Syyskuun Pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pippula: Mullekkin lääkäri määräs tossa reilu viikko sitten sitä Primperania ja kyllä on hyvin toiminut. Pystyy jo aika huoletta syömään kunnolla ilman sitä pahaa oloa ja bussilla matkustuskaan ei tunnu enää niin pahalta.[:)]
Minä kans kärsin kovista migreeneistä ja nyt just viikko sitten kärsin 3 päivän mega-migreenin...[:'(] Oksentelin sen verran rajusti, että rupesin sit vertaki vuotaan ja tietysti säikähin että onko tyypillä kaikki ok, mutta siellä se hyvin porskuttaa eteenpäin. [:D]

Tällä erää eipä sitten muuta.. Tuun vaikka huomenna kertoileen neuvola-kuulumiset.[:)]

Mukavaa kevään alkua kaikille!![:)]
 
Amanda85: Mullakin sattui mahaa kovasti rajujen oksentelukohtausten aikana, ilmeisesti supisti. Jonkun viikon oli oksennuksissa veriviiruja ja nielu ja ruokatorvi tosi kipeät, mutta onneksi on toistaiseksi oksut loppuneet ennenkuin menee ruokatorvi ihan rikki. Luulen, että mulla jäi jotenkin päälle se oksentelu, kun kuitenkin jo 15. viikolla ollaan, mutta toivottavasti tää lääkekuuri katkaisee lopullisesti oksukierteen.

Hyvää vointia sullekin ja tietysti myös kaikille muille odottajille! [:)]
 
Aamuyötä kaikille!

Mulla on unet hävinnyt- n. neljä tuntia on nyt riittänyt kolmena yönä tällä viikolla (tänään nukuttu kl 20.45-01.20 välisenä aikana)...
Ollaan sitten iltapäivästä taas nukkuuneen rukouksena[:D]

Taidan kokella avuksi tenttikirjaa..

Muistaakseni nää lyhyet yöunet tuli "oikeesti" vasta loppu viikoilla...no, ei tule ikä yksin.

VINKKI: Älkää lukeko aamuyöllä herätessänne (tai muutenkaan) juttua myöhäisestä kohtukuolemasta.
Tuli liian paha mieli[:(][:(]

Taidanpa jatkaa lukemista ja toivottavasti nyt edes tunnin sais nukuttua ennen aamupuuron keittoa...

Ja hyvää perjantai huomenta kaikille!
 
Hyvää huomenta!

L84: Tervetuloa mukaan minunkin puolestani!

Kaika: Teillä meni ihanasti vauva-uutisen kertominen. Mukava olisi kuulla mitä he miettivät sydänäänet kuullessaan.

KittiKatille onnea "maagisen" rajan ylityksestä ja sydänäänistä!

Purri: Onneksi pahoinvointisi on taittumaan päin. Itse odottelen sitä vielä, tosin nyt tuntuu siltä, että nämä johtuisivat kuitenkin tuosta päänsärystä. Täytyy toivoa, ettei se onnettomuus olisi laukassut migreeni-oireistoa. Onneksi tuo Primperan on tuntunut auttavan monille. Päivä kerrallaan kaikki mammat eteenpäin - kyllä pahoinvoinnit jossain vaiheessa helpottaa. =0)

Piia84: Aikamoinen ajanvaraus siul', mutta katsovat että teillä molemmilla on kaikki kunnossa. Itse huomasin, että nuo varatut ajat on arvioitu aika yläkanttiin, joten josko sinäkin pääsisit hieman vähemmällä kuin kolme tuntia. Tsemppiä!

Orkidea: Onneksi säikäytyksen jälkeen sait kuulla sydänäänet. Saa karisteltua piruparat kauemmaksi. =0)

Nyt on Naistenpäivä-viikkoa vietetty ja tähän mahtuukin paljon tapahtumia. Isäntä tuli maanantaina aikaisin töistä ja yllätyksekseni sain ihanan hortensian, sekä jättimäisen salmiakki-pussin. >0P Jälkimmäistä onkin tuhottu maltilla, sillä ajattelin aloittaa lakon tämän jälkeen. =0)

Sain myös vihdoin ajan neurolle, josta riippuu milloin pääsen töihin. Kohtuullisen kiirettä polilla pitää kun aika on lauantaina ilta kuuden jälkeen. En valita - aika kuin aika kelpaa, että pääsee eteenpäin.

