Tammikuun tarinat

SannaKoolle hurjasti onnea! [:)] otahan vain rauhallisesti vaikka virtasta tuntuisikin olevan yli omien tarpeiden, se voi pian kostautua. Usko pois ja lepää! [:)]

Terhituuli -
itse silloin kun tytövauvaani hoidin, laitoin perusvoidetta harsoon ja sillä varovasti pyyhin sieltä pimsukan sopukoista, kun saattoi kakanroippeita sinne jäädä. Se "töhnähän" on sellaista suoja-ainetta ja ei liiemmin kannata poisputsailla, siis pesemällä pestä. [:D]

Niin pientä vauvaa, kun sinullakin on, en lähtis edes pienen pientä matkaakaan viemään, jos pakkasta on parikymmentä.... Sikäli mikäli ihan pakko on, niin joku paksumpi peitto kaukalon päälle suojaksi, ettei vauva joudu pakkasilmaa hengittämään.

Onnea muillekin vauvansa saanneille ja viimehetken tsempit loppumetreille teille jotka vielä masuanne hoivailette! [:)]
 
täällä taas huono äiti fiiliksellä... söin viisaana pussillisen lakuja. ja nyt tytöllä masu tosi kipeenä!!
kipristelee ja pinnistelee pää punasena [:@] masu on täynnä ilmaa mutta ei tule ulos.
miten mä voin olla taas näin tyhmä??!!! [:(][:(][:(]
Mies lähti just ajamaan yliopistolliseen apteekkiin kun ei mikään muu ole tähän aikaan auki. jos vaikka cuplaton auttais.
onhan toi masu aikasemminkin ollu vähän hankala, mut ei tää ainakaan tilannetta helpota.
Perhanan minä!!!!
No, itepä saan yön valvoa ja hyssytelä tyttöä...
Mikä teillä on auttanu masu-vaivoihin? Pitäiskö jotain muutakin jättää syömättä etten aiheuta lisää tuskaa pienelle?
 
Dodiih!

Ja sillainhan se päivä sitten hurahti. Isi ja poika kuukahtivat sohvalle, joten mulla oli hyvää aikaa vähän siivoilla täällä jälkiä. Niin - siis ihan oikeesti mua kotona odotti samat sotkut, kun tänne jäi mun lähtiessä! Tiskivuorelle sentään tapahtunut jotain; se oli kasvanut! Että näin... tosin eihän toi mies oo ehtinyt oikeesti kotona käydä ku nukkumassa sen pari tuntia, kun on ollu meidän kanssa sairaalassa, mutta silti tuli sellainen "No voi ny helvetti, pitääkö tässä nyt alkaa kodinhoitoon?!" Ja sitten ku poika vääns tokat kakat siihen pariin tuntiin, mitä oli himassa oltu, niin mies katteli mua, että eikös se ois niinku mun vuoro suorittaa... Onneks keskusteluitta sitten totes, et kyl hän nyt tänään voi vielä kaiken hoitaa, mutta jatkossa kyl sit "tasan" ;)

Lueskelin aiemmat viestit tossa poissaoloajaltani, ja yritän nyt muistaa huikkailla jotain johonkin väliin...

Ensinnäkin onnea muillekin vauvanhakureissulla käyneille! <3 Ja vielä enempi tsempityksiä vielä toistamiseen Dizan, Halipossun ja Elegian suuntiin! En ees yritä lohduttaa, kyllä tuoreessa muistissa se vitutus on, kun yli menee ja muualla poksutaan.

terhituulin synnäritarina kohahdutti! Huh, aika moista! Sullakin litran verran verta meni, mutta tollanen hemppa?? Mulla meni litra synnytyssalissa ja vissiin 600ml sitten leikkaussalissa, ja hempat tosiaan romahti. Mutta ilman lisäveriä onneks pärjäsin :) Rautatabuja oon kylläkin kolme ottanut, joten ehkä niistäkin vähän boostia saanut. Ja mulla oli onni, että paikat oli auki silloin, ku alko ponnistuttaa! Ei ois meinaa tullu mitään! Paskoja mulla ei vissiin pöydälle lurahtanut??

Alapäästä etu- ja takapuolelta. Virtsatessa tosiaan jos kirvelee, niin bideellä (tai sitten hollannin tyyliin vesikannulla, hihi) samalla vaan vettä suihkuumaan! Tekee hyvää tikeillekin, jos kellä niitä siellä on. Ja itellä ainaski toi vuoto sellasta hassun limasta vielä, että parempi pitää paikat nyt puhtaana. Ja niin, joka kerta vessassa käydessä järkytyn suihkutellessa, kun mulla on sellanen lenkkimakkaran kokoinen turvotusalue. Alkaa tuolta alapäästä ja välilihan yli peräaukon huudeille jatkuu... Että tosiaan joo, kolmannen asteen jokulihasrepeämä tms. se ihan oikeesti on tainnut olla! (Itse hihittelin, että mulla on vaan liian hyvät lihakset, kun meni ponnistus niin nopeasti ;))
Peräpuolesta sitten, että totesin tossa edellisen kerran ulostaneeni maanantaina, nyt kuitenkin lauantai. Laksatiiveja, jopa vähän vahvempiakin, oon kyllä ottanut, mutta ei vielä näy! Ja näillä tikkauksilla pelottaa kyllä... Jopa ihana anoppi oli ajatellut asiaa ja pakannut mulle luumukeittoa ja leseitä nautittavaksi :D
Pukamia ei tuolla oo, onneksi, mutta kyllä tää kipuilu ja istuminen on silti aika hanurista ;)

Hormoneista, mulla taas tuntuu vähentyneen itkut! Synnytyssalissa itkin, kun vauvan sain syliin, sen jälkeen meni aika kauan ennen seuraavaa itkua... Oisko ollut toka ilta sairaalassa, kun vauva uinahti koppaan ja mies oli tekemässä kotiin lähtöä, niin pyysin sairaalapetiin vierelleni. Siinä ääneen sanoin, kuinka hyvä on olla, ja itku tuli. Toinen kerta oli ihan väsymystä, kun vauva ei vaan meinannut tyytyä mihinkään ja mua ahdisti niin kovin!

