Taidot

No meillä just se sama ongelma, ettei tahdo olla aikaa antaa toisen (yrittää) pukea itse... Ja sit tietty se, että vaikka poika tykkää ulkoilusta, hän inhoaa noita siirtymävaiheita, eli saattaa kaikin keinoin vastustaa pukemista. Kotona siis, päiväkodissa sujuu kai paremmin.

Olen samaa mieltä siitä, että kyllä ne päiväkodissa pitävät huolta, että kaikki saavat vaatteet päälleen :)
 
No varmasti päiväkodin tädit huolehtivat, että kaikilla on päällä!
Neiti on ihan innokas pukemaan etenkin hattuja. Joskus on hykerryttävää seurata kun jalassa on sukat ja päässä talvihattu ja muuten päällä pelkkä vaippa. :D joka ikinen löydetty hattu laitetaan päähän, on se sitten minun, pikkuveljen tai vaikka isin. Vetskareita vetelee auki ja collegetakin kerkee yleensä ottamaan pois vähän sen jälkeen kun se on saatu päälle.
Ja sukat on myös lempijuttu mitä pukee. Joskus jalassa on myös rukkaset. :)
 
Kuulostaa niin tutulta, Salme ja herne. Meidän tyttö rakastaa ulkoilua, mutta saattaa vastustaa ulkovaatteiden pukemista ihan loputtomasti. Se sai synttärilahjaksi sellaisen Ikean teltan, minne se juoksee aika usein karkuun ja sitten hihittää innoissaan "pääsin karkuun". Ja usein esim. pyllyn pesun jälkeen saattaa juosta sinne alasti – mutta pipo päässä.
 
Poika osaa pukea ihan kivasti; ulkohaalarikin jo menee, tosin aina ei hermot riitä siinä hommassa vaan pitää auttaa alusta asti. Riisuminenkin sujuu, myös paita lähtee päältä jos sille päälle sattuu. Nää hommat on just niin mielentilasta kiinni; jonain päivänä kaikki sujuu tuosta vaan, toisena ei sitten mikään eikä saa auttaakaan.
 
Joskun tuon kanssa törmää ihan käsittämättömiin taitoihin, kun herra haluaa tehdä asiat "ite". Hoitotäti oli perjantaina kertonut miehelle että poika oli halunnut välttämättä kuoria mandariinin itse. Hoitotäti oli siis aloittanut ja poika kuorinut loppuun ja oli tehnyt kuulemma niin täydellistä jälkeä ettei paremmin olis voinu kuoria. Mistä se on sen oppinut, kun ei se kotona ole saanut itse kuoria, hyvä jos edes nähnyt miten se tehdään?! :O
 
Hmm. Meillä puetaan ahkerasti, tosin usein paitaa yritetään jalkoihin, vaippa on välillä päässä ja sukat on vedetty käsiin.. Hän siis haluaa harjoitella mutta välillä vallan ottaa se joku humoristinen ja ilkikurinen jäbä. Osaa laittaa pipon päähän, hanskat käteen, housut puolitankoon, takin useimmiten oikeinpäin, kengät löytävät jalkoihin koko ajan ja kauluri kaulassa kulkee ympäriinsä. Haalareita ei vielä oikein hahmota ja vetoketjun osaa vetää kiinni kuhan laittaa alkuun. Kaukana on vielä omatoimisuus mutta ei täällä ainakaan kukaan ole hoputtanut.
 
Poju riisuu pipon, hanskat ja haalarinkin joten kuten, saappaat potkii jaloista. Mä en ole edes ajatellut tota pukemishommaa :shy: Päiväkodissakaan ei ollut mitään puhetta siitä edes vasu-keskustelussa... ITSE - tahto on kyllä kova, mutta menee huudoksi, kun ei pinna riitä eikä taito.
 
Meillä onneksi Brummelisa äiti saa auttaa jos homma ei syystä tai toisesta onnistu. Aina kuuluu "ite" mutta luojan kiitos hermo ei mene..
Täällä ollaan kunnostauduttu äidin ammatissa, hienosti menee vaikka joka toinen taidoista tietävä pitää mua outona ja edesvastuuttomana kun anna pojan tehdä ja touhuta, lapsi ei kuulema osaa varoa jne jne. Yhtään tapaturmaa ei vielä ole sattunut kun on vieressä joku joka valvoo..
Osa ihmisistä taitaa olla linjoilla että on ok kasvattaa lapsesta alun alkaen uusavuton tolvana joka ei edes entismaailman perustaitoja osaa. Ruuanlaittoa, pyykinpesua, siivoamista, puutöitä, remppaamista, hitsausta, sukan parsimista ja kaikenlaisia muita hyödyllisiä taitoja aion opettaa, sanoi kuka mitä tahansa.
 
Muokattu viimeksi:
Oli ihan älyttömän hellyttävää huomata kun neiti auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä, että ruokailuvälineet menee ihan omille paikoilleen laatikkoon. Toinen on niin auttavainen.. Jos olkkariin on jäänyt astioita niin niitä kuskaa tomerasti tiskipöydälle ihan oma-aloitteisesti. Veljen vaunukopan päälle laittaa uloslähtiessä peiton ja vetää kuomun ylös. Joskus oikeasti itkettää miten ihana pieni apulainen minulla on. ❤
 
Meillä on menty viime aikoina iso harppaus eteenpäin puhumisessa. Sanat ovat vielä osittain vähän hassuja (ihan kuin suun motoriikka loppuisi kesken) ja konsonantit menevät vähän sekaisin, mutta lauseet ovat jo melko koherentteja ja vanhemman on aika helppo ymmärtää, mitä poika tarkoittaa.

