Syyskuun Pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Omaa valitusta: Isoja piruja molemmilla olkapäillä[:@] Sorruin äsken ja kävin röökillä, kun kaikki arkiset asiat tuntuu liian isoilta ja raskailta hoitaa. Siitäkin ihan kamala olo näin jälkikäteen, nytkö sitten vahingoitin pikkuista? Tänään en jaksa olla onnellinen tästä raskaudesta. Tänään tuntuu, ettei tästä selviä. Raha-asiat vaivaa ihan liian kanssa. Itsellä on siitä kummallinen tilanne, että tulot kasvaa huomattavasti, kun äitiyspäiväraha alkaa. Siihen liian pitkä aika, eikä jaksa enää laskea joka ikistä pennosta, että olisi ruokaan ja laskuihin rahaa. Kaikenlisäksi vaivaa se, että mistä saa revittyä rahat kaikkeen tarpeelliseen, mitä pienokaista varten pitäisi hankkia. Vatsassa ei oo tapahtunut mitään moneen päivään, pelottaa taas, että onko siellä enää ketään pyörimässä. Seuraavaan neuvolaan on liian pitkä aika. Ja tänään on ollut uudenlaista kipua kohdun seutuvilla, mitäköhän sekin on? Jotenkin on ihan loppu tähän arkeen ja sen pyörittämiseen ja kaikkiin pelkoihin mitä raskaus on tuonut tullessaan. Miehestä ei oo mitään apua eikä tukea tällä hetkellä, terapiajakso masennuksen hoidossa loppui, joten ei oo sitäkään kautta tukea. Jotenkin oon niin yksin ja mies on niin sulkeutunut taas, kun sillä on tällä viikolla kontrollit sen sairauden seurauksena. Tottakai se niitä jännittää ja niin jännitän minäkin ja siksi kait tällainen äkäpussi ja I Hate Mondays-olo. Olisipa tää viikko jo ohitse, niin ehkä toi mieskin taas piristyisi. Ja väsyttää ihan kamalasti. Mur ja Ärh. Helpotti jo pikkuisen kun sai tänne kirjoittaa. Kiitos ja Anteeksi.
 
hanimamille nyt tosi iso voimahali!!

Suosittelisin neuvolaan soittamista. Mulla ainakin jos jokin pienikin asia vaivaa niin voin soittaa sinne ja saada neuvoa ja se on niiden työtä, meidän odottavien äitien auttaminen ja tukeminen. Raha asiat ressaa kyllä itseäkin mutta pako vaan relata ku kroppa ei tykkää ahdistuksesta. Vauvalle ei vielä tarvitse hankkia mitään, itse ainakin meinasin vasta kesätyörahoista ostaa tarvikkeita kun ei tästä opintotuesta jää mitään käteen.. mulla kanssa nousee tulot aika kivasti kun jään äippälomalle. Voisitko kysyä äidiltäsi tai joltain muulta sukulaiselta apua. Rohkeasti vaan kysymään apua kaikkialta, koska muuten asiat ei parane. Voimia voimia! Inhottavaa kun ei osaa auttaa ahdingossa olevia ihmisiä, mutta toivon suuresti että jostain apu löytyisi!!

Mulla loppu talviloma ja poden vähän vielä mahatautia. En kellekkään toivo samaa, ihan hirvee olo. Joka päästä tulee jotain eritettä eikä mitään sovi juoda tai muuten saa taas juosta vessaan. Kivaa, mutta nyt onneks jo paranamaan päin en vaan uskalla syödä paljoo. Taitaa paino laskea vähän joten voin loppuviikosta syödä paljon pitsaa ja karkkia!!

Tuosta neuvolakäyntien "väleistä", mustakin kuukausi on liian pitkä aika. Viimeks ku olin ultrassa ni sen jälkeen olin peräti neljä päivää hyvillä mielillä ja sen jälkeen pelko perseessä... Ei kyllä mukavaa odotusta ku ei toi mahakaan kasva, mur!!! Mutta onneks mun mies sanoo että on se vielä siellä ku kysyn että onkohan vauva vielä tuolla masussa!!

KAuheesti olette ehtineet puolessatoista viikossa rupattelemaan täällä joten kun luin kaikki ni unohdin puolet... Vauvan sukupuolta ei taideta ottaa selvää, vaikka oma isäni sen kovasti haluis tietää, hassua. Meillä kaikki tärkeät ihmiset tietää jo raskaudesta paitsi kaukana asuvat kaverit on uutispimennossa kun vasta viimeviikolla anoppi sai kuulla ilouutisen. Oli kyllä ihanaa ku siltäki itku ihan tuli, on odottanut mummoks tuloa jo pitkään..