Sitten viikon iso uutinen on, että mieheni sai vihdoin hetken aikaa jutella poikansa (10 v.) kanssa (edellisestä suhteesta). Pojan äiti toivotti miehen eron jälkeen ja muutettuaan nykyisen miehensä luo, kadoksiin vaikka heillä on yhteishuoltajuus - ja ainoat tiedonmuruset olemme saaneet sosiaaliviranomaisten kautta kun muutoin yhteydenottoja on vältelty. Mummi sai yhteyden pari vuotta sitten ja nyt poika on mummolassa käymässä.

Jännitys oli molemminpuoleinen mutta puhelun jälkeen mies oli niin onnellinen ja kovin molemmat halauvat pitää toisiinsa yhteyttä ja kesälle suunnitellaan tapaamista. Reipas ja hieno miehenalku - ja kuulosti muistuttavan erittäin paljon isäänsä! :0) Josko ajan kanssa saisimme luotua järkevät välit lapsen äitiin ja heidän perheeseensä.

Aloitin myös askartelemaan Pääsiäis-/aprilli-/vauva -kortteja lähimmille perheenjäsenille. Ajattelin, että se voi olla mielekkäin keino kertoa huumorilla höystettynä mitä ihmeellistä perheessämme saattaa tapahtua, jos kaikki syyskuuhun asti menee hyvin. Vastareaktiot jännittää, vaikka tiedänkin, että molempien perheet tulevat olemaan asiasta todella iloisia. Kummallinen tuo ihmismieli.

Loistavaa viikonloppua Teille kaikill!
 
Huomenia!

Kaika No ei ihme ettei uni tule[:)] Kun tollasta luet![:D] heti vaihto tenttikirjaan!!!

enneunista Mä en muista nähneeni enneunia, tosin nukunkin kyllä niin sikeesti etten tietäisikään vaikka olisinkin uusi nostredamus[:D][:D][:D]. Yksi ainoa kokemus on teinivuosina jolloin heräsin sikeästä unesta hikimärkänä ja kummalinen olo oli. kello oli silloin oman makkarin mukaan muutaman minuutin yli 4 yöllä. Äiti tuli sitten aamulla herättämään itkuisena ja kertoi mummin kuolleen yöllä 6min yli 4. Se jäi vahvana mieleen.

Omaa masu pullottaa jo niin että se näyttää vauvamasulta. Tänään on kritiikkipvä ja aijon laittaa oikeen kireen paidan kouluun ja ylpeillä masullani. kyllä raskaus on vapauttavaa, muulloin ei tulisi mieleen esitellä makkaroitaan[:D].
Pirulaiset pikkasen hellittää. (koputan puuta) Mutta stressailut saa nyt luvan olla, vaikka jotain sattuisikin niin enpä sillle mitään mahda vaikka stressaisin, joten olempa olematta!

Kiireinen viikonloppu edessä, mutta käyn silti tänne jotain lurittelemassa.

viikonloppuja kaikille!!!

PS. Täällä tulee lunta ja kunnolla. PLAAAH!!!
 
Älkää pelästykö...

Tulen myöhemmin höpöttelemään lisää, kun olen tullut asioilta. Oli aivan pakko tulla kertomaan...
 Säikähdin niin vietävästi,että vieläkin valuu kyyneleet [:(] Kävin vessassa pissillä (ennen kun lähden) ja pyyhkäisin paperiin verta, Shokki!
Pyyhkäisin toisen kerran ja sitten tuli helpotus itku...vatsa on siis ollut niin kovalla,että on hieman "hellänä". Sydän hakkaa vieläkin...Huh!

Nyt sinne virasto kierrokselle [&:] 
 
heippa pitkästä aikaa. Täällä taka alalla oleilen. Niin kova väsymys ollut jo monta viikkoa ettei jaksa muutakun käydä töissä ja muun ajan nukun.
Mutta kait tää tästä.
mukavaa kevättalvea teille!!
 
