Taidot

Meillä on sellainen piirustusalusta, missä on kynä narulla kiinni (ja taitaa toimia jollain magneetilla), sillä poika on piirrellyt ihan mielellään. Mutta kivempaa on jos aikuinen piirtää (ja koska poika ei puhu, on hänen piirustustoiveissaan vähän arvuuttelemista...) Alusta taitaa olla suositeltu yli 3-vuotiaille mutta ihan hyvin on pärjännyt jo nyt.

Latteäiti, virvotko sillä viinipullolla vai käytätkö sitä inspiraationa koristeluun? :grin Mua rupesi niin naurattamaan tuo, kun itsekin inhoan askartelua.
 
Piti kirjoittaa samaa kuin herne, eli meilläkin on sellainen piirustustaulu. Sillä voi huoletta treenata ennenkuin aletaan piirtelemään "oikeasti". Ei meilläkään tosiaan olla vielä piirretty, jos nyt muutamia kortteihin kirjoitettuja "nimmareita" ei lasketa. Enkä minäkään ole askartelijaihmisiä, en osaa kunnolla edes piirtää, joten katsotaan nyt miten homma meillä hoituu. Onneksi hoitopaikassa vaikuttavat puuhastelevan kaikkea tällaista, joten eiköhän poika siellä saa näitä virikkeitä ihan kivasti, jos nyt kotona ei niin aktiivisesti tätä harrasteta.
 
Ihanaa, miten joku viela jaksaa tehda sellaisia virpovitsoja! Itse olen jo unohtanut sellaistenkin olemassaolon...

Tanaan poika kaveli mun kanssa ainakin 50 metria kadesta pitaen suht reippain askelin. Yleensa poika inhoaa kadesta taluttamista ja on saanut asiasta jopa raivareita, joten aika hienoa edistysta. Vaikka ei tuo joka paikassa edes onnistu, silla jos ma tyonnan rattaita ja toisella kadella talutan poikaa niin me ollaan aika pahasti tien tukkona.
Mutta oli se vaan jotenkin niin isomman lapsen oloinen, kun kaveltiin kasi kadessa. :)
 
Poika oppi yhtäkkiä viheltämään! Muutaman päivän on nyt kulkenut vihellellen ja tänään hoidossa hoitotäti ja isommat lapset oli ihmetelleet että mistä kuuluu vihellystä, kun kumpikaan isommista lapsista ei osaa viheltää eivätkä heti tajunneet että se on tää nappula :D Mielenkiintoinen taito sinänsä, kun esimerkiksi se puhuminen ei etene lainkaan noin sutjakkaasti. Tosin nyt viime päivinä on alkanut tulla uusia sanoja aika nopsaan tahtiin, joten eiköhän sekin puoli tästä etene.
 
Nyt naurattaa kyllä ajatus viheltevästä pikkupojasta. :hilarious: Meidän tytön hauskin taito on sanoa "hoppoti-koppoti-kop", jonka oppi iltasadusta viikko sitten.
 
Meillä edelleenkin sanotaan paljon "sanoja", mamma, pappa, tätte (täcke), tutte (tutten), titta, tää (där), baa (banan) jne. Eli niitä ihan oikeita sanoja odotellessa :)

Poika sai tänään taas arvioinnin kehityksestä päiväkodista (3kk välein tulee paksu nippu papereita). Kuulemma motoriikka ja fysiikka jatkaa edelleen huikeaa kehittymistä. Poika menee rappuset ylös ja alas ilman ongelmia, oppinut tekemään jotain palikkatestejä, auttaa opettajaa viemään roskia ym, tuo pyydettäessä kavereidensa tossut jne jne. Ja ymmärtää tosi paljon mitä puhutaan ja ilmeisesti päiväkodissa myös tottelee kun jotain pyydetään tekemään. Kotona se sen sijaan onkin sitten aina niin että huutamalla vastataan NÄÄÄ ja sitten juostaan karkuun minkä kintuistaan pääsee o_O Poika siis ihan oikeasti juoksee nykyään, kädet tosin heiluu sivuilla kuten stereotyyppisellä homolla. Nauroin niin paljon kun poika lähti kadulla karkuun juuri tolla tyylillä, mies ei tykännyt kun vertasin edellä mainittuun. Illalla poika sitten kaivoi jostain mun huulikiillon ja survoi sitä naamaansa. Siitä se miehen ilo lähti kunnolla irti, se huulikiilto katosi aika nopeasti ja pojalle tehtiin hyvinkin selväksi että se on tyttöjen juttu :grin
 
