Syyssuhinat

Ksmirre: Ajattelin itsekin että verenpaineista se varmasti johtuu nuo "kohtaukset" mulla kun on nyt aika alhaisia arvoja ollut. Huomasin muuten että sinäkin olet Jyväskylästä kuten minä. Että saatetaan sitten olla saamaan aikaan Keskus-sairaalassa :) Täällä kun ei oo vielä tullut vastaan oikein ketään Keski-suomesta.
 
saike: Mä olen elämäni aikana pyörtynyt kerran helteellä (en siis ollut raskaana tai mitään) ja silloin ennen kuin taju lähti, oli juuri kuvailemasi oireet. Eli suosittelen nopeasti hakeutumista istumaan tai makuulle, mikäli tuollaista ilmenee. Aistit ikään kuin "sammui" yksi kerrallaan (näkö, kuulo, tunto) ja sitten pyörryin Makuunin lattialle :) Olipahan kavereilla ihmettelemistä.

Meidän perheeseen kuuluu myös karvakavereita, kaksi staffia: uros 5,5 v ja narttu 2 v. Osaavat ainakin vieraiden lasten kanssa käyttäytyä hyvin, kunhan alkuhöpellys saadaan kuriin ja rauhoittuvat vähän. Ovat siis todella innokkaita ja ihmisrakkaita koiruuksia :) Meillä on nyt jo otettu koirille muutamia rajoituksia käyttöön, sohvalle ei saa tulla ilman lupaa (ennen saivat olla ihan miten halusivat), harjoitellaan perustottelevaisuutta päivittäin ja nyt tulee sitten vielä uudet remmilenkkisysteemitkin käyttöön. Haluan tehdä koirille uudet säännöt selviksi hyvissä ajoin, jotta eivät sitten yhdistä näitä rajoituksia uuteen perheenjäseneen. Lisäksi kaikki uudet säännöt tähtäävät siihen, että arkielämä vauvan ja kahden karvakorvan kanssa sujuisi mahdollisimman helposti ja mukavasti.

Takapakkia vaan on tullut jonkin verran koirien kanssa, kun olen ollut niin pahoinvoiva viime kuukaudet. Tuppaavat "unohtamaan" opitut taidot, jollei niitä säännöllisesti treenata ja taas saa aloittaa lähes alusta... Onneksi nyt vaikuttaa vihdoinkin siltä, että etova olo väistyy ja ruoka on alkanut taas maistumaan :) Ihanaa syödä vihdoinkin kunnon pastaa ja kermakastiketta, kun on skipannut lähes kaikki lämpimät ruuat 3kk:n ajan :) Liha ja salaatit vielä tökkii, mutta uskoisin, että saan ne ujutettua takaisin ruokavalioon suhteellisen pian :) Flunssaa olen nyt potenut viikon päivät, mutta toivoisin, että sekin on kohta selätetty ja pääsee taas lenkkeilemään normaalisti.
 
Saike, kyllä sen sitten tietää vaan, kun kyseessä on oikeat vauvan liikkeet :) Ei niistä oikein voi erehtyä ainakaan, kun potkuiksi menee. Sen takia esikoisen odottajilla kestääkin hieman kauemmin, kun eivät osaa kuulostella oikeita asioita, kun ei ole vielä kokemusta. Mutta kyllä ne sieltä tulee :) Joskus voi kyllä kestää tosi kauankin. Mulla oli viimeksi istukka edessä ja kohtu on taaksepäin kallellaan niin sen takia ensimmäiset liikkeet taisi tuntua vasta puolessa välissä ja oikeat potkut sitten 22 viikolla.

Täälläkin on joskus noita pyörrytyskohtauksia eli tärkeintä tosiaan on varmaan istua alas tai jopa mennä makaamaan, jos tilanne antaa myöten. Joinakin aamuina on ollut hauska, kun oksentamaan olen mennyt ja silmissä musteneekin ja täytyy vaan miettiä, että oksennanko vai pyörrynkö ensin :D Vaikka eihän siinä oikeasti paljon ehdi miettiä, jos pyörtyy.
 