Nyt kun nuo verijutut tulivat puheeksi, niin pakko kertoa, että seksin aikana minusta alkaa valumaan verta. Näin on tapahtunut jo jonkin aikaa kahta viimeistä kertaa lukuunottamatta, kun on oltu oikein ekstravarovaisia. Kerran tuli niin paljon, että molemmat säikähdettiin tosi kovin. Ja kipuakin tuntuu ennen siä vuotoa, jos osuu johonkin tiettyyn kohtaan. On tää aika syvältä, kun on seksi mennyt muutenkin minimiin pahoinvoinnin takia ja siitäkin vähästä mitä on syö tuo veri tunnelman aika hyvin ja on pakko lopettaa kesken [:@]

Kuukausi sitten oli se np-ultra ja silloin selvisi että istukka on alhaalla etuseinässä ja nimenomaan kysyin, että onko etinen, ja lääkäri sanoi että ei. Mutta nyt mietin, että kasvaahan se istukka joten jos se kuitenkin ulottuu jo kohdunsuulle. Aika ahdistavaa. Mulla ei oo kauheeta luottamusta neuvolaan, että sieltä asiaa ruvettaisi tutkimaan, mutta onhan 5 viikon päästä sitten rakenneultra, jos jotain selviäis sieltä.

Välillä olen muuten stetoskoopilla saanut istukan sykkeen (siis ei lapsen) kuuluville ja se on kyllä todella alhaalla häpykummun yläpuolella eli siinä vissiin on napanuoran paikka. Kyllä sitä väkisinkin miettii, että jos istukka kuitenkin on kasvanut sinne kohdunsuulle asti.

Älkää nyt mammat huolestuko, kun minäkin yritän olla huolestumatta, vaikka kyllä tämä vähän levottomuutta herättää. Se vuoto ei onneksi ole jatkunut sit juurikaan sitten kun ollaan se huomattu. Loput ovat tulleet ruskeana tuhruna ulos sit viimeistään seuraavana päivänä.
 
kaika..huomasin et sinulla oli tuolla et synnytys sairaalana Tammisaari.
onko sinulla enemmän tietoa sen jatkosta? Sehän suljetaan kesällä eikös niin? :(
 
Pippula, itselläni sattui myös seksin jälkeen tulemaan verta tuolta alhaalta (sellaista millaista haava erittää, kirkasta verta) ja tämä ajankohta oli piakkoin plussamisen jälkeen. En ole osannut olla huolissaan, sillä nyt ei ole ollut mitään vuotoja yhdynnästä johtuen. Pienen tauon kuitenkin sekstailuista pidettiin et tuo alapää saa hieman lepoaikaa.
 
Ultrassa käynnin jälkeen otus on saanut mitä luultavammin työnimen. Itse sitä sinnikkäästi olen otukseksi sanonut, mies siellä ultrassa sitten keksi tälle otukselle nimen, HILIPPA [8|] Toisaalta hilippa ei kuulosta tytöltä eikä pojalta, mut jostain kumman syystä se rääkyy korvaani soinnuttomasti. Mies sinnikkäästi sanoo et se on siis hilippa, ainakin toistaiseksi.
 
Ihanata ja aurinkoista perjantaita kaikille! Viikonlopuna meikäläinen onkin sitten hiihtelemässä, myös huonekalujen vaihtaminen suunnitteilla. Äipän kans vaihdetaan sohvat päikseen, ja saan vihdoin oman vaatekaapin takaisin itselleni, mihin voinkin sitten alkaa keräilemään tämän hilipan tarvikkeita.[;)]
 
Perjantaita kaikille!

