Syyskuu

Ihana huolehtiva mies, minivöö!

Mua ärsyttää moni asia. Kimpaannun nollasta sataan sekunnissa miehelle ja sekös sitten harmittaa. Asiat edistyvät reilun yksivuotiaan kanssa erittäin hitaasti... Viime yöt menneet huonosti levottoman lapsen, supistelujen ja selkäkivun vuoksi ja en oo ehtinyt päiväunille kun ollut liikaa ohjelmaa. Jospa huomenna vaan olis!
 
Me päästiin tänään kotiin! Voi tätä riemua ja ihmettelyä :) synnyttiin siis 32+4 2160g/44cm ja tänään 35+6 ja kotiuduttiin mitoin 2554g/46cm. Ruoka maistuu ja kasvetaan kovaa. Eka yö kotona, jännittää! Vaikka vietettiinki viimeyö sairaalassa jo perhehuoneessa.
 
Olipa lohdullista lukea näitä viestejä. Täällä viikko alkanut mennä totaaliväsyssä, ja toivon mukaan tämä enteilee nyt tosiaan loppusuoran alkua! Maanantaina olin maailman pahin hormoniakka, kiukuttelua miehelle kaikesta mahdollisesta, kiukkupuuskissa loppuja vauvan kamojen järkkäämistä. Hirveetä väsyä koko ajan, yöt menee vuoron perään paremmin ja huonommin. Tänään oli vika neuvola ennen LA ja nyt sitte vaan ootellaan vauvaa. Välillä kammottaa olla näin väsy että miten jaksaa koko synnytysrumban ja laitokselta kotiin käärön kanssa? Mutta yritän ajatella että saan jotain supervoimia kunhan synnytys on ohi. Niin kuulemma sitten käy monille? Että sitten sitä jaksaa kumminkin huolehtia uudesta aarteesta. Nyt on vaan yksi toive, että sais vaan aarre käynnistyä.
 
Tsemppiä Snipu! Mulla alkaa just flunssa väistyä, onneks. Loppuraskaudessa on ihan tarpeeksi kestettävää ilman nuhaa.. Mulle ehdoton apu oli terkan hyväksyntä käyttää nenäsuihketta öisin
 
Mulla alkoi tänään mammaloma. :cool:Vähä ristiriitaisia tunteita kun toisaalta oon ihan työkuntoinen ja työintoinen mut toisaalta taas välillä siel nappi ottas vastailemas et koska jään pois. No, kai tää aika ennen vauvan syntymää kuluu yhtä nopsaan kuin muukin odotusaika..Ja kai se kohta tajuaa ettei tuu vähään aikaan työpaikan ovia avattua ku äitiysloman jälkeen lähden opiskelemaan 3,5vuodeksi :eek:
 
Kiitos tsempeistä jnk! Hyvä, että siellä menossa jo ohitte. En tiiä mikä tähän oloo enää auttas, ei varmaa auta ku pysyä peiton alla.. hirveesti ei voimat muuhun riitäkkää.
 
Mun mies jakso näemmä huolehtia niin kauan kuin olin sairaalassa. Välillä tosin taitaa tajuta että muhun sattuu niin silloin huolestuu. Sairaalsta annetaan kyllä hyvin köyhät eväät omaan paranemiseen. Itse älysin kysyä alapään asioita. Nytkin vielä mietityttää kun muka jälkisupistykset kestää vain n. 3 päivää. Ei ne siihen sairaalassa mitään kommentoineet vaikka vielä 5:tenä päivänä kipuja oli. Nyt huomaa että kauan ei pysty seisomaan eikä kävelemään. Jos istuu niin ei kovalla alustalla ja mielumminvähän puoli-istuvassa asennossa. Semmoset säryt tulee p****un, että ei kannata kokeilla. Eilen otin rauhallisemmin niin heti oli vähemmän kipuja.
 
