Syyskuu
- Ketjun aloittaja Leina
- Aloituspäivämäärä
Kaks päivää menny ihan älyttömässä väsymyksessä. Normaalisti vaivat helpottuu yön aikana ja aamuisin on parempi olo ja jaksaa hoitaa lapsia &kotia. Mutta nyt on aamullakin niin kipeet paikat, että itku on kokoajan tulossa ja tuntuu et kohta mie romahan. Todella raskaita päiviä. Sentään jaksoin tänään kolmee ässää harrastaa (vaikkakin hampaat irvessä kyykin ja siivoilin pikku leegoja ja petshoppeja) oli lähellä etten nakannu roskiin kaikkia :D
Vauveli painaa rankasti alaspäin ja supistuksetkin tuntuu välillä vihlontana peräsuolessa. Tulee tollasesta kivusta hieman mieleen, kun synnytin avotarjonnassa olevan vauvan, hui! Toivottavasti ei enää ikinä tarvi sellasta kipua kokea. Kait tää kaveri oottelee sinne lokakuun puoleen väliin asti. Toivottavasti ei yli mee..
Vauveli painaa rankasti alaspäin ja supistuksetkin tuntuu välillä vihlontana peräsuolessa. Tulee tollasesta kivusta hieman mieleen, kun synnytin avotarjonnassa olevan vauvan, hui! Toivottavasti ei enää ikinä tarvi sellasta kipua kokea. Kait tää kaveri oottelee sinne lokakuun puoleen väliin asti. Toivottavasti ei yli mee..
Saunaillan jälkeen poju rauhottu ajoissa nukkumaan ja meillä jäi isännän kanssa ihan luxus aikaa kahdestaan! Leffa tuli katsottua ja kesken kaiken jompikumpi tajus et täähän on varmaan viimesiä iltoja pitkään aikaan kun saadaan olla ihan vain kahdestaan! Nam!
Ja sen tajuttuamme nautimme pelkästä leffan kattomisesta ja toistemme seurasta vielä enemmän.
Myönnettäköön.. Olisin voinu nauttia isännän seurasta omasta puolesta vähän pitempäänkin, mutta hää vaa tuumas että mitä sää oikein härräät ja että nyt nukkumaan!
Mutta kun se uni ei nyt ota tullakseen, ni tulinpahan sitten tänne hengailemaan..
Ja sen tajuttuamme nautimme pelkästä leffan kattomisesta ja toistemme seurasta vielä enemmän.
Myönnettäköön.. Olisin voinu nauttia isännän seurasta omasta puolesta vähän pitempäänkin, mutta hää vaa tuumas että mitä sää oikein härräät ja että nyt nukkumaan!
Mutta kun se uni ei nyt ota tullakseen, ni tulinpahan sitten tänne hengailemaan..
Tästä päivästä eteenpäin onkin mulle ihan ns. uutta aikaa, nyt on 38+0, ja viime kerralla poika syntyi silloin (käynnistettynä siis). Ylihuomenna mulla on äitipolikäynti, jossa katsotaan että tarviiko käynnistää tälläkin kertaa vai ei. Toivottavasti ei, kyllä mä vielä pari viikkoa jaksan. Olishan se kiva jos vauvan sais ens viikolla syliin, mutta haluaisin kokea sen kun synnytys alkaa spontaanisti.
Onko kellään tietoa että saako synnärille ottaa kitaran mukaan? Mies sitä mietti kun soittelis mielellään ja se rauhottais meitä molempia. Mitenköhän siihen suhtauduttais jos ängetään sinne niin ison esineen kanssa...? Ilmankin varmasti pärjään mut en oikeen levyjä tai radioo haluais kuunnella. Kaikkee sitä tulee mietittyä yön tunteina... viime öinä oon nukkunut ihan hyvinkin. Nyt vaan jännittää huominen neuvolalääkäri + äitipoli niin en osaa nukkua. Niin paljon on kysymyksiä mielessä.