Nyt on kyllä pakko mennä tekemään ruokaa tai pyörryn tähän sohvalle...

Voimia kaikille!!
 
Varovaisesti huikkaan, että olen seuraillut teidän juttujanne jo hetken aikaa mutta en ole taustailusta uskaltautunut vielä mukaan. Täällä odotellaan jännityksellä ensimmäistä, ollaan 13+0 ja tiedetty vasta muutama viikko. Jännityksen ja onnen sekaisin tuntein mennään. Maha näkyy jo ja maailma on mullistunut ihan täysin. LA olisi 20.9. ja pää on ihan pyörällä kaikesta.
 
No niin.. Jos sitä yrittäisi nousta toisella jalalla tähän viikkoon[:D]

Tervetuloa kaikki uudet! Pulisijoiden määrä kasvaa päivä päivältä[:)]
Ihana kuulla, että taas niin monella on mennyt hyvin ultrassa[:)]!
Ja monella on jo 16. viikko alkanut[:)] Itsellä kyseinen merkkipäivä huomenna.
Ja Onnea kaikille muille tasapuolisesti tämän viikon rajapyykin saavuttamisesta!

PojanÄiti: Kuinka kätevää olisi, jos se linea olisi todellakin sininen tai punainen sukupuolesta riippuen[:D]

Sammallammas: Täälläkin on ollut tähän asti A-kupin rimpulat. Nyt sitten muutama viikko takaperin kävin ostamassa uusia liivejä, kun ei ne vanhat enää sopineet olleenkaan, vaan niistä tursuttiin yli. No koko oli sitten C-kuppi. Saapi nähdä kasvaako vielä ennen synnytystä. Mamma76 taisi mainita, että maidon noustessa vielä turpoaisi lisää. Siinä vaiheessa taitaa tulla tänne ainakin paniikki[:D]

Nopponen: Käyttekö kromosomitutkimuksissa? Hyvä, että fibromyalgian oireet on helittäneet. Toivottavasti oireet ovat poissa myös raskauden jälkeen. Oman käsitykseni mukaan suuri osa perinnöllisistä sairauksista ja muista joko periytyy tai on periytymättä ja siihen on olemassa lukuisia vaihtoehtoja, kun kuitenkin tulokas saa molemmilta vanhemmilta niitä geenejä. Toivotaan  parasta!

Mamma76: Kiitos neuvosta juoda vettä joka kerta, kun hanan ohittaa. Jospa tää pohjaton jano sillä vähän helpottaisi[8D].

Pilpa: Meillä on samana päivänä laskettu aika ja näyttäisi nuo ultrat ja neuvolatkin osuvan melko samoihin[:)] Täälläkin aina välillä menkkamaisia kipuja. Tuntuisi olevan tuolla oikean munasarjan kohdilla. Viime viikkoina pahin kipu on ollut häpykummussa, tuntuu, että siitä ylös päin tuntuisi sellaista vetoa. Oon ajatellut, että ne on ihan normaaleja kasvukipuja. Alaselkä on vihoitellut, jos oon liian pitkiä aikoja jalkojen päällä, mutta se taitaa johtua vanhasta selkävammasta pääasiassa. Täytynee hommata sellainen Mamma76kin mainitsema tukivyö, ettei pääse pahaksi.

Aamupäivän ahdistus helpottanut. Kävin hakemassa suklaata ja muutenkin ulkona täältä neljän seinän sisältä, niin nyt tuntuu taas, että olisi eri ihminen. Kiitos Jänö tuesta. Eiköhän ne raha-asiat ja muut selviä ajallaan. Onhan ne tähän astikin selvinneet. Ja tiedän, että ei vielä noilla hankinnoilla ole kiire, mutta oon toisinaan niin kauhea hätähousu asioissa ja teen kaiken mielelläni erittäin ajoissa valmiiksi. Tosiaan edelleen ahdistaa, kun tuolla sairaalassa on joutunut käymään nyt tämän vuoden aikana 3-7 kertaan viikossa. Alkaa vähitellen oksettamaan jo pelkän rakennuksen näkeminen. Onneksi tämän viikon jälkeen käyntikertojen pitäisi tippua.

Ja Jänö vielä: toivottavasti vatsatautisi helpottaa! Syö ihmeessä karkkia ja pitsaa, sitten kun olo sallii.

