Täällä kävi kaikki niin äkkiä, että nyt vasta alkaa olla pää ajantasalla, vaikkakin kipeä (mies kehitteli itselleen flunssan, joka heti kotiuduttua tarttui tietenkin myös muhun)
Aamu alkoi pienellä tilkalla kirkasta verta ja tunnottomilla vatsan supisteluilla. Soiton jälkeen kehottivat laskemaan liikkeitä, jotka sain vasta esikoisen päiväuniaikaan laskettua. Sain pienet torkut otettua.
Kirkas veri muuttui rusehtavaksi ja limaiseksi, jonka yhdistin limatulppaan.
Päikkäreiden jälkeen silloin tällöin supistuksiin tuli tuntemuksiakin ja iltapäivällä jätin lähtemättä miehen ja esikoisen kanssa muskariin :D kävin suihkussa ja pakkailin valmiiksi sairaalakassit ja esikoisen yöpymiskassin. Muskarilaiset viipyivät ja piti alkaa jo kysellä perään. Tässähän vois lähteä käymään näytillä. Isovanhemmille soitto - esikoiselle hoitopaikka ja itselle kyyti sairaalaan.
Kyyti ja muskarilaiset saapuivat, nousin jumppapallolta ja vedet valahti. Matka sairaalaan ihan siedettävä ja bongailtiin esikoisen kanssa busseja. Heipat ja sisään, kävellessä supistusten kipu kasvoi ja kun kätilö otti vastaan oli jo aika napakkaa menoa. Vaatteiden vaihto oli tuskasta ja kätilö sai tipan käteen ja lähti hakemaan puudutustarpeita epiduraalia varten, noh sillon huusin jo miehelle et nyt tää tulee ja kun kätilö palasi pää pilkottikin jo. Sitten vaan ponnistukset ja vauva ulos.
Hurja kokemus ja kaikki miten valmistautui ja toivoi synnytyksen menevän, toteutuikin aivan päinvastoin.
Ihana vauva ja ollaan koko perhe aivan rakastuneita
loppu hyvin kaikki hyvin
Täällä pääsee ultraan vasta oliko se 41+6 vai 41+5.