Kiitos kaikille kakkatiedoista, niin olen vähän epäillytkin, että kakka mikä kakka[:D]

Enneunista: Oon elämäni aikana nähnyt yhden enneunen, vähän surullinenkin, älkää kaikista herkimmät lukeko. Se oli toistuva uni, jonka näin ensimmäistä kertaa neljän vanhana, isänisäni kuoleman jälkeen. Uni oli painajainen, jossa juoksen kierreportaita ylös, ahdistuneena, enkä koskaan päässyt perille. No silloin, kun isäni oli saanut aivohalvauksen ja oli puhe+liikuntakyvytön ja muutama päivä ennen hänen kuolemaansa, pääsin niissä rappusissa perille: Sairaalahuoneeseen, missä isä sanoi kaiken olevan hyvin. Uni loppui siihen. Sen jälkeen en ole nähnyt kyseistä unta enää ja isän kuolemasta on jo viisi-kuusivuotta. Jotenkin pelottava asia, että saattaisi nähdä tuollaisia unia ennakkoon. Onneksi, en tällä hetkellä näe muuta kuin raskauteen liittyviä kummallisia unia, enkä mitään toistuvaa unta, ainakaan tietoisesti.

Roskaruoasta: Kovasti tekisi mieli ja karkkia kanssa, mutta ei vieläkään pysty syömään[X(] Viikolla taas huomasi, kun sain himoitsemani hampurilaisen, että ei pysy sisällä. Nyt tässä jännityksellä odotetaan, että tuleeko aamupalan jälkeen huono olo ja pöntön halailu, kun se yleensä tulee noin puolentoista tunnin päästä syömisestä. Ei kai se verensokeri voi niin nopeasti laskea? Onneksi kasvikset maistuu kanssa ja tuore ruisleipa[8D]

Ummetuksesta: Kiitos Piia84, täytyy koittaa noita kuivattuja aprikooseja, kun luumut ei auta mihinkään (tällä viikolla syönyt varmaan kilon ja luumupilttejä päälle[:D]) Kiiviä en voi kokeilla, kun oon sille kamalan allerginen, mutta jospa noi aprikoosit helpottaa. Ajattelen muuten joka kerta, kun käyn tuolla ähisemässä, että tää ei oo mitään verrattuna synnytykseen, pitää kestää ja hyvää harjoitusta[:D][8|][:D]

Purri: Ihanaa, että verikokeiden tulokset oli odotetut[:)] Itse niitä vielä odottelen. Toivon kovasti, ettei ensi viikon alussa puhelin soi, kun silloin on se pelätty 2vkoa ultrasta vasta mennyt. Eiköhän täälläkin ole kaikki kunnossa, kun npkin oli  vaan 1,5

Kaika: Oon huomannut, että täällä pitää syödä jopa kahden, viimeistään kolmen tunnin välein. Jos venyy neljään-viiteen tuntiin syömisväli (niin kuin ennen raskautta oli), niin tulee sellainen heikotuskuvotuskohtaus, ettei sängystä pääse enää sinä päivänä ylös. Välillä oon kanssa ajautunut lukemaan noita keskenmeno ja muuta juttuja. Aina alan itkemään ja oon päättänyt lopettaa sellaisten lukemiset kokonaan, ettei liian iso Piru tule olkapäälle olemaan.

Pippula: Kaveri kertoi, kun puhuin hänen kanssaan omasta parin viikon takaisesta verenvuodostani, että hänellä oli ollut istukka tosi alhaalla. Lääkärit oli siihen sanonut, että kohdun kasvaessa, istukan paikkakin muuttuu vielä. Itseäni kanssa huolettaa, missä se istukka lienee, mutta yritän olla stressaamatta siitä. Omiin korviin kuulostaa ihan loogiselta, että kohdun kasvaessa, myös istukan paikka siirtyy vielä. Odottelen kanssa rakenneultraan asti, että saisin selville missä se sijaitsee.

Masu on muuttunut tän viikon aikana ihan silmissä ja tuntuu tooosi kovalta nyt. Miehellekin sitä eilen esittelin ja oli ihan ihmeissään, kun siitä on tullut sellainen kova kupu. Ihan kuin kaikki vararavinto olisi hävinnyt jonnekin pehmentämästä. Eilen suihkun jälkeen totesin, että näytän nyt todellakin raskaana olevalta, mikä tuntuu jotenkin kummalliselta ajatukselta edelleen.