Jos sitä söis jotakin pientä..taas[:D]

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
Huh! Olipas HaniMami sulla huono aamu, kuten on monesti mullakin. Eikä taideta ainoita olla,kun kummasti nämä kaikki asiat turpoaa ainakin kymmenkertaiseksi raskausaikana. Onneksi meillä on tämä syyskuisten vertaistukiryhmä, hulluksihan sitä muuten tulisi[:D]
Toivon sulle ja miehellesi paljon voimia! "Paistaa se Arska Risukasaankin" ja "Asioilla on tapana järjestyä" [:)]

Nopponen ja Kottarainen tervetuloa syyskuun odottajiin!

Mitä mieltä olette josko aloitetaan uusi pulinatopic ensi kuun alusta (huhtikuu)? Olisi helpompi selailla. Olisko nimi ehdotuksia? Keväiset Höpinät?[;)]
 
Ajattelin samaa kun mamma76 eli jos huhtikuussa olis huhtikuun tarinat ja vaiks joka kuukaus vaihtuis se otsikko? mua se ainakin henk koht helpottais :) (vois sit helpommin lukea vanhoja ajatuksia.....) Mut voihan sitä silti kommentoida edellisten kuukausien pulinoita...
 
Vois tosiaan ihan joka kuulla vaihtaa, kyllähän me täällä aletaan nyt enemmän pulisemaan, kun koko ajan tapahtuu jotain uutta.Eikös?

Ehdotuksia otetaan vastaan

esim.
-Höpötellään Huhtikuussa
-Tarinoidaan Toukokuussa
- (kesäkuu)
- (heinäkuu)
- (elokuu)
- (syyskuu)
 
Ja minä kun kerkesin jo hetken toivoa että tämä olis hyvä päivä...

VITUTTAASUUTUTTAAÄRSYTTÄÄ! [:@] Isännän kanssa menee ihan päin per... On jo muutaman viikon ollut epävarma meidän suhteen. Ei tiedä haluaako olla minun vai exänsä kanssa. Mä oon niin väsynyt tähän tilanteeseen. Mulla on muutama vuosi sitten todettu keskivaikea masennus. Kesällä jätin lääkkeet pois kun tuntu että elämä alkaa olla raiteillaan. Mutta nyt tämä.. tuntuu taas siltä että en jaksa mitään. Joinakin päivinä on ihanaa kun tulee vauva, mutta tämmösinä päivinä toivon että tätä lasta ei todellakaan olisi olemassa. :'< ja se tuntuu pahalta. Syytönhän tämä vauva on. Tiedän, pitäis soittaa neuvolaa ja kertoa, mutta mä olen niin huono puhumaan asioista.

En tiedä mitä tekisin. :<
 
Heissan kaikille!

Tervetuloa uusille!

Mulla on aivot narikassa tänään [:D] Töissä melkee eka kommentti minkä pukkarissa sain, oli et "ootpa sä kalpea, onko sulla anemia?" Piti sit kattoo sitä naista hoo moilasena et anteeks kuinka? Okei, väsyttää nii julmetusti vaikka oon koko viikonlopun nukkunu 9-10h yöunia.. mut ostin varmuuden vuoksi pinaattilettuja.

HaniMami, en usko että tosta yhdestä tupakasta "mitään" haittaa on vauvalle [:)] Eri asia jos oisit putkeen yhden kartsan vetässy [:D] raha-asiat tuppaa järjestymään aina jotenki, ja ainaki mulla on käyny niin et jos tulee 3 huonoa uutista ni perään tulee 3 hyvää. Kyllä se siitä alkaa pikkuhiljaa järjestymään toi tilanne.

Vois olla ihan hyvä idea toi kuukausi-keskustelu [:D]
Mamma_76 vaikka jotain just tohon tyyliin ku laitoit noita esimerkki nimiä... mä yritän kehitellä jotain fiksua, ni annan sitte omat ehdotukseni [:D]
 
Hanimami: *iso halaus ja voimia näin virtuaalisesti* Olemme täällä kuuntelemassa ja auttamassa kuinka vain suinkin voimme. En usko, että tuosta yhdestä on muuta suurempaa kuin syyllisyys. Lipsuminen on inhimillistä - älä liikaa itseäsi soimi. Tee keväinen lenkki tai jotain mikä saisi mielesi iloisempiin aiheisiin. Päivä kerrallaan kohden viikon loppua. Murheet kasvavat suremalla - pienevät jakamalla. Anna auringon hellitellä itseäsi. Asioilla on tapana järjestyä!

Tervetuloa Jännä, Piipa, Nopponen ja kottarainen ihana saada Teidät joukkoomme pulisemaan!