Katsotaan, Saike, satutaanko samaan aikaan sairaalaan :) mun lapset on tähän asti olleet aika täsmällisiä tai vähän hoppuisiakin syntymään, esikoinen tuli viikoilla 40+1 ja tuo toinen puolestaan 39+1. Toivossa eletään, ettei tämäkään ihan ylettömästi yliaikaiseksi mene, ihan jo sen takia että edellisessä raskaudessa mulla oli raskaushepatoosi joka uusiutuu usein seuraavissa raskauksissa. Se tosin jo itsessään altistaa ennen aikaiselle synnytykselle, mutta jos raskaushepatoosi on tiedossa, raskautta ei päästetä yliaikaiseksi vaan päädytään tarvittaessa sektioon viimeistään LA:n tullessa täyteen (näin ainakin mulle lääkäri sanoi). Viimeksi mulla yritettiin käynnistellä synnytystä jo viikolta 38+1, mutta mitään edistystä ei neljän päivän aikana tapahtunut, joten mut lähetettiin kolmeksi päiväksi kotiin lepäämään ja käskettiin palata osastolle käynnistykseen sen jälkeen. Kun aamulla olisi pitänyt palata sairaalaan, illalla meni lapsivedet, ja poika syntyi omia aikojaan seuraavana aamuna :) Mutta siis, mua pelottaa ajatus sektioon joutumisesta, ja se on se perimmäinen syy miks en toivo yliaikaisuutta.

Mulla vaan pahoinvoinnit jatkuu, ei kokoaikaisena eikä säännöllisenä vaan ihan yllättävinä puuskina. Lisäksi mulla on jatkuva päänsärky ollut nyt viimeiset kuusi viikkoa, ja ilmeisesti se johtuu progesteronin määrän noususta elimistössä tai jotain. Mitään muuta selitystä en tälle jatkuvalle päänsärylle oo löytänyt, ja toiset päivät on parempia ja toiset pahempia, eli joskus ei häiritse eikä haittaa, vaikka päätä juiliikin, toisinaan taas on mahdotonta keskittyy mihinkään ja varsinkin kotona palaa käämit tosi herkästi, kun päätä särkee. Väsymys kyllä selkeesti pahentaa tilannetta, ja neuvolastakin kehotettiin vaan "huolehtimaan riittävästä unen saannista". Kehotin rouva terveydenhoitajaa tulemaan meille kotiin kertomaan mun unihäiriöiselle esikoiselleni, että sopisi lopettaa ne unissapuhumiset, kävelyt ja yölliset kauhukohtaukset, jotta äiti saa nukuttua tarpeeksi :)
 
Mä olen onneksi tähän asti säilynyt huimauksilta ja myös suuremmalta pahoinvoinnilta alkuraskaudessa. Mutta se mikä vaivaa on yöllinen vessahätä. Nukun kuusi tuntia jonka jälkeen on noustava vessaan. Tämän jälkeen ei unta sitten enää kuulukkaan. No asiat on iha hyvin, kuusi tuntia unta putkeen on iha hyvin, mutta eipä se meinaa riittää. Töissä ei pysty keskittymään ku päässä humisee.

Oletteko jo muut siirtyneet mammavaatteisiin? Mulla on nyt toista viikkoa mammahousut jalassa ja nää on tosi kiva, ku ei mistään kiristä tai purista :)

Mites töissä kertominen? Oletteko jo kertoneet ja missä vaiheessa? Itse olen nyt viikolla 14+4 ja yritän vielä piilotella paisunutta mahaa vähän aikaa. Oma esimies tulee luultavasti suuttumaan kun kuulee raskaudestani. Tästä on pari ihmistä jäänyt mammalomalle ja esimies ei kuulemma sanojensa mukaan enää koskaan palkkaa alle 35-vuotiaita kun ne jää heti äitiyslomalle. Harmi vaan että mäkään en rakasta työpaikkaani iha niin paljon, että jättäisin lapset sen takia saamatta ;) Siispä ihan oman olotilani takia täällä, on viisasta olla kertomatta. Ettei tarvisi sormiaan pyöritellä seuraavat viis kuukautta,  mitä täs nyt ois jäljellä. Mutta vaikeaa tulee kertominen sitten olemaan.
 
