Kiitos kaikille!!! Mulla oli viikkoja 14+3 kun keskenmeno tuli eli toisaalta elättelin vielä toivoa, kun kerran riskirajakin oli jo ylitetty. Aina se ei kuitenkaan riitä näköjään. Jotenkin kuitenkin aavistelin tätä jo alusta alkaen, kun toppuuttelin miestä olemaan kertomatta vielä koko maailmalle raskaudesta. Hän olisi halunnut kaikille kertoa heti plussauksen jälkeen, mutta mun sisäinen ääni sanoi että ei kerrota ihan heti. Nyt täytyy osalle ystävistä kertoa huonot uutiset. Onneksi ystävät osaavat myös lohduttaa ja olla tukena tässä asiassa :)
Syyssuhinat
- Ketjun aloittaja Madie
- Aloituspäivämäärä
voi Marika, miten kurja juttu! Mutta todellakin onneksi sulla on kaikki nuo tukijoukot, ja loppujen lopuksi tuokin sujui "mallikkaasti". Vielä ikävämpää varmaan olisi ollut, jos olisi joutunut sairaalaan tms. En tiedä, kun ei ole omaa kokemusta tuollaisesta tilanteesta, mutta kuvittelisin kuitenkin.
Mulla on jo tässä vaiheessa, rv 15+2, maha sen kokoinen ettei sitä pysty piilottamaan edes väljillä paidoilla. No, tää on kolmas raskaus, ja joka raskaudessa kuulemma maha tulee aikaisemmin näkyviin. Toistaiseksi kaikki on olleet iloisia ja onnitelleet, silitelleet mahaa ja olleet oikeasti vilpittömän onnellisia tästä meidän tulevasta lapsesta, mutta tänään törmäsin tilanteeseen joka oli vähän epämiellyttävä ja törkeäkin, jos oikein niuhoksi haluaisin heittäytyä. Mä oon ollut melkein 6 vuotta mukana yhden avoimen perhekerhon toiminnassa, sekä itse äitinä että vapaaehtoistyöntekijänä että myös työni kautta yhtenä järjestävänä tahona/työntekijänä, ja tällä hetkellä on menossa sekoitus osallistumisesta äitinä ja järjestävänä työntekijänä. Tänään oli siis tämä ko. perhekerho, jossa sitten yksi uusista vapaaehtoistyöntekijöistä hyvin yllättäen havahtui tähän mun raskauteeni. Ensin hän varmisteli kaikki tiedot viikoista ja lasketusta ajasta ja siitä että tämähän on kolmas raskaus, ja täräytti sitten, että "montakos aiotte vielä tehä?" Mun mielestä tuollainen kysymys on sinänsä aika törkeä ja aiheeton, kun kyseessä on kuitenkin lähestulkoon ventovieras ihminen (olemme tavanneet yhteensä kolme kertaa), ja varsinkin siksi että itse en pysty suhtautumaan lapsen saamiseen millään muotoa "tekemisenä". Yritin tätä sitten selittää, että me emme ajattele tekevämme lapsia, ja tähän tämä vapaaehtoinen täräytti, että "ehkäisykin on keksitty". Meni sekunti tai kaksi kun en saanut sanaa suustani - kellä tulee mieleen oikeasti väläyttää tuollaisia kommentteja vieraille ihmisille?! No, sitten totesin, että toki on, ja tämä täti tästä otti vielä vettä myllyynsä ja alkoi sepostaa sterilisaatiosta. Muuten toki hyvä, mutta ihan täysin virheellistä tietoa esim. kriteereistä, joilla sterilisaation saisi, joten lopetin keskustelun kertomalla, että siskolleni tehtiin sterilisaatio 6 vuotta sitten, eikä sitä silloinkaan saanut noilla ehdoilla, ja ystävälleni se tehtiin ihan vastikään, ja ehdot ovat kiristyneet entisestään eikä tuollaisilla ehdoilla sitä saa kuin ehkä jossain virolaisessa laittomassa varastosairaalassa. Siirryin sitten muihin kerhon järjestämiseen liittyviin puuhiin.
No, en oikeasti usko, että tämä vapaaehtoistyöntekijä edes tajusi latelevansa vähän törkeääkin tekstiä, luulen että hänellä on ollut siitäkin vähän hämärä käsitys että mä olen oikeasti töissä siinä perhekerhossa (vaikka mulla onkin toinen lapsistani mukana siellä). Järjestäjätiimiä vetävä työntekijä taisi kuulla ainakin osan tästä käydystä keskustelusta, ja luulen, että hän piti jonkinlaisen ripityksen tuolle vapaaehtoiselle, koska tämä vapaaehtoinen jossain vaiheessa kerhon aikana vain katosi paikalta. Kyllähän varsinkin vapaaehtoiset saattavat joskus lähteä kesken kerhonkin, mutta he yleensä ilmoittavat siitä kuuluvasti kaikille läsnäoleville (tämä on muodostunut yhteiseksi tavaksi niin työntekijöille, vapaaehtoisille kuin kävijöillekin, jotka joutuvat poistumaan kesken). Tämä ei kuitenkaan ilmoittanut, katosi vain. No, joka tapauksessa en osaa olla loukkaantunut, koska luulen tuon olleen silkkaa ajattelemattomuutta.