Minzkuli: Kurkkaa Osmo Color -petsejä ja vahoja. Mielestäni niistä löytyi "myrkyttömiä" ja ovat erittäin helppoja käyttää. =0) Ja tuo juominen - "kirkasta", siis vettä, menee litratolkulla. Vaihdoin veteen kun aloin hieman pelkäämään sokereita. Kyllä muuten huomaa, jos on käynyt ratsastamassa hikitreenit tai muuten on jäänyt juominen vähemmälle. Kai sitä kohta voisi kantaa suosiolla kannua mukanaa - tai 10 litran sankoa. =0)

PojanÄidille *iso hali*. Aina on niitä sukulaisia, jotka suoltavat sammakoita suustaan eivätkä osaa iloita toisten puolesta. Se on heidän häpeä. Näytä anopille ettei hänen mielipiteillä, tai niiden puutteella, ole vaikutusta Teidän perheen hyvinvointiin. Vaikuttaisi, että näin käyttäytyvillä anopeilla ja muilla sukulaisilla on jotain omia luurankoja käsittelemättä - mikä sitten ilmenee välinpitämättömyytenä - antakaa mennä toisesta korvasta pihalle.

Itse jännitän ensi viikkoa kun laitamme Aprilli-/Pääsiäis-/vauvauutis-korttimme menemään. Muut ovat todennäköisesti ok, mutta vanhin siskoni osaa, kai tahtomattaan, sanoa asioita todella kipeästi. Yritän olla pelkäämättä ennakkoon. =0S

ChildishFear: *Voimahali* Hurjassa vaiheessa tuo tilanne. Saisi tehdä miehen työn ja päättää mikä on se suunta mihin etenee eikä pitää kaikkia limbossa. Uskaltaudu puhumaan neuvolassa - ennen kaikkea tuosta masennuksesta. Onko masennusoireistosi voimistunut / tunnetko relapsin mahdollisuutta? Tässä vaiheessa voi turvallisin mielin käyttää tiettyjä valmisteita, joten jos koet, että se voisi olla Sinun tukenasi, niin keskustele siitä hoitavan lääkärin kanssa. (Itselläni on vielä toipuminen kesken keskivaikeasta masennuksesta ja olen vielä lääkityksellä, sillä kai raskauden moodswingit ei ole iskenyt). Onko Sinulla ketään tuttavaa, jonka kanssa voisit myös keskutella asiasta, tuulettaa ajatuksia? Jaksamista!

Mamma_76: Uusi topic kuun alusta olisi ihan positiivinen. On tänne jo sen verran juttua kertynyt. :0)

Mites mammat, millaisia kokemuksia Teillä on erimerkkisistä tukivöistä? Vielä pärjää mutta liikkumiseen olisi mukava saada jossain vaiheessa lisää tukea. Vaihtoehtoja markkinoilla on - mutta mikä niistä olisi hyvä?
 
Iltaa!

Täälläkin isännän kanssa pusketaan päätä. Tosin ihan perus parisuhdeasioista niikun lomat, joka keväinen riidan aihe. Mutta tuntuu omat nahinat niin lapsellisilta kun kuuntelee että muilla on oikeesti oikeita ongelmia suhteissaan ja elämässään.

tsemppejä Childishfearille ja HaniMamille Niin elämään kuin ihmissuhteisiin :)

Maya_L :lle kiitokset halauksista![:)]. yritä kovasti jättää anopin omaan arvoonsa. Onnea siskon kanssa:)!

Mamma_76 kesäkuussa kuiskitaan...heinäkuun hämmästelyt... Syyskuussa panikoidaan...[:D][:D].

Nappaan vielä iltapalaa ja tyhmennän itseäni laatikkoa tuijottaen. Huomenna varmasti menen kouluun...

Öitä äiteet!!!
 
Minulla oli eilen ja tänään pelottava ja pitkä supistelusarja [:'(] Ei ollut jännityksellä rajoja.

Nyt tuntuu onneksi rauhoittuneen. Pidemmän vuodatuksen kirjoitin neuvolat ja ultrat- keskusteluun, koska antipatiani neuvolani hoitajaa kohtaa lisääntyivät jälleen.
 
HaniMami Kävin normiseulonnassa ja kaiken pitäisi siltä osalta olla kunnossa. Toisin kuin wikipedia väittää, niin käsittäääkseni on kyse pikemminkin vallitsevasti periytyvästä geenivirheestä. Tässä se ongelma onkin, meikäläisen oireet suht selviä, mutta kun kenelläkään lähisuvusta ei ole todettu tätä.

Vaikka lapsella olisikin tämä, niin se ei pelota. Tämän kanssa pystyy elämään ongelmitta. Mutta se pelottaa, että jos minulla on tämä, niin kuinka paikat kestää raskauden loppua kohti?
 