Mumu: Harmillista kyllä tuo, että tarttee töissä piilotella ja viirata sitä kertomista. Itse Kerroin vähän ennen kuin 14 viikkoa tuli täyteen. Oli pakko, kun joutui jo yövuorot jättämään pois... Setin ekan yön jälkeen tuli aina niin kamalat pahoinvoinnit, että meni pari päivää maatessa ja oloa tasaillessa. Miulla kyllä kertomista helpotti se, että on valtionvirka ja suhtautuminen on aika myötämielistä, kun vaihtoehtojakaan ole! Onko siulla vakituinen työ? =)
 
Minäkin olen pyötymisiltä säilyny, mutta toisinaan liian nopeasti ylös noustessa meinaa sumeta silmissä. Tuo yöllä vessassa ravaaminen on kyllä ärsyttävää. Esikoista odotellessa sain nukkua ihan rauhassa yön eikä ollu tarvetta juosta vessassa kun aamulla vasta, mutta nyt täman kanssa on aika monena yönä saanu käyä vessassa jos yöllä on heränny. Onneks se kerta on riittäny ainakin toistaseks.
Täällä pahoin vointi vaihtelee päivittäin toisinaan on ihan hyvä olo heti aamusta, mut toisinaan aamusin ylös noustessa on pakko saada heti jotain suuhun, että olo vähä tasaantus. 

Minä olen kulkenu vielä "tavallisissa" vaatteissa, löysähköt olohousut löytyy jalasta päivittäin, farkut pistään jalkaan vaan tarvittaessa. Oon yrittäny ehtiä mamma farkkuja, joissa olis boot cut lahkeet ja vielä istus hyvin päälle, mutta sellasia ei tunnu löytyvän mistään.  Haluisin et olis ees yhet siistimmät housut ihmisten ilmoille. Esikoisen odotus ajalta ei oo kun yhet mustat äitiys housut kun loppu raskaus sattu kesä ajalle nii käytössä oli sillo hameet ja kaprit.. Nyt ei kyllä sellasilla tarkene kohta enää.. En tiiä pitäskö ottaa pieni riski ja tilata tuolta amerikoiden puolelta kun siellä näyttää olevan paljon enemmän minun mieleisiä äitiys farkku malleja tarjolla. Olis nii kiva raskaanakin näyttää edes joskus hyvälle tuolla kaupungilla kävellessä. :D
 
Ehkäpä voisin selventää tuota vasta-ainejuttua... Eli todennäköisesti on kysymys ns. rhesus-lapsesta, eli vauvasi kuuluu eri rhesus ryhmään kuin sinä (Rh+ tai Rh-), vai onko kyse jostain muusta? Olen toki opiskellut paljon veriryhmiä ja niiden vasta-aineita, joten selitän kyllä mielelläni, vaikka ei olisikaan kyse Rhesus-tekijöistä.

Rhesuksesta: Jos ensimmäisessä raskaudessasi sinulla ei ole tuollaista ongelmaa ollut, sen ei pitäisi olla ongelma nytkään. Asia on vain hyvä varmistaa siksi, että jos (ja kun todennäköisesti) sinä olet Rh- ja vauvasi on Rh+, kehosi alkaa synnytyksen yhteydessä (jolloin pieni määrä sikiön verta pääsee sinun veresi kanssa sekaisin; nämä Rh-tekijät eivät siis läpäise istukkaa, minkä vuoksi veret eivät sillä tavalla sekoitu odotusaikana) erittämään vasta-aineita sikiön erilaista verta vastaan. Elimistösi siis pyrkii eroon vieraista Rh+-tekijöistä. Tämän vuoksi sinulle annetaan heti synnytyksen jälkeen ainetta, joka estää tuon reaktion. Ja tämä tehdään siksi, että jos myöhemmin tulisit raskaaksi ja kyseessä olisi taas Rh+-lapsi, kehossasi jo olevat vasta-aineet (jotka pystyvät läpäisemään istukan) alkaisivat tuhota sikiön punasoluja. Tämäkään ei toki ole välttämättä sikiön henkeä uhkaava asia, mutta vaatii jo huomattavasti enemmän hoitoa.

Jos ja kun selitykseni ei selventänyt asiaa yhtään, tässä myös selostusta asiasta:
http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/raskauden-seuranta/perustutkimukset-neuvolakaynnilla/vasta-aine.html

Ja jos kyse ei ollut tästä, odotan mielenkiinnolla jatkokysymystä :)
 
Kertomisesta: Juu, kerrottu jo kaikille, keidenkä kanssa ollaan oltu tekemisissä.

Mammavaatteet: Ollut käytössä hetimiten.

Vähänkö kiva, kun meillä on oma asiantuntija, Azalea, niin saadaan ammattilaiselta tietoa!