Mulla on jo tässä vaiheessa, rv 15+2, maha sen kokoinen ettei sitä pysty piilottamaan edes väljillä paidoilla. No, tää on kolmas raskaus, ja joka raskaudessa kuulemma maha tulee aikaisemmin näkyviin. Toistaiseksi kaikki on olleet iloisia ja onnitelleet, silitelleet mahaa ja olleet oikeasti vilpittömän onnellisia tästä meidän tulevasta lapsesta, mutta tänään törmäsin tilanteeseen joka oli vähän epämiellyttävä ja törkeäkin, jos oikein niuhoksi haluaisin heittäytyä. Mä oon ollut melkein 6 vuotta mukana yhden avoimen perhekerhon toiminnassa, sekä itse äitinä että vapaaehtoistyöntekijänä että myös työni kautta yhtenä järjestävänä tahona/työntekijänä, ja tällä hetkellä on menossa sekoitus osallistumisesta äitinä ja järjestävänä työntekijänä. Tänään oli siis tämä ko. perhekerho, jossa sitten yksi uusista vapaaehtoistyöntekijöistä hyvin yllättäen havahtui tähän mun raskauteeni. Ensin hän varmisteli kaikki tiedot viikoista ja lasketusta ajasta ja siitä että tämähän on kolmas raskaus, ja täräytti sitten, että "montakos aiotte vielä tehä?" Mun mielestä tuollainen kysymys on sinänsä aika törkeä ja aiheeton, kun kyseessä on kuitenkin lähestulkoon ventovieras ihminen (olemme tavanneet yhteensä kolme kertaa), ja varsinkin siksi että itse en pysty suhtautumaan lapsen saamiseen millään muotoa "tekemisenä". Yritin tätä sitten selittää, että me emme ajattele tekevämme lapsia, ja tähän tämä vapaaehtoinen täräytti, että "ehkäisykin on keksitty". Meni sekunti tai kaksi kun en saanut sanaa suustani - kellä tulee mieleen oikeasti väläyttää tuollaisia kommentteja vieraille ihmisille?! No, sitten totesin, että toki on, ja tämä täti tästä otti vielä vettä myllyynsä ja alkoi sepostaa sterilisaatiosta. Muuten toki hyvä, mutta ihan täysin virheellistä tietoa esim. kriteereistä, joilla sterilisaation saisi, joten lopetin keskustelun kertomalla, että siskolleni tehtiin sterilisaatio 6 vuotta sitten, eikä sitä silloinkaan saanut noilla ehdoilla, ja ystävälleni se tehtiin ihan vastikään, ja ehdot ovat kiristyneet entisestään eikä tuollaisilla ehdoilla sitä saa kuin ehkä jossain virolaisessa laittomassa varastosairaalassa. Siirryin sitten muihin kerhon järjestämiseen liittyviin puuhiin.
No, en oikeasti usko, että tämä vapaaehtoistyöntekijä edes tajusi latelevansa vähän törkeääkin tekstiä, luulen että hänellä on ollut siitäkin vähän hämärä käsitys että mä olen oikeasti töissä siinä perhekerhossa (vaikka mulla onkin toinen lapsistani mukana siellä). Järjestäjätiimiä vetävä työntekijä taisi kuulla ainakin osan tästä käydystä keskustelusta, ja luulen, että hän piti jonkinlaisen ripityksen tuolle vapaaehtoiselle, koska tämä vapaaehtoinen jossain vaiheessa kerhon aikana vain katosi paikalta. Kyllähän varsinkin vapaaehtoiset saattavat joskus lähteä kesken kerhonkin, mutta he yleensä ilmoittavat siitä kuuluvasti kaikille läsnäoleville (tämä on muodostunut yhteiseksi tavaksi niin työntekijöille, vapaaehtoisille kuin kävijöillekin, jotka joutuvat poistumaan kesken). Tämä ei kuitenkaan ilmoittanut, katosi vain. No, joka tapauksessa en osaa olla loukkaantunut, koska luulen tuon olleen silkkaa ajattelemattomuutta.
Kaika
Kommentoinnin ninja
Ksmirre onkin joutunut tilanteeseen, joka varmasti saa varpailleen ja karvat pystyyn, oli sitten kummalla kannalla tahansa.
Itselläni neljäs ja monet ovat jo kysyneet, ettenkö ole ehkäisystä kuullut...kaikenlaisia tallaajia täällä maan päällä.
Ymmärrän oikein mainiosti myös sen kannan, että ei tänne maapallolle ole perusteltua tehdä lapsia kuluttamaan jo vähäisiä luonnonvaroja jne., mutta toisaalta olen huomannut tälläisten palopuheiden pitäjien hiili- ja vesijalanjälkien olevan lähes yhtäsuuret kuin meidän perheen yhteensä. Ja saattaapa joskus taustalla olevan vaikka mitä katkeruutta ym.
Mutta itse kotikasvatuksen saaneena en tule koskaan ymmärtämään moukkia (, jollaiseen Ksmirrekin oli törmännyt), jotka tuovat mielipiteensä brutaalisti ja epäsivistyneesti, jopa loukkaavasti, esille.
Omaa: Meillä on täällä tytön kanssa ilta kahden, kun pojat ovat isällään ja ukko raitilla.
Kovin jäi lyhyeksi yhteinen ilta, meillä kun tyttö menee nukkumaan 18-19...mutta pääsenpä koodailemaan rauhassa.
