Syyskuu!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä yhdellä pehmenee pää.. Puolitoista viikkoa laskettuun päivään, mutta esikoisen ennenaikaisuuden vuoksi olen odottanut synnytyksen käynnistyvän jo viikolta 29...
Nyt ahdistaa KAIKKI! raskaana olevat tuttavat ovat jo synnyttäneet ja kaikilla sirot vauvat ja ihme luomusuper synnytyksiä, imetys on ihanaa eikä alapäässä tikin tikkiä.
Meillä vauva eilen ultrassa 3700g ja lääkäri tenttasi minun "diabeteksestä". Tuli olo että olen tyhmä ylipainoinen imbesilli joka aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia mässäilemällä ja tekemällä isoja vauvoja. Koetin kertoa että kaikki kotimittaukset ovat olleet kunnossa ja ainoastaan sokerirasituksen vika arvo oli tasan rajalla.. En syö herkkuja ja liikun minkä liitoskivuilta pystyn..

Olen nyt vakuuttunut että synnytän 5,4 kiloisen vauvan reveten täysin ja kaiken kivunlievityksen voimin 56 tunnin synnytyksessä. Imetys ei onnistu koska vauva sokerivauva ja tarvitsee lisämaitoa ja tottuu näin pulloon..
Kuulen jo miten kaikki päivittelevät minun kohtaloa ja tämä ahdistaa.

Että tällaiset ajatukset..
 
Oi pumpulipallo! SUURI HALI!

Pystyn sinänsä samaistumaan sun fiiliksiin, sillä minä oon kans vimppa minun tuttavapiirin viiden porukasta. Juuri yksi synnytti ison vauvan, mutta masu on jo nyt pieni, ei raskausarpia ymsyms. Itse kans pelkään valtavaa vauvaa ja repeämiä, raskausarpia, löllömasua, kauheita jälkivuotoja, ikuista synnytystä jne. Vaikka yritän kyllä olla avoimin mielin, että mitä tapahtuu, tapahtuu.

Ja jos sulla lääkäri alkaa inhottavaksi, niin kerro sun tuntemuksista avoimesti. Sano, että sulla itselläsikin pelottaa ja ahdistaa ajatus suuresta vauvasta ja huoli on koko ajan myös omista tekemisistä. Raskaus ja synnytys on asioita, joissa tarvitsee tukea niin ystäviltä kuin ammattilaisiltakin, ei lyttäämistä ja kyttäämistä.

Tsemppiä hirmuna, pohja-ajatuksista on aina tie vain ylöspäin! :smiley-angelic003
 
Mulla oli kans viime raskauden loppumetreillä inhottava lekuri. Alkoi kysellä mun dieetin pitämisestä tehdessään samalla sisätutkimusta. Siis HALOO! Ja mulle ei siis kukaan ollut puhunut mitään mistään dieetistä, sokeriarvot oli kaikki ihan huippuja, ylipainoa reippaasti ja siitä tämä kysymys sitten johtui. Olin mukana sellaisessa Radiel-tutkimuksessa ja sen puitteissa tavannut ravitsemusterapeutinkin vaan eipä hänkään ollut puhunut halaistua sanaa mistään dieetistä..
Tämä siis vain just sitä että lekurit ei vain aina osaa olla yhtään tilannetajuisia...
 
Kiitos ihanat tsempeistä :) vaikeaa tämä hormonihöyryinen oleminen ja asioiden järkeistäminen..
Joo se lääkäri oli aika omissa maailmoissaan ja tuijotteli tiiviisti käyriä ja papereita.. Kätilö siinä vieressä jo joutui vähä välipuskuriksi lieventämään töksähteleviä kommentteja - jääkööt se käynti muistilaariin ööö.
Harmittaa vain tämä odottaminen kun itsellänikin on huoli vauvan yliaikaisuudesta ja koosta ja päivä päivältä lähestytään laskettua aikaa. Joka päivä supistaa kipeästi, vauva painaa lantiossa ettei voi istua ja öisin on menkkasärkyä mahassa ja selässä. Nyt iölalla lakkasin jotenkin odottamasta synnytystä nyt on fillikset enemmän -ihan sama mikä, kuka , minkä painoinen tai paksuinen sieltä tulee - kunhan syntyis :)
 
Heidi, mulla kun ei oo täällä miehen lisäksi kuin kaksi karvakasaa, niin se aika käy pitkäksi. En tiiä jaksaisinko tässä vaiheessa toista pientä ihmistä tähän pyörimään. Oonki miettiny supermammoja, jotka pyöräyttelee muksuja tihellä tahdilla. Hatun nostot kyllä heille! Itse kun oon parin kummilapsen kanssa touhunnu tässä loppumetreillä, on saanu välillä puhallella, että "ootapa, ku täti vähän istuu..". :D