Omaa: Hommat rullaa niin kuin lapsiperheissä on tapana : sääntöjä, rajoja, rajojen rikkomista ja syy-seuraamus- opettelua. 1v oppi uuden tanssityylin ja kovasti harjoittelee hyppimistä - heh ovat hauskan näköisia, kun isoveli harjoittelee breakdance liikkeitä ja toinen seuraa silmä kovana, että näinkö? :DDD
Raskaus sujuu hyvin ja nyt on ne hullut roskaruoka himot menny pois - huh! Eilen kuulin sydänäänet lääkärissä ja muutenkin oikein mainiosti etenee.
Ukon kanssa olen valmis jo avioeroon, ku se ottaa mua niin pattiin ja olenkin sanonut sen jo, mutta viisas mies - osaa suhtautua tähän oikein ja ymmärtää laittaa hormonien piikkiin.
Ja koulussa olen yllättänyt itseni, kun on tullut sen varran hyviä arvosanoja!
Ressikin alkaa laskea, kun sain yhen ison kurssin läpi ja toisetkin kurssit ovat hyvällä mallilla tässä jaksossa.

Elikkä summa summaarum - valtakunnassa kaikki hyvin.
 
Mykkyrä: vakituinen työpaikka kyllä löytyy, joten siinä suhteessa olo on turvattu. Mutta tosiaan oma esimies ei kyllä tule tähän hyvin suhtautumaan, joten piilotellaan tätä nyt niin kauan kuin mahdollista. Onneks oma olo on hyvä, eikä raskaus sinänsä vaivaa millaan tasolla.
Milla88: olen kanssa paininut toivottaman mammafarkkuvalikoiman kanssa. Kaikki mammafarkut tuntuva olevan kapealahkeista strechiä ja minähän en semmoisia jalkaani laita. Mikään tunika-tyyppi en vain ole joiden kanssa moiset sopisi. Onneks mulla on nyt yhdet kivat mustat suorat housut joita käyttää töissä seuraavat viis kuukautta joka päivä ;) Talvitakki täytyis jostain vielä kehittää. Onneks muuten nyt on kaupoissa paljon ponchoja, jotka mahtuvat päälle loppuun asti.
 
Mumu, mietin että kannattaisko sun kumminkin kertoa mahd pian esimiehelles? Siitä vasta voikin suivaantua, jos näkee/ tajuaa asian ennenkuin olet kertonut?! Tai jos joku työkavereistasi tajuaa ja menee kertomaan?

 Mun on pakko kertoa mahd pian, kehityskeskustelut on parin viikon päästä mutta en voi odottaa enää niin kauaa kun en mahdu työhousuihini, enkä myöskään voi työkavereille kertoa ennen esimiestäni..

 Omiin vaatteisiin mahdun vielä helposti, niistä kun suurin osa (farkuista varsinkin) jäi isoksi kun lopetin imetyksen vähän ennen joulua, niin paino laski n. 7kg.. On mulla kyllä kumpu tullut jo mahan kohdalle, mutta niin kauan kun mahdun omiini niin aion niissä olla :) Ystävä jo kiikutti takas mun mammavaatteet leviämisen varalle :D

EKAT könyämiset tunnettu eilen mahassa, rv 14+2!! Ja tänäänkin puolipäivää rellestänyt niin, että aina välillä tuntuu hentoja töytäisyjä :)) Esikostakin tunsin aika ajoissa ensiodottajaksi, muistaakseni 15-16 välillä ja ne oli jo aika selkeitäkin!
 
Heipsan ja terkut jenkeistä! :)
Reissu meni loistavasti ja vointi oli ONNEKSI hyvä.. :)
Ostin paikallisesta apteekista sen puhutun/kohutun testin jonka mukaan voi viikosta 12 selvittää tulevan vauvan sukupuolen.. Meille olis nyt sitten poika tulossa jos testiin on uskominen.. ;)
Saas nähä pitääkö paikkaansa. Testi makso 42dollaria ja se oli pissatesti.
Maha kasvaa hurjaa vauhtia ja jänniä tuntemuiksia mahassa.. Ihania sellaisia!
Dopplerilla kuuntelin sydänäänet kun tultiin reissusta ja siellä se sydän jyskyttää kovin! :)

Tuntuu vaan että olisin maailman onnellisin NAINEN! :)
 
Jee - ei ole kohonnutta riskiä ilmoittivat niskaturvotus + veriseula yhdistelmästä.
Ja juu - tiedän, että eihän se mtn varmaa tietoa ole, mutta onhan se kuitenkin kivempi saada tuollainen viesti kuin kutsu lisätutkimuksiin :D
 
Täällä ollaan vietelty pitkään hiljaiseloa... Työt on alkanu ja tytsy meni tarhaan. Jotenkin outoa mutta mukavaa vaihtelua tää töissä oleminen. :) Onneksi on kuitenkin pehmeä lasku, eli töissä ehdin olla sen n.5kk sikäli kun kaikki menee hyvin. Tosin työ on seisomatyötä ja vuorotyötä.