Itselläni neljäs ja monet ovat jo kysyneet, ettenkö ole ehkäisystä kuullut...kaikenlaisia tallaajia täällä maan päällä.
Ymmärrän oikein mainiosti myös sen kannan, että ei tänne maapallolle ole perusteltua tehdä lapsia kuluttamaan jo vähäisiä luonnonvaroja jne., mutta toisaalta olen huomannut tälläisten palopuheiden pitäjien hiili- ja vesijalanjälkien olevan lähes yhtäsuuret kuin meidän perheen yhteensä. Ja saattaapa joskus taustalla olevan vaikka mitä katkeruutta ym.
Mutta itse kotikasvatuksen saaneena en tule koskaan ymmärtämään moukkia (, jollaiseen Ksmirrekin oli törmännyt), jotka tuovat mielipiteensä brutaalisti ja epäsivistyneesti, jopa loukkaavasti, esille.
Omaa: Meillä on täällä tytön kanssa ilta kahden, kun pojat ovat isällään ja ukko raitilla.
Kovin jäi lyhyeksi yhteinen ilta, meillä kun tyttö menee nukkumaan 18-19...mutta pääsenpä koodailemaan rauhassa.
Tiinagr
Jostain jotain jo tietävä
Marika82:selle pahoittelut tapahtuneesta ja toki myös miehelle. Aina yhtä ikävä lukea/kuulla menetyksistä. Ystävällä kävi muutama vuosi sitten muutaman viikon pidemmällä vastaava homma ja rankkaahan se oli hänelle, mutta myös sivusta seurata :( Onneksi teillä on pikkuinen joka oppii jokapäivä uusia juttuja joita hauska seurata ja ei ehdi vaipua murheen alhoon pitkiksi toviksi :)
Madie
Piirimestaruustason postaaja
Minäkään en kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka alkavat arvostella, jos joku hankkii kolmannen tai neljännen lapsen. Mun mielestä nuo on aivan normaaleja lapsimääriä. Kai se olis otettava Kiinasta mallia ja tehdä vain se yksi. Ja kyllä maapalloa voi suojella muutenkin, kun jättämällä lapset hankkimatta.
Minä valvoin viime yönä yli tunnin murehtien synnytystä. Hyvä se on 5 kuukautta etuajassa tehdä :D Meillä vaan asuu sukulaiset puolentoista tunnin päässä ja jos tuleekin kiire lähtö niin mihin tuon esikoisen saa hoitoon. Yksin en halua mennä ja kyllä mieskin sinne synnytykseen mukaan. No ehtii tätä asiaa varmaan moneen otteeseen pohtia ja ratkaisukin varmaan löytyy ennen h-hetkeä :)
Pahoinvointi tänään on taas ollut omaa luokkaansa. Sais jo loppua! Oksentaa ei onneksi tarvitse kun aamulla, mutta etoo silti pitkin päivää. Voi olla eiliset tortillat syynä, kun en ole mausteista ruokaa hetkeen syönyt.
Toivottavasti muut voivat paremmin :) ja toivottavasti pääkaupunkiseutulaisilla on kiva tapaaminen tänään!
Minä valvoin viime yönä yli tunnin murehtien synnytystä. Hyvä se on 5 kuukautta etuajassa tehdä :D Meillä vaan asuu sukulaiset puolentoista tunnin päässä ja jos tuleekin kiire lähtö niin mihin tuon esikoisen saa hoitoon. Yksin en halua mennä ja kyllä mieskin sinne synnytykseen mukaan. No ehtii tätä asiaa varmaan moneen otteeseen pohtia ja ratkaisukin varmaan löytyy ennen h-hetkeä :)
Pahoinvointi tänään on taas ollut omaa luokkaansa. Sais jo loppua! Oksentaa ei onneksi tarvitse kun aamulla, mutta etoo silti pitkin päivää. Voi olla eiliset tortillat syynä, kun en ole mausteista ruokaa hetkeen syönyt.
Toivottavasti muut voivat paremmin :) ja toivottavasti pääkaupunkiseutulaisilla on kiva tapaaminen tänään!
Madie: Mie kanssa murehdin milloin mitäkin, mutta johtunee siitä, että ensimmäinen vasta tulossa, niin ihan synnytykseen asti en ole vielä ajatuksissa päässyt! Tuntuu kuitenkin hassulta, että varsinkin öiseen aikaa jos on hereillä, niin asiat tuntuu paisuvan ja ison murheen saa aikaiseksi vaikka mistä!!
Onko kellään muulla jatkunut järjetön väsymys tänne keskiraskauden puolelle? Joka paikassa vaan puhutaan kuinka hienoa tän ajan pitäisi olla ja miten energinen olo on!! Ja pöh!! Mie ainakin olen jatkuvasti niin väsynyt, että mitään ylimääräistä ei pysty tekemään. Harmittaa kun töissäkin ajelee ihan puolilla valoilla ja ei meinaa saada mitään aikaiseksi...