Aika veitikka teidan poika, Sophie! :) Meilla poika juoksee, mutta ei viela ole oikein oppinut kiipeileen. Askel on ihan taysin erilainen, paljon varmempi, kuin esim. jouluna otetuissa videopatkissa.
Ja Brummelisan pikkuinen on tosi eteva! :wideyed: Ma olen oikein hammentynyt, etta joku taman ikainen sanoo jo lauseita!
Meidan poika ei ole edelleenkaan sanonut ainoatakaan sanaa, ei edes mitaan 'sinne pain'-sanaa, minka pitaisi tarkoittaa jotakin. o_O

Ma olen hieman suunnitellut, etta annan pojalle aikaa 2-vuotissynttareihin saakka sanoa ekan sanansa. Sitten jos ei mitaan ole kuulunut, niin olemme yhteydessa johonkin ammattilaiseen. Toisaalta ma en oikein edes tieda, mita sellainen puheterapeutti tms. voisi tehda tuon ikaisen kanssa. Siis jotain sellaista, mita vanhemmat eivat osaisi tehda.
Onhan tuolle esim. luettu lasten kovakantisia kirjoja ja osoiteltu kuvia asiat oikein nimeten. Mutta odotellaan... :)
 
Olimme tanaan vaunulenkilla. Kadulla koirat haukkuivat. Poika yllatti mut haukkumalla itse "au auu, au auu" aina koiran haukunnan peraan. Ja tama tapahtui useamman kerran! :) Mainittakoon viela, etta poika aloitti koiran imitoimisen ihan omatoimisesti eli ei seurannut mun esimerkkia. Poika oli vasta nyt jokin aika sitten ekaa kertaa elamassaan aktiivisesti tekemisissa koiran kanssa, miltei viikon verran, silla mun vanhemmilla on pieni koira. Aikaisemmin poika oli nahnyt koiria vain ohimennen kadulla. Mummolassa sitten poika eka kerran haukkui sen heidan koiran mukana.
Jotenkin hauskaa, etta pojalle on jaanyt siita mummolan koiran kanssa leikkimisesta joitain muistoja ja mielleyhtymia, ja osaa nyt kadulla oudon koiran haukkuessa 'haukkua' itse mukana. Se oli vain jotain niin suloista. :Heartred
 
Meillä puhutaan vasta ihan muutama sana, ja nekin vähän ontuvia. Parhaiten onnistuvat sellaiset sanat, joissa on vain yhtä konsonanttia ja mieluiten myös vain yhtä vokaalia, tyyliin "pupu", "popo", "pää", "puu" jne. Tosin nekin sekoittuvat usein keskenään, "pupu" ja "pipo" erottuvat toisistaan lähinnä kontekstin perusteella. Niin ja "mummo" on sana, jonka poika on oppinut hienosti. Isi tai äiti puolestaan eivät kuulu repertuaariin, meille on sellainen yhteinen, pojan omankielinen sana :grin Yllättävän paljon pystyy kuitenkin ymmärtämään, mitä toinen yrittää sanoa.
 
Meillä sanotaan tavuja tosi paljon sanoista. Ihan oikeita kokonaisia sanoja ei oo kauheen montaa. Ärrää yrittää kovasti sanoo, mutta sanoo sen sillain hassusti koristen. Aivan sairaan hauskan kuulosia noi ärrä sanat :D

Kiipeilytaidot on vähän alkanu kehittyä, mutta kauhulla odotan, kun oppii tuolin siirtään ja kiipeen siihen...

Tyttö tykkää kovasti tehdä palapelejä ja piirrellä. Ihan ihmeissäni oon seurannu kuinka piirrustus taidot on niin kamalasti kehittyny. Aluks 10kk ikäsenä vaan tökittiin kynällä paperiin ja nyt oastaan jo kunnolla painaen sutata ympyröitä.

Kaiken kaikkiaan ihanaa huomata kuinka taitava toinen jo on ❤
 
Olen saman huomannut kuin Herne, että pojun epämääräisempiäkin sanoja pystyy ymmärtämään, mitä toinen tarkoittaa, kun oikein mutsi miettii tilannetta ja puheen rytmiä :grin kovasti kaveri yrittää jutella jo kaikenlaisista jutuista.