Moikka kaikille- uusille ja vanhoille!

CF:Tsempit sulle- kuulostaa inhottavalta tilanteesi.
Ehkä kuitenkin puhut neuvolassa mahdollisimman pian, ettei masennus uusi pahana.
Tai oman lääkärisi kanssa. Mutta pääasia olisi, että saat nyt heti apua ja tukea itsellesi.
Vauvakin voi hyvin, kun äiti voi hyvin. Mieti vasta sitten parisuhdetta, kun olet saanut itsesi tasapainoon?
Lupaathan hoitaa itseäsi nyt?

Mamman: Ehdotustasi kannatetaan!

HaniMami: Älä turhaan itseäsi soimaa- nautitaan nyt vaan raskausajasta, hyvästä olosta tai ihan vaikka vain auringon paisteesta![:)]

On: Kaikki suht hyvin, nyt kun meillä on otettu uudet nukkumisjärjestelyt käyttöön- mä olen todella herkkäuniseksi tullut, joten kun haluan nukkua ilman MITÄÄN häiriötä, menee mieheni alakerran takkahuoneeseen nukkumaan. (elikkä siis joka ilta iltahalien tai hyvässä lykyssä iltapa...[;)]:jen jälkeen..)
Ja on taivaallista valloittaa koko sänky itselleen ja nukkua hyvin!
Sain opinnotkin suunniteltua opintojenohjaajani kanssa- voi, että sekin rauhoitti. Miehellä jo iski paniikki, että miten pärjää ensi kevääna parina päivänä neljäkuisen kanssa muutaman tunnin kerrallaan[:D][:D]
Vastasin, että samalla lailla kuin kaikki muutkin- pakon edessä ne keinot kyllä löytyvät.[;)]
Huomenna olisi neuvola[:)] Sydänääniä odotelessa...

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!
 
apuva, minäkin täällä, siis uusi ilmoittautuja. vasta eilen uskaltauduin (taikauskoisuuttani tai jotain) lueskelemaan syyskuun mammojen keskusteluja ja jopa nyt jättämään tänne jotain mustaa valkoisella. [:)]
 
täällä siis viikkoja takana 13+6, ikää 36 ja esikoisen syntymästä tulee kesällä kuluneeksi 11 vuotta, joten eiköhän tässä itseänsä voi melkein ensisynnyttäjäksi sanoa... [;)] niin ja uusioperhettä meille pukkaa, miehelle olisi tulossa nyt vasta ensimmäinen, on saanut harjoitella 11- vuotiaalla tyttärellä ensin... [:D] miehen kanssa ehdittiin olemaan yhdessä puolisen vuotta kun tämä jymy-yllätysraskaus meille selvisi.
 
ensimmäisten viikkojen keskustelut kahlasin viime yönä, kun en saanut unta ja nyt harppasin tänne peräpuolelle, joten akuutteihin aiheisiin yritän osallistua suht aktiivisesti kunhan töiltä ja perheeltä vain aikaa liikenee.
 
ekat neuvolat ja ultrat on takana. hirmuinen väsymys on painanut alusta pitäen ja olen potenut kaikki mahdolliset raskausoireet ja nyt tuntuu tulleen niiden lisäksi jo ekat selkävaivatkin.. onneksi etominen alkaa vähän hellittää. onkos jollakulla muulla noita selkäoireita ilmaantunut jos näiden viikkojen aikoihin?
 
iihania keväisiä mammapäiviä kaikille! [:)]
 
helou hemasevat!

niin paljon ehtii aina tekstiä tulemaan etten enää muista mitä kaikkea pitäs sanoa ko oma vuoro kirjottaa ^^

alkuun : tervetuloa kaikille uusille!!!

kivuista: käyn tiistaisin tanssimassa. en muista mainitsinko jo viime vkolla ko tanssiessa alkoi selkä ja vatsa kivistään ja vihlomaan ja itki sitten loppuillan tuskissani ko kuvittelin et nyt se on sit ohi. kaksi pvää meni tilanteen yli pääsemiseen - nyt kaikki ok - paithi et illalla pitäisi taas lähteä kuskaamaan kavereita tanssimaan ja kokeilemaan saako itse liikuttua. luulin et lattarit ois kiva vaihtoehto sählylle, mut ei ollutkan vauvan mieleen viime vkolla ainakan...

