Taidot

Haha Henu, meilläkin poika imuroi aamulla eilisten "bileiden" jäljiltä. Ja todellakin toivon että siivousinto kestää vielä taaperovaiheen jälkeenkin :)
 
Meillä imuroidaan myös :) Ja tiskataan, mun ei tarvitse kuin mennä keittiöön kun poika on jo työntämässä itselleen tuolia tiskialtaan ääreen :laughing021
 
Meilla uusia "taitoja" on muutamia. Poika on nyt oppinut tuomaan tavaroita jommalle kummalle vanhemmalle kateen. Ma istun sohvalla ja poika tuo mulle omia lelujaan ja muita irtotavaroita. Ma kiittelen ja kaveri lahtee metsastamaan uutta esinetta. Vielako se oppisi tuomaan jonkun tavaran ihan kaskysta, niin se olisi jo jotain.
Poika on myos oppinut etsimaan piilopaikan verhojen takaa. Meilla on olohuoneessa sellaiset lattiaan asti ylettyvat verhot, joiden taakse poika menee seisomaan. Kukaan ei muka huomaa mitaan, kun verho heiluu ja ikkunan takaa tuleva luonnonvalo paljastaa verhon takana olevan hahmon. Sitten poika meinaa tikahtua nauruun, kun joku muka etsii ja aukaisee verhon ta-daa!!!
On kylla yksi inhottavakin tapa, minka poika on oppinut. Pojalla nyt on sellainen on/off-nuha koko ajan ja nyt se on oppinut sormellaan kaivamaan nenaa ja laittamaan sitten rakaisen sormen suuhunsa, namnam. :grin
 
Tämä sopisi varmaan tuonne taaperoarkeenkin, mutta laitetaan tänne vaihteeksi. Meillä on suuri "matkitaan kaikkea mitä äiti tekee" ja "minä itse" -kausi. Kovasti toinen puuhaa mukana, roskia viedään roskikseen, lakaistaan, imuroidaan, tiskataan, tyhjennetään pottaa (argh!!) ja laitetaan ruokaa. Miinuspuolena tietysti se, että minulla menee noin nelinkertainen aika kaiken tekemiseen, vaikka toisaalta haluan kyllä rohkaista poikaa kotihommiin. Se into laantunee joka tapauksessa teini-ikään mennessä.

Nyt uutena on tullut, että vaatteita koitetaan pukea ja riisua itse. Tänään saatiin aikaan riidanpoikanen, kun toinen oli mielestään jo pukenut ulkorukkaset, minun mielestäni ei :grin

Kaiken kaikkiaan hämmentävä tuo muutos, mikä on tapahtunut kun miettii vaikka 3kk taaksepäin ja vertaa siihen, mitä poika tekee ja on nyt. Ei siitä vauvasta ole enää jälkeäkään.
 
Jonkinmoinen taitojuttu tämäkin kait on. Tyttö onnistui tänään saamaan mun kännykän käsiinsä. Siinä on taustakuvana mies ja neiti n. kuukauden ikäisenä. Ensin tunnisti isänsä, ja alkoi iloisena hokea "si, si, si, si" joka siis tarkoittaa "isi". (Neidillä on edelleen muutamia kokonaisia sanoja, mutta suurin osa sanoista tulee yksitavuisina, joko eka tai vika tavu). Sitten katse osui vauvaan, eikä typy tietenkään tunnistanut olevansa siinä itse, vaan totesi vihaisesti että "vauva", ja juoksi (edelleen kännykän kanssa) nurkkaan, jossa alkoi itkeä. "Si! Vauva! Ääääää!" Eli uutena juttuna meillä mustasukkaisuus. :rolleyes:
 
Äärimmäinen oma-aloitteisuus ja omatoimisuus ja määrätietoisuus. Yhdistettynä kiipeilyyn..
Pari pv sitten tuo oli kiivennyt mun vessassa kipaisun aikana tuolin kautta omaan pinnasänkyynsä. Eilen illalla aloin purkaan kauppakassia ja kun käänsin selkäni maitojen laittamiseksi jääkaappiin, likka oli ilmestynyt istuun keskelle keittiön pöytää ja piteli mun kuppia.

Puheen ymmärtäminen on jo jotain uskomatonta. (Ja suomiko muka vaikeeta, mitä ne valittaa. Vauvakin ymmärtää!) :p
Meillä on semmoinen kirja missä on aukeemilla kuvia tutuista paikoista ja nimetty tavaroita ja tyttö osoittaa tosi tarkasti jo uskomattoman monta asiaa.
Myös se meidän keskustelusta poimii jotain tuttuja sanoja ja koittaa vetää johtopäätöksiä. Meidän pitää puhua tavu kerrallaan joitain sanoja, ettei se havahdu kinuamaan.