Tänään mennään miehen kanssa leffaan! Vasta ekaa kertaa tän vuoden puolella päästään pahoinvointien ja miehen sairaalareissujen takia. Aion todellakin ostaa vähän karkkia (lakua ja salmiakkia) sekä popkornia. Otan oksupussin mukaan, jos tulee paha olo[:D][&:] Tänään kuitenkin hetkeksi aikaa ulos täältä neljän seinän sisältä! Ihanaa[:D]

Mukavaa viikonloppua kaikille! Kevättä odotellessa..
 
kertokaas vielä tyhmälle miten olette saaneet nuo lilypiem hommelit tuohon. mulla lähinnä tuossa siirrossa ongelma kun en tajua miten sen saa näkyviin [:D]
 
Maim- Juu se asiahan päätettiin jo, että suljetaan, mutta nyt se on korkemmalla oikeustasolla avattuna uudestaan.
Itsekkin odotan, mitä tuleman pitää, koska se olisi lähin ja kotoisin ja mieheni saisi varmasti ruotsinkielellä enemmän "irti" tilanteesta.
Muutenkin arvostaisin Tammisaaren tunnelmaa enemmän...,
JA muuten mun pitää mennä Jorviin tai Naistenklinikalle, koska siellä voin saada varmasti hyvää hoitoa (ja vauva kanssa), kun on aika todennäköistä, että istukka aiheuttaa suurta verenvuotoa. (edellisen km:n kaavinnassa oli lähtö lähellä). Itseasiassa mun ultraaja, joka on ottanut mun asiat haltuun, kielsi mua menemästä muualle kuin Jorviin tai Naistenklinikalle. Ihana on!

Jos mun noista pitää valita niin EHDOTTOMASTI menen Naistenklinikalle- olin siellä teho-osastolla ja mieltä rauhoittaa, että minä/vauva tarvittaessa saadaan Suomen parasta hoitoa.

No jopas tuli sepustus..
 
Pakko laittaa ihana kuvalinkki tähän. Oi, pikkuinen jalka! [:D]

http://media.photobucket.com/image/linea%20negra/princes1t4/pregnant.jpg
 
ALKUPERÄINEN: piia84

kertokaas vielä tyhmälle miten olette saaneet nuo lilypiem hommelit tuohon. mulla lähinnä tuossa siirrossa ongelma kun en tajua miten sen saa näkyviin [:D]


Kun saa sen tickerin tehtyä, niin se koodi on muotoa pseudo..jotakin. Ei se html-muotoinen, vaan se toinen. Sitten sen liittää allekirjoitus-kohtaan omissa tiedoissa. Yleisessä osiossa on ketju lillypie.com. Sieltä mahdollisesti lisäapua[:)]
 
Kertokaas, tunteeko kukaan yksinäisyyttä? Odottaa yksin tai näkee miestänsä syystä tai toisesta vähän?

Itse näen kihlattuani puolesta tunnista tuntiin yleensä per päivä ja on päiviä jolloin emme näe lainkaan. Emme ole päässeet muuttamaan yhteen hänen koiransa takia, jolle pitäisi hankkia uusi koti. Koira on miehelleni niin rakas, että hän ei ole oikein pystynyt keskittymään toistaiseksi tähän raskauteen, kun suree jo niin paljon tulevaa luopumista. Koira on täysin hallitsematon hyppijä, jonka lähelle en uskalla mennä, sillä yksikin napakka isku vatsaan päin... Monesti sen kuono on oman pään tasolla, sellaista hyppimistä. Se on suuri yli 40-kiloinen jolla ei ole oikein minkäänlaista perustottelevaisuutta ja sitä pitää hallita voimalla eli tarvitaan mies sitä ulkoiluttamaankin. MOlemmat tajutaan, ettei se sovi vauvaperheeseen, on purrut minua kasvoihin vuosi sitten (kun otin siltä pois ruokaa minkä se varasti pöydältä. toki murisi ensin, mutten tajunnut väistyä, vaan yritin rauhoitella sitä) ja käyttäytynyt uhkaavasti minua kohtaan, kun isäntä ei ole paikalla.