päänsärky: jatkuu ja jatkuu... vettä juon niin et pelottaa vesimyrkytys ^^ panadoliin pakko turvautua ko kuulin et hartia seudullakin on pisteitä mitä ei kannattaisi hieroa ko voi alkaa supistelemaan! aivan järkyttynyt ko mies on joka ilta joutunut niskajumituksen takia hieromaan, ihmekkös ko vatsa jatkanut vihlontaa (vaikka väitän et kroppa tekee vaan vauvalle tilaa ja ihan normaalia)

sukupuolen selvittämisestä : itse meinasin et haluan kuulla. jos sitä ees saa selville ja jotkut vauvat päättääkin esitellä itse kuka sieltä on tulossa. siis kuullut paljon näitä ko vanhemmat ei ois halunnut tietää ja siellähän vilahtaa selkiästi sukupuoli.

kommentit : inottavia ihmiset osaavatkin päästää suustansa. ollaan monille kerrottu. suurin osa tietenkin onnellisia (meistä l. minusta on varmasti näkynyt et toivottu ollaan ja kauan), mut sit näitä ko kaveri tokas inho äänessään et "vähän sitä palkäsinkin" ja jatko "oliks suunniteltu" vaikka kertonut melki vuos sitten et tahottais... tai mun mummon (joka ei ihan suustansa pätevin) melki alko ilosta itkee, käänty miestä päin ja kysy "ooks sie sen isä?" itkeäkkö vai nauraa naiset? kertokaa mulle...

raha : meillä myös kurkkua kuristaa ko koetetaan pärjätä ees arjesta. toivottavasti kaikki meistä voidaan huokasta nämä huolet pois. kaikki varmasti järjestyy. viime vko meni stressatessa, mut enää en jaksa. kyllä tää tästä jotenkin kääntyy niin ko pitäis. taloremppaan saadaan rahat kesäksi jostain - siihen vaan pitää luottaa. ja mieltä helpotti (vaikka nykyisin vaatimustasot kasvaneet) ko anoppi sano et omatkin lapset syntyneet yhtäläisiin olotiloihin. sitä vaan laitetaan huone kerrallaan vauvakuntoon ennen ko pakkaset alkaa paukkumaan.

masennus : onpa meitä monta - vaikka tuntuu et on niin yleistä. itellä ollut jo yli viisi vuotta joka syksy syvenevä, joskus jopa vaikeaksi määritelty masennus. nyt taitaa olla eka syksy takana ko elämä oli siedettävää, jopa mukavaa. mut puhua kannattaa - niin täällä ko neuvolassa tai lääkärilläkin. varsinkin näissä hormooni hyrinöissä ja mylläköissä ko kaikki tuntuu vielkii hurjemmille ja suuremmille.

miehen käytös : childishfearin mies sais kyl osottaa selkärankansa. päättää mitä tekee. vaikka voisi kuvitella et tuossa sama ko tän koiran kanssa et uusi elämä jännittää liiaksi. ja et pitää käsitellä asia itsensä kanssa ennen ko voi saada asioitaan selväksi itselleenkään. vaikka oma vauva on TOIVOTTU ja kaivattu ja olen onnesta soikeana niin silti välillä meinaa kateus iskeä ko miehillä mahollista sulatella asiaa pitämällä vielä hetken toista jalkaa menneessä "vastuuttomassa" elämässä. jos sen noin voi sanoa? katsella tilannetta kauempaa. harkita mihin on ryhtymässä (vaikkei saisi yleistää niin tuntuu et monien kavereittenkin miehet ovat tajunneet elämänsä suurimman muutoksen vasta ko plussa on totta vaikka aikaa olisikin ollut ennen ko aletaan yrittämään ja yrittämisen aikana) oma mies meinasi saada minulta kenkää tuossa muutama vko sitten ko meni hermo katsella toisen sohlaamista asian kanssa josta oltiin jo puhuttu aikoja sitten ja ilmoittanut olin et seuraavalla kerralla mie kävelen ovesta pihalle. onneksi saatiin puhuttua ja annoin kaiken pahan mielen ja loukkauksen tunteen kuulua. molemmat oltiin vaan niin hakuteillä toisistamme.

kesätyöt : miten meinasitte kertoa kesätöihin et ootte tulossa vauvavatsan kanssa töihin? tai jos joudutte jäämään kesken kesän mammalomalle? millon kerrotte? hakiessa laittavat kyl varmasti vinoon pinoon hylättyjä jos tietävät mun järjen mukaan vaikkeivat kai saiskaan tehä niin. ko mulkin äitiysloma alkais sit elokuun puolestavälistä. jos jaksan olla sinne asti (mitä pelkään tosi paljon - vaiks sellasta tarttis kannattas kai viel hermoilla)

vauvamasut : aivan ihania teillä nuo masukuvat <3 itellä vatsaa sen verran ennestään, et ei kukaan o huomannut eroa... onnittelivat kyl kauan ennen ko tärppäsi ko läskit makosasti pömpöttää vauvavatsan kohilla...

ihania pvän jatkoja kaikille!!!
 
