Dodiih!
Ja sillainhan se päivä sitten hurahti. Isi ja poika kuukahtivat sohvalle, joten mulla oli hyvää aikaa vähän siivoilla täällä jälkiä. Niin - siis ihan oikeesti mua kotona odotti samat sotkut, kun tänne jäi mun lähtiessä! Tiskivuorelle sentään tapahtunut jotain; se oli kasvanut! Että näin... tosin eihän toi mies oo ehtinyt oikeesti kotona käydä ku nukkumassa sen pari tuntia, kun on ollu meidän kanssa sairaalassa, mutta silti tuli sellainen "No voi ny helvetti, pitääkö tässä nyt alkaa kodinhoitoon?!" Ja sitten ku poika vääns tokat kakat siihen pariin tuntiin, mitä oli himassa oltu, niin mies katteli mua, että eikös se ois niinku mun vuoro suorittaa... Onneks keskusteluitta sitten totes, et kyl hän nyt tänään voi vielä kaiken hoitaa, mutta jatkossa kyl sit "tasan" ;)
Lueskelin aiemmat viestit tossa poissaoloajaltani, ja yritän nyt muistaa huikkailla jotain johonkin väliin...
Ensinnäkin onnea muillekin vauvanhakureissulla käyneille! <3 Ja vielä enempi tsempityksiä vielä toistamiseen Dizan, Halipossun ja Elegian suuntiin! En ees yritä lohduttaa, kyllä tuoreessa muistissa se vitutus on, kun yli menee ja muualla poksutaan.
terhituulin synnäritarina kohahdutti! Huh, aika moista! Sullakin litran verran verta meni, mutta tollanen hemppa?? Mulla meni litra synnytyssalissa ja vissiin 600ml sitten leikkaussalissa, ja hempat tosiaan romahti. Mutta ilman lisäveriä onneks pärjäsin :) Rautatabuja oon kylläkin kolme ottanut, joten ehkä niistäkin vähän boostia saanut. Ja mulla oli onni, että paikat oli auki silloin, ku alko ponnistuttaa! Ei ois meinaa tullu mitään! Paskoja mulla ei vissiin pöydälle lurahtanut??
Alapäästä etu- ja takapuolelta. Virtsatessa tosiaan jos kirvelee, niin bideellä (tai sitten hollannin tyyliin vesikannulla, hihi) samalla vaan vettä suihkuumaan! Tekee hyvää tikeillekin, jos kellä niitä siellä on. Ja itellä ainaski toi vuoto sellasta hassun limasta vielä, että parempi pitää paikat nyt puhtaana. Ja niin, joka kerta vessassa käydessä järkytyn suihkutellessa, kun mulla on sellanen lenkkimakkaran kokoinen turvotusalue. Alkaa tuolta alapäästä ja välilihan yli peräaukon huudeille jatkuu... Että tosiaan joo, kolmannen asteen jokulihasrepeämä tms. se ihan oikeesti on tainnut olla! (Itse hihittelin, että mulla on vaan liian hyvät lihakset, kun meni ponnistus niin nopeasti ;))
Peräpuolesta sitten, että totesin tossa edellisen kerran ulostaneeni maanantaina, nyt kuitenkin lauantai. Laksatiiveja, jopa vähän vahvempiakin, oon kyllä ottanut, mutta ei vielä näy! Ja näillä tikkauksilla pelottaa kyllä... Jopa ihana anoppi oli ajatellut asiaa ja pakannut mulle luumukeittoa ja leseitä nautittavaksi :D
Pukamia ei tuolla oo, onneksi, mutta kyllä tää kipuilu ja istuminen on silti aika hanurista ;)
Hormoneista, mulla taas tuntuu vähentyneen itkut! Synnytyssalissa itkin, kun vauvan sain syliin, sen jälkeen meni aika kauan ennen seuraavaa itkua... Oisko ollut toka ilta sairaalassa, kun vauva uinahti koppaan ja mies oli tekemässä kotiin lähtöä, niin pyysin sairaalapetiin vierelleni. Siinä ääneen sanoin, kuinka hyvä on olla, ja itku tuli. Toinen kerta oli ihan väsymystä, kun vauva ei vaan meinannut tyytyä mihinkään ja mua ahdisti niin kovin!
Tisseistä, niin osaan ehkä sanoa vaan AUAUAUAUAU! SATTUU! Tänään ilmeisesti maito vasta noussut kunnolla, kun tuntuu kovempia kohtia ja polttelee... Eli nyt tissikipu on ihan kaikkialla rinnuksella! Tulehdusta tää ei toivottavasti oo, vaikka varmaan samanlaista kipua siellä maarisen tulehtuneissa tisseissäkin on. Nännit mulla on ollut rikki ekoista imetyksistä asti, vaikka sain sairaalasta kuminkin käyttöön... Sillä tai ilman, poika kyllä imee (ja imeekin aika pirun kovasti, hällä homma hallussa, mammalla ei ihan)! Asennossa ja otteessa tosiaan ois parantamisen varaa, kun ei näillä olemattomilla nänneillä ihmeisiin pystytä... Ja vauvan temperamentti on just sellanen, että jos hällä on nälkä, niin eipä paljoo asentoa ja otteita laitella paremmiksi!
Koitan nyt vielä kestää, koska haluaisin kyllä imettää (ja en tosiaan kumista paineita ottaisi ;)), mutta jos se ihan oikeesti sattuu näin saatanan paljon, niin en vain sitten pysty. Rintapumpun (se avent isis) kaivoin tänään kaapista, kumpaakin tissiä yritin pari minuuttia lypsää, mutta en saanut ees helmiäistä rinnan päälle! Täytyy varmaan yrittää joku parempi hetki, kun voin rauhassa yrittää...
Isi hoitajana on tosiaan ihan yhtä hyvä ku äitikin! En valita, ihanaa katsoa, kuinka rakastunut mieskin tohon pikkunyyttiin on... Ja hassuinta kyllä, vaikka sairaalassa oli vieraitakin meillä paljon, niin mies ei ujostellut, vaan ihan lepertelemällä saattoi vauvaa rauhotella! Hyvin oon elämäni miehet valkannut <3
Nyt tää mamma saattais sitten mennä suihkuun. Masu on täynnä, kun anoppi oli tehnyt meille 2 kassillista kotiintulojuttuja valmiiks, että saadaan olla vaan rauhassa keskenämme. Siellä oli vaatetta, unilelu, taulu (mieheni lapsuuden sellanen rukoustaulu) ja RUOKAA ihan älyttömästi! Mussuttelin tuossa salaattia, porkkanaraastetta, karjalanpaistia ja muussia, sitten olisi tosiaan sitä luumukeittoa pehmikkeeksi ja vaikka mitä muita herkkuja. Anoppi on ihan hullaantunut tuosta pikkumiehestä, mutta antaa kyllä mun mielestä vielä ihan ok tilaa meidän omallekin perhe-elämällemme!