Ja oon niin kade teille lenkittelijöille! Minä en kertakaikkisesti oikein voi. Käveleminen on pahinta myrkkyä. :( Tekis hurjasti mieli lähteä raikkaaseen ilmaan koirien kanssa, mutta ei niin ei. Salilla kävin vielä pari viikkoa sitten, mutta sekin täytyi jättää. Että hellurei vaan lihakset ja moro selluliitti! :sad001

..ja tähän täytyy vielä lisätä, että minun maailman ihanin mies totesi kerran tästä valitellessani, että "no onpahan jotaki tekemistä synnytyksen jälkeen!". Hahaha, ihana, kannustava mieheni. Oi ja voi, ihan kuin ei muuta siinä sitten oliskaan? :laughing002

Mamsi, mä voin ottaa sun koirat lenkkiseuraksi :D Käytkö keskustan neuvolassa (olen myöskin Oulusta), tuli vaan lääkäreistä mieleen? Mulla on ihan hyvät kokemukset sieltä, tosin terkkari on vaihtunut melkein joka kerta, kun oma jäi vuorotteluvapaalle. Annoinkin palautetta, että jos olisin herkkähipiäisempi tai raskaus olisi ollut vaikeampi, niin tuo vaihtuminen olis saattanut nyppiä tai haitata. Ja tuota kokoarviointia oon miettinyt kanssa...kun täällähän sitä ei tosiaan tehdä. Toisaalta hyvä, ettei tule sitten mitään odotuksia suuntaan tai toiseen, mutta toisaalta taas jos tuleekin yllärinä synnytyksessä, ettei mahdukaan...Noh, pianhan tuo nähdään miten käy, LA jo ensi viikolla...mihin tää aika menee???
 
AinoS, käyn Kaijonharjussa. Ei asuta ees siinä huudeilla, mutta siellä vaan sattui olemaan se ihana terkkari, joten valittiin se neuvolaksi. :) Täällä kun on minusta kiva, että tk:n saa valita aina vuodeksi kerrallaan ihan mistä vaan.
Ja joo, käy hakasemassa koirat vaan, tytöt olis onnessaan. :D ..ja varmaan ihmeissään, että mikä tämä talutushomma on?! Nyt ne on saaneet kirmata pihalla vapaasti, kun minusta oo ollu mihinkään.

Kokoarvio joo vähän epäilyttää, ja kyllähän siinä ihmeissään on, jos yhtäkkiä hätäsektiota aletaan tuusaamaan. En jotenki oo oikein varautunu sektioon lainkaan. Oon aatellu synnyttäväni "alateitse, kuten naiset normaalistikkin juu-u", vähän jotain näin lääkärin sanoja mukaillen. :cool01
Vaan uloshan se sieltä tulee, tavalla tai toisella. Vaikka näin pinnallisesti ajatellen - mieluummin repeämän kanssa, kuin hätäsektiohaavan..

Mulla ei niin haittaa tuo lääkärien vaihtuminen, terkkarin vaihtuminen useasti olis sen sijaan tosi rasittavaa, kun sen kanssahan eniten on tekemisissä. Oon vaan niin kinestinen tyyppi, että haluan tietää kaiken, että ymmärrän paremmin sen oman kehon kautta. Haluan siis, että mulle selitetään kaikki. Kysyin mm. valmennuksessa, että millä lihaksilla vauva työnnetään ulos. :D Ja tarkotin siis oikeasti, että haluan tietää tasan tarkkaan mitkä lihakset siinä on käytössä. Haha, TIEDÄN!

Huh, kellon on vaille kuus. Uni loppui ensin ennen kolmea. Sitten viideltä. Nyt nousin jo ylös juomaan ja vähän oleskeleen, josko kohta väsyttäis taas oikeesti. Jännää on myös se, että minun normaalisti niin sikeäuninen mies on heräillyt aivan koko ajan myös parin yön ajan jo. Yhtä aikaa katellaan kelloa ja pyöritään sängyssä. :)

Että Goood Morning Ladies!
 
Morning :)
Täällä isäntä heräili syöttämään pikkumiestä joskus viiden pintaan ja mä nousin nyt aamupalalle ja poistun aamupäiväksi töihin. Kullanmurut nukkuu sylikkäin sohvalla ja "katsoo" aamuteeveetä :) On se vaan maailman hellyyttävin näky!! Laitoin viltin päälle, ettei vilu herätä. Eihän tästä nyt malttaisi mihinkään lähteä, kun noita nuppusia katselisi tuossa vaikka koko päivän!!
 