Tällä hetkellä tuo heijaa poikanukkee sylissään 'aiaiaiai' nousevalla ja laskevalla nuotilla ja riisui sen vaatteet mun pienellä avustuksella ja kurkkii sen vaipan alle ihmeissään. :'D

Sisällä tuo liikkuminen on hyvin sulavaa. Pysty näkeen edistyksen hyvin, kun vuoden vanha juuri käveleen oppinut ipana oli kylässä ja meidän tyttö vaan juoksenteli sen ohi ja väisteli kaikkee. <3 Myös pihalla kävelyä ollaan harjoiteltu nyt ahkerasti, alkutalvesta ei oikein voinut. Aluksi toppatöppösillä pysyttiin paljon paremmin pystyssä kuin kengillä, sai varmaan tasapainotettua paremmin. Mut eilen esim oli Kuomat jalassa ja pitkät pätkät käveltiin jalkakäytävällä. Oli muuten ylpee mutsi kun semmoinen soma taapertaja tarpoi siinä vieressä. <3

Kaikki tähän kirjoitetut on sarjassamme 'asioita, joiden kuvittelin tapahtuvan vasta pitkän ajan päästä'. Vai onko se pitkä aika jo kulunut? Kun menee niin nopeesti..
 
Meilläkin tuota kiipeilyä harjoitetaan rasittavuuteen asti. Poika on jo jonkin aikaa kiivennyt keittiön pöydälle istumaan tai seisomaan, ja toki kaikkialle muuallekin mihin vaan on pienikin mahdollisuus yltää, kieltämisellä ei ole mitään vaikutusta. Joskus tosin tottelee kun kehotan käymään istumaan keittiöntuolille, eikä seisomaan tuolilla. Eilen se sitten uutuutena keksi miten kivutaan ostoskärryistä pois :O Poika usein matkustaa ostoskärryissä siellä koriosassa, jos ollaan jossain vaan "lorvimassa" eikä osteta kärryjä täyteen tavaraa. No eilen se sitten heilautti itsensä sieltä pois ja roikkui käsillään kärryn reunassa :D Eikä varmaan aikaakaan kun keksii saman pinnasängyssä. Sitten varmaan onkin aika siirtyä "isojen poikien sänkyyn".

Ostettiin pojalle lasten sählymaila ja palloja ja riitti kun kerran näytti miten niillä pelataan niin kovasti on ollut pelamassa ja tekee sellaisiakin kikkoja mitä äitikään ei osaa :D Pelkäsin että homma menee siihen että vaan huitoo mailalla kaikkea ja hajottaa paikkoja, mutta onneksi olin väärässä.

Sen kyllä huomaa miten tuo ymmärtää päivä päivältä enemmän asioita ja kova hinku on oppia sanoja, mutta vähän on vielä työn takana että ne olisi muuta kuin vähän sinne päin. Joitakin "sinne päin -sanoja" jo kyllä pöljät vanhemmatkin ymmärtää, eli eiköhän tässä kohta päästä samalle aaltopituudelle tuon keskustelunkin osalta ;)
 
Henu, tuo matkiminen ja sanojen opettelu (ja vähän sinne päin puhuminen) kuulostavat taas niin tutuilta! Ostoskärryistä ei ole sentään tajuttu kiivetä, mutta kun poika on keittiöhommista niin kovin kiinnostunut, niin tajusin joku päivä tuossa, että hän osaa "kokata", nostaa kattilan siis levylle ja pistää levyn päälle :eek: Jälleen kerran asioita, joita ilmankin pärjäisin.
 
Meillä alkoi taas parin viikon jälkeen uusi räkätauti, taas kerran kuumeeton (onneksi) mutta en kyllä esim. leikkipuistoon kehtaa mennä muita tartuttamaan. Mutta, se miksi kirjoitan tänne enkä tauti- tai valitusketjuun on, että poika hoksasi niistämisen jalon taidon! :) Ja se onkin hurjan hauskaa, nyt päästään toivottavasti vähemmillä taisteluilla nenäfriidan kanssa :)

Poika oppi homman oikeastaan vahingossa, piti nenästä kiinni ja sattui pöräyttämään, ja innostui heti sitten kokeilemaan uudestaan. Ja sen jälkeen toki tunki räkäisen tassunsa äidin naamaan ja otti nenästä kiinni, jos äitikin niistäisi... :rolleyes:
 
Meillä osataan kanssa niistää, joskin se taito oli päässyt melkein unohtumaan kun oli melkein kuukauden nuhaton, mutta onneksi taas muistui mieleen. On myös hauskan näköistä kun poika joskus itse pyyhkii nenäänsä eli ottaa nenäliinan tai talouspaperin palan ja pyyhkii sillä nenänalustaansa edestakaisin :grin. Eihän siitä kauheasti hyötyä ole, mutta on söpön näköistä.
 
Meilla inhotaan kaikkia nenajuttuja antaumuksella. :angry5 Friida on se suurin vihollinen ja poika alkaa vaikertaa heti kun edes nakee sen. Joka paiva meilla pyyhitaan vuotavaa nessua. En edes muista, koska tama nuhatauti oikein alkoi, mutta se on meille jo arkea. Onneksi ei ole nyt kuumetta, oksennusta tai mahanpuruja.
Ma hain itselleni antibioottikuurin limaisen yskan takia. Olen itse yskinyt niin kovasti, etta rinta on kipea. Toissa olen kuitenkin ollut, kun ei sielta oikein voi poissakaan olla. Siella ma olen hytissyt villatakissa ja huivi kaulalla vihreaa teeta siemaillen ja yskien.
 
