Täällä ollaan..:)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja embu83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moi taas täältäkin!

Embu83: Meiät voi myös lisätä listaan 10.4.2010 :)

Mä oon kans taistellu kärsimättömyyden kanssa, ihan alussa tuntui että miten tätä kaikkea malttaa odottaa kun yks päivä saattoi tuntua ikuisuudelta. Nyt on päivät alkaneet vieriä jo vähän nopeammin, vaikka ekaa neuvolaa joutuu kans vielä odottamaan 1.9. asti. En aio mennä varhaisultraan, nyt vaan täytyy harjoitella sitä ODOTTAMISTA. Sehän ei ihan heti nimittäin lopu..
Star_82, mulla on lähes ihan samat oireet ku sullaki, tosin piimän sijasta jugurtti, etenkin juotava jugurtti maistuu hyvin. Oireet vaihtelee päivittäin, eikä kaikki tunnu samaan aikaan. Rinnat on arat oikeestaan koko ajan, ei kyllä tulis mieleen lähteä hölkkäämään (ihanku tulis muutenkaan, mut kuitenki...[:D]) Tippa tulee linssiin ihan ihme asioista! Välillä tulee etova olo, ihanku olis joku limapala kurkussa, mutta mikään tietty ruoka tai hajut ei vielä ainakaa oo tehny heikkoa. Ellotus helpottaa kun käy vessassa istunnolla. Välillä taas, esim. nyt, ei tunnu yhtään mitään, ja taas kärsivällisyyttä koetellaan!

Ois jo niin kiva tietää kuka mun aisteja oikein koettelee!!
 
Siitä kertomisajankohdasta... Mun vanhemmat sai ongittua salaisuuden esille mökkitalkoissa, kun illalla kieltäydyin kaikista talkoojuomista. Silloin oli just 5 vkoa täynnä. Ne osas kyllä tosi hienovaraisesti ottaa asian esille [:)].
Olin ajatellu etukäteen, että sitten kerrotaan kaikille, kun on "varmuus" sikiön pysymisestä, ultrat ja kaikki systeemit ja ajatus muutenkin enemmän sisäistettynä. Koska mun vanhemmille kuitenkin jouduin kertomaan näin ajoissa, päätettiin yhdessä kertoa myös mun miehen vanhemmille. Samoin päätettiin, että kerrotaan kummankin sisaruksille heti kun niitä nähdään.
Noh, yksi syy kertomiseen on myös se, että mulla on niin huono pokka. Jos joku kysyy, en voi valehdellakaan, koska viimeistään ilmeestä sen huomaa. Ja koska näin mun neljä parasta ystävää samalla kertaa ja ne raskaudesta kysyivät, kerroin ilouutisen myös heille. He siis tiesivät että ehkäsyä ei oltu enää 5 kk:een käytetty.

Mun mielestä näille tärkeimmille ihmisille voi vauvauutiset kertoa vaikka kuinka alussa, jos ei malta tai muuten voi olla kertomatta. Ne on kuitenkin samat ihmiset, joille kertoisin myös mahdollisesta keskenmenosta. Kivempi kertoa ensin hyvät ja sitten huonot uutiset, kuin pelkästään huonot uutiset.

Ja joka päivä tekis mieli kertoa jollekin, joka ei vielä tiedä[:D], on se niin jännää ja ihanaa! Sen tosin oon päättänyt, että töissä kerron vasta kun raskaus alkaa näkyä.

Ollaan aviomiehen kanssa kumpikin 28v, ja yhteistä taivalta on takana yhteensä jo 13 vuotta. Nyt saa lapsi tulla![:)]
 
Jeccu: kiitos hyvistä iltanauruista ("minä oksentaa/kakkaa lattialle"...) Ihan hyvinhän sä osasit selittää [:D]

Lootuska: Ihana kuulla, että muillakin on näitä "ihania" oireita..(vaikken näitä kellekään toivois!) Mulla esim. fetajuusto oli ennen ihan herkkua ja nyt kuvottaa kun näänkin koko juustohyllyn kaupassa..Mutta onneks on se piimä :)

Kattelin just täältä Vau-sivustolta sieltä lapsen sivu-kohdasta ens viikon jutut, niin luvassa kohdun kasvua ja nipistyksiä mahassa, jippijajei! Nooh, uskon, että tuleva perheenjäsen on kaikkien näiden inhotusten kestämisen arvoinen..ja enemmänkin!
 
