Syyskuu

Mulla on jälkisupistukset pahentunut jokaisen kohalla, oli jo esikoisesta. Onneks ne pahimmat kipulääkitystä vaatineet on menneet parissa päivässä ohi. Burana tai panadol ei kyllä niihin tehonnut, mutta litalgin auttoi aika hyvin eikä imettäminen tuntunut niin kamalalta (imettäessä aina pahiten niitä tullut).
 
Niin ne jälkisupistukset taitaa olla jokaisen synnytyksen jälkeen aina vaan kovemmat... Niin ainakin kätilö viimeksi sanoi. Viime kerralla kuuntelin, kun vierustoverina toisen lapsen synnyttänyt puhisi kuin olisi vasta menossa synnyttämään. Mulla esikoisen jälkeen onneksi riitti panadol (tuntui kovilta menkkakivuilta), mutta oon jo varautunut, että tällä kertaa voi tuntua vielä enemmän.
 
Jälkisupistukset paheni mulla joka synnytyksen jälkeen. Ja oli aika järkytys sillon ekaa imettäessä kun kukaan ei ollu kertonu niistä ja olin siinä luulossa et kaikki supistukset ja kivut on poissa synnytyksen jälkeen.. Just joo! Kyllä mä tota kolmosta imetin aivan tuskissani ekan viikon. Onneks ei kestäny kauaa.. Sama juttu jälkivuodon kans. Kukaan ei ollu kertonu siitä mulle. Ja se järkytys miten runsaasti sitä tuli! Mä olin ihan shokissa ja luulin et vuodan kuiviin. Ei niihin aikoihin ollu mulla nettiä kämpässä eikä kauheesti vertaistukea. Nykyään on niin käteviä nää foorumit :)
 
Mulla eka päätyi sektioon ja olin myös ihan järkyttynyt näistä edellämainituista. Olin kai typerä, mutte osannut todellakaan odottaa sitä jälkivuodon määrää, kun enhän mielestäni ollut edes synnyttänyt. Omalla ajatuksella lapsi vaan kaivettiin mahasta. Jälkisupistukset oli kyllä aika kurjia. Mutta nyt tästä kakkosesta niitä ei kyllä ollut kamalasti.
Yksi hassu jälkioire on itelläni ollut molemmista ne potkut. Luulin ensin, että olen hullu, mutta luin silloin esikoisen aikaan, että on aika tavallista tuntea vauvan potkuja vatsassa vielä sen synnyttyä. Kuulostaa hullulta kyllä, mutta just eilenkin yksi tuntui. Kaveri sanoi, että se on ilmaa vaan. Mutta muistaakseni sille oli ihan joku selityskin. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Vai olenko ainut näitä kokenut?
 
Haamupotkuja, oon kuullut mutten kokenut.

Vuodosta, mä vuosin tosi paljon ekasta lapsesta ja hb laski seitsemäänkymmeneen. Kotiin paljon ja riittävästi kunnon terveyssiteitä, ainakin itse varaudun. Jälkisupistuksiakin oli, mutta ne oli ihan ok muuhun huonokuntoisuuteen verrattuna.
 
Mulla oli kans jälkivuotoa viikkotolkulla tosi paljon. Yösiteitä kannettiin yli kuukausi joka kauppareissulta monia paketteja. Olen ollut ihan hämmästynyt, kun jotkut kertoo parin viikon vuodosta ja normisiteillä pärjäämisestä.
 
Synnytyksen jälkeen tippuu hiukset päästä ja vuodetaan verta menetettyjen kuukautisten edestä. Ihanaa :Heartred
 
Joo, se on kyllä ensikertalaisille oikeasti ihan hyvä valmistautua siihen, että hetki siihen toipumiseen menee. Toki on aina niitäkin, jotka jo ensisynnyttäjinä on heti kotiin tullessa hyvässä kunnossa, mutta usein vaikka kaikki meniskin synnytyksessä ihan hyvin, niin alkuun olo on heikko. Siihen jos ei yhtään varaudu, niin voi tulla turhautumista ja henkistä huonoa oloa fyysisten vaivojen päälle.
 
Musta oudointa synnytyksen jälkeen on aina ollut ns löysä spaghetti-fiilis, eli vartalonhallinnan katoaminen. Raskausaikana treenaan aika paljon ja pidän ryhdin hyvänä yms, mutta kun vauva syntyy, olen ihan hukassa löysän vartaloni kanssa ja ryhti on omituinen ja tasapaino kadoksissa.
 
Aihetta sivuten, se on ollu hauska seurata näitä nuoria likkoja, jotka on heti synnytyksen jälkeen ottamassa saliselfieitä ja hehkuttaa kun ei tunnu missään. Mietin vaan, että onko oikeesti niin, vai onko se vaan roolin vetämistä ja sit ollaan ihan henkisesti rikki kun kukaan ei näe. :eek:
Toki varmasti niitäkin on, jotka toipuu hetkessä ja se on kyllä hienoa ja lohduttavaa. :)
Mutta itse varaudun siihen, että tissit on kipeet ja maitoa joka paikka täys, nännit verillä, kamalia supistuksia ja runsasta vuotoa, mahan iho roikkuu reisissä, tukka lähtee päästä, kynnet katkeaa, silmäpussit mustat kun yö... Unohtuko vielä jotain? :D
 
Mulla jälkisupistukset oli esikoisen kanssa ikäviä mutta loppupeleissä varsin mietoja, odotan pahempaa nyt kun kerran niiden pitäisi olla uudelleensynnyttäjillä paljon voimakkaampia. Jälkivuoto sen sijaan oli viimeksi vain kuin normimenkat, ja olin todella hämmästynyt.