Tisseistä, niin osaan ehkä sanoa vaan AUAUAUAUAU! SATTUU! Tänään ilmeisesti maito vasta noussut kunnolla, kun tuntuu kovempia kohtia ja polttelee... Eli nyt tissikipu on ihan kaikkialla rinnuksella! Tulehdusta tää ei toivottavasti oo, vaikka varmaan samanlaista kipua siellä maarisen tulehtuneissa tisseissäkin on. Nännit mulla on ollut rikki ekoista imetyksistä asti, vaikka sain sairaalasta kuminkin käyttöön... Sillä tai ilman, poika kyllä imee (ja imeekin aika pirun kovasti, hällä homma hallussa, mammalla ei ihan)! Asennossa ja otteessa tosiaan ois parantamisen varaa, kun ei näillä olemattomilla nänneillä ihmeisiin pystytä... Ja vauvan temperamentti on just sellanen, että jos hällä on nälkä, niin eipä paljoo asentoa ja otteita laitella paremmiksi!
Koitan nyt vielä kestää, koska haluaisin kyllä imettää (ja en tosiaan kumista paineita ottaisi ;)), mutta jos se ihan oikeesti sattuu näin saatanan paljon, niin en vain sitten pysty. Rintapumpun (se avent isis) kaivoin tänään kaapista, kumpaakin tissiä yritin pari minuuttia lypsää, mutta en saanut ees helmiäistä rinnan päälle! Täytyy varmaan yrittää joku parempi hetki, kun voin rauhassa yrittää...

Isi hoitajana on tosiaan ihan yhtä hyvä ku äitikin! En valita, ihanaa katsoa, kuinka rakastunut mieskin tohon pikkunyyttiin on... Ja hassuinta kyllä, vaikka sairaalassa oli vieraitakin meillä paljon, niin mies ei ujostellut, vaan ihan lepertelemällä saattoi vauvaa rauhotella! Hyvin oon elämäni miehet valkannut <3

Nyt tää mamma saattais sitten mennä suihkuun. Masu on täynnä, kun anoppi oli tehnyt meille 2 kassillista kotiintulojuttuja valmiiks, että saadaan olla vaan rauhassa keskenämme. Siellä oli vaatetta, unilelu, taulu (mieheni lapsuuden sellanen rukoustaulu) ja RUOKAA ihan älyttömästi! Mussuttelin tuossa salaattia, porkkanaraastetta, karjalanpaistia ja muussia, sitten olisi tosiaan sitä luumukeittoa pehmikkeeksi ja vaikka mitä muita herkkuja. Anoppi on ihan hullaantunut tuosta pikkumiehestä, mutta antaa kyllä mun mielestä vielä ihan ok tilaa meidän omallekin perhe-elämällemme!
 
Hei taas!

Oma olo sen verran helpottanut, että tunnen heti syyllisyyttä, että olen vaan roiskimalla lukenut jutut läpi. Ei se nyökyttely sinne ruuduille näy, vaikka kuinka ponnekkaasti päätä riuhtoisi niskasta leukaan.

Babies HappyMeal:
terhituuli, Amppu,Iona ja moni muu.
Toivottavasti tämä lohduttaa teitä kahden tunnin pätkissä vuorokautta mittaavia. Ne taitaa nuo vastasyntyneet olla meitä aikuisia fiksumpia ja tilailevat sitä sapuskaa tuolla aktiivi syönnillä seuraaville päiville. Onneks siinä käy myös niin, että kun saavat vihdoin haluamansa, niin myös nukkuvat ainakin yhden syöttövälin pidempään! Täällä meillä ainakin huomattu tuommoinen keksintö!

terhituuli, huomasin sun tikkeristä kauniin tytön nimen? Tuliko pikkuisesta Pihla? Suloinen nimi pienelle tytölle!

Ninoska! Huh! Mukavalta kuulosti tuo ristiäis reissu, mutta varmasti on puhti pois! Kuitenki synnytyksestä on niin vähän aikaa vasta. Minäkin olen tuon rakkaan pikku ipanan perään niin kovasti, että olen koko ajan varpaillani , jos joku muu häärää sen kanssa! Saatika että joku "ryövää" vauvan mun sylistä! Alussa tuntui että juoksen kädet ojossa isänkin perään, kun pikkuinen meni minusta yli kaksimetriä kauemmaksi. Puhuttiin siitä ja VIISAS mieheni lohdutti :" ihanaa, että minun naisellani on tuollainen alkukantainen suojelu-ja hoivaamis-vietti! Ihanaa että SINÄ olet minun lapseni äiti!" ja kun aloin nyyhkyttää... "ihanaa, että sinulla on tunteet ja olet kunnossa!"... ja minä siinä imetän samalla ja itekn lisää... "tiedätkö, tuo on maailman kaunein näky, minun vaimoni ja minun pieni tyttäreni, juuri tuossa noin..." Että tarkoitus oli kertoa mitan luonnollista se vauvan perään katsominen on! Sehän on aivan eläimellistä vietti sidonnaista jälkikasvusta huolehtimista!

NAPA aika yksilöllistä näköjään nuo irtoamiset! Meillä meni yli kaks viikkoo. Tosin ei oikeen uskalletu rassata sitä kunnolla. Eihän sitä enää viidentoista vuoden jälkeen kaikkea muista ja nekin siellä sairaalassa oletti että nuo hoitaa kaikki vanhasta muistista! Hm!!! No, nätti tähti napa sille sitten tuli. Saatiin neuvolasta sitä LAAPPISTA siihen alkavaan napasieneen ja nyt on oikeen hieno. Pitäskö ihan kuvata?

PIMPSAT (ensin äidin) SINTTUko se kyseli siitä "etukivusta"? Täällä kanssa jonkin verran tuikittanut. Luulenpa että koko "kellari" (=hyvä ilmaus) joutui siinä synnytyksessä koville. Tai en nyt niinkään luule, vaan TIEDÄN!!!! Vaikka ei repeäisi tai leikattaisi, niin silti voi venymään joutuneen lihakset, semmosistakin paikoista kuin virtsaputken ympäriltä, kipuilla muutaman viikon ajan. Mulle tuli kans tollasia puikkomaisa vihlaisuja ja tuntu että pissat tulee housuun! Ajattelin, että hemmetti, tuleeko musta nyt se mainosten TENALADY-täti hulmuavine hiuksineen, prkl... olen nyt yrittänyt vaivihkaa, aina kun muistan, tehdä alapään supistelu harjoituksia.