Hei taas! Hirmuisesti tullu huhtimammoja lisää :) Onnittelut teille kaikille plussanneille. Täällä vielä 3 päivää odotellaan, että on se ensimmäinen neuvolakäynti :) (Aikaa kun siis siirrettiin, niin päästään pari päivää aikaisemmin).

Maha vihlaisut ovat vähentyneet, mutta kuvotus on kauheaa varsinkin aamuisin. Tuntuu että hajuaisti on yliherkkä ja monet hajut kuvottaa helposti. Toivottavasti menis pian ohi, meillä nimittäin talo tällä hetkellä remontissa ja nykyään saa pelätä mennä huoneesta toiseen kun jotkut rakennusmateriaalit haisevat niin pahalle [:D]

Täällä ollaan kerrottu raskaudesta jo parille ystävälle ja äitini arvasi heti, kun kerroin lopettaneeni polttamisen.
 
Hei kaikki! Täytyypä minunkin ilmoittautua huhtikuun listalle, vaikka vielä ehkä onkin vähän aikaista. Täytän ensi viikolla 25 ja mieheni on 30. Asustellaan Satakunnan suunnalla tällä hetkellä, sillä paikkakunnat vaihtuvat tiuhaan töiden ja opiskeluiden takia. Jos kaikki menee hyvin huhtikuulle asti, lapsi olisi meidän ensimmäinen. Laskettu aika 20.4.2010:) Tein plussatestin (apteekin raskaustesti) jo pari päivää ennen luultua menkkojen alkamispäivää - haalea, mutta selkeä punainen viiva tuli. Oireista: hyvin niukkaa ruskeaa ja vaaleanpunaista tuhruvuotoa on ollut, maha hiukan turvonnut ja kamala väsymys vaivaa. Päässä leijailee ajatuksia laidasta laitaan: sujuuko raskaus hyvin, onko vauva terve, mitä pitäisi/ei pitäisi syödä, olenko varmasti valmis äidiksi, osaanko/jaksanko hoitaa vauvaa, pärjäänkö, kuinka kipeältä synnyttäminen tuntuu ym. ym. Tämmöisiä uutisia tännepäin:) Kaikkea hyvää muille odottajille ja paljon voimia sekä positiivisia energiavirtoja!!!
 
Hei vaan!
Tekeekö täällä kukaan muu kolmivuorotyötä? Mihin asti on "turvallista" tehdä yövuoroja? Ne kyllä ottaa nyt jo niiiiin voimille, että itse en kyllä enää kohta jaksa. Aamuvuorot on kans tosi raskaita, ku on pahoinvointia.. [:'(]
 
Mulla on kolmivuorotyö, tosin raskaus vasta niin alussa etten osaa sanoa yövuorojen rasittavuudesta vielä mitään. Mutta raskaana olevia työtovereita seuranneena, osa koki yövuorot jo alusta lähtien erittäin hankalina, ja toiset pystyivät tekemään niitä lähes loppuun saakka. Muutamat myös ovat jääneet sairaslomalle jo paljon ennen äitiysloman alkua. Parhaiten varmasti itse tietää mihin pystyy, ja käsittääkseni melko helposti sairaslomaakin saa jos työvuoroja ei saa järjestettyä niin että ei esimerkiksi tarvitse tehdä niitä öitä. Kaikkien etuhan se olisi jos asiat voisi työpaikalla sopia niin ettei sen takia tarvitse jäädä ennenaikaiselle sairaslomalle.
 
Tännehän tämä piti laittaa.
 
Täällä myös 16.8. plussannut ilmottautuu. Laskurin mukaan 5+5 on meneillään, laskettu aika 16.4. Olo on ihan puusta pudonnut. Taidan olla teihin muihin verrattuna iäkäs, minä 37-vuotias ja mieheni 42-vuotias. Esikoinen on tässä tuloillaan. Olin ilman ehkäisyä 1,5 vuotta ennen plussausta, joten olihan tämä toivottu ja iloinen asia. Nyt on vaan tullut tilalle pelko siitä, että asiat eivät menekään hyvin. No, täytyy lopettaa tämä stressaaminen[:D] 

Neuvola on varattu 3.9, joten jännät paikat tulossa. Olo on ollut tasaisen väsynyt ja etova. Olen huomannut, että liikkuminen raittiissa ilmassa huomattavasti helpottaa. Ja kova himo nektariineihin on iskenyt[:)]

Mukavaa odotusta muillekin!
[align=right][/align]





 
 
Mulla kans kolmivuorotyö. Meillä on töissä niin, että 28 viikolta lähtien ei tartte tehdä yövuoroja. En tiedä onko se joku yleinen "sääntö" vai vaan meidän puljussa.