Muokattu viimeksi:
Sympatiaa Littlered, täällä sairastetaan myös todella limaista yskää. Nyt alkaa helpottaa kai, viime yö oli mulla hyvä. Ja tuo nenästä tuleva tavara on väriltään ja koostumukseltaan todella mielenkiintoista. Huomenna kuvittelisin voivani taas palata töihin. No mutta se äitien vaivoista :inpain:

Meillä poju suhtautuu nenäfriidaan ristiriitaisesti, joskus se on paras ystävä, joskus pahin vihollinen. Joskus, kuten eilen, poju tulee ja työntää itse nenänsä friidaan kiinni imemistä varten :grin ja sitten välillä (useimmiten) tulee ne itkupotkuraivarit. Ja meillä kans poju pyyhkii nenäliinalla itse nenänalustaansa.

Mä niin odotan, että milloin tuo oppii niistämään ihan oikeasti! Se taito tulee meille tarpeeseen! o_O Krooninen räkänokka...
 
Meillä niistäminen on onnistunut pari kertaa vahingossa. Frida on taas jäänyt turhakkeeksi, koska pelkästään sen näkeminen aiheuttaa kamalat raivarit.
 
Meillä nenäfriidan sieto on kasvanut sen jälkeen, kun ollaan vähän leikitty sillä, tyyliin tehty (puhtaasta) nenäfriidasta välillä "napafriida" tai "varvasfriida" ja kutiteltu sillä napaa tai varpaiden välejä. Mutta eipä se silti kovin rakas ole... Raskauspahoinvointien aikaan ostin uuden nenäfriidan (mielestäni vanhan putki haisi pahalle, tiedä sitten...) ja pesin vanhan pojalle tutkittavaksi, hän puhaltelee siihen kuin pilliin ja saakin välillä ääniä ulos :grin
 
Teillä on ihan hurjan taitavia lapsia, kun osaa jo niistää :o

Mä oon tosi ylpee tosta pikku likasta, kun syö itse välillä ruokansa lusikalla! Varsinkin ne herkku ruoat oikeen ahmii menemään ja tönii käden pois jos koitan lautasesta pitää kiinni. Ihanaa, kun ei tarvii enään joka kerta vääntää ruokapöydässä :)
 
Meilläkin neiti syö aika hienosti omalla lusikalla. Huomaan, että mulla lyö pää ihan tyhjää, enkä muista yhtään olenko kertonut siitä täällä vai en... o_O
 
Nyt poika on alkanut oppia sanoja, ei ne tyylipuhtaasti tule mutta useimmiten ymmärrämme mitä poika hakee. Hienointa on kun poika aina ruokailun jälkeen kiittää ("kiitti", tämä tulee täysin oikeaoppisesti ja useimmiten monta kertaa peräkkäin), mikä on erityisen palkitsevaa koska on olen sanonut kiitos tai kiitti joka ruokailun jälkeen suunnilleen siitä lähtien kun poika alkoi kiinteitä syömään. :) Hyvät tavat ennen kaikkea (muutenhan niitä ei sitten olekaan)! ;)

Poika ei vielä osaa syödä kunnolla itse, mutta lusikka menee kyllä suuhun jos siinä jotain on. Lähinnä vaan "kastaa" lusikan ruokaan ja vie lusikan suuhun miten päin sattuu. Siitä se kuitenkin lähtee. Ollaan huomattu että poika tuppaa ottamaan lusikan vasempaan käteen ja pitää sitä siinä luontevammin kuin oikeassa. En tiedä johtuuko siitä että syötetään pojan vasemmalta puolelta, mutta toisaalta jos pojasta nyt sattuisi tulemaan vasenkätinen niin mitäpä tuosta :)
 
Mäkin olen yrittänyt opettaa tota kiitos ja kiitti sanaa ruokailun jälkeen tai jos annetaan jotain ja nyt se alkaa kanssa tulla oikein ruokailujen jälkeen. Pari kuukautta on tullut vaihtelevasti ja usein on sanonut jotenkin "täättä" (mutta ä-kirjaimet jotain ään ja iin väliltä) samalla äänen painolla kuin kiitti sanassa, mutta nyt on onneksi muuttunut kiitti sanaksi niin muutkin sen ymmärtää. Yleensä vetää samaan aikaan ruokalappua kaulasta kun sanoo sen. Ja kiipeää syöttötuolissa seisomaan:bored:. Joskus kiittää myös hampaidenpesusta :grin.
 
Me varmaan tehdaan tassa oikein kunnon pohjat, silla pojalle ei tahan mennessa (1v&3kk) ole tullut ainoataakaan oikeaoppista tai tarkoituksenmukaista sanaa. Ei edes mitaan "siihen suuntaan"-sanaa. Tai siis sellaista sanaa, jonka pitaisi tarkoittaa jotain eds pojan omalla kielellaan. Kaikki on vaan daadaadaa, naanaanaa jne. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top