Tiinagr
Jostain jotain jo tietävä
Mykkyrä: Kyllä tääläkin väsymys painaa, vaikka mitään en oo tehny. Siis niinku töissä en ole ollut, kun sairauslomalla pahoinvoinnin takia... Huomenna pitäs koittaa töihin paluuta. Väsyneenä kylläkin helposti tulee oksennus-oloja :(
Tuleeko muilla helposti supistuksia, varsinkin te uudelleen synnyttäjät? Itsellä tuntuu että tulee todella helposti jos jotain fyysisesti rankempaa tekee :O Niinkuin tänään kun pakkasin keittiön tavaroita muuttokuormaan, niin johan taas alkoi ja hetken päästä oli nivusetkin niin kipeät ettei meinannu käveleen pystyä :( Itse supistukset kyllä ovat kivuttomia, ennemminkin vaan epämiellyttäviä kun mahaa kiristää. Kaiken lisäksi työni on fyysistä, 8h seisomista ja menemistä ja jatkuvaa tekemistä, niin pelottaa kuin kipeeksi tässä tulee. Käykö niinkuin edellisessä raskaudessa, jolloin olin siivoushommissa että saikulla oltiin lähes koko odotusaika :( Ensin pahoinvoinnin takia ja sitten kun siitä pääsi, niin sitten supistelujen takia...
Tuleeko muilla helposti supistuksia, varsinkin te uudelleen synnyttäjät? Itsellä tuntuu että tulee todella helposti jos jotain fyysisesti rankempaa tekee :O Niinkuin tänään kun pakkasin keittiön tavaroita muuttokuormaan, niin johan taas alkoi ja hetken päästä oli nivusetkin niin kipeät ettei meinannu käveleen pystyä :( Itse supistukset kyllä ovat kivuttomia, ennemminkin vaan epämiellyttäviä kun mahaa kiristää. Kaiken lisäksi työni on fyysistä, 8h seisomista ja menemistä ja jatkuvaa tekemistä, niin pelottaa kuin kipeeksi tässä tulee. Käykö niinkuin edellisessä raskaudessa, jolloin olin siivoushommissa että saikulla oltiin lähes koko odotusaika :( Ensin pahoinvoinnin takia ja sitten kun siitä pääsi, niin sitten supistelujen takia...
Madie, mä oon kanssa jo alkanut murehtia synnytystä, ja varmaan siinä se just onkin kun on noi isommat lapset - sitähän mä murehdin, että mistä mä niille hoitajan sitten järjestän. Meillä lähimpänä asuva sukulainen on anoppi, vaivaiset 3,5 tuntia ajomatkaa meille... ja kun ei tosiaan voi tietää, kuinka kiireksi sitten menee. Eli täytyy varmaankin yrittää kalastella jotakuta ystävää avuksi, vaan kun niistäkään ei oo juuri apuja ollut kun on pyydetty.
Mykkyrä, mulla vaan jatkuu ja jatkuu väsymys, on yksinkertaisesti melkein mahdotonta selvitä päivästä ilman päiväunia. Tiinagr, mä en oo huomannut supistuksia, mutta liitoskipuja mulla on ollut jo monta viikkoa. Ekat ilmestyi joskus rv 8, ja kohtuullisen hyvin oon kuitenkin niiden kanssa pärjännyt. Sillon ekojen kipujen aikaan pelkäsin, että tässähän joutuu liikuntakyvyttömäksi vielä ennenkuin päästään edes puoliväliin asti, mutta nyt oon jo toiveikas sen suhteen, että kyllä näiden kanssa pärjäillään. Edellisessä raskaudessa kävin vyöhyketerapiassa pari kertaa liitoskipujen takia, ja se hoitaja opetti miten voin hoitaa niitä kotona itekin, ja siitä on kyllä ollut apua.
Mykkyrä, mulla vaan jatkuu ja jatkuu väsymys, on yksinkertaisesti melkein mahdotonta selvitä päivästä ilman päiväunia. Tiinagr, mä en oo huomannut supistuksia, mutta liitoskipuja mulla on ollut jo monta viikkoa. Ekat ilmestyi joskus rv 8, ja kohtuullisen hyvin oon kuitenkin niiden kanssa pärjännyt. Sillon ekojen kipujen aikaan pelkäsin, että tässähän joutuu liikuntakyvyttömäksi vielä ennenkuin päästään edes puoliväliin asti, mutta nyt oon jo toiveikas sen suhteen, että kyllä näiden kanssa pärjäillään. Edellisessä raskaudessa kävin vyöhyketerapiassa pari kertaa liitoskipujen takia, ja se hoitaja opetti miten voin hoitaa niitä kotona itekin, ja siitä on kyllä ollut apua.
Marikalle voimia täältäkin!
Tiinagr: Vastailen nyt, vaikka vasta esikoista oottelenkin. Mulla on nyt pari viikkoa öisin välillä tullut noita supistuksia (eivät tietenkään ole ollenkaan kivuliaita, mutta herään siihen ahdistavaan tunteeseen, kun maha on ihan kova hetken). Töissä en ole huomannut kuin liitoskipuja kumarrellessa ja vanhuksia (vanhainkodissa siis olen töissä koulun ohessa) jaloilleen autellessa, mutta ovat sen verran voimakkaita vihlaisuja välillä, että on pakko pysähtyä hetkeksi. Kohdan kevyt painaminen kädellä tuntuisi auttavan myös... Autossa istuminen on kaikkein pahinta! Vanhempani asuvat 90 kilometrin päässä ja tuollakin matkalla joka kerta mun pitää pyytää miestä pysäyttämään, että pääsen hetkeksi jalottelemaan, kun masun sivut ja nivuset tuntuvat olevan tulessa (yleensä pidemmillä automatkoilla myös joudun oksentamaan, joten siinä samassa sitten tulee jaloteltuakin)! Muutoin istuminen (koulussakin kyllä pidempiä aikoja joutuu istumaan) ei aiheuta muuta kuin alaselän väsymistä, joten kai se auton tärinä jotenkin vaikuttaa (?).