Se, mikä kuitenkin oli hassuinta synnytyksen jälkeen oli se, että keskivartalon lihaksissa ei ollut mitään voimaa, eli juurikin tuo löysä spagetti-fiilis. Muistan kuinka yritin niistää osastolla ollessani, ja se vain ei onnistunut! Ei kertakaikkiaan ollut mitään lihaksia millä supistaa vatsaa ja palleaa että saisi sen ulospuhalluksen aikaan. Silloin vasta huomasin kuinka monessa asiassa vatsalihaksia tarvii :p Mulla toki oli lapsiveden ylimäärän takia valtava maha, niillä joilla on sirompi vauvamaha ei varmaan edes tuu samaa fiilistä kun lihakset ei oo yhtä venyttyneet.

Ja hassua oli myös se ontto, hengästyttävä, heikko tunne synnytyksen jälkeen (taisi ohittua samana päivänä jo) kun sisäelimet hakee uudestaan paikkojaan. Mun oli jotenkin tosi vaikea hengittää silloin, hengitys oli ihan ohutta ja pinnallista ja olo muutenkin todella outo.
 
Muokattu viimeksi:
Can't wait! :D Ei tuu ainakaan epärealistisia kuvia näiden juttujen jälkeen.. :D Ostin just tänään kaks pakettia maksisiteitä "alkupaloiksi" ja serkku kehotti nappaamaan pari megasidettä sairaalasta mukaan. Verimyrskyä odotellen!
 
Mullakin jälkivuoto volyymiltaan rauhallista. Mutta toi spagetti-fiilis oli inha. Osastolla suihkuun mennessäkin, piti tasapainottaa saippuat yms aamutakin taskuihin, ettei kävele vinossa.
 
Mä otin niitä megasiteitäkin pari sairaalasta, mutta en sitten onneksi tarvinnut enää kotona. On tosiaan tääkin hirveän yksilöllistä eli aina voi toivoa noita Pixiegin normimenkkoja. Jälkisupistuksia en muista ekasta kerrasta, mutta nyt tokassa on ainakin harkkasupparit ollu kipeitä, kun ekassa olivat ihan kivuttomia.
 
Toi ontto olo on varmaan ihan odotettavissa, musta tuntuu, että nyt on ainakin kaikki sisäelimet niin likistyneenä.. Ja vatsalihasten "katoamisen" aloin huomata joskus 25rv, ei toimi kyllä yhtään samalla tavalla kroppa enää.
Mutta on tää toisaalta niin hienoa ja ihmeellistä, kuinka kroppa sopeutuu ja muuttuu ja innolla ootan miten palautuminen menee ja onko keho muuttunut kuinka paljon pysyvästi. :)
 
Pahinta synnytyksen jälkeen oli minusta se kun en uskaltanut moneen viikkoon koskea saati katsoa alapäätäni, ja vatsaan ei myöskään uskaltanut pitkään aikaan koskea kun se oli niin pelottava löllö. :wtf:
Vuoto jatkui kans viikkokausia..ellei peräti jälkitarkastuksessa asti vuotanut edelleen :wideyed:
Joo ja se parin ekan viikon "kuolen joka kerta kun tuo lapsi imee tissiä", oli ihan verillä ja ruvilla nännit ja sit vielä ne supistukset imetyksen aikana :nailbiting:
Eipähän jää täällä kellään uudella mammalla ruusuisia kuvitelmia synnytyksen jälkeisistä viikoista :grin
 
Mieluummin sitä yllättyy positiivisesti, jos pääseekin vähemmällä. :P
Joo ja tuo on tietty yks, että kuinka runnellulta se alapää sitten näyttää... Uskaltaako sinne ikinä enää vilkaistakaan. :D
 
Esikoisen jälkeen meillä oli jo alle 2 vk kuluttua seksiä ja hyvin sujui. Eli ihan voi mennä hyvinkin elo synnytyksen jälkeen!
 
Mä pelästyin synnytyksen jälkeen sellaista ylimääräistä punaista kudosta alapäässä, kun ekan kerran sinne uskaltauduin katsomaan peilin avulla. Jälkitarkastuksessa sain tietää sen olevan granulooma-kudosta, jota tulee, kun iho ylireagoi haavan korjaamisessa..lääkäri sai ainakin kuulostamaan ihan pikkujutulta ja jollain aineella penslaamalla (aine "poltti" kudoksen pois) homma hoitui yhdellä kerralla. Mutta turhaan pelästyin!
 
Vedetääs takasin toi mainintani jälkisupistuksista. Ne näköjään alkoi kunnolla vasta nyt kun maito nousee. Ai ssssaaatana.. Juttelin tänään gynekologin kanssa ja pohdin ääneen, että onkohan tuo alakerta koskaan enää tuon teurastuksen jälkeen entisensä. Naureskeltiin vaan, että kenties vielä ehompi. Varmasti pitkään aikaan ei tee mieli koskea sinne suunnalle, saati sitten katsoa. Tuntui kuolemalta pelkkä jonkun maininta seksistä..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top