Sitten toinen Pimpsa. Tyttövauvalla kun on sitä valkosta töhnää siellä huulten välissä syntymän jälkeen. Joku kysyi siitä. Eii tarvitse kaivella sen kummemmin. Sen on tarkoitus pitää paikat kunnossa ja elimistö hoitaa puhdistelun itsekseen. Sitten kakkapyllyn pesussa yrittää tietysti hulautella vettä sinne pimsaankin.

KORVANTAKUSET, ne märät, pitää kuivata! Muistin senkin taas kun kylvyn jälkeen nostin puhdasta, puettua vauvaa syliin. Ihmettelin parin otteeseen ja nenä kippurassa haistelin, että mistä tuo mukula haisee niin pahalle? Heiluttelin tyttöä nenäni edessä sinne ja tänne. Nuuhkin, niinkuin kunnon apinaemo ainakin, omatkin kainalot ja tissin aluset... ja eikös perhana, korvantaukset lapsen päässä, ne märät tuoksahti.

OMANAPA. Kävin eiliset porinani tällä palstalla läpi kun en yhtään muistanut  mitä ja milloin olin selitelly. Aika nopeesti se kuume sitten oli meikäläisen vieny tokkuraan. Yhden tienoolla oon kommentoinu onnen kukkuloilla meidän menoja. Sitten menny nukkuu ja viideltä oon jo parkunu kuumetta, kipua ja tokkuraa.

Pranamertri harmittelut siitä kisumirristä! Minulla joskus aikoinaa kissa katosi, noin vain. Sitä huudeltin illalla, aamulla ja taas uudellen illalla. Monen päivän ajan. Kunnes ei jaksettu, luovutettiin ja lopulta unohdettiin. Meni vuosi, melko tarkalleen ja mirri raapii talon ovea nälläisenä ja turkki takussa. Kävi kerran syömässä, nukkui kolme tuntia keinutuolin alla ja lähti taas "hommiinsa". Niin se sitten eleli muutaman vuoden. Eikä meistä kukaan tienny missä se ne väliajat eleli! Lapset kasvoi ja oppi jo odottamaan loppukesästä sitä aikaa kun kissa tulee syömään ja nukkumaan.

KOLIIKISTA. Ei ole käytännön kokemusta, mutta lueskelin tässä taannoin jotain tutkimusta aiheesta. Tais olla peräti bebesinfon sivuilla. Että koliikki olisi ns "syntymätrauma" kipu tai paine tai stressitila vauvan pääkuoressa, joka hellittä noin kolmenkukauden tienoilla, kun kallon luut ovat viimein siirtyneet oikeille paikoille. Sen mukaan siinä ei paljon tipat ja muut tmput auta. Kuuulosti kovin järkeen käyvältä. Koliikki vauvat kuulema vieroksuu myös pään yli puettavia paitoja ja tietysti myssyjä. Ja jos tarkemminnajattelee, niin kyllähän siinä itselläkin menisi maha sekaisi jos pää olis koko ajan kipeä tai arka. Sanokaa, jos tiedätte asiasta jotain muuta. Tämä oli siin mun pohdintani siitä tutkimukseta/artikkelista.

No niin. Suihkuun voisin keritä ja pieni iltapala itselle. Vauva nukkuu vielä ilta unia. Ja mies läks töihin. Mulle jäi ikävä, mutta meen nukkuu, etten kerkee sitä sureksia.
 
Hei vaan hei!

Ooh, ihan ekana hirrmuisesti onnitteluja SannaKoolle pikkuisesta pojasta! Vihdoinkin sait hänet kotiin! Ja hui, kuulostipa pahalta tuo sinun repeämä, en kyllä sitä kadehdi, vaikka tuo 9 minuutin ponnistus kuulostikin hyvältä... Kuvaa odotellessa.. (Ja muutkin äskettäin vauvautuneet: nyt kuvia kehiin!!!) Haha, tuosta käsisuihkusta vielä: mä en tosiaan muistanut, että Suomessa on vessoissa yleensä aina käsisuihku! Täällä en oo moisia kyllä nähnyt, siksi vinkkailin vesikannua, kun itse olen sellaisella joutunut huuhtelemaan. :D

maarinen, joko sulla on paree olo? Mä täällä kiittelen onneani, että tissien kanssa sentään ei oo vielä ollut ongelmia.

Amppu: kiitti toppivinkistä, heti hyökkäsin googlettelemaan sellaista!

Sintulle sympatiahaleja! Meillä oli eilen tuollainen ilta, vaikken huomannut mitään kummempaa syöneenikään. Benjamin vaan huusi ja ulvoi kuin syötävä, ja mikään ei auttanut. Kaiken lisäksi mä jotenkin en saanut sitä syötettyä, ja toinen hädissään hamuili tissiä, vaan ei jostain syystä saanut siitä kunnon otetta, ja imi jonkun sekunnin kerrallaan... Onneksi se sitten yöksi kuitenkin taas rauhoittui.

Omaa napaa hiukkasen:

Me jätettiin Benjamin tänään tunniksi appivanhemmille hoitoon! Käytiin kaupassa, ja isovanhemmat hoitelivat poikaa sen aikaa. Outoa oli käydä jossain miehen kanssa ilman poikaa! Mutta hyvin oli mennyt. :)

Ja vielä sen verran alakerran asiaa, että täällä alettiin uudestaan kipuilemaan tuon alapään kanssa. Sain nimittäin nyt ilmeisesti kovine vatsoineni kehitettyä itselleni helvetin kipeät peräpukamat? Tai en oo varma, mutta kauheasti sattuu numero kakkosen jälkeen, ja vessapaperissa näkyy verta pyyhittäessä... Huomenna juoksen kiireenvilkkaa apteekkiin jotain salvaa hakemaan.

Ääh, nyt pitää mennä, kun poika alkaa heräilemään. Tissiä, kylpyä ja lisää unta palloon! :)
 
Ah, tosiaan! Piti tosta "valkoiseta möhnästä"  sanoa, että eikös se oo sitä kinaa? Tyttövauvan värkkien näkemistä on aika kauan, niin uskoisin, että kinaa se on se sielläkin... Ja sitä nimenomaan ei kuulu pestä pois, vaan se on niinku ihovoide omalla laillaan!

