Taidot

Meillakin poika on nyt oppinut yhden sanan, tarhasta tuliaisena. :meh: Poika on alkanut toistella sanaa 'calla' ihan ymmarrettavassa asiayhteydessa. Tuo 'calla'/'callate' (lausutaan kaija) on suomeksi hiljaa tai ole hiljaa.
Kotona poika menee makaamaan matolle mahalleen ja toistelee kaija kaija kaija... Tarhassa se nukkuu nykyisin lattialla olevalla patjalla muitten kanssa, joten ilmeisesti siella on sita hoettu. Ja samoin kun olen vienyt pojan omaan pinnikseen nukkumaan, niin siina se on hypeltanyt omaa unikoiraansa ja toistellut samaa.
Koomista on myos se, jos me vanhemmat puhumme toisillemme, poika tulee viereen sanomaan, etta hiljaa! :grin

Jotenkin ma olisin kuvitellut, etta poika sanoisi jotain ihan muuta jo, kutsuisi vanhempiaan tai sanoisi kiitos. Tai sanoisi vaikka kakka. Sellaisia asioita, mita ma sille toistelen. Mutta kaikki aikanaan. :)
 
Kauhistus sitä päivää, jos poju alkaa kylillä kulkiessa huutelemaan "täti haisee" tai "ruma ukko" tmvs :confused:

Aika harmitonta havainnointia ulkosalla toistaiseksi siis. Koiran ja kissan erottaminen on muuten vielä välillä vaikeaa, joten poju on joskus iloisesti hihkaissut "kitta!" , kun pieni koira on tullut vastaan... No, onneksi osa koiranomistajista on ihan huumorintajuisia :wink

En tiedä tajuaako poju, että meilläkin on koira, koska meidän piskiä kutsutaan aina tuttavallisesti rakiksi... :grin
 
Meilla poika haukkuu kissoille 'uuh uuh', kuten koirillekin. Tosin ei osaa viela nimeta elaimia. Meidan taloyhtiossa on joitakin irtokissoja, joita mummot ruokkivat. Poika on ihan innoissaan, kun nakee kissan kolmannen kerroksen terassilta ja huutaa sille. Samoin jos kissa vilahtaa pihalla, niin poika yrittaa juosta peraan ja huutaa samalla. Ihan kuin saisikin kiinni niin nopean elaimen. :grin Jotkut noista kissoista ovat noitten pahusten mummojen takia tosin oppineet melko kesyiksi, eivatka lahde pakoon, jos poika lahestyy kadet ojossa. Ma olen itse kylla elainrakas ja niin toivoisin pojankin olevan, mutta en silti halua pojan koskevan kulkukissoihin. Ovathan ne kuitenkin arvaamattomia ja ties mita tautejakin niilla saattaa olla. o_O
 
Pojan ensimmäinen lause tuli ilmoille tänään: Äiti meni tonne! Oli sanonut kuulemma näin kun lähdin autolla kauppaan. Jotain kahden sanan yhdistelmiä on pari kertaa sanonut, mutta tämä tiettävästi eka selkeä lause.

Käsittämätöntä miten paljon asioita nämä pienet ihmiset jo osaa. Joka päivä sitä hämmästyy että ai se osaa tehdä noinkin tai sanoa tuollaisenkin asian. Ihanaa, mutta myös aika haikeaa.
 
Yksi esimerkki pojan päättelykyvystä tai miksikä sitä nyt voisi kutsua, ja joka hämmensi aika tavalla: Meillä on yhdellä hyllyllä kaksi valokuvaa ja yksi kynttiläkippo. Toisessa valokuvassa on vanhempi meidän koirista ja toisessa poika. Tarkoitus on teettää vielä samankokoinen kuva nuoremmasta koirasta, mutta toistaiseksi sellaista ei siis ole. Poika istui tänään sohvalla, katseli hyllylle ja osoitti sinne sanoen ensin vanhemman koiran nimen, sitten oman nimensä ja lopuksi poppa. Sitten osoitti ulos koirien tarhaan päin, sanoi nuoremman koiran nimen, osoitti taas kuvahyllyä ja pudisti päätään. On selvästi tuijotellut näitä kuvia ennenkin... :D
 
Meillä poika on muutaman viikon laulellut lauluja :singing:. Tai on jo aiemmin laulellut, mutta nyt tulee oikeita sanojakin. Laulaa "ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hiinahtaa", muuta ei vielä siitä laulusta tule vaan toistelee tuota monta kertaa. Lisäksi laulaa "hämähäkin vei" ja "hyppää pois, hyppää pois". Hauskin mielestäni on kuitenkin "nolla sata, kaikki pois", jota toistelee laulaen. En tiedä mikä laulu tuo viimeinen on, mutta mietittiin miehen kanssa, että mahtaisiko olla joku 0100100 mainos, mistä on tuon poiminut. Puheeseen on alkanut myös tulla sijamuotoja. "Keinumassa", "äitin auto", "isin auto" ym. Ja poika on myös innostunut laskemaan. Osaa laskea yhdestä seitsemään, tosin yleensä laskee sinne seitsemään vaikka laskettavia asioita olisi vähemmän :rolleyes:.

