Tammikuun lörppisketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Maarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
28-viikkoiset selviää jo hyvin suurella todennäköisyydellä! Yleensä oon kuullu puhuttavan 25 tai 26 viikosta vedenjakana. Tässä ruotsalaisessa tutkimuksessa http://www.terve.fi/synnytys/yha-useampi-ennenaikaisesti-syntynyt-selviaa on aika lohdullisia lukuja ihan minikeskostenkin suhteen (vastannee aika hyvin Suomen tilannetta, käsittääkseni keskoshoito on edelleen Suomessa maailman huippua) :) Eli ei tarvitse tältä kannalta enää montaa viikkoa jännitellä, toki aina parempi, mitä pitempään sisällä pysyy! Minulla on ollut suuri keskenmenopelko koko raskauden ajan (ensimmäinen raskaus päättyi np-ultran suru-uutisiin), ja jotenkin tuntui lohdulliselta, että kun perjantaina tulee 22 viikkoa täyteen, ei enää edes puhuttaisi keskenmenosta :D Semantiikkaa, tiedän, mutta silti lohdullista.

Täällä ultrataan käsittääkseni vain np ja rakenne, ellei ole syytä epäillä suurta vauvaa, väärää asentoa tai muita ongelmia. Eli toivottavasti nähdään muksu seuraavan kerran toukokuussa sylissä :D
 
No täällä maalla kun asutaan ja neuvolassa on ultralaite niin ultrataan joka käynnillä :) viime raskaudessa niitä kertoja tuli kait sen 10. Oli ihan hassua muualla asuvilta kuulla että jopa synnytystapa-arviot oli tehty käsikopelolla, kaverilla olikin sit yllärinä perätila kun oli tunnusteltu huonosti, lantiota ei painanutkaan pää vaan takamus...
 
Kävin lääkärillä tänään alavatsan kipujen vuoksi. Tutki onneksi kunnolla ja otti kivut tosissaan, mutta loppupäätelmänä vain pahat liitoskivut :/ Jokaisella askeleella siis sattuu viiltävästi alavatsan ja häntäluun tienoille, navasta alaspäin oikeastaan joka paikka tulessa. Ei tarvitse kuin pari tuntia olla jalkeilla (istua ja vähän kävellä) niin kipu käy ihan sietämättömäksi. En ollut ensiodottajana "ihan" valmistautunut siihen, että tällaiset kivut alkaa jo tässä vaiheessa! Nyt siis viikkoja vasta 21+5, ja pelkään menettäväni liikuntakykyni vallan jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa :/ Onko kohtalontovereita tai hyviä vinkkejä, miten oloa voisi helpottaa?
 
Mulla oli tuollaista ekassa raskaudessa, enpä muuta vinkkiä osaa sanoa kuin että lepoa. Tai jotain jooga tai venytysliikkeitä? Lämmin suihku. Kauratyyny? Nyt ei ole vielä niin pahoja kipuja ollut mut kyllä kävellessä tuntuu että maha menee "kovaksi" ja "kiristää".
 
np-ultra ja rakenneultra. Ja käsitin et rv36-37 kun on synnytystapa-arvio niin ultrataan. Siinäpä ne.
 
Auts suvitus! :wideyed: Mulla ei ole kyllä noin pahoja kipuja onneksi ollut, mutta välillä viiltää vatsaa oikein kunnolla ja selkä on kovilla, minä venyttelen ja lämmin kauratyynykin helpottaa, sympatiat kyllä sinne :Heartred
 
Mä olen kärsinyt liitoskivuista ekassa raskaudessa sekä nyt tässäkin. Ekalla kertaa alkoivat vähän myöhemmin, nyt ne on vaivanneet reippaan viikon. Ja selkeesti on tossa häpyliitoksen kohdalla ne kivut. Pitkä istuminen tekee kivut pahemmiksi, joten nyt kun koulu taas alkoi niin olo on ihan perkeleellisen tuskallinen. Liikkuminen oikeestaan auttaa kun vaan siitä alkukivusta selviää. Mulla on hankintalistalla raskaustukivyö josta toivottavasti olis apua.
 