Tiinagr: Vastailen nyt, vaikka vasta esikoista oottelenkin. Mulla on nyt pari viikkoa öisin välillä tullut noita supistuksia (eivät tietenkään ole ollenkaan kivuliaita, mutta herään siihen ahdistavaan tunteeseen, kun maha on ihan kova hetken). Töissä en ole huomannut kuin liitoskipuja kumarrellessa ja vanhuksia (vanhainkodissa siis olen töissä koulun ohessa) jaloilleen autellessa, mutta ovat sen verran voimakkaita vihlaisuja välillä, että on pakko pysähtyä hetkeksi. Kohdan kevyt painaminen kädellä tuntuisi auttavan myös... Autossa istuminen on kaikkein pahinta! Vanhempani asuvat 90 kilometrin päässä ja tuollakin matkalla joka kerta mun pitää pyytää miestä pysäyttämään, että pääsen hetkeksi jalottelemaan, kun masun sivut ja nivuset tuntuvat olevan tulessa (yleensä pidemmillä automatkoilla myös joudun oksentamaan, joten siinä samassa sitten tulee jaloteltuakin)! Muutoin istuminen (koulussakin kyllä pidempiä aikoja joutuu istumaan) ei aiheuta muuta kuin alaselän väsymistä, joten kai se auton tärinä jotenkin vaikuttaa (?).
mine88
Satasella mukana keskusteluissa
Ei mustakaan ole oikein kenenkään arvostella toisia lasten määrästä, jokainen tehköön niin monta kun itestä hyvälle tuntuu. Eihän se muilta oo pois jos joku haluaa enemmän lapsia kuin sen yks tai kaks... Meitä sisaruksia on neljä ja musta on ollu mukava kun on ollu pienenä leikki seuraa ja jokaisen sisaruksen kanssa oli omanlaiset jutut, toki yhesssäkin paljon tehtiin ja mentiin.
Minäkin olen ohi mennen miettiny tuota synnyttämään lähtöä, meillä onneks asuu toiset isovanhemmat 8 kilometrin päässä, he varmaan tarvittaessa tulee nopeesti tuon typyn seuraks ja meillä on uskomattoman ihana naapuri perhe, jotka myös auttavat hädän tullen. Heidän 6vuotias tyttö haluais hoitaa nii innoissaa tuota meijä 1,3vuotiasta neitiä. :) Täytyy lähempänä hoo hetkee sitten tehdä jonkinlainen "suunitelma" jos satttuu äkkilähtö tulemaan..
Nyt haisee nii pahalle tuo neiti tuossa vieressä et on pakko mennä vaihtamaa hänen vaippa, ennenkä pyörtyy. :D
Minäkin olen ohi mennen miettiny tuota synnyttämään lähtöä, meillä onneks asuu toiset isovanhemmat 8 kilometrin päässä, he varmaan tarvittaessa tulee nopeesti tuon typyn seuraks ja meillä on uskomattoman ihana naapuri perhe, jotka myös auttavat hädän tullen. Heidän 6vuotias tyttö haluais hoitaa nii innoissaa tuota meijä 1,3vuotiasta neitiä. :) Täytyy lähempänä hoo hetkee sitten tehdä jonkinlainen "suunitelma" jos satttuu äkkilähtö tulemaan..
Nyt haisee nii pahalle tuo neiti tuossa vieressä et on pakko mennä vaihtamaa hänen vaippa, ennenkä pyörtyy. :D
Marikalle paljon voimia ja halauksia!
Ihan pihalla oon koko foorumin uutisista. Ei oo jaksanu lueskella ja kirjotella aikoihin mitään. Jollain muullakin tätä keskiraskauden väsymystä, ilmottaudun joukkoon mukaan. Ihan vetämätön olo on koko ajan. Työt ei kiinnosta, kotihommat ei kiinnosta ja tekis mieli vaan lepäillä koko ajan. Hiukset on kyllä tuuhentunu ja ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on kauniit, vahvat ja pitkät kynnet :) Nämä siis oikein positiivisia "raskausoireita".
Pari viikkoa sitten oli neuvola, jossa oli puhetta alavatsan kivuista töissä ollessa ja autolla ajaessa. Työmatka on mulla tunnin suuntaansa, joten käytännössä istun päivittäin klo 7-17 välisen ajan. Jalottelutaukoja on pakko välillä pitää, mutta niitäkään ei pysty kovin usein pitämään työpäivän aikana. Alavatsassa tuntuu paineen tunnetta ja välillä kipuakin. Kysyin tästä terkalta ja hän sanoi, että jos alkaa haittaamaan, niin yhteys tk:n päivystykseen, josta kirjoittavat sairauslomaa ja sen jälkeen yhteys neuvolaan, jossa varaavat neuvolalääkärille ajan ja tutkitaan joutuuko pidemmälle saikulle. Itselle on vaan niiiin vaikeaa vetää se raja, että milloin nämä tuntemukset on sitä luokkaa, että hakeutuu sinne päivystykseen. Tietyt tuntemukset kuuluu raskauteen, mutta ensikertalaisena sitä kai on niin arka ja tietämätön, että hampaat irvessä vetää työpäivät läpi. Onko muilla em. kipuja/tuntemuksia pitkään istuessa?