Tämä erillään asuminen on yksi juttu ja toinen juttu on se, että mieheni mieli askartelee koirasta luopumisen aiheuttamassa surussa ja minä saan pärjäillä yksin. Ostokset mies kantaa kotiini, mutta muutoin makasin täällä yksin sen yli 2 kk pää ämpärissä. Sori vuodatus, joskus vaan tuskastuttaa. Ja pelottaa, että jos sitä kotia ei koiralle löydykään ja jos löytyykin niin jos kaikki muuttorumbat ja muut osuvat siiheksi, kun vauvan pitäisi jo syntyä. Ja pelottaa, että jos mies ei pääsekään koirasurustaan ja pian minä ja lapsi ollaan sitten jo ihan paitsiossa. Varmaan turhia pelkoja, mutta kai tää hätäily kuuluu raskauteen tavalla tai toisella...
 
Pippula, täällä podetaan yksinäisyyttä! Miehen kanssa kyllä asutaan yhdessä, mutta mies on reissuhommissa ja käy viikonloppuisin nukkumassa kotona. :/ Mitään ei juurikaan koskaan tehdä kun mies aina niiin väsynyt. Pidemmät pyhät, kesäloma ja kelirikko aika on sitten asia erikseen. Silloin mies kotona. Minua tämä asia rassaa välillä todella kovasti. Itsellä kun töitä on silloin tällöin niin jää aikaa asioiden miettimiselle.
 
Onneks täällä saa käydä sydäntään purkamassa jos siltä tuntuu. :>
 
Juu, sama juttu tuossakin suhteessa, että mies tekee raskasta työtä ja on usein väsynyt. Mulla taas on opiskelut ja enimmäkseen oon sairastellut, niin olen ollut tosi seurankipeä vielä, kun yksin kotona oon odotellut. Toivon, että vointini edes sen verran paranisi, että pääsis ihan itsekseen jonnekin vaikka kävelylle lähtemään, jos tylsistyttää.

Nyt valvottaa ilmeisesti jonkun sortin mahatauti. Oksensin ekan kerran tällä viikolla nyt tänä iltana ja vatsaa on vaivannut muutenkin ja sen jälkeen alkoi sitten ripulitauti. Toivottavasti loppui se touhu jo tähän, jotta sais nukuttua.
 
Moikka Pippula ja CF!

Ikävä kuulla, että joudutte olemaan yksin enemmän kuin toivoisitte.
Mamma_76:llakin taitaa olla reissutyötä tekevä mies...

Pippulalle erikseen hatunnosto- itse en voisi ikinä ymmärtää eläimen asettamista toisen ihmisen ja tulevan vauvan edelle...
Toki ymmärrän, että koira on tärkeä ja rakas, mutta se on koira.
Toivon, että ukkosi löytää tiensä sinun luokse vaikka eilen ja koiruus laitettaisiin vaikka väliaikaishoitoon, josta sitten etsitään sille pysyvä koti (voi olla himpun vaikeaa, jos on jo purrut ihmistä...). Inhottaa, että joudut kokemaan raskauden näin[&o].

Mä haluaisin tuoda oman katsontakantani tähän asiaa ja painotan, että en halua millään lailla väheksyä teidän tuntemuksia tai loukata ollenkaan. Toivon, että ette loukkaannu tai pidä mua ihan ääliönä.
Elikkä yksinolosta ja yksinäisyydestä...
Itse olen nauttinut aina yksinolosta ja hiljaisuudesta, vaikka minulla on aina ollut laaja kaveripiiri ja sosiaalista taitoa vaativa työpaikka.
Vaikein asia, kun sain ensimmäisen lapsen oli se, että minulla ei ollut enää mahdollisuutta olla rauhassa ja ihan yksin hiljaisuudessa. Mutta jotenkin toisen lapsen syntymänkin jälkeen loihdin näitä hetkiä, ja elin niillä pitkään.
Sittemmin erosimme ja parasta erossa oli, että sain ainakin olla joka toinen viikonloppu yksin.
Sittemmin tapasin tulevan mieheni ja menimme naimisiin ja me muutimme isoon omakotitaloon pois helsingin keskustasta.
Edelleen minulle on tärkeää olla yksin, suunnittelemme mieheni kanssa viikonloppujakin niin, että kun lapset ovat isällänsä, lähtee miehenikin omille menoilleen tuolloin. Kolmen päivän hiljaisuus ja yksinäisyys on minulle paras lahja. Ja muutimme tähän taloon siksi, että täällä on mahdollista vetäytyä alakertaan hetken rauhaan.
Ei saa käsittää väärin, toki nautin perhe-elämästä täysin rinnoin, mutta sinkkuelämästä nautin myös 100%- silloin sai käydä töissä ja tulla kotiin ja olla yksin puhelin kiinni hiljaisuudessa.
Molemmissa on puolensa.