Huomenta leidit minunkin puolesta! Tänään äitipolille viimeiseen kontrollikäyntiin. Mulla on "riskiraskaus" lääkärien mielestä, omasta mielestä ihan normaali! :D Olen käynyt koko raskauden ajan säännöllisesti ultrassa, jossa tarkkaillaan istukan ja napasuonen virtauksia sekä lapsen kasvua. Kaikki on ollut hyvin ja "riski" tapahtua jotain ikävää on 0,5%. Mulla on suurentunut perinnöllinen riski saada veritulppa ja siksi tää vouhotus. Vatsanahkaan päivittäin piikitettävää verenohennuslääketä en 0,5% riskin takia en ole suostunut käyttämään, ja sekös tekee minut lääkärien silmissä tyhmänrohkean! Onneks tosiaan viimeinen kerta kun meen äitipolille kuulemaan lääkärin suusta sen, miten hiton vaarallista tää elämä on!
 
Heippa vaan äiteet! Multa menee nää foorumihommat ihan ohi nykyään... nimittäin NYT tää vauva-arki on haastavaa, kun on kaikenlaista mahakipua ja ummetusta ja öistä ähinää ja valvottu ihan urakalla.... Jos olis tienny ni olis mies saanut aloittaa isyysloman vasta tällä viikolla :schocked028

Multa loppui sitten maito, tai enää tulee jotain lirua. Ei jaksanut edes pumpata kaiken tämän kanssa ja imetystä EN TOD jaksanut enää opetella sen pumppauksen lisäksi... Eilen mulla kai "maito laskeutui" (kun se aluksi nousee ni kai se sit laskeutuu :biggrin ) huomasin suihkussa että yhtäkkiä tissit on ihan pikkaset verrattuna muutaman päivän taakse, tuntuu samanlaiselta pullataikinalta kuin mahakin, mutta jotenkin ihan sievät. Pikkusen koirankorvat vaan :biggrin

Pikkaselle onneksi korvikekin kelpaa, tänään tai huomenna varmaan menee viimeiset maidot. Se ehkä tuo tasaisuutta arkeen, kun noita pakastemaitoja kun sulattelee, ja pikkanen saa mahanpuruja, niin mietippä siinä että hmmm mitähän söin 11.8? Vatsaa vääntää lisäksi rautalääke ja pientä refluksiakin on havaittavissa. Neuvolasta suositteli Nutrician refluksivaivoihin tarkoitettua korviketta mutta meidän lähikaupasta se löytyy vaan jauheena, ja jauheen kanssa pelaaminen tuntuu vaikealta... mutta pitänee tutustua.

Onneksi tuli saatua tämä kantoliina, siinä nukkuu parhaiten, ja erityisesti jos samalla tekee kotitöitä eli heiluu kuin heinämies. Suosittelen kaikille, ite myös mietitään Manducaa että saisi yölläkin heittää nopeasti vauvan kyytiin kun maha alkaa korvennella. Cuplatonia menee joka ruuan kanssa, se on sellaista mahalääkettä mitä saa apteekista ilman reseptiä :)

Mutta hyvää jatkoa teillekin :)
 
Huomenta kaikille! :) kummasti nyt nukuttu yö piristää mieltä ja tänään vähän valoisammat ajatukset päässä :)

Eevei: kuulostaa niin tutulta tuo teidän arki rautalisämahakipuineen ja maidon pumppaamisineen..
Mullakin loppui kärsivällisyys imettämiseen kun piti kuitenkin pumpata tai antaa korviketta että sai ravintolisäpusseja lisättyä maitoon ja lopulta maidon paksuntajaa refluksivaivan takia..
Meillä auttoi mahanpuruihin nutrilon omneo korvikejauhe! Ja se jauhe oli lopulta tosi kätevää!! Keitin vettä aina kannullisen josta sitten otin joka aterialle mikron kautta. Reissua varten lämmitin vedet etukäteen ja kuljetin tuttipullotermarissa. Ruoka-aikaan vaan jauheet sekaan ja avot! :) korviketta kun ei voi pitää lämmitettynä niin kauan..

Refluksiin avuksi: sängynpäätyä kirjoilla reilusti ylös ja apteekista saa thicken up nimistä sakeuttajaa joka auttoi meillä pitämään maidot mahassa. Se omneo korvike on muutenkin vähän paksumpaa tavaraa niin helpotti sekin :)

Voimia sinulle! Vaikkei ehkä nyt lohduta niin kyllä ne vaivat helpottavat! Teilläkin varmaan kiinteiden aloitus aikasemmin edessä ja se auttaa paljon tuohon refluksiin!
Meillä auttoi myyös selkeiden ateria-aikojen pitäminen. Jossain vaiheessa joku sanoi jotain vapaasta lapsentahtisesta imetyksestä, mutta mahanpuruihin ja levottomuuteen auttoi kunnon ruoka-ajat ja 3h taukoa väissä että maha sai levätä ja ruokahalu kasvaa. Sain neuvon, että jos itse napostelisi pitkin päivää ei koskaan ole kylläinen olo joten ei saa rentouduttua/nukuttua jolloin kiukku ja levottomuus kasvaa :) pätee ainakin minun kohdallani :)
Halit!
 