Nyt on suihkussa käyty ja voisin vaikka kokeilla itsekin taas nukkumista. Isi on ollut superisinä vauvan kanssa oikeestaan koko illan! Ihanat! <3
 
Heippa! Pikapäivitys kännyllä! Eli 2.1.2010 klo 17.40 syntyi maailman kaunein prinsessa! 3808g ja 49cm. Oli hemmetin rankkaa mut olen niiin rakastunut tulokkaaseen. Oon niiin onnellinen mutta väsynyt. 30h hereillä vie veronsa eli postailen kotoa sit lisää. Ja sannakoolle halausonnittelut <3 halipossun tilanteesta en tiedä :)
 
Onnea prinsessasta Diza! Ihanaa, että pääsit maaliin saakka, vaikka tuo 30 tunnin valvominen ei kuulostakaan kauhean houkuttelevalta. Palkinto on kyllä ihan korvaamaton! Suuret Onnitteluhalit Tammivauvasta! <3
 
Täällä ollaan edelleen niin kuin ennenkin...Huomenna tulee 41 viikkoa täyteen [:@] Tiistaina neuvolaan taas vieraalle tädille, koska omalle ei saanut aikoja...sekin vielä!
 
 
Voi Diza ihanaa! Onnea prinsessasta!!

Huh, tissit kipuili eilen todennäköisesti nestehukan (jep, amatöörin moka!) ja maidonnousun takia. Imettäminen kyllä sattuu edelleen, mutta tissit ei enää jomota ja polta ja kiristä ja ahdista niin pahasti. Yöllä jopa imetin, vaikka olin ajatellut antaa ihan suosiolla korviketta... Noh, poika tilaa tota safkaa tarpeeseensa, niin mamma saa kärsiä. Ja isi nauttii, kun nää ennestään jo isot melonit alkaa olla entistä muhkeammat ja turpeammat.

Ailimelle tsempit alapään kanssa. Peräpukamista oon kuullut hirveästi kauhutarinoita, joten ehkä mä sittenkin vielä pidän mielummin nää kirvelevät tikit...

Huutorääkyvauvojen vanhemmille myötätuntoa täältäkin, meillä aika sama juttu. Eilen poika oli niin viehättävä päivällä, ja sitten kun se kiukku tulee, niin sitten se tulee ja vauhdilla. Isä rauhoitteli, äiti rauhoitteli, isä jatkoi ja äiti oli jo vähällä luovuttaa ja antaa vauvalle tutin suuhun. Me siis pyritään siihen, että löytyis ne hyvät imuasennot ja otteet nyt eka, ennenku tuttia annetaan. Oliko se pariviikkoiselle vai millon, kun tutin käyttöönotto yleensä suositellaan aikasintaan alotettavan? Vaikka kyllä ne sairaalassakin toi ainakin naapuripedin valohoitoon joutuneelle tytölle tutin... Vaikka se oli tosi rauhallinen ja kiltti tyttö, meidän poika se siellä aina oli rääkymässä :D

maarisen lukema teoria koliikista kuulostaa kyllä järkevältä! Muistelen itsekin lueskelleeni jotain varhaispsykologiantunneilla noista aivojen kehittymisestä ja "siirtymisestä", että niiden vaikutus lapsen temperamenttiin on huomattavissa. Sit lueskelin tossa sairaalassa aikani kuluks varhaiskasvatuksen lehdykkää, missä puhuttiin vauvojen temperamentista. Että on 3 eri ryhmää, joista joku on se hallitseva puoli ja sitten saattaa olla erilaisissa tilanteiss paloja niistä toisista. Hitsivitsi, täytyy ettiä se lehdykkä jostain, kun en nyt taas muista ihan tarkkaan... Jokatapauksessa luokittelin sitten meidän vauvan temperamentin "vaativaksi", koska se on vähän tollanen MinäIte- ja KaikkiNytHeti-vauva :D

Eilen meinas hyökätä hormoni-itku, kun sain vauvan vihdoin rauhoittumaan viereeni, niin mies sylitteli mua sitten sen jälkeen ja sanoi, että kyllähän siinä vauvan hyvä olla maailman parhaan äidin vieressä. Ja mies ei tosiaan oo mikään hemppailija, että jos siltä joskus saa tollasia "kommentteja" ihan ääneen sanottuna, niin se on aivan ihanaa :)

Noms, minä jatkan herkutteluita täällä. Anopin eväspussista löytyi myös graavilohta, ja mun vatsa on jo ihan täynnä noista lohileivistä, mutta en osaa lopettaa! :D

Halipossu, onko neuvolassa ruuhkaa vai? Piti ite muistaa soittaa ennen yhtä meille aikaa, mut enhän mä sit muistanu... :( Ehkä voin jättää vastaajaan viestin.
Ja sun oloja symppaan ihan älyttömästi, noi päivät oli ihan hirveitä! Ja eilen unohdin lohduttaa; sulla oli niitä fiiliksiä, että onkohan kaikki ees ookoo, kun päivät vaan kuluu eikä mitään edistystä tunnu tapahtuvan... Mulla oli ihan sama olo ja se epätoivo alko olla aika hirveetä. Hirmusti tsemppiä kaikkien niiden ikävienkin fiilisten selättelyyn, nyt kuulostellaan ja kahtellaan ja ootetaan sun uutisia suurella sydämellä täällä! <333
 
Ihan ensiksi: Onnea paljon SannaKoo ja mies ja vauva!!! Arvattiin täällä jo että kyllä teillä nyt on pakko olla vauva kainalossa, kun ei teistä mitään kuulunut moneen päivään.Mieheni pyysi toivottamaan koko teidän perheelle turvallista ja rauhallista matkaa perhe-elämään ja onnittelee myös tuoretta isää. Hurjia juttuja tapahtunut siellä teikäläisen alakerrassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin

