Taidot

Poju vastaa kysymykseen " minkä värinen?" aina "sininen". Oon jo miettinyt että onkohan tuo värisokea, kun kuitenkin niitä värejä on yritetty opetella... o_O Mutta vähän lohdutti lukea, että joillain muillakin on värit vielä hukassa :grin

Piti etsiä tuo Herneen mainitsema juttu Ylestä "Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö" kun kuulosti niin kummalliselta. Ja vähän kummalliselta kuulostaa vieläkin, kun luin sen jutun :grin vai ei nykyvanhemmat puhu lapsilleen...
 
Muokattu viimeksi:
No, meillä ei puhuta edelleenkään. Tai toki omaa kieltään kalkattaa ja joitain asioita ilmaisee sanomalla kuten nukkuminen (vauva menee nukkumaan, kirjassa joku nukkuu yms) "aa aa", koira "hau, hau, hau", aivastus (tai yskä) "hätsii", mutta ymmärtää varmasti enemmän kuin me tiedetäänkään ymmärtävän. Aina on ollut ja tulee olemaan lapsia, jotka oppii verkkaisemmin puhumaan ilman että tarvii sitä syyllistävää sormea kohdistaa yhtään kehenkään tai mihinkään, koska nämä ovat edelleen niitä omia yksilöitään. Tottakai sitä vanhempana kokee syyllisyyttä joko aiheellisesti tai ihan aiheettakin varsinkin tällaisten uutisten jälkeen jos ja kun ei niitä sanoja ala tipahtelemaan, mutta sekään ei yhtään auta vaikka kuinka itseään syyllistäisi, sanoja ei voi hoputtaa tai pakottaa tulemaan. (Syytän hormoneja kun niin rupesi nyt keittämään...)
 
Tämän päivän hesarissa oli toimittaja kirjoittanut tästä hyvin, että milloin muka on lapsille puhuttu enemmän kuin nykyisin? Selitettiinkö 50-luvun lapsille puoliakaan siitä, mitä nykylapsille? Eihän silloin edes ollut mitään äitiyslomia, vauvalle lykättiin tutti suuhun ja lähdettiin lypsylle, siellä se huusi tai oli huutamatta... ei vanhemmilla ollut juurikaan aikaa lapsilleen, nykymutsi saa somettaa aika paljon että lapsi saa vähemmän huomiota kuin menneisyydessä.

Ja sitten toisekseen, ne joilla on oikeasti niin iso ongelma, ettei lapsi opi puhumaan kun ei saa huomiota eivät luultavasti tajua edes tuntea siitä syyllisyyttä. Ne ongelmat on usein syvemmällä eikä syy ole pelkkä some. Sen sijaan noilla uutisilla saadaan syyllistettyä niitä tavallisia (yli)huolehtivaisia mutseja jotka on jo valmiiksi ihan liian syyllistyneitä.
 
Varmaan vuonna -95 oli jossain lehdessa artikkeli siita, miten nykylapset eivat opi puhumaan, kun vanhemmat katsovat liikaa telkkaria, esim. kauniita ja rohkeita. :grin

Meilla poika ei muutes vielakaan sano minua mamaksi (kuten itseani tituleeraan) vaan ma olen kuullut sen kutsuvan minua melkein minun omalla etunimella. Taydellisesti en ole omaa nimeani pojan suusta itse kuullut, mutta aika vahvasti sinne pain.
Tassa yks ilta ma olin nukahtanut ennen poikaa, mita tapahtuu todella harvoin. Olin luullut, etta poika nukkuu, mutta sinne se oli jaanyt jupisemaan itsekseen omaa sankyynsa omaan huoneeseen. Sitten mies oli tullut kotiin jossain vaiheessa ja ovea raottaessaan ihmetellyt, miksi ma toistan omaa nimeani. Ja tajunnut vasta sitten hetken kuluttua, etta se onkin poika, joka siina toistaa mun nimea ja on hereilla. Ja oli kuulemma sanonut sen ihan taydellisesti. :happy:
 
Olen huomannut muissa ketjuissa, että ilmeisesti muillakin on sama sanajärjestys kuin tytöllä, esim. "punainen auto ON", "pimeää ON", "ilta ON".
 
Jep, sama täällä. Tosin pojan suosikkiverbi (joita on yhteensä varmaan kaksi) on "mennä" :grin Kaikki jutut joko menee tai jos ovat paikoillaan, "ei mene".
 
Heh.. Joillain sentään on jonkinlaisia sanajärjestyksiä, täällä ei tule kuin yksittäisiä sanoja, mutta niitä tulee turkasen paljon!
Perusvärit sentään on hallussa, samoin jotain käsitystä numeroista ja jopa kirjaimista. En vain ymmärrä miten nämä on oppinut.
Myös kätevä käsistään, paistaa meillä sipulit ja jauhelihat. Kananmunat rikkoo pannulle (seassa välillä kuoria), kääntäminen on vielä hakusessa.
Käyttää jo vasaraa ja osaa jopa ruuvata akkuporakoneella ruuvit kiinni. Kovasti haluaa olla mukana kaikessa tekemisessä, johtuneeko tuosta sitten lauseiden puute.
 