Mullakin kehoitettiin tukivyötä pitämään ja onneksi olenkin sellaista pitänyt jo pidemmän aikaakin. Tuota kauratyynyä en hoksannut ajatella, kiitos vinkistä! Sellaisen kanssa nukkumaan tänään :) Itse asiassa tänään onkin ollut iltapäivästä vähän helpompi olla, ehkä se tosiaan vaihtelee päivästä toiseen eikä tarvitse ajatella, että jokainen päivä on tuskainen. Kyllä tämän kanssa pärjätään! Hoksasin myös, että uimaanhan tässä kannattaa mennä pikimmiten, että saa liikuntaa lempeästi.
 
Minäkin hankin tukivyön töitä varten juuri, kun alkoi töissä alaselkä ihan puutumaan ja väsymään pienimmästäkin ja on se kyllä auttanut! Ekana päivänä laitoin sen vaan vähän väärään paikkaan ja kirosin, että ihan turha kapistus :arghh: Sitten tajusin korjata asentoa ja selän ongelmat helpottivat kyllä :happy:
 
Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa kovia kipuja ja pääsin oman tkn fysioterapeutille joka sitten antoi lainaan s-nivelen kipuun vyön. Kun vyön asetti paikoilleen niin pysty kävellä normaalisti. Istua sen vyön kanssa ei voinut, se oli kyllä hankala puoli.
 
Ette varmaan usko mutta menin tässä iltasella niin jumiin etten voi kunnolla lapsia hoitaa! Ihan karmeeta olla yksin niitten kans. Hyvä että kävelemään pystyn, niin sitten vielä nostella ja kannella.
 
Itelläänkin on ollut supistuksia rv21 lähtien. Nyt on jotenkin hellittäneet, mutta liikkuessa välillä tuntunut tosi inhottavalta kun vauva mennyt sellaiseen asentoon että pää tms.painaa suoraan tonne alas...tuntuu tosi pahalta. Nyt rv25. Täytyy vissiin hieman alkaa rajoittaa tota liikkumista rauhallisempaan. Käyn zumbassa sekä kuntosalilla. Zumbassa en enää pysty pomppimaan ja täytyy muutenkin hieman muunnella niitä liikkeitä itselleen sopiviksi. Ajattelin jos nyt tämän kuun loppuun käyn ja sitten aloitan vesijumpan ja rauhallisen lenkkeilyn. Nytkin on issias niin jumissa ettei meinaa päästä välillä liikkeelle kun meinaa lähteä jalka alta. Yöllä koskee jalkoja ja varsinkin lonkkia todella kovaa ja siksi joutuu asentoa vaihtamaan vähän väliä. Nyt on myös tullut mukaan sellainen ahdistus, ettei meinaa saada vedettyä kunnolla henkeä välillä. Tuntuu kuin ei saisi keuhkoihin tarpeeksi ilmaa. Onko kellään samoja ongelmia?
 
Yhdellä tutulla vauva syntyi rv 25 ja painoi reilu 700 g. Terve poika nykyisin, ei jäänyt mitään "vikaa" vaikka syntyi niin aikaisin, mutta joutuivat silloin olemaan sairaalassa melkein 4 kk eli suunnilleen laskettuun aikaan asti. Rankkaa varmasti sekin, mutta pääasia tietysti että kaikki lopulta on hyvin.

Mulla myös on alkanut tulla tuota että ei öisin pysty olemaan paikoillaan, täytyy koko ajan heilutella jalkoja tai kääntää kylkeä. Onneksi on saanut silti suht hyvin nukuttua. Ja esikoinenkin on nyt pari yötä nukkunut paremmin, hampaiden tulo kun on viime aikoina tahtonut valvottaa...
 
Itsellä kans tullut varsinkin makuuasennossa tuommoisia hengenahdistuksia, itsellä auttaa ryhdin suoristaminen, rintakehän avaus ja leuan ylösnosto. Ja jos en ole nukkumassa niin nousen suosiolla ylös niin kulkee viimoistaan henki paremmin. Niin ja toisinaan mahan siirtäminen helppaa myös :)

Ja sitten tämä mitä tulin tänne internettiin jakamaan, ostettiin alesta meiän alle 3v.-kaksosille luistimet ja saatiin vihdoin innokkaat pikku-luistelijat jäälle. Mut herranjestas minkä viiltävän polttelun se lapsen pystyssä pitäminen tällä pallomahalla aiheutti alaselkään :confused: Pitänee etsiä vanha tukivyö jostain komeron pohjalta ennen seuraavaa kertaa.
 