Tähän väliin omia kuulumisia. Olen täällä monta kertaa miettinyt onko meidän poika koliikkivauva ja taitaa se olla. Vaikka mitä noilla leimoilla tekee.. Kriteerit kun ovat että huutaa raastavaa, kipuitkun omaista itkua ja KOVAA kolme tuntia päivässä vähintään kolme päivää viikossa ja kolmen viikon ajan. TÄyttyy meillä ainakin nuo vaatimukset.
Kiitos maarinen infosta. Tuo kuulostaa omasta mielestäni järkeenkäyvältä. Meidän poika ei voi sietää päänyli puettavia  vaatteita ja ahdistuu silminnähden niitä puettaessa. Usein myös itkee sitä tehdessä. Ajattelin sen johtuvan siitä että tulee synnytys mieleen ja sen on täytynyt olla kova keokemus pienelle. Pään luut puristuvat ja ahdastahan se on joka tapauksessa. Pitää katsoa tuo juttu vielä tarkemmin, mutta yhtäkkiseltään voisin hyvinkin allekirjoittaa.
Eilen oli sitten taas itkupäivä. Alkoi noin tunnin itkulla siskoni ja hänen miehen ollessa kyläilemässä ja illalla huuto oli korvia ja sydäntä raastavaa. Mikään ei auttanut ja poika oli väsynyt ja lohduton. Siinä on keinot vähissä, voi pitää vain turvallisessa sylissä ja lohduttaa. Pieruja tuli ja kakatkin pariin kertaan, mutta se ei tuntunut välittömästi helpottavan. Varmasti kuului naapuriin vaikka hän toisin väittää.. Lopulta poika oli niin väsynyt että uni tuli. Sängyn patjaa kohotettiin pääpuolelta, koska sattui vielä nuhakin meidän pikkusankarille ja itkujensa lisäksi unissaan rohisee ja tuhisee ja heräilee vähän väliä nukahtaen itse uudelleen. Isänsä yritti jo aamusta mennä sohvalle jatkamaan uniaan, mutta ei saanut enää sielläkään nukuttua. Itselläni oli voimat aivan lopussa, koska edellisenä yönä nukuin vain reilu kolme tuntia, itkuhan siinä tirahti  eilisiltana kun piti mennä sohvalle vauva sylissä nuokkumaan kun ei se pystynyt rohinaltaan nukkumaan kuin sylissä siinä vaiheessa. Sitten tulikin jo tuo kuvaamani itkusessio. Nyt on taas parempi olo hyvin nukutu yön jälkeen.

terhituuli ei kannata liian aikaisin viedä vauvaa edes pientä väliä autoon pakkasella, ellei ole pakko. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Elegia ulkoilman raikkaat petivaatteet ovat uskomattoman hyvän tuoksuisia, koskahan itse saisi aikaiseksi. Näillä pakkasilla ei kyllä kannata mennä hankkimaan tuota maarisen sairastamaa maitokuumetta. Eli saa jäädä hamaan tulevaisuuteen

Ninoska ristiäisreissu meni sitten odotetusti Hyvä että ei teidän pienokainen ihan kaikkea huomiota varastanut, mutta lämmittää se vanhempienkin sydäntä kun muut ihailevat lasta. Minäkin olen kuulemma hiukan suojelevainen.. Katseesta kuulemma näkee, jos mieleni tekisi kommentoida mieheni otteita

Sinttu vatsavaivojen syytä täällä on yritetty metsästää, mutta niitä tulee tai on tulematta meillä ainakin. Voihan olla että pikkuisenne on nyt siinä iässä että vaivoja alkaa tulla. Kylvettäminen rentouttaa, joten kannattaa kokeilla. Minä ja mieheni olemme molemmat herkkävatsaisia, joten eipä ole ihme että pojalla on vaivoja jo nyt.
Sitä olen itse miettinyt, että koska minulla on kauheat ilmavaivat, niin onko pojalla samasta syystä. Voivatko omat ilmavaivani vaivata poikaakin, muuten kuin hirveällä lemulla...? Pitäisikö alkaa itsekin ottamaan tippoja?

Onnea Dizalle ja perheelle! TUlihan se aarre teillekin, kuvaa sitten tänne..

Nyt on poika päiväunillaan ja taitaa olla minunkin parempi mennä, nyt kun se nukkuu, joten palaillaan ehkä myöhemmin[:)]
 
Kaunista sunnuntaita!

Toivottavasti kaikkien yöt sujuivat sisäpiirin valtakunnassa, miten nyt toivoisi ..... kohtuulllisesti! Meillä isi ja äiti kuvittelee toiveikkaasti, että vauvalla saattaisi olla joku rytmi. Syöttö 24.00, toinen 05.00 kolmas 9.00. Ihan ite vedin nuo nollat perään kun lapsi ei vielä osaa kelloa ja saattaa mennä ajoitus vähän yli tai ali.. Mutta siis jo neljä yötä rytmitetty tällee neidin omasta alotteesta! (koputan pöydän puista pintaa, hyvää puuta!)(pelhanan biisi....laa laa...)

Kiitos kysymästä Ailime. Täällä voidaan jo lähes hyvin! Hikoiluttaa vieläkin kauheesti. Joka ikinen pikku homma saa hikinorot virtaamaan. Yölläkin vaihdoin omia vaatteita kahteen kertaan. Käänsin peitosta kuivan puolen ja mylläsin tyynytkin samalla tavalla. Tais olla aika rankka kuumetila kun nyt on tullu suuhunkin niitä kuumen tuomia näppylöitä ja huulipieleen puskee vanha tuttu HIIULIHEI TAAS, HUULIHERPES!

Hyvä kun SannaKoo huomasit täsmentää että oli kyse vauvan kinasta siellä tyttövauvan pimpsassa! Aika erikoiselta se näyttää kun on ite tottunu että pitää olla niin siisti ja "eritteetön". Sitten toisella ressulla pursuaa töhnää jo vastasyntyneenä! Poikalapset pääsee siinäkin heti helpommalla, eikä haittaa jos pikkukallen hikijalat vähän tuoksahtaa! Minun esikoisella oli vauvanakin karsee jalkahiki ja ajattelin jo sillon, että onnesks se on poika, kun on tuota miehenhajua saanu perinnökseen!

Vaatteista! On se vaan hyvä juttu että älysin/jouduin/piti pidättäytyä odotusaikana tuosta vauvan vaatteiden älyttömästä ostelusta! Voi oikeesti huomata, että eniten pyykkäytyy bodyja! Niillä äippä pakkauksen parilla valkosella potkarilla pötköttelee tyttö yöt ja päiviksi on riittäny hyvin vain viisi kokopotku haalaria! Ja vauvan pyykki joka toinen päivä! Aika pieni on tuo vaihtelevuus, mutta nyt päästään jo uusiin kuoseihin. Ajattelin pikkuhiljaa siirtyä haalareissa seuraavaan kokoon ja pakata pikkupikku 50 senttiset kiertoon sukulais vauvoille!

