Aaargh, käy hatuttamaan tämä valvominen. Ysiltä sammuin työpäivän, kauppareissujen, harrastuskuljetusten, lapsen ensiapukeikan, kotitöiden ja ruokahuollon jälkeen. Ennen puolta yötä seurasin horroksessa kun teini nr 1 saapui treeneistään ja söi ja puuhasteli. Pientä torkuntaa ja viestittelyä teini nr 2 kanssa, joka vihdoin 1.20 suvaitsi saapua kotio. Perhe koossa ja talossa vihdoin hiljaista. Mutta nukkumatti muilla mailla ja täällä sitä ihmetellään. Huominen ei anna armoa ja päikyistä voi vaan unelmoida. Lasten harrastusrumba sitoo kaksi aikuista klo 8.00 lähtien ja illalla vielä duunikeikka. Huttua pitää keittää kilokaupalla ja kotiakin siivota kun viikko taas karannut käsistä.
Todellisuus on pikkuhiljaa hiipimässä tajuntaan kun katson mm teinien harrastuskalentereita. Esim tulevana su-ma yönä teini nr 1 haettava turnauskeikalta noin 0.30, mikä tarkoittaa aikaisintaan 1.00 sänkyyn menoa. Kello soi sitten 6.00 duuniin, jotta ehdin tehdä päivän työt ennen maanantai-illan kuljetuksia ja ruokahuoltoa yms.. Onneksi kohta loppuu työt, niin joskus voi hetken nukkua myös päivällä ja saa keskittyä vauvavalmisteluihin yms ihan rauhassa. Tosin kyseinen teini nr 1 ilmoitti tänään tarvitsevansa koko syksyn kyytejä myös päiväsaikaan iltatreenien lisäksi ja äitihän on sopivasti mammiksella käytettävissä. Js mitä muutakaan sitä äiree tekee kuin auttaa kun treenikamoja ei julkisissa mahdu kuljettamaan ja yhteiset autoiluhetket ovat niin rattoisia rupatteluhetkiä.
Tjah, ehkä mä meen hoitamaan pyykkihuoltoa niin on jotain pois päivän ohjelmasta. Tulee paniikki jos liikaa ajattelee. Kuuluisat ruuhkavuodet...