Meillä on opittu vihdoin myös siivoamaan edelliset lelut ennenkuin otetaan uusia esiin. Välillä tosin unohdetaan mitä ollaan tekemässä ja aletaankin uudestaan leikkiä niillä mitkä oli tarkoitus siivota pois.
 
Ma olen taalla ihan haltioissani miten ihania ja taitavia lokakuun pikkuiset jo ovat! :Heartred
Tuntuu jotenkin ihan kasittamattomalta, etta joku osaa jo laskea 7:aan! Me varmaan palaamme tahan asiaan joskus viiden vuoden kuluttua, ainakin. :grin
 
Meidan poika on muutes oppinut potkimaan jalkapalloa ihan tosissaan. Pojalle voi jo potkaista pallon ja se syottaa sen takaisin. Lisaksi tyyppi osaa kuljettaa palloa jaloillaan ja juoksee samalla eteenpain. Toki noita vahinkoja sattuu aika paljon ja poika potkaisee ilmaan pallon ollessa metrin paassa. :grin Lisaksi mies on opettanut pojan ottamaan pallon pois hankalasta paikasta jaloillaan. Esim. jos pallo menee sohvan ja nurkan valiin niin poika osaa kuoputtaa sen sielta pois jalallaan taaksepain potkimalla. :happy: Valissa tyyppi tosin kyllastyy potkimiseen ja haluaa syoda pallonsa.

Onhan taa aika hullunkurista, miten vuosi sitten se makasi kuin lahna sitterissaan (oli tosi laiska liikkeelle lahdossa) ja hieman potkiskeli samalla. Ja nyt se pelaa jo jalkapalloa. Omilla saannoillaan tosin, mutta pelaa kuiteski. :)
 
Huikeaa miten teidän pikkuiset ovat kehittyneet!! Meillä edelleen suosikkisanat ovat NO ja KAKKA.. niillä pärjää yllättävän pitkälle :grin Jokaiseen kysymykseen vastataan (eli huudetaan tai karjutaan) NO ja kaikki muut onkin sitten kakka. Toki poika on oppinut myös uusia sanoja, mutta...
 
Kauhean taitavia ipanoita teillä! :)
Meillei paljon ole taidot lisääntyneet muutako kiellettyjen juttujen osalta. Piirtämistä on paljon kivempi reenata seiniin kuin paperiin ja osaa raahata tuolin esim. tiskialtaan luo jotta pääsee tiskeihin käsiksi. Ja mikroon... Kiukkuiluki sujuu oikein mallikkaasti jo :D
Sanoja on ruvennut tuleen aivan yhtäkkiä, sanoo joo, luna (meidän koira), isi, äiti, kakka jne. Uusimpana juttuna on opetellut ärisemään äitille takasin ku kommennan! :D Ei varmaan sais nauraa mutta mitempä olet repeämättä sellasessa tilanteessa niinku eilen, käytiin mummin kans kävelyllä ja jätkä sai kävellä osan matkasta itse. Lopussa sitten meinasi mennä ojaan josta tottakai kielsin kun ovat koiransontaa täynä. Päästi takasin sellaisen vihaisen "ÄÄÄÄ!" karhealla kurkkuäänellä :D Harmi kun ei tullut nauhoitettua sitä! :D Toinen oli tänä aamuna kun olin äkäinen ja kirosin jotain sanalla "saakeli", kohta kuului "aakeli!" nurkan takaa... :eek: pitää vissiin ruveta kattoon mitä puhuu! :smiley-ashamed005
 
Jos taapero huutelee tuota aakelia julkisella paikalla, niin ainahan voit selittaa ihmisille, etta tyyppi tarkoittaa sanoa "lääkäri", ja kaikki ovat sita mielta, etta onpas fiksu nuori mies. :grin
Odotan kauhulla, etta meilla opitaan rumia sanoja. Ma olen sellainen norsu, etta kolhin jatkuvasti itseani kotona ties mihin ja kiroilen tuskissani. :eek:
 
Mä otin tänään neidiltä vaipan pois, vein sen roskiin ja lähdin hakemaan uutta, mutta siinä välissä tuli jotain ja sitten jotain muuta, joten unohdin kokonaan laittaa sen uuden vaipan. Sitten yhtäkkiä huomasin, ettei sillä olekaan mekon alla vaippaa (ei onneksi mitään onnettomuuksia) ja totesin että "oho, sä ootkin kommandona edelleen". Ja sitten tyttö hoki jonkun aikaa "kommandona, kommandona". Odotan vaan sitä, että alkaa huudella tota kaupungilla... :rolleyes:
 
Poika keksi nyt uudessa asunnossa, miten ovet avataan kahvasta... (huoh). Tuli hieman kiire ostamaan hakasia sellaisiin oviin, mistä ei tarvitse päästä kulkemaan.