Omia sanoja on vielä jonkun verran, mutta aika paljon poika on ruvennut niistäkin luopumaan. Ja nyt meillä vihdoin sanotaan "isi" ja "äiti" :)
 
Meillä sanoi päältä täytettävä pyykinpesukone joulun jälkeen itsensä irti. Nyt kun hommattiin edestä täytettävä uusi, on pyykinpesuun tullut aivan uusi ulottuvuus. Poika laittaa pyykit koneeseen, katsoo tarkasti ettei mikään jää luukun väliin suljettaessa ja kovasti haluaa annostella pesuaineita. Purkaa pyykit koneesta koppaan ja vie ripustettavaksi. Kaikki ei oikein mene suoraan nätisti narulle mutta eipä tuo haittaa.. Kovasti myös harjoittelee viikkaamista. Hokee tosissaan näin, näin ja näin x viikkaa pyykkiä.. Hiukan kun kasvaa voin tuonkin homman ulkoistaa itseltäni jälkikasvulleni..!
 
Meilläkin neiti on kovin innokas apulainen pyykkihommissa, laittaa koneeseen kaiken mitä lattialta löytää. :) Saa siis olla tarkkana, ettei pyykkiin joudu mitään sinne kuulumatonta. Kuivaustelineelle ripustaessa auttaa, nostelee minulle pyykit korista ja itse vaan heitän kuivumaan.
 
Ihania pikkuapulaisia teilla! Meillakin poika vie joskus oman lautasensa takaisin keittioon, mutta ei lainkaan katso, minne se menee. Joskus heittaa lautasen suoraan tiskialtaaseen vaikka siina olisi viela puolillaan ruokaa.
Tai sitten tyhjaksi syoty jogurttipurkki menee lusikan kanssa roskiin. :grin Mutta aina me sita kehutaan, kun toinen kuitenkin yrittaa ja oivaltaa asioita.
 
Samaa mieltä Salmen kanssa! Mä yritän aina ajatella, että vaikka pikkuapulaisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä, en halua lannistaakaan kun toinen kerran yrittää ja ylpeänä haluaa "apuaa äitiä". Toivottavasti se rohkaiseminen ja yhdessä puuhaaminen maksaa itsensä takaisin kotityömotivaationa jossain myöhemmässä elämänvaiheessa :) Vaikka ottaa se kärsivällisyyttä...
 
Neiti on kauheen innokkaasti auttamassa tyhjentämään tiskikonetta ja mielelläni annan auttaa kun tahtoo apuna olla. Tulee sekin päivä vielä, kun vastauksena johonkin pyyntöön on "miksi aina minä" joten auttakoon nyt ihan niin paljon kuin haluaa! :)
 
Äidilläni oli tapana vastata tuohon miksi minä kysymykseen toteamalla Koska minä sanon niin. Miten noin fiksu likka voikin kysyä jotain noin typerää...
Aion jossain vaiheessa käyttää samaa. Vähensi kummasti intoa kysellä miksi minä..
 
Meillä samaan kysymykseen vastattiin muistaakseni vain että koska minä sanon ja se ei vähentänyt kyselyä yhtään, päin vastoin sitä kyseenalaisti miksi pitäisi totella jos vaan käsketään. :D
 
Äh, minä muistan myös, miten äitini vastasi yhteen jos toiseen kysymykseen "koska minä sanon niin". Vihasin sitä syvästi, minulla kun pitäisi aina olla perusteet kaikkeen. Itse haluaisin välttää tuota, mutta luulen, että se tulee lipsahtamaan omasta suustakin silloin tällöin, ja sitten vihaan itseäni.

Meillä ei vielä hirveästi autella kotitöissä. Uutena juttuna on tullut se, että vie roskia roskikseen, mutta ei tietenkään osaa lajitella ollenkaan. Ja tietysti huomaa sieltä biojätteestä kaikkea, mitä haluaisi pistää suuhunsa. :yuck:

Tyttö on muuten oppinut päiväkodissa turun murretta! :eek: Maitolasi kaatusi ja minä nukkusin todella paljon. o_O Ihan vieras murre minulle, ja tuntuu hullulta kuulla sitä oman lapsen suusta.

Leikit on meillä myös kehittyneet viime aikoina enemmän sellaiseen mielikuvitussuuntaan. Usein tulee luokseni sitruspusertimen pikkukannun kanssa ja kysyy "haluatko lisää kahpia, äiti?" ja sitten kaataa minulle johonkin kippoon ilmaa. Ilokseni huomaan myös, että sitä mukaan kun leikit kehittyy, on lastenohjelmien katsominen vähentynyt. En siis enää koe syyllisyyttä siitä, miten paljon tyttö katsoo lasten areenaa. :) Ja tanssiminen on tällä hetkellä tosi kova juttu, koko ajan pyytää musiikkia, ja sitten pyöriin onnellisena ympäri ja hokee "minä tanssin". Onneksi kelpaa äidin musiikit. :grin
 
Poika on alkanut aivan hiljattain käyttää itsestään "minä" "mun" "mulla", mutta edelleen puhuu itsestään myös kolmannessa persoonassa omaa nimeään käyttäen. Jotenkin hassun kuuloista uusi puhe, kun on niin tottunut siihen että poika selostaa asioita tyyliin "xxx menee " "xxx tekee sitä ja tätä" :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top