Argh, menee niin hermot omaan äitiini. Jos jotain tämän päivän "kohtaamisesta" oli niin ainakin muistutus siitä, että millainen äiti en itse halua olla omalle lapselleni! Lupaan, että en ole tunnevammainen, lapsellinen ja vedä marttyyrikohtauksia oikeuttaakseni oikutteluni.

Sori, oli vaan pakko päästä avautumaan johonkin missä on ymmärtäviä tyyppejä :)
 
Mun äiti on kans välillä niin marttyyri. Ihan hermot meinaa mennä. Nyt äidiltä tulee ihme kyselyitä että pystynkö imettämään..onko nännit kasvaneet. :D. Voi luoja! Vierailupäivänään kun kävivät sairaalassa sanoin että oho en ole laittanut dödöä niin kuulemma en saakaan laittaa! ja miksi en niin kun nukuin vauvan vieressä. :D Sitten yksi päivä hän jaksoi kauhistella perhepetiä. Sitten oli tämä talvihaalari asia..joka kiristää tos. Mun hermoja kun nyt molempien anopit on vetäneet palkokasvin nenäänsä. Äitini antoi sitä varten rahaa että saan itse valita. Olen sitä etsinyt ja mun anoppi on ehtinyt nettikaupoista vaihtoehtoja. Sitten mun sisko ois halunnut ostaa sellasen lahjaksi. Äidille jotain mainitsin niin johan oli herne nenässä. Piti sitten kieltätyä lahjasta. Sisko toi muuta. Anoppi keksi ostoksilla ollessaan ostaa haalarin joka hänen mielestään oli niin ihana. Minusta psykedeelinen ja ruma. Mies äidilleen selittämään, että mua ahdistaa kun hän niin paljon kaikkea ostelee, eikä ollut mun makuinen ja mun äiti oli jo antanut rahaa sen ostoon.. Mies tosin itsekin sanoi että ei se tainnut tajuta/ymmärtää. Mulla on kyllä ihan sama fiilis.
 
Pystyn samaistumaan Hepsuli! En halua edes kuvitella millainen show on tulossa kun tää vauva syntyy.. Nyt jo menee hermot kaikkiin ihmekysymyksiin. Halusin olla vaan rauhassa niin sitten oma äiti ja anoppi soittelee ja kysyy että halutaanko ostaa tämä ja tämä tällä hinnalla kun olis joku hiivatin tarjous. Sitten tähän perustuputuksen päälle vielä toi oman äitini lapsellisen haastava luonne. Tää ei vaan oo mun päivä.
 
Minua raivostuttaa se, kun ollaan huomenna järkkäämässä miehen vanhemmalle tytölle synttärit, niin eilen tämä anoppi"rakkaani" ilmoitti, että he eivät tule koska lauantaisin on muutakin tekemistä. Eli toisin sanoen viina vie voiton jälleen! Ja nyt hän on vailla, että järkkään heille omat kekkerit maanantaille.. joo, voisin järkkäilläkkin jos en viimesilläni raskaana olisi ja heillä olis oikeesti hyvä syy jättää tulematta huomenna. Van pirunsarvet nousi kyllä siihen malliin esille, että tarjolla on maanantaina enää kahvia ja keksiä tai sitten tulevat omien eväitten kans! Saatan olla ehkä turhan nipottaja ja ilkeäkin, mutta silti.

Anteeksi tällainen aamuavautuminen :D
 
Voi että :sad001 Tarjoa kuule vaan kahvia, tai elä edes sitä vaan anna ite keittää kahvinsa. Ota itse rennosti ja elä stressaa asiasta liikaa :Heartred
 