Kaikki toki koemme asiat erilailla ja toiset eivät halua olla yksin.

Ymmärrän kyllä että yksinäisyys, jota ei itse valitse on surullista ja ahdistavaa, mutta toivottavasti siitä voi löytää jotain positiivistakin , kuten hiljaisuus, oma rauha, saa juoda maitoa tölkistä suoraan ilman että hairitsee ketään, saa mennä miten tahtoo ja parasta kaikista- saa ajatella ajatukset rauhassa loppuun saakka.[:D]
 
Vieläkö mahtuu mukaan syyskuun mammoihin? Oon lueskellu teidän juttuja heti plussauksen jälkeen ja saanut teiltä valtavasti tukea ja vastauksia kun kaikki on niin uutta ja pelottavaakin ensimmäistään odottavalle. Eli kiitokset teille! Mukaan uskaltaudun vasta nyt ensimmäisen ultran jälkeen. On ollut hieman epäuskoinen olo onko siellä ketään (vahvoista oireista huolimatta). Viime viikolla oli sitten kauan odotettu ultra ja  siellähän se pieni pyöri ja hyöri kovasti ja sydämen äänetkin kuuluivat. Viikkoja on nyt siis viimeisten kuukautisten mukaan 11+6 ja laskettu aika 26.9., mutta ultrassa tuo otti takapakkia 4 päivää. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu ainakaan vielä tuon ultran perusteella. Niskaturvotusta tuossa np-ultrassa ei saatu mitattua kun nuilla 4 päivällä siinä mielessä oli paljonkin merkistystä. Uusi aika ultraan on viikon kuluttua maanantaina ja silloin mittaillaan niskaturvotusta uudelleen. Ihana päästä uudelleen ultraan kun siinä vaiheessa tuo maaginen 12 viikkoa on täynnä.

Ensimmäistä siis odotellaan miehen kanssa. Vauvakuumeilua on ollut jo varmaankin 1,5 vuotta, mutta vasta joulukuussa uskaltauduin jättämään pillerit pois. Varauduin ainakin puolen vuoden yrittämiseen ja ihme olikin suuri kun tärppäsi heti eka kierrosta. Oireita on ollut kamala kuvotus, närästys ja väsymys.[:'(] Alussa oli myös kovaa palelua. Nyt on ilmestynyt kasvoihin finnejä kuin teinitytöllä konsanaan. Raskaudesta ei olla kerrottu vielä kuin miehen vanhemmille ja miehen serkulle, joka sai sen vahingossa tietää (löysi meillä kyläillessään neuvolasta saadun meille tulee vauva-lehtisen [:D]). Pääsiäisen aikaa olisi tarkoitus kertoa myös minun vanhemmilleni sekä läheisille ystäville. Muuten ollaan päätetty odottaa rakenneultraan asti ennenkuin lähdetään yleisemmin kertomaan. Työpaikalla kertominen on kaikista vaikeinta, mutta sielläkin täytyy kohta kertoa, koska alkaa olla jo vaikea selittää nuita poissaoloja. Viikon päästäkin on peräkkäisinä päivinä lääkärineuvola ja ultra.. Tästä kirjoituksesta tulikin nyt ihan omaa napaa vaikka olisikin paljon kommentoitavaa teidänkin juttuihin. [:D]
 
Takaisin
Top