Ihan pihalla oon koko foorumin uutisista. Ei oo jaksanu lueskella ja kirjotella aikoihin mitään. Jollain muullakin tätä keskiraskauden väsymystä, ilmottaudun joukkoon mukaan. Ihan vetämätön olo on koko ajan. Työt ei kiinnosta, kotihommat ei kiinnosta ja tekis mieli vaan lepäillä koko ajan. Hiukset on kyllä tuuhentunu ja ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on kauniit, vahvat ja pitkät kynnet :) Nämä siis oikein positiivisia "raskausoireita".
Pari viikkoa sitten oli neuvola, jossa oli puhetta alavatsan kivuista töissä ollessa ja autolla ajaessa. Työmatka on mulla tunnin suuntaansa, joten käytännössä istun päivittäin klo 7-17 välisen ajan. Jalottelutaukoja on pakko välillä pitää, mutta niitäkään ei pysty kovin usein pitämään työpäivän aikana. Alavatsassa tuntuu paineen tunnetta ja välillä kipuakin. Kysyin tästä terkalta ja hän sanoi, että jos alkaa haittaamaan, niin yhteys tk:n päivystykseen, josta kirjoittavat sairauslomaa ja sen jälkeen yhteys neuvolaan, jossa varaavat neuvolalääkärille ajan ja tutkitaan joutuuko pidemmälle saikulle. Itselle on vaan niiiin vaikeaa vetää se raja, että milloin nämä tuntemukset on sitä luokkaa, että hakeutuu sinne päivystykseen. Tietyt tuntemukset kuuluu raskauteen, mutta ensikertalaisena sitä kai on niin arka ja tietämätön, että hampaat irvessä vetää työpäivät läpi. Onko muilla em. kipuja/tuntemuksia pitkään istuessa?
Myös täältä paljon voimia Marikalle!
Mulla oli aivan ihana olo eilen illalla töissä, tunsin meiän vaavin liikkeitä toiseen kertaan. Viime viikolla tuntui sellanen outo muljahdus, mutta nyt oli sellasta ihanaa kutitusta ja se vaan jatkui ja jatkui illan myötä. Aivan ihana tunne, en meinannu lopettaa hymyilemästä! :)
Onko teillä muilla tuntemuksia masuasukeista?
Mulla oli aivan ihana olo eilen illalla töissä, tunsin meiän vaavin liikkeitä toiseen kertaan. Viime viikolla tuntui sellanen outo muljahdus, mutta nyt oli sellasta ihanaa kutitusta ja se vaan jatkui ja jatkui illan myötä. Aivan ihana tunne, en meinannu lopettaa hymyilemästä! :)
Onko teillä muilla tuntemuksia masuasukeista?
Voimia myös täältä Marikalle!
Jos sitä sais kirjoitettua jotain nyt kun tyttökin päiväunilla ja ulkona niin kova myrsky ettei viitsi roskapussiakaan viedä.. Täällä on oltu huolesta harmaina jonkin aikaa. Kovasti olen odottanut liikkeiden tuntemista kun esikoiselta näihin aikoihin taisin jo huomata mutta nyt ei vielä mitään.. Tai en ainakaan ole varma. Meinasin jo neuvolaankin soitella kun viime viikolla lääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan niinku kirjoittelinkin tonne neuvolaosioon, ultralla sitten varmistu mutta kun se liikehdintä oli kovin laiskan näköistä - jospa siellä olis kaikki hyvin! Tänä aamuna ensimmäistä kertaa tuli harjoitussupistuksia, pariin otteeseen meni vatsa kovaksi palloksi ja kohtu ikäänkuin pullistu hetkeksi paaaljon isommaksi mitä se normaalisti on. Kai se on hyvä merkki et siellä jotain elää? Nyt kun oireetkin on hävinny kokonaan, pissallakaan ei tarvitse käydä yöllä..
Onko kenelläkään tullut suonikohjuja? Suvussani niitä on paljon ja esikoisen raskauden aikana tuli pari pientä, nyt siitä samasta jalasta löytyy lähemmäs kymmenen ja aivan kamalan näköisiä! Onneks on syksy ja talvi tulossa nii ei tarvi jalkoja näytellä :) Otin onneksi jokin aika sitten hoitokuluvakuutuksen niin raaskii leikata sit jos kovin pahaksi menee. Harmittaa.
Mulla on myös tullut iskias ja alaselkäkivut mitä oli esikoiseltakin.. ja joku puhukin niistä liitoskivuista, täälläkin niitä on jo tullut tosin ei vielä onneksi voimakkaita. Myös sellasta alapään tosi kovaa jomotusta on ollut nyt muutamana päivänä, ne kylläkin voi johtua suonikohjuista mitä sille seudulle on tulossa :(
Valitusta valitusta, jospa ens kerralla iloisempaa :) Joko kohta ensimmäisillä on rakenneultrat?