Mullakin alkaa pikkuhiljaa ilmiintyä uusia oireita. Muutama päivä sitten kipeyty tissit niin, ettei tosiaankaan pysty enää lenkkeilemään. Eilen kokeilin lenkille lähtöä niin, että laitoin 2 urheiluliivit päällekäin; tuskaa silti ja köpöttelyks meni se lenkki. Ja mulla on sentään vaan A-kuppi. Myöskin aivan älytön väsymys vaivaa, jaksais nukkua vaikka kellon ympäri.

Ihme ja kumma, olen saanut pidettyä suuren suuni kiinni niin, että vaan paras ystävä ja kampaaja(!) tietää mun raskaudesta. Olenkin ehkä vähän tietoisesti pitänyt etäisyyttä siskoihin ja vanhempiin, muuten saattais lipsahtaa. Ajateltiin nyt pitää salaisuutena ainakin siihen asti, kun nähdään tai kuullaan, että siellä masussa oikeesti joku asustaa.
 
Voi kun päässä pyörii miljoona asiaa....pelottaa ja ihmetyttää kaikki. Tänään lääkäri siirsi meidän aikaa aikaisemmaksi ja en tiedä ollakko ilonen vai surullinen. Ollaan siis menossa lääkärin näytille 4.9(alunperin oli 7.9) ja ollaan menossa naimisiin 5.9.. Odotan innolla tietoja meidän ihmeestä mutta samalla pelottaa niin kauheasti jos kaikki ei olekkaan hyvin.Ja jos ei, vaikea on näytellä onnellista morsianta suvun edessä jotka eivät edes vielä tiedä meidän uutisia...
Ihan tyhmiä ajatuksia ja pitäisi yrittää olla tressaamatta... [:(]
 
Jeccu,toivotaan että saatte iloisen tiedon että pikkuisella kaikki ok ja hääpäivänne on entistä onnellisempi![:)]

Mä varasin tänää ekan neuvolan,3.9 olis aika ja silloin meneillään rv7+2. Luulin että vähän pidemmällä pitäisi olla ennen ekaa mut eipä tuo mitään :)
Vanhemmille en oo vielä kertonu mut ens vkl ajattelin kyl sen tehdä.Saa ne tietää jokatapauksessa kävi miten vaan. Töissä asia otettii ihan iloisesti vastaan, oon jopa joutunu sanomaa et; EI höösätä ja jauheta asiasta [:D]
Jännityksellä ootan perheen ilmettä[;)]
 
Morjens ja onnea kaikille odottaville!

Ilmoittaudun mukaan joukkioon. Olen 25- vuotias, mieheni minua kaksi vuotta vanhempi. Asumme Pohjois-savossa. Laskettu aika olisi sitten 16.4. Minulla on 4-vuotias poika, joten toinen raskaus on menossa.

Vähän etova olo on ollut välillä, tunteet aika pinnassa ja rinnat arat.
Ja ihan mieletön pelko siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Just tuossa pohdiskelin, jotta olenko vainoharhainen vai voisiko kroppa jotenkin alitajuisesti ilmoittaa, etten innostuisi liikaa asiasta. Jotenkin omituista kun kuitenkin olen toista kertaa raskaana, ei siis "ensikertalaisen hermoilua". Ekassa raskaudessa ei ollut tällasia tuntemuksia lainkaan.Tekis mieli mennä yksityiselle ultraan, että sais jonkinlaisen varmuuden asiaan.

Eka neuvola on vasta 15.9, eli ikuisuuden päästä! Olen kertonu siskolleni ja mies on kertonu parille kaverilleen (tosin humalassa, joten en tiijä muistaako ne koko juttua [:D]). Tekis mieli kertoo heti kaikille, mutta yritän jaksaa odotella ainaskii ekaan neuvolaan asti, että sais jonkinlaisen varmuuden itselleen vauvasta. Jospa kaikki olis hyvin..
 
Heips taas kaikille!

