Suvitus, oon kovasti miettiny sun neuvolalääkärin sanoja siitä, että jos sohvalle jämähtää, niin siitä ei enää ylös pääse (vai oliko se ees sun lääkäri tai mitähän se lääkäri ees sano
). Oon sen siivittämänä yrittäny ulkoilla päivittäin, koska huomaan, että mitä kauemmin istun, niin sen vaikeempi on päästä liikkeelle. Heti kun pääsin Lapista poies, ni pam, pääsin muuten tutustuun siihen, miltä tuntuu jatkuvat liitoskivut häpyluulla. Onneks mulla o viä kestettävät olot, mutta hirmusasti tsemiä suvitukselle kipuilun keskelle! Mikään ei muuten nosta kodin siisteystasoa niin paljon kuin lähestyvä tentti...
Onko kellään muulla muuten ollut sellainen olo, ku ois aivot vedetty pytystä alas? Oon ollu jo puolitoista viikkoa aivan toistaitoinen, vaikka unirytmin pahan sekoamisen jälkeen olenkin onnistunut taas rauhottaan autonomisen hermoston ja nukkuun oikeasti öisin. En tiiä, onko tällä mitään tekemistä raskauden kanssa vai johtuuko tää jostain aivokemiasta, joka ei vaan millään palaudu unettomuusputken jälkeen, vai pimeydestä tai siitä, että raskauden jälkeen musta on tullu entistäkin sokeempi ja siristelen jatkuvasti. Oon yleensä organisoinnin, optimoimisen ja järjestyksen mestari, mutta ny haahuilen ympäri kämppää unenomaisessa tilassa ja vastailen sekavia. Tässäkään vuodatuksessa ei o paljon mitään logiikkaa, ja pilkutkin varmaan päin seiniä. Hermo menee, ku aivot tuntuu olevan jossain toisessa sfäärissä ja ihan oikeasti tarttisin mun aivoja, jotta voisin nyssyttää mun gradun kanssa.