Jos sitä sais kirjoitettua jotain nyt kun tyttökin päiväunilla ja ulkona niin kova myrsky ettei viitsi roskapussiakaan viedä.. Täällä on oltu huolesta harmaina jonkin aikaa. Kovasti olen odottanut liikkeiden tuntemista kun esikoiselta näihin aikoihin taisin jo huomata mutta nyt ei vielä mitään.. Tai en ainakaan ole varma. Meinasin jo neuvolaankin soitella kun viime viikolla lääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan niinku kirjoittelinkin tonne neuvolaosioon, ultralla sitten varmistu mutta kun se liikehdintä oli kovin laiskan näköistä - jospa siellä olis kaikki hyvin! Tänä aamuna ensimmäistä kertaa tuli harjoitussupistuksia, pariin otteeseen meni vatsa kovaksi palloksi ja kohtu ikäänkuin pullistu hetkeksi paaaljon isommaksi mitä se normaalisti on. Kai se on hyvä merkki et siellä jotain elää? Nyt kun oireetkin on hävinny kokonaan, pissallakaan ei tarvitse käydä yöllä..
Onko kenelläkään tullut suonikohjuja? Suvussani niitä on paljon ja esikoisen raskauden aikana tuli pari pientä, nyt siitä samasta jalasta löytyy lähemmäs kymmenen ja aivan kamalan näköisiä! Onneks on syksy ja talvi tulossa nii ei tarvi jalkoja näytellä :) Otin onneksi jokin aika sitten hoitokuluvakuutuksen niin raaskii leikata sit jos kovin pahaksi menee. Harmittaa.
Mulla on myös tullut iskias ja alaselkäkivut mitä oli esikoiseltakin.. ja joku puhukin niistä liitoskivuista, täälläkin niitä on jo tullut tosin ei vielä onneksi voimakkaita. Myös sellasta alapään tosi kovaa jomotusta on ollut nyt muutamana päivänä, ne kylläkin voi johtua suonikohjuista mitä sille seudulle on tulossa :(
Valitusta valitusta, jospa ens kerralla iloisempaa :) Joko kohta ensimmäisillä on rakenneultrat?
Artemis
Jostain jotain jo tietävä
Moikka pääkaupunkiseutulaiset ja muut Helsingissä päin loppuviikosta olevat!
Kampissa alkaa tänään kampituspäivät. Kampistahan löytyy paljon lastenvaateliikkeitä, mutta myös bebes, joka myy mm. odotusajanvaatteita. Siellä on jonkun verran tarjouksia, joten jos kaipaa mahanmeneviä vaatteita, niin kannattaa suunnata sinne :)
Bebesin tarjoukset löytyy täältä:
http://www.bebes.fi/kauppa/index.php?cPath=59&cookiecheck=1
Kampissa alkaa tänään kampituspäivät. Kampistahan löytyy paljon lastenvaateliikkeitä, mutta myös bebes, joka myy mm. odotusajanvaatteita. Siellä on jonkun verran tarjouksia, joten jos kaipaa mahanmeneviä vaatteita, niin kannattaa suunnata sinne :)
Bebesin tarjoukset löytyy täältä:
http://www.bebes.fi/kauppa/index.php?cPath=59&cookiecheck=1
Niituli
Jostain jotain jo tietävä
Onko muilla kohonnut pulssi? Miulla on pulssi kohonnut yli 80, kun normaalisti on alle 60. Ja alkaa tuntua tosi pahalle välillä. Lääkäri sanoi, ett jos vielä nousee tai alkaa liiaksi tuntua pahalle niin sitten tarttee aloittaa beetasalpaajat. Ei kiinnostaisi, mutta ei tää olo oo välillä kovin häävi. Kun pienikin aktiviteetti laittaa pulssin lyömään ihan älyttömästi.
Ja onneks saan ensi viikolla itselleni testikäyttöön SI-tukiliivin. Toivottavasti siitä on apua tuon selän kipuilujen suhteen. Maanantaina taas meinas itku päästä, ku selkään koski niin kamalasti. Pelkään ihan hirmuisasti, ett kuinka tuo selkä tulee kestään tuonne maaliskuulle saakka. Mutt jalat kantaa vielä niin olo on suht hyvä ja luottavainen
Ja onneks saan ensi viikolla itselleni testikäyttöön SI-tukiliivin. Toivottavasti siitä on apua tuon selän kipuilujen suhteen. Maanantaina taas meinas itku päästä, ku selkään koski niin kamalasti. Pelkään ihan hirmuisasti, ett kuinka tuo selkä tulee kestään tuonne maaliskuulle saakka. Mutt jalat kantaa vielä niin olo on suht hyvä ja luottavainen
Kaika
Kommentoinnin ninja
Niituli: Sun postaus olis voinu olla mun kirjoittama!
Mullakin aika-ajoin nousee syke ja tuntuu ahdistavalta.
Mulla oli viimeksikin tämmöistä ja ilmeisemmin se oli ja on nytkin palpitaatiota->
ei vaaraallista, mutta kyllä mä säikähdin. En syönyt mitään lääkkeitä ja helpotti kyllä.
Mutta entäs tää selkä! Huh - eilen illalla säikähdin kunnolla, kun en päässyt liikkumaan vessaan.
Selkä oli kipeä ja jotenkin jumissa. Varmaankaan säikähdyskään ei auttanut.