Meidän pisin selvä lause on nyt "ei näy ketään" (esim kukkuu - leikin yhteydessä) ja poju sanoo myös "ei ole kuumaa" (puurosta), mutta tuo "kuumaa" on vielä liian hankala ja pojulle se muotoutuu suurinpiirtein niin että "ei ole pummaa" :grin R, S (K:n vielä välillä) ovat vielä kovasti hakusessa meillä.
 
Muokattu viimeksi:
Meidän neiti osaa sanoa s:n, mikä on vähän hämmentävää. Mä luulin, ettei kukaan lapsi osaa sitä aluksi, mutta niin vaan esim. isi ja kissa tulevat ihan oikein. Sen sijaan l ei tule, vaan nalle kääntyy nanneksi. Ärrää tuo ei toki myöskään osaa, mutta ei korvaa sitä millään vaan jättää kokonaan pois: koi-a (koira), kää-y (kärry), seekku (serkku).
 
Juu, meilläkin tulee ässä tietyissä sanoissa, joskus oikein korostuneesti, kuten kiitossssss :D Mutta ei se kaikissa vielä tule, esim. sanan keskellä. Mutta joku käsitys pojalla siis siitä on. Eikä ärrää täälläkään, voin kuvitella että se tulee sitten joskus pitkän ajan päästä.

Nyt on se vaihe kun niitä uusia sanoja putkahtaa pojan sanavarastoon, jos nyt ei joka päivä niin tasaiseen tahtiin kuitenkin. Ja sitten on paljon niitä omia sanoja joita selvitellään oikein porukalla että mitä hän nyt tarkoittaa. Kerran osoitti yhteen keittiökaappiin, missä on mm. kahvi, sokeri jne. ja hoki "kokko". Me sitten miehen kanssa vuorotellen nosteltiin sieltä tavaroita ja Hermesetas-rasian kohdalla tärppäsi. Se piti sitten tyhjentää kippoon että poika sai sen, ja nyt se on aika tärkeä osa ruokailuhetkiä kun sitä on kiva napsutella. Pyytää aina "kokkoa" ja sitten kaivetaan Hermesetas-purkki kaapista :D
 
Uusin juttu on tuoda mulle lattialta roskia (eli pölyä tai sitten sohvalla olevasta viltistä lähtenyttä nukkaa, jota muuten lähtee paljon) ja sanoa "oska". Sitten minä sanon kiitos, vien roskan roskikseen ja tyttö taputtaa. Pitäisiköhän siivota useammin....? :oops:
 
Meillä on jo pidempään noukittu lattialta roskaa ym ja kadulta tupakantumppeja ja sitten huudettu tyytyväisenä, rinta rottingilla KAKKA.
 
Meilla poika puhuu paljon omaa kieltaan, josta ei nyt ota mitaan selvaa. Mitaan selkeita sanoja tai edes 'sinne pain'-sanoja emme ole onnistuneet viela bongaamaan. Viime aikoina poika on toistellut paljon 'isa'-sanaa. Miesta se ei tarkoita, silla han on 'papa' enka ole koskaan puhunut hanesta pojalle isina. Tuossa yksikin paiva autossa tarhan jalkeen poika toisteli 'isa isssa isa isssa'... Pissaakaan se ei tarkoita, silla pissa on meille 'pipi'. Miehen kanssa ensin naurettiin, ettei kai se vain tarkoita Isaa. Isa on pojan tarhan hieman tiukkapipoinen johtajatati, jolla on sellainen pelottava haukan katse, ja se nainen toisinaan antaa meille molemmille kylman vareita... Olisi ihan ka-ma-laa jos poika olisi oppinut sen naisen nimen. :nailbiting: Jotenkin tyhma olo, kun ei osaa tulkita omaa lastaan... o_O
 
Asiasta toiseen. Meillakin harrastetaan nykyisin enemman tuota kiipeilya. :sour: Terassin tuoliryhma on niin kovin mielenkiintoinen. Poika nousee tuolin paalle oikein seisomaan ja hakkaa sita tuolin hieman rahisevaa koripohjaa jaloillaan. Olkkarin tuolit eivat niinkaan kiinnosta, silla ne ovat vain tylsat puutuolit. Nyt ei voi pitaa edes terassin ovea auki ja tuulettaa kunnolla ilman pojan vahtimista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top