 Ainoo mihin olis voinu satsata ja on kait nyt satsattava, on tuo talvihaalari! Hemmetin iso rötkäle! Kyllähän se vaunuissa menee, mutta turvaistuimessa aivan älytön löttänä! Siinä on jalat missä sattuu ja kädet kippurassa jossakin etumuksen ja kainaloaukkojen välissä. Sitten kun humpasutta tytön paikoilleen istuimeen vöiden kanssa, niin pää häviää näkyvistä ja huuto jää kuuluville! ALE ALE ALE ALE ALE ALE. HM HM HM HM....

Ja vielä samasta aiheesta. Oletteko huomanneet, että noilla ipanoilla on tyyliä? Siis semmonen omatyyli? Äh! No tää kuulostaa varmasti hassulle, mutta olkoon.... Siis MEIDÄN Venlalle EI SOVI väreistä se tyttöjen värinen "mukanätti" vaaleanpunainen! Neidin ihon väri on niin pigmenttinen, että vaaleanpunaiseen puettuna se näyttää ihan turvonneelta hamsterilta!!! Joo joo! Tai väärin puetulta pojalta!Mieskin hoksasi ihan ite, että voisinko olla pukematta tytölle nuita pinkkejä.. yöksi korkeentaan. Ei sillä onnes ole kun kaksi pinkkiä asua, mutta sekin näköjään riittää! Tolle käy ihan selvästi murretut sävyt, metsän ja ruohon vihreät, iltataivaan liila ja loppusyksyn tummanruskea multa!!! Niiiin. Ja valkoiset pitsineuleet, yllätys yllätys!!!! Ja HUOM: me ei oikeesti olla vielä menossas sekaisin!

Hm... täällä on nykyään aamupäivisin aika hiljaista! Oliskohan meidän vauvoilla jotain tekemistä äidin ajankäytön kanssa!!! Kohat kait tää meidän porukka on kokonaisuudessan jo poikinut! Pitäisi melkein käydä muistin virkistykseksi ja herkistykseksi lukemassa pari sivua tuolta alkutaipaleelta, kun tehtiin vielä raskaustestejä. Ja jännättiin ultra-aikoja!

Kahvihammasta kolottaa! Terppa! (kaikki herkut syöty, eikä uusia osteta)
 
oih.. pakko vielä...

Pranametri oli tähän väliin jo kerinnyt! Ei ne sun ilmavaivat lasta tee kipeeksi! Ei edes haju saa nuhaa aikaiseksi! Mutta voihan jollakin ruoalla tai sen oasasella olla vaikutaus molempien pörinöihin. Tuleekin kysymys, että kuinkas rouva teidäm miehenne piereskelee? Pitäiskö sitä suolinukkaa kokoperheellä vähän retusoida maitohappo bakteereilla? Teidän kraanastahan tulee ihan eri vettäkin kun ennen ja koko elämä on kokenu isot muutokset. Eikös se suolisto ole se hiljainen puolesta puhuja joka vaan pierettää kun on jotakin muutoksenpoikasta ja stressinoloa ilmassa.

Kehuvat tuossa RELA-tippaputelin kyljessä, että äitikin saa suuhun ottaa joten isikin varmaan! Öööhöm...
 
Heip!

Saman bongasin kuin maarinen, että kovin on kuulkaa hiljaista palstalla! Tosin voin kyllä kuvitella, että saattaa nuo pienimmäiset tota aikaa viedä. Mä oon niin onnellinen, kun toi mies on himassa meidän kanssa, muuten en ehtis itse tehdä mitään omia juttujani. Tänäänkin kellahdin petiin päivällä, kun poika nukkui olkkarissa sohvalla isänsä ollessa vieressä. Yleensä poitsu herää aina itkien uniltaan, mutta tällä kertaa ei itkua tullut, vaan isi oli ehtinyt putsailla kakat vaipasta ja alkaa laittaa korviketta lämpenemään ennenkuin pojan itku alkoi ja mä heräsin sitten vasta siihen. Oli niin ihanaa herätä, kun miehet oli keskenään hoitaneet hommat ja äiti olisi saanut rauhassa nukkua vaikka vielä vähän pidempäänkin!

Ja oon onnellinen myös tosta korvikkeesta, sillä mun tissit ei millään riitä pitämään tota lasta kylläisenä vielä... Eli molempi parempi ja ollaan kaikki iloisia. Ootteko muuten muut havainneet, että jos tissit on ihan tyhjät, kun vauva on ne imenyt, niin imeminen sattuu? Tosin nyt tietty mun tissit ei ehkä ehdi tohon pojan tahtiin niin nopeasti, mutta jos se pumppailukin alkais sujua, niin sais silläkin sitten stimuloitua.

Pranalle kiitos onnitteluista! (ja siis tietty kaikille muillekin, ihanaa täällä kun kaikkien kanssa yhdessä asiat jaetaan!) Mä tosiaan oon niin koukussa palstaan, että ei ihmekään, jos päivänkin (ilmoittamaton) poissaolo saa ihmettelyitä osakseen ;)
Tsempit siellä itkuisen mussukan kanssa, koittakaa saada lepoa, niin itkuakin kestänee vähän paremmin!

Nyt olis kuvia koneella, yritän saada tänne meidän nallevauvan! Tosin kuvat on niin isoja tiedostoja, et katotaan onnistuuko kiroiluitta ;) Jep, tiedosto on liian suuri, joten mäpä kikkailen sitä ensin vähän pienemmäksi!
 
Äkkiä vaan huikkaan täältä tissimaitosuihkun ja silmäpussien keskeltä...Voi ihanuus mikä söpöliini siellä karhupuvussansa pötköttelee..Onnea vaan sannakoolle vielä kerran...
 
Onnea vaan myös Dizalle..onnittelinkohan mä jo? Lahopää...jotenki järki jäi synnytyssairaalaan..[:D]
 
Juuh..ja tuo tikkerissä lukeva nimi Pihla on meidän prinsessan nimi..jotenkin se iski meihin molempiin jo raskausaikana..semmoin luonnonläheinen. Ihana!
 
