Syyskuu!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä kans ihan todella inhottavia noi käsien puutumiset! Mua vaivaa ihan jatkuvasti päivän aikana noi jumbosormet ja käsivarsien puutuminen. Molempien käsien sormet on hitsi vie varmaan yhtä paksut ku lenkkimakkara ja niissä "särisee" ihan koko ajan, tosi rasittava loppuraskauden vaiva ja toivottavasti siiitä(kin) pääsee eroon sit ku nappula suostuu syntymään! Nää viimeset viikot tai päivät on kyl tuskaa ja toivottavasti nää oiski ihan viimesiä päiviä jumbosotanorsuna! :) Tänään 39+3. :confused2
 
Mulla oli viimeksi turvotuksen takia sormenpäät ihan tunnottomat ja pistelevät ja nivelet kipeät raskauden loppuvaiheessa. Ei jäänyt laitokselle, kesti muutaman viikon ennen kuin tunto palasi. Terkka kehotti ottamaan puheeksi jälkitarkastuksessa, mutta silloin oli tunto jo normaali. Joten, vaikka turvotus vähenee, niin mä olin ainakin synnytyksen jälkeen tosi turvoksissa. Kasvot näytti ihan kamalalta. Mua nesteytettiin jonkin verran verenvuodonkin tähden, mutta silti jano oli ihan tajutonta, varsinkin ekat päivät synnytyksen jälkeen. Joku kätilö mainitsikin, että kaikki synnyttäneet on kuivia, joten juokaahan reippaasti sitten ajan tullen! :)
 
elenna, meilläkin mies ollut työttömänä jo pitkän aikaa - mutta tsädääm, nyt tottakai sai koulutuspaikan. :D On kyllä tylsää olla yksinään kotona, siksi kai minäkin itseäni oon kuormittanu kaikella.

Tosin eilisen leipomisurakan jälkeen oli arvatenkin paikat niin järkyttävän kipeänä, että yö oli tuskaa ja vessaankin sai tallustella kaksinkerroin, mummotyyliin. Ja turvotus on tullut takaisin oikein urakalla, mutta paineet oli minun normaalit. :)

Nyt sitten vaan uuteen aamuun, se imetyspaita pitäis käydä ostamassa.. :D


EDIT: Lisäyksenä myös, että mullakin on sormet ihan tajuttoman kipeät. Turvonneet joo todellakin, mutta nuo nivelet on niin ihmeen kipeät myös, aivan kuin olis nivelreumaa (en tiedä taudin todellisia kipuja, eli tää nyt kuviteltu heitto..) tai jotain vastaavaa. Hyvä kuulla, että ei välttämättä poistu heti synnytyksen jälkeen, niin osaa varautua. :)
 
Ai... musta on taas ihanaa, kun saan olla yksin kotona (aina välillä) saa oikeesti levättyä ja olla kaikessa hiljasuudessa. meillä tätä hulinaa tässä kotona riittää muutenkin ja sitten kun miehet on kotona mä en osaa olla paikallaan ja pakko tehä koko ajan jotain. Tai jos mä oon paikallaan kuuluu koko ajan "äiti, saanko sitä? äiti tätä... äiti mennään..." Nyt oli aivan loistava aamu, kun iskä lähti 9töihin ja vei pojan hoitoon. Mä makasin vaan sängyssä, kun yöllä heräilin monta kertaa, niin jaksanu nousta heti 7 ylös. vaan joskus puolysi :) Itse tarvi vaan aamuala tehä ja elukat ruokkia ja tästä pikku hilja lenkille. Aatelin käydä tos pururadalla kiertää, kun siinä on niin hyvä kävellä :)
 
Heidi, mulla kun ei oo täällä miehen lisäksi kuin kaksi karvakasaa, niin se aika käy pitkäksi. En tiiä jaksaisinko tässä vaiheessa toista pientä ihmistä tähän pyörimään. Oonki miettiny supermammoja, jotka pyöräyttelee muksuja tihellä tahdilla. Hatun nostot kyllä heille! Itse kun oon parin kummilapsen kanssa touhunnu tässä loppumetreillä, on saanu välillä puhallella, että "ootapa, ku täti vähän istuu..". :D

Ja oon niin kade teille lenkittelijöille! Minä en kertakaikkisesti oikein voi. Käveleminen on pahinta myrkkyä. :( Tekis hurjasti mieli lähteä raikkaaseen ilmaan koirien kanssa, mutta ei niin ei. Salilla kävin vielä pari viikkoa sitten, mutta sekin täytyi jättää. Että hellurei vaan lihakset ja moro selluliitti! :sad001

..ja tähän täytyy vielä lisätä, että minun maailman ihanin mies totesi kerran tästä valitellessani, että "no onpahan jotaki tekemistä synnytyksen jälkeen!". Hahaha, ihana, kannustava mieheni. Oi ja voi, ihan kuin ei muuta siinä sitten oliskaan? :laughing002
 