Täällä ei ole ässät edistäneet vielä mitään.. no, toivotaan ja luotetaan siihen että luomusti kroppa tietää koska ollaan valmiita :) Superkuun seurannat jätin suosista, kun pilviä oli luvassa ja keskityin nukkumiseen :) Aivan ihanaa ystäväni viikon ikäistä pojua oltiin eilen katsomassa! Voi suloisuus sentään :)
Meillä siskojen miehet, veli sekä isä osaavat soittaa skittaa, mut tää oma ei soita muuta ku suutasa:)
Muistan kun joskus pienenä isä soitti sähkökitaralla, ni saatoin nukahtaa pää kajarin vieressä kun en malttanu/halunnu lähteä omaan sänkyyn nukkumaan
Eiköhän sinne kitarankin saa ottaa mukaan? Kyllä ne sitten viimestään synnärin ovelta sen takasin käännyttää jos niikseen on.
Muistan kun joskus pienenä isä soitti sähkökitaralla, ni saatoin nukahtaa pää kajarin vieressä kun en malttanu/halunnu lähteä omaan sänkyyn nukkumaan
Eiköhän sinne kitarankin saa ottaa mukaan? Kyllä ne sitten viimestään synnärin ovelta sen takasin käännyttää jos niikseen on.
Isäni soitti lapsena meille iltaisin kitaraa ja tähän päivään saakka kitaramusiikki saa mut rentoutumaan. Ottakaa ihmeessä kitara mukaan synnärille en usko että ketään voisi haitata.
Totesin sitten kai vain nähneeni unta. :D kai tää jälkivuoto kannattaisi odottaa ensin loppuvan, vai? Kuukauden päästä on lopputarkastus, mutta en kyllä jaksa sinne asti odottaa.
Hepsuli, niin mä oon kanssa ymmärtänyt, että jälkivuoto kannattais odottaa rauhassa. Meillä kun jossain valmennuksessa tuli puhetta aiheesta, niin painotettiin, että ilman muuta seksiä muissa muodoissa saa ja pitää harjoittaa muissa muodoissa, mutta yhdyntää ei suositella. Joku kokeneempi varmaan osaa kertoa liittyykö siihen minkälaisia perusteluja? Tulehdusriski varmaan on tietysti yks tekijä.
Mä luulen että aika harva jaksaa odottaa vuodon loppumista ennenkuin aloittaa yhdynnän. Ite en kyllä edes muista milloin oli viimeks "eka kerta" mutta kavereiltakin kuullu et parissa viikossa on jo seksielämä alkanut. Kunhan käyttää kondomia ja huolehtii jälkihygieniasta niin ihan oman fiiliksen mukaan. Ja muistuttaa miestä olemaan hellävarainen kun me paikat saattaa olla tosi arat vielä pitkään..
Muistelen kans et tulehdus riskin vuoksi yhdyntää ei heti suositella. Meillä tais viimeks eka kerta olla joskus jälkivuodon loputtua, mulla kun ei hirmusia haluja sillon ollut (toisin kuin nyt) ja paikat oli ekoilla kerroilla sen verran armottoman kipeät että mielellään sitä liukkaria käytti.
) ja paikat oli ekoilla kerroilla sen verran armottoman kipeät että mielellään sitä liukkaria käytti.Meilläkin oli viimeksi eka kerta vasta vuodon loputtua... Mulla episiotomiahaavan paranemiseen meni sen verran kauan, etten olis aiemmin edes uskaltanut! (Haava repeyty ja tulehtu.) Vaikka kyllä kovasti olis mieli tehnyt... Kyllä se eka kerta vaan pelotti :D
Eli täällä ei kyllä haluja suuntaan tai toiseen, ei ollut loppuraskaudesta eikä todellakaan nyt! Toki asiaan vaikuttaa kipeä alapää, mutta edes ajatus, että sinne jotakin tökättäis niin... Hui! :D