On ollu hieman hiljaiseloa pari viikkoa kun oon jännäillyt jatkosta. Vajaa pari viikkoa sitten tuli sellaista veristä ja limaista vuotoa ja aattelinkin heti et nyt meni kesken. Menin sitten lääkäriin ja se kertoi sitten että toinen meni kesken mutta toinen ois kyllä vielä tulossa. Aika iso shokki oli kun olin jo jotenkin henkisesti varautunut kuulemaan että kesken ois tosiaan mennyt. Enkä mä mistään kahdesta tulokkaasta ollut ees tietoinen! No tänään olin nyt uudelleen ultrassa ja siellä se toinen vielä oli :) Löytyi säännölliset sydänäänet ja oli jo 7 mm eli vastaa viikkojakin :) Edelleen on vähän sekava olo, vaikkakin todella onnellinen!

Oireet katos tossa jossain vaiheessa mut nyt on taas tullut takaisin. Turvotusta, väsymystä ja etovaa oloa täältäkin löytyy. Mielialat on vaihdellu tosi hurjasti nyt muutaman viime päivän aikana mut eiköhän niistäkin selvitä! :)
 
Onneks olkoon Ria88 säännöllisistä sydänäänistä! hassua ajatella et eihän sitä tiiä vaik itellekki ois useampi tulossa, ei oo kyl ees mielessä käyny muuta ku se yks nyt vaan eka![:D]musta kans tuntu et oireet vähän jossain vaihees hävis ja sit tietysti mietityttää onko siel ketään ja oonko kuvitellu kaiken yms. mut on tää väsymys niin kauheeta et se on kyl koko ajan pysyny.töissä on välillä tosi vaikea olla. hormoonit taitaa muutenki sekotella mun päätä vähän ku tuntuu et ajattelen vaikka mitä hullua! mut ku nyt vaan pääsis itekki ekaan ultraan ja sais tietää et kaikki ok. pystys alkaan nauttiinki tästä[:)] ja ku tää väsymys menis ohi! tuon kuvotuksenki kestäs ja kaikki hajut mut tuo armoton väsymys!!!
 
Moikka!
Musukaisen kirjottelut tuntu osuvan aikalailla samoihin ku mun tuntemukset!
Meillä kylläkin ensimmäinen vauva, mutta mulla ihan hirveet pelot! Joinain päivinä tuntuu et sekoo kohta kokonaan ku miettii vaan että onkohan siellä mahassa mtn ja onkohan kaikki hyvin yms yms..miehelle valitan, mutta eihän se tietysti oikeen osaa sanoa mitään. Oon siis neuvolan mukaan viikoilla 7+1, laskurin mukaan 6+1. Tänään jo soittelin paikkakunnaltani yksityisiä lääkärikeskuksia läpi että mihin pääsis varhaisultraan (kaverit on käyny), mutta mihinkään ei nopeesti pääse, eli sit ei oikeen kannata enää mennä ku ajan saisi. Oon ollu sitä mieltä että en varhaisultraan mene kun se maaginen 12 vk kuitenkin on se riskien pienenmis raja, mutta mielialat heittelee ihan hirveesti asian suhteen.  Ja kaikki tämä mun sekoilu johtuu siitä että mulla ei ole pahaa oloa tai muitakaan kamalan näkyviä tai tuntuvia oireita raskaudesta ja siitä että tärppäsi ekasta kierrosta kun jätettiin ehkäsy pois!! Joinain päivinä väsyttää ja palelen, no ruokaa tekee kokoajan mieli, välillä vähän nipistelee mahasta, mielialat heitelee raivosta itkun kautta iloon ja nännit on vähän arat.
Kaikki joille olen asiasta puhunut sanoo ettei kaikille tule kovia oireita ja että näillä viikoilla ei varsinkaan monella ole vielä oireita yms yms..mutta millä ihmeellä saan itteni uskomaan että ON sekin mahdollisuus että kaikki menee hyvin ja meille syntyy ihana terve vauva?!? Välillä on raskasta olla ihminen joka aina pelkää pahinta, vaikka toivookin parasta :( + :)
 
Helou!!

Uusi huhtimamma ilmoittautuu!! Jei!! [:)]

Alkutaipaleella vasta ollaan, viides viikko meneillään. Laskettu aika olis 25.4, siihen on vielä niiiin pitkä aika!!!! Ensimmäistä siis odotellaan. Mä olen 28 ja mun mies on 26. Hieman olen innoissani masun asukista, ja tuleva isukki tietty kanssa! Vaikka toisaalta hirvee pelko väijyy koko ajan mielessä... Meillä edellinen raskaus päättyi keskenmenoon just kun pahimmat pelot oli vähän alkanu jäädä taakse ja aloin jo luottaa, että kaikki menis hyvin kun oltiin päästy jo niinkin pitkälle, rv 11 [:(]