Täällä kanssa anoppi kiristelee, ostoksineen. Ei voi kyllä mitään sanoa puuttuvan, kun muuten se on parin päivän päästä ostettuna, hänen makunsa mukaan tietty. Ja kun koskis pelkästään lapsen vaatteita niin olis fine, mutta kun täällä se lähtee liivinsuojista ja rintapumpuista. Sain kuulla jo kunniani, kun menin hankkimaan edukkaasti uuden ainun rintapumpun: se ei kuulemma sovi mun rinnoille ja ihan huono muutenkin, todella hankala ja epäkäytännöllinen, eikä kukaan saa sillä lypsettyä. :eek: Varmasti niissä on eroja, mutta hänenkin viimeisin imetyskokemuksensa on kultaisen 80-luvun alkupuolelta. Mä kun haluaisin _ihan ite_ kokeilla mikä on paras ja mikä on umpi huono. Huokaus.
No oma äitini on onneksi toista maata, ymmärtää mun 'itsenäistä' luonnettani. Ei ostele ja tuputa mitään, soitellaan kerran viikossa ja nähdään ehkä joka toinen viikko, vaikka lähellä asuu. :D Sillä pyysinkin hänet synnytykseen mukaan, kun tiedän ettei aiheuta hössötystä ja antaa mun kärsiä rauhassa. Ja on siellä sitten järki-ihmisenä miehen tukena. :)

Muoks. Neito niin kuin Sussu sanoi, niin anna itse keittää kahvinsa, jos ei lauantain kattaus kelpaa! Varsinkin jos syy on tuota sorttia.
 
Näin ajattelinkin :wink

Onhan sitä kyllä itsekkin joutunut joskus käymään eri päivänä synttäreillä, kun aikatauluun ei oo vaan sopinut. Mutta en kyllä oo odottanut, että siellä olis "uudet" synttärit järkätty! Kahvilla on hyvin pärjännyt :)

Ja tässä tapauksessa minua varmasti eniten ärsyttää se, että ensin oli tarkoitus juhlat pitää sunnuntaina. Noh, se ei anopille käynyt vaan piti siirtää ne lauantaille. Ajattelin silloin, että ok, samahan se on siirtää. Mutta nyt meni mun kuppi nurin, sehän ei kyllä ala määräilemään perkule soikoon!

Voin vaan kuvitella, mikä show tulee ristijäisitä :O mutta niissä en aio joustaa! Jos ei tälle anopille ristiäispäivä sovi sitten, niin olkoon tulematta.
 
Huoh "onneks" ei ole anoppia. Oma äiti on oppinut ettei mulle/meille toinna mitään tyrkyttää ja muut sukulaiset oppineet pääasiassa antamaan rahaa niin saa mieleisensä. :rolleyes:
 
Apua mitä anoppeja :eek: Kaikki sympatiat teille, on taatusti raskasta! Tsemppiä ja pitäkää puolenne :)
 
En tiedä ollakko onnellinen siitä ettei omaa anoppia tunnu kiinnostavan tuleva lapsenlapsesa vaiko olla kateellinen, että teillä on kuitenkin jollain tapaa välittäviä anoppeja .. Ymmärrän, että varmasti saa välillä olla hermot tiukilla anoppien kanssa, mutta olkaa iloisia jos haluavat kuitenkin olla elämässänne :)
( Anoppi kävi ensimmäisen kerran meillä täällä ja johan ollaan tässä 2,5 vuotta asuttu ja alle 4 kilometrin päässä hänestä asutaan, ainut mitä juurikaan lapsesta puhui oli kun tokaisi minulle, että no jo on sulla maha) ... "Onneksi" ei tarvii häntä montaa kertaa vuodessa nähdä :D
 
Minulla on oikein sivistynyt, menestyvä, sosiaalinen, avulias, mukava, huomioon ottava ja itsenäinen anoppi. Siitä huolimatta olen aika ajoin karvat pystyssä hänen kanssaan ja tuntuu, että välillä tulkitsen häntä väärin ja suppeakatseisesti jopa tahallani. Se on tosi outoa, sillä emmehän kilpaile mistään ja meillä on samat rakkaat. Taidan itse olla sivistymätön ja epäkiitollinen tai sitten miniä-anoppisuhteet ovat vaan aina vähän erityislaatuisia...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top