Nyt niitä sanoja sitten tulee reippaalla tahdilla. Lähes jokaisesta pojalle osoitetusta lauseesta poimii jonkun sanan ja yrittää kovasti sanoa pitempiäkin sanoja, niistä tosin jää keskeltä tai lopusta osa pois. Hämmentävää miten hienosti osaa kirjasta nimetä asioita, toki kyse on tutuista moneen kertaan luetuista kirjoista, mutta silti. Osoittaa sen että sanat ei vaan tule ja mene vaan jäävät jo mieleenkin. Nimiäkin poika on nyt alkanut tavata, osaa jo sanoa molempien koirien nimet, hoitokavereiden nimet ja hoitotädin nimen sinne päin, keskimmäinen tavu siinä jää vielä pois kun on pidempi nimi.
Nyt pitää olla supertarkkana omien sanomisten kanssa, ettei pääse niitä kirosanoja lipsahtamaan, koska poikahan tarttuu kaikkiin "kivan kuuloisiin" ja helppoihin sanoihin. Itse kiroilen hyvin harvoin, miehellä niitä sanoja saattaa joskus tulla kun juttelee esim. puhelimessa kavereiden kanssa, niillä on keskenään semmoinen puhetyyli. En totisesti halua että poika jossain kassajonossa huutelee esim. v-alkuista sanaa. Se osaa nyt sanoa mm. "tissi", ja voi olla että sekin olis siellä kassajonossa äipälle liikaa... :D
Telkkarista tuleva koiramainos aiheuttaa ensin hirmu kiljahduksen ja sitten sillekin sanotaan vuh, vuh. :) Muuten neiti ei juurikaan vielä juttele, lukuunottamatta omaa kalkatustaan.
). Tietenkään r-kirjain ei tule pärähtäen, mutta kuulosti silti ihan ralliautolta. Pitkän aikaa meiltä puuttui ärrän lisäksi s ja l kirjaimet, mutta nyt parin viime viikon aikana nekin ovat löytyneet.
olin vähän yllättynyt, kun viikonloppuna poju rupesi pistämään palikoita sujuvasti paikoilleen nuppipalapelistään, joka on viimeiset par kk lojunut kaapissa tyhjän panttina (ennen paloja vain syötiin). Ilmeisesti tarhassa on harjoiteltu tuota...