Huomenta!!

Tuli tosta virnan "helou hemaisevat" mieleen, että sitähän voisi käyttä huhtikuun otsikkona [;)] "huhtikuun hemaisevat" [:D] Eri asia sitten, tunnetaanko olevamme sellaisia [:D]

Näin sitten minäkin "ekan" vauvauneni.. oli kyl outo. Oltii vauvan kanssa jossai leikkipuistossa tai vastaavassa ja mun ois pitäny alkaa imettää sitä vauvaa, mutta mun nännit oli kuivunu kasaan eikä se vauva saanu imettyä niistä ollenkaan maitoa. Sit mulla oli rinnat ihan täys maitoa, mut ei mitää keinoa saada sitä pois niistä. Ja sit se vauva vielä katto mua tosi vihasesti sillee "kiitti vaa mutsi".. ja siis tietääkseni en panikoi mitää imettämistä, koska tiiän että korvikkeet on kyllä ihan käypää tavaraa, eikä niistä mitää haittaa sille vauvalle ole.

Mulla on muuten virna sama juttu ku sullaki, vauvamahaa ei erota tän mun rasvakerroksen alta [:D] töissä on hauska ku ne yrittää kattella mun mahaa ja mitää ei näy [:D] Tosin mun äitiki kerkes olee 6kk raskaana ennen ku sillä mitää näky, et jos oon vaikka sen sentää siltä periny[;)]
 
Nopponen: Minua alkoi kiinnostaa tämä EDS-asia. Minulla on kaksi lääkäriä aiemmin epäillyt EDS:aa, mutta ei sitä ole lähetty tutkimaan. Erittäin yliliikkuvat nivelet on ja lidokaiinipuudute ei toimi ihoon eli kivusta irvistellen olen luomileikkaukset kärsinyt läpi. Samaten leikkauksissa lääkärit ovat valittaneet, että ihoni on ihan outo, jotenkin luistaa terän alta pois kuin terä olisi tylsä, vaikkei ollutkaan, koska se vaihdettiin kerran uuteen ja sama homma silti. Lisäksi kudokset oudot. Joku jumppari kerran venytteli lonkkaani vähän kovakouraisesti eri suuntiin ja vatsakalvoni repesi, onneksi vain vähän, mutta kuume ja kova kipu siitä tuli. Sekin on outoa käytöstä sidekudokselta. Lisäksi keloiditaipumus on ihossa ja sydänläppä yliliikkuva eli ns. mitraaliprolapsi (joka sinänsä on haitaton, mutta usein liittyy EDS:ään, kuten toinen noista lääkäreistä sanoikin). 

Toinen näistä lääkäreistä sanoi myös, että EDS:aa on vaikea tutkia, koska se on monigeenisairaus, johon ei ole yksiselitteisiä testejä ja asia vain jäi siihen. Miten sinua tutkitaan EDS:n osalta ja mihin diagnoosi perustuu? Jos minulla se on, niin haluaisin mielelläni diagnoosin. On rasittavaa kertoa lääkäreille, että puudute ei tule toimimaan, että laita heti tuplamäärä ja anna vaikuttaa kauemmin, kun ne eivät sitä usko ja sitten yllättyvät, että oho. Diagnoosin kanssa saisi eri kohtelua. Lisäksi tämä saattaa vaikuttaa synnytystapa-arvioon tai ainakin vaatii erityisseurantaa (ja ainakin otettaisiin taas kerran vakavasti synnytyssalissa, jos tiedettäisiin että kudokset eivät ole ihan normaalit)

Tämä on varmaan taas sarjassamme niitä juttuja, jotka mun täytyis tutkittaa yksityisellä, kun olen aika varma ettei meidän neuvolassa pääse lääkärille edes tämän takia. En pääse edes neurologille, vaikka mulla oikeasti on ääreishermoston sairaus, vaan sitä kontrolloi neuvolalääkäri rakenneultran jälkeen, vaikkei ollut koko syndroomasta koskaan kuullutkaan ja jouduin itse kertomaan mikä se on ja hän luki lääkäreiden tietokannasta muutaman rivin siitä. Tää ääreishermojuttu on sellainen, että hermot ovat alttiimpia puristuksille ja venytyksille kuin normaalin ihmisen eli halvaantumisia ja puutumisia tulee helposti. Esim. loppuraskaudessa ja synnytyksessä on halvausriski ja raskaus yleensä pahentaa koko sairautta. Yleensä nämä halvaukset kuitenkin paranevat jossain vaiheessa, mutta toivon tietysti, ettei tarvitse alkukuukausia tai -vuotta vauvan kanssa viettää esim. läpsyjalan kanssa.
 