Toinen juttu, mikä on tullut nyt ihan viime päivinä, on jonkinlainen "minä itse" -vaihe. Monet asiat, joissa olen tottunut auttamaan (esim. syöttötuolista pois nostaminen), pitääkin nyt saada tehdä itse. Poikahan ei juuri vielä puhu, mutta kun yritän auttaa, hän osaa omalla kielellään kommunikoida, että "ei" ja oman nimensä, millä tarkoittaa, että hän itse tekee sen, mitä minä olin tekemässä :)

Voi olla vain sattumaa, mutta tuntuu, että uusi ympäristö virittää oppimista ihan eri tavalla. Sama juttu oli viime syyskuussa kun oltiin lomilla, silloin poika oppi hurjasti uusia juttuja ihan lyhyessä ajassa, esimerkiksi seisomaan ilman tukea ja kiipeilemään.
 
Koimme pienen ahaa-elamyksen, kun kavimme urheiluliikkeessa. Siella oli sellainen pikkulasten polkupyora kaytavalla ja mies ihan huvikseen nosti pojan siihen penkille. Siina pyorassa oli apurattaat ja poika laittoi heti jalkansa polkimille ja POLKI itse ainakin metrin eteenpain, kunnes esitelapun repiminen olikin mielenkiintoisempaa.

Me olimme ihan ihmeissamme. Emme edes tienneet, etta poika osaisi polkea pyoralla tai siis edes tajuaisi, mita polkimilla kuuluu tehda! :wideyed: Olimme siella liikkeessa ihan muilla asioilla ja tuo pyora vain jotenkin osui siihen eteen. Ilmeisesti siella tarhassa poika on kokeillut polkemista. Olen joskus ollut nakevinani, etta siella takapihalla on polkumopo. Meilla kotona on vain sellainen tyonnettava mopo eli poika istuu sen kyydissa ja puskee mopoa jaloillaan eteenpain. :)

Mies alkoi heti miettia kolmirattaisen pyoran ostamista, mutta minusta se on liian aikaista. Josko sitten 2-v. synttarilahjaksi, silla vastahan me hankittiin tuo pikkumopokin. Tai no jouluna, ja onhan siitakin jo miltei puoli vuotta, aika menee niin nopeesti!
 
Poika on nyt oppinut ihan huomaamatta muutaman hassun tavan. Jos joku aivastaa ja poika on siina vierassa niin han matkii aivastusta ytsh-iii ja nauraa paalle! Ja mopon selassa on nyt opittu paristelemaan ihan kuin isot pojat. Sisatiloissakin on pakko paasta lujaa, miltei juoksuvauhtia jalat vispaa sivuilla ja huulet paristelee yhteen.

Ja erityisen hassua on miten poika yrittaa nyt pukea meidan aikuisten kenkia omiin jalkoihinsa. Laittaa vaikka isansa tennarit molempiin jalkoihin ja sitten "hiihtaa" niitten kanssa. :grin Kauheasti pitaa myos selittaa samalla jotain. Poika pulisee kuin papupata, osoittelee niita kenkia sormellaan. :) Ja ylipaansakin osoittelee paljon asioita ja pulisee jatkuvasti. Kaikki tammoset pienet suuret uudet taidot ovat jotenkin niin ihania, etta olen itse ihan unohtanut sen harmin, ettei poika sano tarkoituksenmukaisia sanoja, tai mitaan sanoja. :) Vauhtihirmuna ja viiperina meilla kuitenkin on kehitytty tosi paljon. :grin
 
Meillä kuuluu myös hät ssss aina jos joku on aivastanut. :) Ja kenkiä vedellään jalkaan ja etenkin sukkia, hauskan näköistä kun on kuin polvisukat olisi, jos on vaikkapa minun sukat löytänyt jalkaan. Isosiskon ominaisuudessa ilmoitetaan heti jos kuulee vauvan älähtävän jossain, sanoja ei siis juuri vielä tule mutta osoittaa sormella esimerkiksi makuuhuoneen ovelle ja tiukalla äänensävyllä älähtää itse siihen malliin että äiti hei, vauva huutaa. Ihana.. ❤
 
Huikeaa tämä lapsosten kehitys tässä kohtaa. Ja se ymmärrys asioihin, ei tarvi kuin jotain kehottaa tekemään niin johan tapahtuu. Äsken seurasin salaa kylppärin oven raosta kun mies opetti poikaa suihkuttelemaan itseään. Kovasti jo tykkää saippuoida itseään, mutta nyt oli vuorossa huuhtelu. Seisoi yksin siellä suihkussa ja huuhteli eri ruumiinosia sitä mukaa kun isi neuvoi :D

Muutenkin se asioiden ja tekemisten matkiminen! Nyt tartutaan kaikkeen ja tehdään perässä. Hauskaa seurata kun toinen yrittää tehdä jotain pikkunäppärää hommaa ihan tosissaan.

Sanoja tulee aina vaan enemmän. Jotain vaikeampiakin kovasti yrittää, mm. pingiivini on minniini ja kaivuri on kiluli. Hämähäkin osaa sanoa ihan oikein :D Lauseita ei vielä juurikaan tule, jotain ihan satunnaisia kahden sanan yhdistelmiä joskus.
 
Takaisin
Top