Pahimmat olot on saatu selätettyä näemmä, mutta väsymys ei meinaa hellittää ollenkaan.
Tuntuu ettei oikeen mitään saa aikaseks missään välissä. Mieli tekis vaan nukkua.. Energistä keskiraskautta odotellessa... :D

Kerrottu ollaan nyt jo aika monelle ja töissä tiedetään. Ei tätä pömppöä pysty enää piilotella. :)

Mutta tässä tällä erää kuulumiset, palaan astialle. :)
Mukavaa alkanutta syksyä kaikille! :)
 
Onnea henskumaija poikalupauksesta. Itekin varmaan tekisin testin jos siihen olis mahollisuuksia, mut jenkeistä asti en kehtaa ruveta tilailemaan testiä. Saa nähä millonka testi rantautuu suomen puolelle veikkaan et vielä joku päivä hamassa tulevaisuudessa niitä saa täälläkin..

Rupee tuo maha täälläkin pikku hiljaa näkymään, eilen illalla suihkussa käyessä "kauhistelin" kuinka isolle se jo näyttää, :D toki pientä turvotustakin oli illalla mukana.. Pitäs joku päivä tässä ottaa kuva ja laittaa tuonne kuviin näkyville.

Tänää ajattelin kaupassa käydessä ostaa tölkin alkoholitonta olutta ja maistaa kun eilen illalla haistelin miehen olutta nii rupes tekemää mieli sitä, vaikken tavallisesti oo mikään oluen suur kuluttaja. Viikonlopun kunniaks vois maistella yhen tölkin, jos sattuu himo vielä illalla tulemaan oluen hajuun. :) 
 
Onnea Henskumaija mahdollisesta pojasta! :) Mäkin haluisin tehdä tollasen testin, aloin just miettii et kukahsn ois menossa jenkkeihin.. Mutta toisaalta, rak.ultra on 4.11. ja siellähän se ehkä selviää.. Mulla maha kasvanu kans vähä, tarkkasilmänen pikkusisko tais huomata viime viikonloppuna jo ja arvas että oon raskaana.. Taisit oli vaan vahingonilonen että isosisko on lihonu ;) Mutta välillä kyllä vähän hävettää kun en saakaan vedettyä mahaa sisään.. Vaikkri tää nyt NIIN iso oo.. Paitsi illalla;) Enkä vieläkää oo kertonu ku parille kaverille ja perheelle.. Ollu aika rankka viikko, perus 40h töitä ja 6h joogaa siihe päälle.. Nyt aika uupunu olo :) Pitää lisätä masukuvaa kuhan pääsen koneelle, muutenki tää iphonella kirjottelu tökkii ku ei saa välejä ja kirjotusvirheitä tulee jatkuvasti.. Huoh! Olen pahoillani!
 
Me kerrottiin tänään isommille lapsille tulevasta pikkusisaruksesta, koska mulla alkaa tää raskaus näkyä jo sen verran, että tosi moni on asiaa kysynytkin. Ja jälleen alkoi se kaksosten arvailu, seuraavat 6kk saa sitten koko ajan vakuutella ihmisille, että vain yksi vauva on tulossa... Sama juttu ollut edellisissä raskauksissakin, jostain syystä mun maha vaan kasvaa tosi isoksi. Tai sitten se johtuu siitä, että muuten olen niin pienikokoinen, joten maha näyttää suurelta suhteessa mun muuhun kokoon :D