Lihaskunnossa mulla ei voi olla puutteita, mutta ei tämä kroppa kestä enää näin vanhana 4:ttä raskautta, kun edellisestäkin on niin vähän aikaa.. innolla odotan, mitä mulle määrätään helpotukseksi. Lääkkeitä en halua rouskuttaa loppuraskautta >:-|
Siinäpä tärkeimmät tänne..tänään menen suunnittelemaan opintoja opinto-ohjaajan kanssa, kun haluaisin ihan tosissaan suorittaa yhden kurssin vielä keväällä, jotta saisin opinnot hyvään vaiheeseen. Mutta mutta...pitää kait löytää se aikuinen sisältä ja myöntää (tarvittaessa!), ettei vaan kykene/jaksa kaikkeen/kaikkea, mihin haluaisi.
Hyvää päivän jatkoa!
Mullakin aika-ajoin nousee syke ja tuntuu ahdistavalta.
Mulla oli viimeksikin tämmöistä ja ilmeisemmin se oli ja on nytkin palpitaatiota->
ei vaaraallista, mutta kyllä mä säikähdin. En syönyt mitään lääkkeitä ja helpotti kyllä.
Mutta entäs tää selkä! Huh - eilen illalla säikähdin kunnolla, kun en päässyt liikkumaan vessaan.
Selkä oli kipeä ja jotenkin jumissa. Varmaankaan säikähdyskään ei auttanut.
Lihaskunnossa mulla ei voi olla puutteita, mutta ei tämä kroppa kestä enää näin vanhana 4:ttä raskautta, kun edellisestäkin on niin vähän aikaa.. innolla odotan, mitä mulle määrätään helpotukseksi. Lääkkeitä en halua rouskuttaa loppuraskautta >:-|
Siinäpä tärkeimmät tänne..tänään menen suunnittelemaan opintoja opinto-ohjaajan kanssa, kun haluaisin ihan tosissaan suorittaa yhden kurssin vielä keväällä, jotta saisin opinnot hyvään vaiheeseen. Mutta mutta...pitää kait löytää se aikuinen sisältä ja myöntää (tarvittaessa!), ettei vaan kykene/jaksa kaikkeen/kaikkea, mihin haluaisi.
Hyvää päivän jatkoa!
Kaika
Kommentoinnin ninja
Niituli: Sun postaus olis voinu olla mun kirjoittama!
Mullakin aika-ajoin nousee syke ja tuntuu ahdistavalta.
Mulla oli viimeksikin tämmöistä ja ilmeisemmin se oli ja on nytkin palpitaatiota->
ei vaaraallista, mutta kyllä mä säikähdin. En syönyt mitään lääkkeitä ja helpotti kyllä.
Mutta entäs tää selkä! Huh - eilen illalla säikähdin kunnolla, kun en päässyt liikkumaan vessaan.
Selkä oli kipeä ja jotenkin jumissa. Varmaankaan säikähdyskään ei auttanut.
Lihaskunnossa mulla ei voi olla puutteita, mutta ei tämä kroppa kestä enää näin vanhana 4:ttä raskautta, kun edellisestäkin on niin vähän aikaa.. innolla odotan, mitä mulle määrätään helpotukseksi. Lääkkeitä en halua rouskuttaa loppuraskautta >:-|
Siinäpä tärkeimmät tänne..tänään menen suunnittelemaan opintoja opinto-ohjaajan kanssa, kun haluaisin ihan tosissaan suorittaa yhden kurssin vielä keväällä, jotta saisin opinnot hyvään vaiheeseen. Mutta mutta...pitää kait löytää se aikuinen sisältä ja myöntää (tarvittaessa!), ettei vaan kykene/jaksa kaikkeen/kaikkea, mihin haluaisi.
Hyvää päivän jatkoa!
Mullakin aika-ajoin nousee syke ja tuntuu ahdistavalta.
Mulla oli viimeksikin tämmöistä ja ilmeisemmin se oli ja on nytkin palpitaatiota->
ei vaaraallista, mutta kyllä mä säikähdin. En syönyt mitään lääkkeitä ja helpotti kyllä.
Mutta entäs tää selkä! Huh - eilen illalla säikähdin kunnolla, kun en päässyt liikkumaan vessaan.
Selkä oli kipeä ja jotenkin jumissa. Varmaankaan säikähdyskään ei auttanut.
Lihaskunnossa mulla ei voi olla puutteita, mutta ei tämä kroppa kestä enää näin vanhana 4:ttä raskautta, kun edellisestäkin on niin vähän aikaa.. innolla odotan, mitä mulle määrätään helpotukseksi. Lääkkeitä en halua rouskuttaa loppuraskautta >:-|
Siinäpä tärkeimmät tänne..tänään menen suunnittelemaan opintoja opinto-ohjaajan kanssa, kun haluaisin ihan tosissaan suorittaa yhden kurssin vielä keväällä, jotta saisin opinnot hyvään vaiheeseen. Mutta mutta...pitää kait löytää se aikuinen sisältä ja myöntää (tarvittaessa!), ettei vaan kykene/jaksa kaikkeen/kaikkea, mihin haluaisi.
Hyvää päivän jatkoa!
Taatu
Näppärä viestien naputtelija
Mulla ei niinkään pulssi kohoile, mutta sydän vetelee vissiin välillä pari ylimäärästä lyöntiä.. Ekaa odottaessa tällästä ei ollu, mutta nyt tulee välillä "kohtaus" jossa haukon henkeäni ja henki tuntuu salpautuvan, tunnen kuinka sekunnin-kaks väpättää sydän ja sit se menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin! Oon ajatellu pyytää päästä sydänfilmiin, jos nuo jatkuu..