Katsotaan, Saike, satutaanko samaan aikaan sairaalaan :) mun lapset on tähän asti olleet aika täsmällisiä tai vähän hoppuisiakin syntymään, esikoinen tuli viikoilla 40+1 ja tuo toinen puolestaan 39+1. Toivossa eletään, ettei tämäkään ihan ylettömästi yliaikaiseksi mene, ihan jo sen takia että edellisessä raskaudessa mulla oli raskaushepatoosi joka uusiutuu usein seuraavissa raskauksissa. Se tosin jo itsessään altistaa ennen aikaiselle synnytykselle, mutta jos raskaushepatoosi on tiedossa, raskautta ei päästetä yliaikaiseksi vaan päädytään tarvittaessa sektioon viimeistään LA:n tullessa täyteen (näin ainakin mulle lääkäri sanoi). Viimeksi mulla yritettiin käynnistellä synnytystä jo viikolta 38+1, mutta mitään edistystä ei neljän päivän aikana tapahtunut, joten mut lähetettiin kolmeksi päiväksi kotiin lepäämään ja käskettiin palata osastolle käynnistykseen sen jälkeen. Kun aamulla olisi pitänyt palata sairaalaan, illalla meni lapsivedet, ja poika syntyi omia aikojaan seuraavana aamuna :) Mutta siis, mua pelottaa ajatus sektioon joutumisesta, ja se on se perimmäinen syy miks en toivo yliaikaisuutta.
Mulla vaan pahoinvoinnit jatkuu, ei kokoaikaisena eikä säännöllisenä vaan ihan yllättävinä puuskina. Lisäksi mulla on jatkuva päänsärky ollut nyt viimeiset kuusi viikkoa, ja ilmeisesti se johtuu progesteronin määrän noususta elimistössä tai jotain. Mitään muuta selitystä en tälle jatkuvalle päänsärylle oo löytänyt, ja toiset päivät on parempia ja toiset pahempia, eli joskus ei häiritse eikä haittaa, vaikka päätä juiliikin, toisinaan taas on mahdotonta keskittyy mihinkään ja varsinkin kotona palaa käämit tosi herkästi, kun päätä särkee. Väsymys kyllä selkeesti pahentaa tilannetta, ja neuvolastakin kehotettiin vaan "huolehtimaan riittävästä unen saannista". Kehotin rouva terveydenhoitajaa tulemaan meille kotiin kertomaan mun unihäiriöiselle esikoiselleni, että sopisi lopettaa ne unissapuhumiset, kävelyt ja yölliset kauhukohtaukset, jotta äiti saa nukuttua tarpeeksi :)