Toivottavasti tällä kertaa asukki pysyy kyydissä loppuun saakka! [;)] Täytyy yrittää pysyä positiivisella mielellä. Tällä kertaa on kyllä kumman luottavainen olo, mikä ei yleensä ollenkaan kuulu meikäläisen luonteenpiirteisiin. Yleensä ajattelen aina ensimmäisenä kaikkein pahinta ja pelkään että jotain sattuu... Raskaustestiä tehdessä multa ehtis jo viiden minuutin odottelun aikana päästä itku kun pelkäsin ettei siinä kumminkaan mitään viivoja näy. Raskausoireita siis ainakin ON havaittavissa lievien mielialanvaihteluiden muodossa [:D] Tietty ne viivat näky siinä! Vaikka pakkohan niitä testejä silti oli tehdä varmuuden vuoks vielä pari lisää....Heh, minkäs sitä ittelleen voi...

Meillä on varhaisultra kahden viikon päästä! Sillon sitten päästään näkemään asusteleeko siellä masussa oikeesti joku! Sekin jännittää ihan kamalasti!!! Toivottavasti pienellä on kaikki hyvin! Sitä odotellessa siis....
 
Aamulla menin lääkäriin oletetun virtsatietulehduksen takia ja iltapäivällä tulin tutkimuksista kotiin sillä tiedolla, että olen raskaana! :) Hieman ollaan miehen (vm. 1981) kanssa vielä sekaisin ja shokissa - ei oikein tiedä, mitä tännekään kirjoittaa. Onnellisia ollaan kyllä, sillä tätä on toivottu. Laskettu aika on 4.4.
 
Moi kaverit!
 
Oon ihan maassa ja heikossa hapessa sängynpohjalla. Ei olis kannattanut mennä töihin maanantaina; heti sain vatsatautitartunnan ja nyt toista vuorokautta oksentanut ja ripuloinut kaiken ulos, myös veden. Alkaa olla myös kivuliasta. [:'(] Ei taida katkarapu saada ravintoa... Just kun olin jo ihaillut ja tottunut pömppömahaani, niin kyllä nyt lonkkaluut pullottaa ja vatsa on littana -ihan kuin raskauskin olis tällä pyyhitty pois. Toisaalta ehkä vaan turvotus lähti??? Toivotaan.
 
Kovasti pelottaa, että menikö tää nyt tässä? Pitäkäähän peukkuja, että katkis elelis vielä [:(]
 
[align=left]Aamuja kaikille :)
Mulla ois nyt aamupäivällä aikomus lähteä ajelemaan reilu sata kilsaa äitin luokse, ja tietty sen jälkeen muun perheen. Jänskättää jotenki ihan hirveesti kertoa tästä..En tiiä miks oon tämmö omituinen et joitain asioita on nii himputin vaikee sanoo äänee[:D] En vissii oikee tykkää olla huomion keskipisteenä ja iskee ahdistus jos kaikki katsoo mua ja puhuu musta[;)] Pitää keräillä ittesä ja koittaa kestää tämä vkl jotenkin :)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille kanssaodottajille[:)]
[/align]
 
Moi!
Uusi huhtikuun odottaja uskaltautuu mukaan. Parin alkuraskauden keskenmenon jälkeen (viimeisin 06/09) ollaan viikoilla 6+2 ja pikku hiljaa alkaa löytyä luottamusta, että esikoinen voisi olla tulossa. Raskausoireet ovat olleet selviä (rinnat todella arat, kuvotusta, väsymystä, mielialojen vaihtelua), mutta aaltoilevia. Laskettu aika on tuon vau.fi -laskurin mukaan 14.4. Ensimmäinen neuvolakäynti olisi 10.9. Näillä näkymin aion myös koetella kärsivällisyyttäni ja olla käymättä varhaisultrassa. Viime päivinä jännitystä odottamiseen on tuonut se, että olen flunssassa ja alkuviikolla pelättiin sikainfluenssaa - oireet sopivat ja kuumekin kävi yli 38 asteessa. Onneksi se kuitenkin laski nopeasti, joten ilmeisesti minulla on tavallinen nuhakuume.

Ikää on sekä puolisolla että itselläni jo 36 vuotta ja pääkaupunkiseudulla asutaan. Mukava huomata, että tästäkin ketjusta löytyi muitakin "varttuneempia" esikoisen odottajia. Meillä lapsi ei aiemmin vain oikein sopinut elämään, mutta nyt on sitäkin tervetulleempi!

Antoisaa odotusta kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top