasaisemmin oikeaakin puolta ettei vain vasen rasitu. Kaikkea sitä pitää ottaa huomioon.

Ruokaliostani vielä, otan monivitamiinia varmuuden vuoksi ja kalkkia myös ja omega3:a. Enkä kauaa tätä pidä, kunhan löytyy se mahdollinen vaivojen aiheuttaja ,jos ei mitään muutosta tule, jatkan entiseen malliin.

Hmm, MItähän vielä? Rytmistä tai siitä että sitä ei todellakaan ole. Vauvalla on oma rytmi ja me sinnittelemme siinä mukana.

Huomenna jatketaan[:)]
 
Heippatirallaa kaikki rakkaat!

Jestas ku on ollu ikävä teitä!

Noh, en yksinkertaisesti oo ehtiny lukea teidän juttuja joten sori vaan tää oma napa mut palan halusta kertoa teille synnytystarinani, vihdoinki mäki pääsen kertomaan! =)

Eli... 1.1.2010 katsottiin Matti-elokuvaa telkusta ja just ku elokuva oli lopuillaan, tuntu mahassa että nyt tulee ripulit housuun (kello 22). Juoksin vessaan ja just ku sain housut alas, valahti varmaan litran vaaleanpunaista vettä housuihin ja lattialle. Kauhee paniikki iski päälle et mitä nyt vaikka tilannetta oltiin mietitty jo todella moneen kertaan ? Mies lähti hakemaan autoa ja minä isken pyyhettä housuihin ku vettä tulee reilusti. Mentiin sitten Oysiin ja löydettiin oikea ovi jossa meidät otettiin vastaan.
Supisteluja ei ollut joten mut laitettiin osastolle nukkumaan ja mies kotiin.
Sain heti osastolla rauhottavia ja särkylääkettä mutta siitä tunnin päästä alko oikeat supistelut.
Ja voin kertoa että aikasemmin tuntemukset suppareista oli pientä siihen verrattuna!! Käskivät sitten suihkuun mutta se ei auttanu yhtään. Supparit vaan koveni ja sain lisää särkylääkettä joka ei auttanu yhtää.
Tuskailin kolmeen ja sanoin et nyt taitaa olla oikeesti tilanne päällä. Nojasin vaan sänkyyn ja voivottelin. Soitin miehelle 04 aamulla et nyt lähetään saliin.

Mies tuli 04.40 ja sain heti salissa ilokaasumaskin naamalle. Tuntu että en oikeen saanu siitä mitää irti.
Päässä pyöri ja supistukset voimistu. Olin sentin auki pitkään kunnes seuraavan kerran kokeiltiin, olin 4cm auki. Turhautti ihan pirusti. Sattu ihan kamalasti ja noin vähän auki! Sitten alko ihan järkyttävän kipeät supistukset ja huusin ja karjuin ja vedin maskista kaasua joka ei oikeesti auttanu muuta ku laitto pään sirkukseksi. Huusin kivusta niin ettei ääntä enää lähteny! Pyysin epiduraalia ja koko Oysissa oli yks anestesialekuri joka oli kiinni hätätapauksessa teho-osastolla!! Jouduin odottamaan 40min järkyttävässä tuskassa lekuria, itkin vaan hysteerisesti. Joskus 13 aikaan päivällä sain vihdoin epiduraalin ja sitten alko taivas =) Mut kaiken tuskan jälkeen olin edelleen 4cm auki!!

Ei muutako unta palloon ja mies kans. Supistuksia tuli edelleen mut pärjäsin niiden kanssa.
Oksitosiinia alettiin laittaa suoneen tuplavauhdilla joka myöhemmin maksimaalistettiin. Vauvan päähän asennettiin sydänanturi ja kohtuun supistusanturi. Tässä vaiheessa repes loppu sikiöpussi ja loput vedet tuli ulos ja vesi oli vihreää! Sehän sitten muutti tilanteen akuutiksi ja ei muutako antibioottia suoneen. Myös kestokatetri asennettiin mulle kun pissaa tuli litratolkulla ainaku sain pissattua. Kello oli joku 16 kun huoneeseen paukkas kolme lekuria ja kaikki kokeilivat kohdunsuuta vuorotellen ja olivat vuorotellen iha täpinöissän, olin auvennu 6cm!!! Sanovat vaan lähtiessään et ”sen takia tultiin näin moisella joukolla kun oltiin hakemassa sua leikkaukseen”. HUHHUH!! Onneksi olin auennu!