LA tuli ja meni eikä mitään tuntemuksia! Eilen olin koirien kanssa pitkällä lenkillä ja sen jälkeen menin vielä markkinoille, eikä hitsi mitään tapahdu! Toissapäivänä tuli kunnon surkutteluitkut kun luin toisten syntyneistä vauvoista ja se tuntui niiiin epäreilulta! Ainakin minä voin hyvin eikä kipuiluja ole. Yöt tosin menee hikoillessa, mutta unta saan ihan riittävästi. Ootellaan, ootellaan....
 
mullakin on sormet ihan kipeitä... se on tullut vasta nyt raskauden loppuvaiheessa.. tänään on muuten mun laskettu aika.. mut ei kyl vaikuta et pienokainen ois tulossa ulos kohta... ärsyttää tää odottaminen.. :BangHead on kai pakko mennä kaupungille ostoksille kun ei oo muutakaan tekemistä :wink
 
Mie oon kanssa nauttinut tästä yksinolosta kotona. Tai no on seurana tuo koiruus, jonka kanssa onkin tullut puuhasteltua ja lenkkeiltyä. Just tulin 8km kävelyltä koiran kanssa. Minun päiviin kuuluu yleensä noin tunnin kävelylenkki, noin tunnin päiväunet ja sitten esim. talon siivousta, marjastusta, sienestystä, kaupungilla tai neuvolassa käyntiä ja silloin tällöin kavereiden tapaamista. Tuntuu ihan siltä, että mukava on nauttia näistä viimeisistä ajoista ilman vauvaa. Että tosissaan tulkoon vaikka vasta lokakuussa, jos olo pysyy näin hyvänä kuin tähän saakka :)
 
Ohhoh, Menna! Nyt olen jo ihan vihreä kateudesta. Sulla on hyvin jauhot pussissa, oot onnekas olosi puolesta. :)
 
Mä käyn päivittäin monta kertaa lukemassa näitä juttuja, mutta eipä tule juuri itse kirjoiteltua. Kun aikalailla samaan tapaan tässä tämä aika menee.

Neuvolasta tulin just kotiin ja kaikki ok. Pää kuulemma tuntui olevan jo kiinnittynyt, viime viikolla ei vielä ollut. Eli jonkilainen toivonpilkahdus kohti syntymää :)

Olo mulla on ollut tosi mainio. Jaksaa lenkkeillä koirien kanssa, pyöräillä, siivoilla jne. Aloitin aikani kuluksi pientä "pintaremonttia". Olohuoneen pöytä on saamassa uutta ilmettä hoimisen sekä valkolakkauksen kautta ja se kun kohta valmistuu, niin meinasin maalata ikkunalistoja. Pakko keksiä jotain tekemistä, kun mulla hajoo muuten pää! Etenkin jos tässä vielä kolme viikkoa odotellaan...

No eipä mulla tunnu nytkään olevan mitään asiaa... :laughing002 Jatketaan teidän juttujen lukemista :)
 
Sormien ja käsien puutuminen tuli mullakin vasta viimeisellä kuukaudella. Rannekanavaoireyhtymä - joka usein hälvenee synnytyksen jälkeen "pikkuhiljaa.." Öisin sormien nivelet kipeät ja puristusvoima olematon. Ei saa tartuttua välillä esim.vesilasiin. Nestettä kertyyy nivelien ympärille ja hermohan siinä jää puristuksiin. Lääkäri neuvoi juomaan paljon vettä ja suola minimiin. "Lopussa kiitos seisoo" <3 Kaikki vaivat on sitten olleet sen arvoista kun pikku nyytti laitetaan syliin. (Mahaa tulee kyllä ikävä, mutta siinähän se "maha" onkin sitten sylissä)
 
Hih, mäkin käyn välillä noin tunnin "kävelylenkeillä", mutta pääsen ehkä 0,5km päähän tai joskus pitemmällekin, sitten istuskelen penkillä ja valun pikkuhiljaa takaisin :D Onneks on ollut niin kivoja ilmoja.

Kävely on ollut koko kesän toosi hidasta, itseasiassa viime aikoina se on tuntunut vähän helpommalta, tai sitten en enää odota että pääsisin "oikeasti" kävelemään. Muutamia viikkoja sitten jätin tukivyön kotiin, ja se oli mulle oikea ratkaisu. Se vaan puristi eikä niinkään auttanut, ja se puristi myös taukojen aikana. Minulla toimii paremmin että menen vaan niin hiljaa kuin on pakko ja pysähtelen muina naisina katselemaan jotain ruohonkorsia tms. :) Mut sit en vaan jaksa enää oikein lähteä niinä päivinä, jos on ollut muuta ohjelmaa, kuten pidempää kauppareissua yms.
 