Kääk! Pitäisköhän mun olla huolissaan nyt kun aamulla kävin vessassa ja paperiin jäi ihan kirkasta (ei ruskeaa) mutta tosi haaleaa verta? Ei mitään vuotoo vaan pari kertaa pyyhkäisin niin jäi haaleasti paperiin, ei limaista kuitenkaan. Voiskohan sitten johtua eilisiltaisesta k-18 touhusta vai onkohan se jotain muuta.. Muilla kokemuksia? :sad001 viikkoja 39+5
 
Ei varmaan pienestä määrästä tarvii olla huolissaan, vasta sitten jos on selkeää vuotoa? Varmaan jotain tapahtumassa kohdunsuulla josta pienet verimäärät johtuu.. Näin itse ajattelisin.
 
äitipolilla ne sanoi että raskauden loppuvaiheessa voi tulla vähän verta ja siitä ei tarvii olla huolissaan. Mutta jos tulee runsas vuoto niin sitten pitää lähteä heti sairaalaan.
 
Nanana, k-18 jutut saattaa tuossa vaiheessa (tai siis tässä vaiheessa) aiheuttaa pienen pientä verenvuotoa, koska kohtu on jo niin alhaalla ja siinä menee hurjasti pieniä verisuonia. Ei sillä, että iskä sitä tökkisi, mutta kait se jotenki saattaa ottaa "hittiä tai ärtyä"? Joten uskoisin sen johtuvan siitä. :)
Mutta on kuitenki suositeltu, että ihan mistä tahansa vuodosta mainitsee neuvolassa!
 
Joo itsekkin ajattelin että en vielä hätäile koska oli tosiaan niin minimaalista ja ehkä vaan limakalvot tai jotain ärsyyntynyt eilisillasta, mutta pakko oli ässät testata kun just toi ässsä olis kuulema se tehokkain houkuttelemaan nyytin ulos :laughing002 vähän pieniä supisteluja oliut aamulla, juurikin niitä menkkamaisia jomotuksia mutta muutempa ei ole vielä mitään merkkejä synnyttämään lähdöstä.. Eli pakko vaan malttaa odottaa ja odottaa :)
 
Alku kotona oli tosi helppo, nyt maagisen 2 viikon rajapyykin kohdalla onkin ääni koventunut ja kaikki huonosti. Kätisee, vääntyilee, vain sylissä on hyvä. Syö ja nukkuu jossain tunnin sykleissä, univajeeni on tehnyt onnellisesta äiti-Kunusiinista jo pariin otteeseen hysteerisesti itkevän ja sekavan äiti-Kunusiinin. "Selvitäänhän me tästä? Eihän kaikki lopu tähän?". Pahimpina hetkinä enkelinkaunis vauvani rupeaa silmissäni näyttämään hirviömäiseltä, kun se on punainen ja naama ihan mytyssä, huitoo joka puolelle, saa lapaset kädestään ja raapaisee itseään tahattomasti kasvoihin. Sit kun saamme kumpikin parikin tuntia unta, on elämä taas ihan ok. Raskaampaa tämä on kuin osasin kuvitella. Huoh.
 
Kahden viikon jälkeen ihana vauva elämä voikin olla ihan helvettiä! Lapset on niin sanotusti "kohtu vaiheessa" ensimmäisen kaksviikkoa ja sitten voi todellisuus olla jotain muuta. Muistan tämän itsekin hyvin.

Voimia Kunusiini Kyllä se siitä viellä iloks muuttuu :)
 
voi että, muistan ku esikoinen synty ni alku oli kans TOOOOSI hankala, itki joka yö ja roikkui kiinni tississä n 1h välein, sitten viikon ikäsenä mentiin lääkärille kun ei huudosta tullut loppua,kaikkien kokeiden yms jälkeen jouduttiin jäämää osastolle jossa hoitaja sit vast tajus että herranen aika,eihän tämä lapsi saa maitoa =( hoitaja laittoi minut nukkumaan (viikon unettomuuden jälkeen en pistänyt vastaan ;) ) ja antoi pojalle korviketta, ja niin sitten nukuttiin 5h putkeen=)

Toivon siis eevei ja kunusiini teille (j tietysti muillekkin) Jaksamista <3
Kyllä se siitä..ja aika kultaa muistot tässäkin asiassa...
 
Takaisin
Top