Elokuulle Ainakin vielä ehdotuksia!!!! Toki jos parempia vaihtoehtoja tulee niin...muussa tapauksessa mennään näillä ja heitän lonkalta jotain tuohon Elokuulle [;)]
Laitan sitten kaikki samaan aikaan.[;)]


Nyt näyttäisi tältä:
- Huhtikuun Hemaisevat
- Toukokuun Tarinat
- Kesäkuussa Kuiskitaan
- Heinäkuun Hämmästelyt
- ??
- Syyskuussa Panikoidaan
 
Pippula Harva lääkäri on edes kuullut EDS:tä, saati tietää mistä on kyse. Varsinaista diagnoosia minulla ei ole, muuta kuin toteamus, että minulla on joko EDS tai hypermobiliteettisyndrooma. Tutkimuksista on jo aikaa kahdeksan vuotta, joten en ihan tarkasti muista kaikkea.

Tarina alkaa loppu vuodesta 2001. Menin käsien nivelkipujen takia päivystykseen. Päivystävä lääkäri epäili EDS:ää ja kirjoitti lähetteen reumalääkärille SEKSiin. Reumalääkäri totesi fibromyalgian kipupisteiden avulla. Taisi tutkia muutenkin nivelet ym. Samassa yhteydessä selvitettiin lähisuvun sairaudet, etenkin reumataudit (joita löytyy useammalta). Sain lähetteen sydämen ultraan ja Tampereelle perinnöllisyyslääkärin puheille.

Sydämestä löytyi vuotava läppä, joka on tyypillistä EDS:lle. Sen verran pienestä vuodosta on kuitenkin kyse, että se ei aiheuta toimenpiteitä. Lisäksi minulta on katkaistu ylimääräinen hermorata sydämestä lapsena.

Oireista: Yliliikkuvat nivelet, mustelmaherkkyys, nenäverenvuodot (kumpikin sierain poltettu umpeen useasti). Haavat paranevat hitaammin ja arpeutuvat helposti. Myös keloidi taipumus on. Lisäksi ihosta löytyy sieltä täältä raskausarpien tyyppisiä arpia (strioja?). Ja oikea olkapää luksatoituu. Iho e i ole erityisen venyvää sorttia, venyy kuitenkin normaalia enemmän.

Tampereella erikoislääkäri oli taipuvaisempi olemaan hyperobiliteettnsyndrooman kannalla lähinnä siksi, että lähisuvussa ei ole todettu EDS:ää. Sanoi myös suoraan, että ei voi tehdä tarkkaa diagnoosia.

Fibron takia eräs YTHS:N lääkäri kohteli kuin luulotautista kun ei röntgen kuvista löytynyt mitään. Käski vain syödä särkelääkkeitä, vaikka olin todennut, että tavalliset särkylääkkeet ei auta. Menin sitten oman kotikuntani terveyskeskukseen, josta sain toimivat lääkkeet. Niitä söin tarpeen vaatiessa viime kesään saakka. Lapsen hankkimispäätöksen seurauksena jätin lääkkeet ottamatta sen jälkeen.

Lääkäri kirjoitti ensimmäisen lääkäri käynnin yhteydessä lähetteen äitiyspolille. Olin ensin ilmaissut huoleni asiasta ensin terveydenhoitajalle ja sitten lääkärille. Kumpikaan ei ollut kuullutkaan EDS:stä, vaan sain selittää mistä on kyse. Noin muuten , en ole kummankaan em. mainitun asian vuoksi käynyt lääkärillä sen jälkeen kun sain toimivat särkylääkkeet.

Raskauden suhteen olen yrittänyt ottaa asiat varovaisesti. Mitään raskasta en nostele. Osin siksi, että nostamisen jälkeen sattuu vatsaan melko voimakkaasti, osin siksi, että mies ei anna nostella mitään raskasta. Positiivisen tuloksen jälkeen miehen ensimmäinen kommentti virmuilun jälkeen oli, että et sitten nostele mitään raskasta. Noin muutenkin vatsani on usein kipeä ja erittäin herkkä. Heti alusta asti olen joutunut nousemaan seisomaan hyvin varovaisesti.

Oho, tuli muuten aika pitkä sepustus.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top