Ja sit tuntuki siltä että jättikakka tulee, kätilö tarkasti tilanteen ja olin auennu 20minuutissa 10cm!
Ei muutako jalkatelineet sänkyyn ja ponnistaa. En tajunnu yhtää miten se tapahtuu ja joku 5-7 ekaa työntöä oli tehottomia kunnes tajusin miten se vauva oikeen ponnistetaan ulos =)
Se olikin sitten yhtä huutoa ja karjumista, muistan vaan että mikään koskaan ei ollut sattunu nii paljon enkä olis voinu kuvitella suurempaa kipua. Sain kohdunkaulan puudutteen eikä auttanu yhtää kipua.
Olin niin poikki synnytyksestä että ponnistaminen oli tehotonta joten ei muutako imukuppi käyttöön.
Vihdoin kaiken tuskan jälkeen alateitse syntyi 17.40 2.1.2010 maailman ihanin prinsessa!

Mitat olivat 3808g ja 49cm. Pisteitä tuli 9-9-9. Kovasti kehuvat tyttöä jo salissa <3
Synnytyksessä oli käsi menny vähän sijoiltaan joten sitä seurattiin sairaalassa tarkasti mutta sekin parantunut nyt kokonaan jo!
Leikkamaan jouduttiin alapäätä ja aika pahoja repeämiä tuli, vajaa 10 tikkiä kuulemma.
Ja voi jestas että ne kiristää! Tiistaina tulee neuvolatäti kotikäynnille ja lupas poistaa kiristävimmät kun pelkästään istuminen vessanpöntöllä sattuu kauheesti.

Mutta synnytys on jo kipuineen unohtunu suurimmaksi osaksi, palkintona maailman kaunein tyttö!
Nonni ja nyt äippää taas itkettää....
Keltaisuus vaivasi vauvaa ja jouduttiin vielä kontrollikäynnille keskiviikko-aamuna osastolle mutta bilirubiinit laskenu alas ja tyttö käyttäytyy ihan normaalisti. Eli kakkaa, maitoa ja nukkumista <3

Mut täytyy sanoa, yks juttu mitä en ois koskaan uskonu on tämä rakkaus! Tää äidinrakkaus....
Sydän pakahtuu ainakun nään tai edes ajattelenkaan tyttöä. Jouduin itse tänä aamuna Oysin päivystykseen kun vasen nilkka turpoaa ihan muodottomaksi, tulppaa epäilivät. Onneksi mitään ei löytyny mut itkin 2h putkeen päivystyksessä ikävää vauvaan =) Tiesin että mies pärjää loistavasti pumpatun maidon (jota tulee pirusti) ja vauvan kanssa mutta ikävä oli ihan järjetön! Noh, tulppaa ei ollu joten ei muutako pitää pärjätä ton koiven kanssa..

Maarinen: Aika hassu sattuma... Kun näin teidän antaman nimen vaaville olin ihan OU NOU!!!
Me päätettiin heti rakenneultran jälkeen kun tiedettiin et tyttö tulee, et nimeksi tulee Venla ?
Et matkittu ei ole sitten :D En vaan ole hiiskunut nimestä kellekkään, nyttenkin tietää vain isovanhemmat...
Mut hieno nimi on <3

Lähden nyt ruokkimaan nälkäisen perheeni mutta yritän pikaisesti lukea teidän kaikki jutut ja palata linjoille.. Kuvan laitan vielä tämän postauksen perään.

EDIT: pah, en saa tikkeriäni muutettua.... eivät ole vielä lisänneet listaan 2010 vuotta, laiskurit!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top