Joopajoo. Nyt taitaa käydä niin, että meikäläisen valmistuminen jää sittenkin siitä työssäoppimisesta kiinni. Ei millään saada tunteja järjestymään niin, että pääsisin tekemään työssäoppimista mitenkään fiksusti. 7.4. alka jakso joka on pituudeltaan 8viikkoa, ehtisin tekemään n.3,5viikkoa + näyttöviikko ja se on ihan liian vähän. Lukujärjestyksessä ei ole kuin 4 etäpäivää, joten paikan pitäisi olla sellainen missä onnistuu illat ja viikonloput. Ainoa mun alaan sopiva tällä kylällä on semmoinen päiväkoti missä olin syksyllä jo työssäoppimassa ja en voi mennä samaan paikkaan. Mulla ei oo korttia eikä autoa, joten en pääse lähikuntiinkaan menemään. Tarkoitus oli siis mennä alakouluun luokka-avustajaksi, mutta taitaapi jäädä haaveeksi. Olen kyllä aikalailla sinut tämän asian kanssa jo, että ensi keväänä sitten suoritan sen työssäoppimisen kun mies pitää oman osuutensa vanhempainvapaasta. Mutta kyllähän se toki myös hatuttaa, kun on ollut semmoisessa uskossa että onnistuu tuo työssäoppiminen niin kuin oli alunperin ollut puhetta. Lopullisesti asia selvinnee kun menen torstaina juttelemaan opettajan kanssa asioista ihan rauhassa, eilen jo muutama sana vaihdettiinkin asiasta.

Olen ollut myös jokseenkin ymmälläni liikkeistä. Toki ymmärrän ettei vielä näillä viikoilla kaikkia liikkeitä tunnu selkeästi, mutta se että minä tunnen liikkeet paremmin istuessani kuin makuultaan on hassua. Päivisin koulussakin hirveää mylläystä ja rakon murjomista tuolla massussa, mut illat kotona kun olis aika lepäillä niin kaveri on aika rauhallinen. Vaihtelua sekin toki, ettei tarvitse yöllä valvoa kun mahassa on bileet :D
 
Mäkin oon aikalailla jo hyväksynyt sen, etten valmistu tänä keväänä. Gradu siis puuttuu ja aikataulu oli alunperinkin tiukka, olisi vaatinut hyvin tehokkaan loppukirin kevääksi. Raskaus väsyttää edelleen hyvin paljon (juuri yritän epätoivoisesti saada itseäni ylös yhdeksän tunnin yöunien jälkeen..) ja rasituksesta hermostuvat kovat liitoskivut pakottaa lepäilemään kesken päivää ja rajoittavat paljon kävelyä ja istuma-aikaa. Sohvalla makoillessa ei ole kovin tehokas opiskelija! Minkäs teet, toivottavasti saan työn sen verran hyvään vauhtiin keväällä, että se on helpompi saattaa sitten loppuun vuoden päästä.
 
Mä oon täynnä tarmoa että saan tän kevään suoritettua kunnialla koulun suhteen :) Älyttömän kivoja ja mielenkiintoisia kursseja alkoi (jatkuu koko kevään), eikä innovaatioprojektikaan vaikuta enää niin möröltä kuin syksyllä :) saan kiittää väsymyksen väistymistä tästä, koska viime syksy oli tuskaa opiskella kun olisi halunnut vaan nukkua! Nyt on aivan eri fiilikset ja rukoilen ettei raskauden kanssa tule mitään komplikaatioita, mikä estäisi kursseilla/koulussa käynnin.
Sitten tulee vuoden tauko ja sen jälkeen aion suorittaa viimeisen vuoden, josta puolet ollaan palkkaduunissa tekemässä opparia :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top