Moooi

Terhituulia lainaten "silmäpussien keskeltä"[:D] Väsyneitä ollaan molemmat ja yritän ehdotella miehelleni eri nukkumisvaihtoehtoja, että edes hän saisi ensi yönä tarpeeksi unta. Ei ole vielä mennyt läpi mikään. Itse menen kuin juna vaikka silmäpussit roikkuisivat poskilla asti, hormoonien kantamana jaksaa kunhan välillä saa unta palloon. Milloinkahan sitä seuraavan kerran saisi 8 tunnin yöunet, sitä täällä tuumaillaan koko perheen voimin[8|]

SannaKoo voi miten söpö poika ja ihan valmiin näköinen ihminen jo! Nuo karhukerholaiset ovat kaikki olleet niin syötävän hellyyttäviä. Meillä on pikkutiikeri ihan omassa kerhossaan, taidan laittaa TAAS yhden kuvan, koittakaa jaksaa tätä kuvasatoa täältä suunnalta.

maarinen hyvä vinkki taas. Olen ihan unohtanut käyttää itse maitohappomehua. Olen kyllä paukutellut ihan kiitettävästi koko raskauden ajan ja huomattavasti jo ennenkin raskautta.Mieskin päästelee, mutta paljon vähemmän kuin minä eikä haise..Hän kyllä juo gefiluspiimää..hm.
Minä olen kanssa sitä mieltä että kyllä vauvoillakin on omat värinsä.   meidän Valolle (joo se on se nimi) sopii raikas, viileä, kirkas, jäinen vaaleansininen mm. Sekä suklaanruskea. Katsotaan mitä muita tulee, mutta nuo viileät sävyt taitaa olla hänen hipiäänsä passaavia.

Ps. Odotamme lähtölaskentaa tämän illaan Suureen Itkuun, vielä ei ole äänen avausta suoritettu[;)] Valmistelevia äännähdyksiä on jo ilmassa.


 
Oikein hyvää iltaa!

Tyttäremme on kylpenyt, pukeutunut, syönyt, syönyt, syönyt ja nyt hänen ylhäisyytensä nukkuu. Nukkuu autuaana pikkusormi pystyssä, hymynhäivähdys täydellisellä amorinkaarella.... plääh!

Jipiiiiii! Siellä se SannaKoon poikanen näyttää niin, niin isolta vauvalta! VALMIS avaamaan silmät ja tilaamaan tuplajuusto hampparin kokiksella ja ranskalaisilla, kiitos!

JA Pranametrin pikkutiikeri. Oisko isänsä näköinen oikeesti? Meillähän alkaa olemaan pian koko näytelmä kerho kasassa. Ihaat ja nasut vielä, jos nää muut käppänäkarhut ois nallepuheja, leikisti!

Valo, valo, VALO!!! Niin tietysti! Siinähän se on komeillu pojan nimi kaiken kansan nähtävillä alusta asti ja eipä tyhmät tajua! Hyvin olette naamioineet! Ja Valosta tulikin mieleen, että jos olette nyt hereillä ensi yönä, niin suunnatkaa katseet ulos.:::

SIELLÄ ON SE METEORIEN YÖ TÄHTI TAIVAALLA! KUUN PITÄISI NÄYTTÄYTYÄ PUNAISENA JA TAIVAAN KYLPEÄ TÄHTISATEESSA! (mies kyllä topputtaa intoani,siellä on kuulema pilveä)

Terhituulilla on sitten ihan äitiysmallin kauneushoitola! Maitosuihkut ja silmäpussit vähän toisenlaisen Kleopatran malliin. Tulisko tästä kevään suuri muoti ilmiö? Oltaisiin kerrankin etuajassa mukana villityksessä, koko sakki! Koittakaa jaksaa! Mun hormooneilla ei yliväsyneenä edes laahusteta. Jännitän niskani niin jumiin aina väsyneenä, että löydän itteni pyörtymisen partaalta. Silllon viimestään  on pakko kellahtaa sänkyyn.Niin, johan mä sillon raskaan ollessa tuperruin tuvan lattialle. Ja tässä toissa päivänä piti pään huippaus sängyssä tiukasti puoleen päivään!

Kiitos kiittos... olihan täällä joku muukin joka oli huomannu tän vauvojen "tyylitajun". Melkeen hävetti kun olin painanu OK:ta ja lähettäny juttuni painoon! Mutta siinäpä oli!

Ja sitten, jos saisimme saunoa ihan kahden. Jos olisimme oikein nopeita ja silti rentoutuisimme.Mies latoo lampaan kyljyksiä uuniin, että on ruoka odottamassa sauna jälkeen. SIKA HIRVEE JÄRKYTTÄVÄ NÄLKÄ!!!

Ainiin: HUOM HUOM! SE kohtuamme on taivaallisen upea! Tyttö viihtyy siinä vaikka kuinka kauan, kun pääsee ihan vapaasti leikkimään vesieläintä ja loiskuttelemaan pikku jaloilla! Täytyykin ilmottautua vauvauintiin,kerta tuo on tuommonen vesipeto. Mies on ihan innoissaan!!! Vesien ääressä syntynyt ja melkeen veneessä kasvanutkin hän kun on! "pikkuiset kultakalat lammessa ui..."

Ja nyt Moi, huomiseen, varmaankin!

Edit: haa! tää olikin minun kolmas sadas juttu! Juhlavaa, tähdenlennot ja kaikki! Kippis, tissit yhteen ja lauteille!
 
Aivan ihana pieni karhuvauva SannaKoolla...ja Pranalla aivan yhtä ihana Tikru! *huokailee häkeltyneenä* Mä oon jossain nähnyt tuollaisen tikrupuvun myynnissä, mutta en sitä silloin raaskinut ostaa...nyt vähän kaduttaa.
 