Mä en halunnut, että lapset kuulevat tulevasta sisaruksesta jostain muualta jonakin sivumennen epähuomiossa laukaistuna möläytyksenä, koska kyse on nimenomaan heidän pikkusisaruksestaan. Mun mielestä heillä on tulevina isosiskona ja -veljenä "etuajo-oikeus" tietää ja kertoa tulevasta vauvasta muille. Esikoinen oli tosi innoissaan asiasta, kertoi toivovansa pikkusiskoa ja kuulutti uutista saman tien yhelle ystävälle joka kävi lapsensa kanssa illalla meillä. Tämä ystävä tosin tiesi asian jo, kuten senkin, etteivät lapset olleet tienneet ennen tätä :) Tähän mennessä tosi harva ihminen on tiennyt, ihan vain ne lähimmät ja ne, jotka on osanneet kysyä (valehtelemaan en rupea), mutta eiköhän ensi viikolla tiedä koko maailma, kun tuo toista kertaa isosiskoksi tuleva neiti pääsee vauhtiin. Tuleva isoveli puolestaan ei oikein tuntunut edes tajuavan, mistä on kyse, mutta ehkä hänkin ajan kanssa sitten oivaltaa. Viimeistään sitten, kun äiti ilmestyy kotiin uuden nyytin kanssa ;)
 
Uusi viikko taas!

Ja kommenttiraitaa heti kärkeen:

Ksmirre: Mä olen kans samoilla linjoilla tuosta vanhemmille lapsille kertomisesta.

Pachamama: Hyvin sai selvää viestistä!
Huh - siellä on kiirettä pitänyt koko viikon kans. Saitko viikonloppuna levätyksi?

Omaa: Viikonloppu hujahti taas liian nopeasti ohi, mutta oltiin koko konkkaronkka mun mutsilla saunomassa ja sienestämässä.
Eilen kotiuduttiin ja koodintekoa päivä ja sitten illalla salille ja heh meninpä huvikseni body pumpiin piiitkästä aika. Voin sanoa, että huomenna en varmaan kävele normaalisti - sen verran kipeänä kaikki lihakset :D

Loistavaa viikon alkua kaikille!
 
Sain vkonloppuna levättyäkin, sunnuntaina käytiin leffasssa ja kerroin samalla muutamalle kaverille.. :) Lauantaina kävin kirpparilla mun raskaana olevan ystövän kanssa ja ostin ensimmäisen vauvanvaatteen, en löytäny kivaa potkupukua vaan pienet värikkäät housut.. Herranjestas ne vaatteet on pieniä!!!! Hullua.. Mun kaveri neuvoi että pääaukko pitää olla tietynmallinen että on helppo pukea vauvalle jne.. Huhhuh mulla on paljon opittavaa vielä.. En oo ikinä hoitanu vauvaa.. Sillon ku pikkusisko syntyi, olin 6v, en muista enää paljoa.. ;) Nyt alkaa möhömsha kasvaan ja kohta on ehkä pakko kertoo töissä nyt kun mun koeaikakin päättyi :D Mulla on ollu jo liitoskipujakin, tai ainakin luulen, viikko sitten joogatunnin jälkeen oikea sivuttainen vatsalihas kramppas ja se loppui vasta ku pääsin kotiin sohvalle pötköttämään.. :) Kivaa viikkoa kaikille! Voimia! <3>
 
Viime viikko meni kuntoutuksessa, kun omaan yliliikkuvat nivelet. Jotka on aiheuttaneet jo kamala niskahartiavaivat, kerran olkapää leikattu, olkapäät väärässä asennossa, hermot jumissa. Selkäsäryt, ku nikamat on yliliikkuvia ja kerran yks pullistuma leikattu. Alkuvuosi meni huumelääkkeillä, ku kärsin kamalista hermokivuista. Ja toki jokainen nivel on yliliikkuva, kuten lonkat, polvet, nilkat jne. Siellä sitten sain paljon ohjeita tulevaa raskautta ja imetystä varten sekä tarttee keskutella täällä synnytystavasta. Oli kyll kiva,kun sain vihdoin selvyyden kaikkiin miun kipuihin. Nyt on venyttelyt kielletty sekä jumpat, vesijumppa on sallittu, menee paikat liian helposti väärään asentoon tai sijoiltaan ja kun en vielä hallitse omaa kroppaani, ett missä asennossa milloinki pitäis olla ett olis oikeassa asennossa. Katsotaan, jos pääsis vielä marraskuuss uudestaan sinne.
Sain vaan kamalan flunssan sieltä tuliaisiksi, jota nyt poden kotona. Onko muilla pelkoja, ett onko kaikki hyvin? Mie kun en omista doppleria ja liikkeitä tai muitakaan tuntuu vähän niin pelottaa, ett onko pienokaisella kaikki hyvin. Mutta taitaa olla normaalia...
 
Takaisin
Top