Neuvolassa muuten epäiltiin että annetaankohan tehdä liiankin paljon asioita. Mitenkäs teillä muilla? Varjeletteko tietyiltä asioilta? Meillä poika saa sytyttää jopa takkaan hakemansa puut valvonnassa.
 
Oh hoh! Onpa taitava taapero! Ite en uskalla päästää edes kuuman hellan viereen.
 
Kokkailu kiinnostaa poikaa, mutta en ole antanut vielä osallistua. Äidin kanssa yhdessä saa sekoittaa. Poju on joutunut tyytymään leikkikokkailuun ja leikkityökaluihin :grin En vaan luota tämän villikon harkintakykyyn vielä yhtään. Roskapussin saa kantaa ja imuria käyttää ja pyykkien ja ostosten kanssa voi auttaa. Kyllähän tuo perässä kulkee ja on hommista kovasti kiinnostunut.
 
No eipä tuo yksinään kananmunia pieneen nälkään paista vaan äiti tai isä löytyy kosketusetäisyydeltä.
Olen maatilalla kasvanut ja kaikki tehtiin aina itse jos vaan mahdollista. Nyt sitten elämä helpompaa kun osaa itse rempata, muurata, korjata koneet tai vaikka leipoa kakun.
Meillä on myös hyvin määrätietoinen ikiliikkuja poika joka turhautuu helposti jossei leikkien väliin saa tehdä isojen hommia. Tällöin rauhottuu ja silminnähden keskittyy.
Huolellisella opastuksella näköjään jopa 2 v osaa tehdä uskomattomasti asioita ja oppii nopeasti.
Sitäpaitsi meidän jäbästä ei tehdä uusavutonta joka tarvitsee äitiänsä kotitöiden tekoon vielä kolmekymppisenä.. Mä oon silloin jo niin vanha ja raihnainen että saa tulla mulle välillä paistamaan niitä kananmunia
 
Aika monessa asiassa on mukana kotona, ja mummolla vielä useammassa, ruuanlaitossa kuorii valkosipulit, hämmentää paistinpannua jne. me ei voida ees mainita kotitöitä ääneen, kun toinen on jo alkamassa.. Motivoihan se toki itseäkin, kun toinen on jo rätti kädessä pyyhkimässä pöytää..

Liikunta on hallittua ja hyvää, ja puheen tuotto on neuvolantädin mukaan parhaan 30% joukossa.

Nyt oon ottanu kunnolla asiakseni, että saadaan se enkkukin jo vähintään passiiviseen sanavarastoon, ja ilokseni ja hämmästyksekseni me pystytään pärjäämään kutakuinkin kaikki arkiaskareet englanniksi niin, että pikku-Murmeliini ymmärtää ja tottelee!
Vähän se puheen tuotto kallistuu yleensä suomen puolelle, varsinkin kun puhuu vaikka täysin suomenkieliselle mummolle. Mut mulle tyttö saattaa vastatakin englanniks, ja vaik toistaa kahdella kielellä.

Siitä on niin montaa mielipidettä, että miten kannattaa kakskieliseks opettaa, ja jotkut sanoo, että viivästyttäis puheen kehitystä. Meillä kävi just päinvastoin. :O Eli en pode huonoo omatuntoo.

Joka päivä sitä ihmettelee, miten nopeesti se lapsi edistyy ja tekee oma-alotteisesti asioita. <3
 
Hieno kuulla murmeliini ettei meidän poika ole yksin näiden aikuisten taitojen opettelussa. Aloin jo itsekin epäilemään että annanko liikaa tehdä.
Tosta kaksikielisyydestä olen suoranaisesti kateellinen. Ehkä tuo sitten koulussa joskus oppii..
 
Puikula, eipä siinä sen kummempaa, että jos jompi kumpi vanhemmista puhuu sujuvasti vierasta kieltä, niin alkaa opettaa. Sen verran, mitä on rahkeita!
Mä alotin sanomalla asiat kahteen kertaan, ensin suomeks, sit englanniks, ja kun se oppi, pudotin suomenkieliset pois. Miehen kanssa puhutaan finglishiä, niin kielellisesti "karmeessa" ympäristössä se lapsi joutuis oleen joka tapauksessa..
TV, lastenohjelmat, laulut, jne, sekä tuttavapiirin natiivit näyttelee isoo osaa, että aksenttikin tulisi enemmän autenttiseksi ja sujuvaksi. :-)
 
Ok murmeliini, mulla riittäis kielitaito kyllä englannin suhteen mutta mieheni ei puhu kuin yes ja no.. Pojan ymmärrys neuvolankin mukaan oli huippuluokkaa mutta tuo ulosanti on sen verran kielellisesti köyhää (sanoja on kyllä tooooooodella paljon) että en taida enään tässä vaiheessa mennä sotkemaan. Veljeni muksu 5 v puhuu hienosti suomea, englantia ja espanjaa ja olen miettinyt tämän multikielellisyyden etuja aika paljon. Mutta kaikkeahan ei voi saada...
 