Nimistä: Prana on kyllä löytänyt kivan ja erilaisen nimen pienokaiselleen. Kaiken tämän pimeyden keskelle syntyi Valo! [:)] Ja Terhituulin Pihla! Ihania nimiä te olette löytäneet...
Meillä on nimet olleet valittuna jo pidemmän aikaa sekä pojalle että tytölle, mutta pakko myöntää, että poikien nimistä oli hyvin pitkän aikavälin vääntö. Kriteereitäkin oli monia, mutta onneksi nyt sentään joku nimi ollaan tulevalle pikku prinssille saatu, ettei toisen tarvitse nimettömäksi jäädä. [;)]
 
SannaKoo: En mä siitä neuvolan ruuhkasta yleisellä tasolla tiedä, mutta koska meidän täti oli viime viikon lomalla, niin sillä on sitten asiakkaita kertynyt jonoksi asti. Se jo ennen joulua varoitteli, että siltä tuskin löytyy vapaita aikoja tulevaksi viikoksi silloin kun meillä pitäisi aika olla. Torstaille olisi yksi aika löytynyt, mutta se oli vähän turhan pitkällä edelliseen käyntiin nähden. Ja tietysti toi Loppiainen sekoittaa vähän pakkaa, koska silloin neuvola on kaiken järjen mukaan kiinni. Toivottavasti onnistut saamaan teidän omalle tädille ajan (ajoissa)! Edelliskerran "varatäti" ei tehnyt muhun minkäänlaista vaikutusta (ei ollut "täti rempseä"), mutta ehkäpä sitten tämä seuraava "varatäti" on parempi. Pahasti näyttää siltä, että tiistaina on neuvolaan mentävä, kun ei sitä lähtölaukausta tunnu vielä kuuluvan...siitäkään huolimatta, että supisteluja tulee ja menee...
 
 
 
 
 
Voi tiiiiiiiiikeli siellä Pranalla! Ai että, söpö! Paljasta paljasta, mistä tuollaisen puvun oot löytänyt? MEILLE KANS! Meidän poika on niin iso ja vahva ja nero, että se voi kyllä olla pieni tiikelikin! ;)

terhituulille tsemppejä sinne silmäpussien luvattuun maahan! Pranalle myös, toivottavasti saatte nukuttua!

Halipossu, haha, onneks en sinne neuvolaan soitellut. Miehelle kirosin sitä, että unohtui, niin se nauro vaan, että älä nyt tänään sinne soita! Sit mä olin ihan "Noku pitää saada se aika ja jos siellä on ruuhkaakin neuvolan jäljiltä!!" - kunnes se sitten kertoi, että tänään on sunnuntai... vai niin. Mun päässä on edelleen 2009, kun missattiin UV (sairaalapedistä pojan tuhistessa sylissä yritettiin kurkkia valopalleroita ja keskiyöllä ihan kivaa settiä nähtiinkin, mutta ei se silti tuntunut vuodenvaihteelta). Eli ei ihme, jos viikonpäivätkin vähän jätättää tai elelee omiaan.

Vai meteoreja pitäis näkyä? No mutta mammat, jos väsyttää, niin meillähän on sitten onneks ne omat onnentähtöset joko tissillä - tai sitten pahimmassa (maarisen?) tapauksessa silmän verkkokalvoilla...

Vauvojen värianalyysi täytyy sit muistaa käydä teettämässä ennen ristiäisiä, niin saa valittua edustavimmat vaatteet ja tehtyä vauvanvärisen tarjoilupöydän ;) Ei vaan, mulle myös vauvan vaatteilla on väliä - ei sitä pueta ihan mihin sattuu ku maksimissaan kotona, etenkin kun nyt on enempi väliä sillä koolla ku värillä, tuntuu vauva vielä hukkuvan kaikkeen :) (meillä kun varattiin pääsääntösesti tota 56 -> vaatetusta, kun piti meidän viikingin olla se jätti! Ilmeisesti äidin tupakan ja kahvinhimo on verottanut vähän kasvua, vaan tuo vauva on täydellisen kokoinen just noin)
 
Hyvää huomenta!

Meiltä jäi odotettu (?) ooppera eilen kuulematta kuitenkin. Poika päätti antaa isille ja äidille kunnon yöunet. No, äidin unet nyt on aina katkonaiset, mutta kyllä neljä tuntia putkeen ja sitten vähän päälle, pitää mamman toimintakykyisenä. Vielä torkut tänään jossain vaiheessa niin elämä hymyilee. Iltasyötöllä pikku-Valo tuijotteli vessan ovea (sieltä paistoi lampun valo) ja väläytti hellyyttävän hymyn ovelle. Mitähän kaikkea se poika oikein näkee?[8|]

Meteorisateet jäi näkemättä sekä punainen kuu, katselimme unia sen sijaan. Jaksoiko joku katsella tai näkyikö?

SannaKoo ikäväkseni pitää ilmoittaa, että tiikeripuku on ostettu 2004 veljenpojalle ja HobbyHallista, nyt se on meillä lainassa. Veljenpoika on syntynyt 10.11. joten joulunajanasuina molemmilla ollut, muuten ei enää mahtunutkaan. Pitäisiköhän itse ommella joskus joku eläinpuku (nauraa ääneen, minäkö ehtisin mitään enää ommella[:D]), ehkä sitten joskus..

Vinkki: kuulimme, että kelalta on saatavissa apuja lastenhoitoon, omaa maksettavaa jää pari euroa tunnissa. Tässä kuulemassamme tapauksessa on kolmilapsinen perhe, joten en tiedä kriteereitä. Missään tapauksessa palvelua ei kela mainosta, joten kannattaa kysellä vaikk neuvolasta, heidän pitäisi näistä tietää. Aiomme itse kysäistä. Paikkakunnalla ei ole kummankaan tuttuja/sukulaisia niin, että olisi hoitoapua tarjolla. Jos pääsisi vaikka kerran pari viikossa yhdessä kuntoilemaan[:)] Kunhan jälkitarkastus on käyty. Meni muuten ärsyttävän pitkälle vasta 27.1.!! Samaan aikaan pojan lääkärintarkastus. Yli 2kk sitten jo.. Ei ollut enää muita aikoja saatavilla. Tällä kylällä neuvolalääkäri käy/tekee vain kerran viikossa.

Maarinen voin kuvitella tytön ja isän innostuksen vesileikkeihin[:D] Samalla innolla meidän pojat vehtaa kylpypäivinä. Mieheni on myös veden äärellä kasvanut ja merellä on hänelle aivan erityinen paikka sydämessä. Nyt muutettuamme otimme myös selvää vauvauinnista. Kuulemma vasta kolmen-neljän kk:n ikäisenä vasta alkaisi.

Halipossu supistustoivotuksia vain sinne ja paljon, vuoden alku on hyvä aika syntyä[:)]

Aamupuuro odottaa ja sitten mies lähtee viemään autoa lasinvaihtoon. Sitten on aikomus myydä se pois tarpeettomana. Kalliita kilometrejä kun suurimman osan ajasta seisoo parkkipaikalla. Niillä rahoilla tekee monta taksimatkaa tai vaikka lomareissun!
 
Takaisin
Top