Meillä tehdään ihan hulluna palapelejä. Nuppipalapelit on jo ihan out, nyt pitää tehdä oikeita palapelejä ja koko ajan kasvavalla palamäärällä. Jos kysyy pojalta mitä haluaisit tehdä seuraavaksi on vastaus useimmiten palapeliä. Lisäksi poika haluaisi kovasti opiskella uusia kieliä. Olen itse opiskellut espanjaa mobiilisovelluksella ja antanut pojan välillä painella ohjattuna oikeita vastauksia. Tuolle näyttäisi jäävän suht iisisti päähän sanat kun saattaa toistella opiskelemiamme sanoja vielä päivienkin päästä. Pyytää välillä itse "(nimi) haluu äitin aipädistä eppanjaa". Lisäksi meillä on englanninkielisiä lastenkirjoja joita ollaan luettu. Ollaan kummatkin vanhemmat ihan suomenkielisiä, mutta olis hienoa jos poika osais puhua jo suht aikaisin muitakin kieliä. Matkustellaan aika paljon. Muuten en kyllä lähtis vielä tässä vaiheessa tuputtamaan, mutta kun itseltään kiinnostusta löytyy ja suomen kieli alkaa olla jo aika hyvin hallussa kun saattaa välillä sanoa kuusisanaisiakin lauseita.
 
Kuinka paljon teidän taaperot osaavat jo pukea / riisua? Me saatiin päiväkodista vinkkiä, että voitaisiin vähän aktivoida poikaa yrittämään itsenäisemmin niissä hommissa. Ihan hyvä idea muuten, mutta meillä nuo siirtymävaiheet pukemisine ja riisumisine ovat sellaista säätämistä, että harvemmin onnistuu harjoittelu.

Kengät poika osaa laittaa (joskus oikeisiin) jalkoihinsa, samoin joidenkin helppojen hattujen, hanskojen ja kaulureiden pukeminen ja riisuminen onnistuu. Lisäksi saa vetoketjut auki ja sukat pois jalasta, mutta niiden pukeminen ei vielä luonnistu.
 
Meillä onnistuu noi samat. Lisäksi nyt ihan viime aikoina on poika alkanut itse nostamaan tai laskemaan housujansa. Sanoo vain mulle "mää ite" ja menee metrin päähän seisomaan ja riisumaan/pukemaan. Riisuminen onnistuu jo paremmin, mutta ylösvetäminen ei vielä niin hyvin. Vetää kyllä ylös edestä ja sivuilta, mutta takapuolen päälle ei osaa housuja vielä yleensä nostaa. Paidan riisumisessakin ollaan edistytty niin että ohjeiden avulla osaa sen riisua jos on tarpeeksi löysä paita. Itsekseen jos yrittää niin ei muista mistä kautta käsi pitää vetää ulos, mutta ohjeiden mukaan osaa riisua. On tosin vasta muutamia kertoja tehnyt niin ja koko ajan paremmin menee. Lisäksi avustaa pukemisessa työntämällä käden itse hihaan kunhan olen laittanut pään läpi kaula-aukosta.

Meidän poika muuten puhuu melkein aina "mää" ja "sää" vaikka me vanhemmat tai kukaan lähisukulainen ei olla Tampereelta tai sieltä päin. On sanonut niin jo tosi kauan. Se on jotenkin melko huvittavan kuuloista.
 
Meidän tyttö on alkanut kovasti harjoittelemaan tuota itse pukemista ja on siitä todella innoissaan. Se johtaa siihen, että tyyppi hengailee kotona pipo päässä, hanskat kädessä, kengät jalassa ja joskus jopa villahaalari päällä. Kova vääntö on ulkokengistä, me ollaan vedetty raja siihen että sisällä pidetään vaan tossuja.

Siksi ihmettelin vähän, kun hoitotäti rupesi puhumaan, että pitäisi antaa sen enemmän opetella itse pukemista. Mun mielestä se osaa ihan tarpeeksi ollakseen 2-vuotias. Ongelma on enemmän se kuinka paljon aikaa se veisi, jos pukisi kaiken itse. Mutta hoitotäti alkoi selittämään mulle, että kun muuton jälkeen menee päiväkotiin niin siellä ei muka kukaan kerkeä auttamaan pukemisessa ja sitten joutuu vaan odottamaan koko ajan. o_O Mutta sillä tuntuu olevan jotain päiväkoteja vastaan, eikö se henkilökunta siellä sitä varten ole että auttavat, tuskin ne nyt odottaa että 2-vuotias pukee itse itsensä. :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top