Mä en oo voinu kuukauteen käydä kävelyllä tai pyöräillä kuntopyörällä supisteluherkän kohdun takia. Kaupassakin voin juuri ja juuri käydä. Iltaisin en voi ollenkaan istua vaan on aina pakko makoilla kun kohtu supistelee ja vauva poraa päätä niin kipeästi alaspäin.

Tämän toimettomuuden seurauksena mun pyöreä peppu on muuttunu lättänäksi! :( jos lapsi ei ala kohta tulla niin mun kunto menee niin huonoksi etten varmaan jaksa kilometriäkään kävellä ja perse jää ikuisesti lätyksi!

Ihanat vaunut kyllä motivoi varmaan sitten kävelylenkeille. Toivon mukaan vauvelikin sitten on vaunulenkkejen ystävä :)
 
Kyllä tuli heitetty kaks kertaa pururata ympäri välissä koiran vaihto vain. meni joku 1h15min. kilometreistä en osaa sanoa, kun en tiiä kuinka pitkä toi purtsi on. Noh sitten lähin kauppaan, koska jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Kaupasta ruuantekoon ja kaalilaatikko uuniin. tässä odotellessa ruoan valmistumista, harjasin koiran, imuroin, lämmitin takan, ja tiskasin. Tieshän se sitä, että rupee taas supisteleen ja tuli ihan valtavan paha olo. Mutta se onneks vähän helpotti, kun kävi vessassa ja joi vettä.

Munhan piti niin levätä, kun kaikki on poissa kotoa. Ajattelin katsoa elokuvaa, mutta kohtahan toi pätkä jo hoidosta kotiutuu ja siinä mitään kerkiä enää lepää, taas mennään pää neljäntenä jalkana :D

ainiin kuulin naapurilta, että toi meidän toinen naapuri on muksunsa kans TAYS:sissa!! Ihmettelinkin, kun ei niitä ole näkynyt perjantain jälkeen. mutta niillä on 6kk poika ja sitä oli nyt joidenkin oireiden takia kuvailtu ja sillä onkin sisä elimet vähän missä sattuu ja suolistossakin jotain häikkää!! Voi apua! Aina yhtä hirveetä kuullä, että noin pienellä on harmia. ei voi todeta, kun voimia vanhemmille!
 
Mua alko nyt ahdistaa ihan hirveesti... Meillä siis siskon kanssa ollut tällaista yhteisodottamista kun hänkin on myös raskaana :) Meillä on päivä eroo lasketuissa ajoissa :)! No, vaikka asutaan eri paikkakunnilla ja asioidaan eri sairaaloissa, niin meillä oli sattumalta myös peräkkäisinä päivinä sairaalakäynnit, mulla synnytystapa-arvio ja siskolla peruskäynti kun on kaksi jo synnyttänyt sektiolla ahtaan lantion takia. Saatiin tosiaan ihan grammalleen samat kokoarviot, 3,1kg! Mulle tapa-arviosta ei juurikaan jäänyt mitään muuta käteen kun että jos nyt silloin kaksi viikkoa sitten olisi syntynyt, niin vielä mahtuisi tulemaan mutta seuraavista viikoista ei tiedä. Kasvukontrolli viikon päästä. Siskoni sai silloin sektioajan, joka siis oli tänään. Aamulla syntyi terve pikkuprinsessa 3850 g! Että juu, ihan kivan kokonen näin kaks viikkoa ennen laskettua aikaa...! Nyt mua alkoi ahdistamaan ihan hulluna että mitä jos tää meidänkin bebe on nyt sit jo jotain neljäkiloinen ja kun ne tuolla Jorvissa niin kovasti aina tuntuu tahtovan kaikkien yrittävän sitä synnytystä alakautta... Ymmärrän et jokainen on erilainen, mut meillä kun äiti ja molemmat siskot on synnyttänyt ahtaan lantion takia kaikki lapset sektiolla ja mä satun olemaan meistä tytöistä kaikista pienin! Että miten nyt sitten mun käykään........... todella ahdistavaa. Enkä voi edes purkaa tätä oloani mihinkään kun oon ihan yhtä lättäperseongelmassa kuin meki :D Eli siis mulla on selkä ja ranteet niin romuna, etten kykene enää siivoomaan, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä, ulkoiluttamaan koiraa... joko istun tässä sohvalla tai sitten makaan sängyssä.... että mukavaa loppuodotusta vaan mullekkin! Anteeks avautuminen - jälleen kerran :)
 
Hahaha!! Olipas niinkin tylsää että aloin sitten ihan huvikseni meikkaamaan! En ole meikannut pitkään aikaan kun kotona olen ollut niiiin pitkään. Oli yllättävän vaikeaa!! Lopputulos on ihan suttuinen! Ihan hassua miten voi taidot ruostua, ihan lyhyessä ajassa. Pitää alkaa taas harjoittelemaan että saa taas lopputuloksesta siistin näköisen! Jätän nämä meikit nyt kuitenkin kauppareissun ajaksi päähän, toivottavasti en nyt ihan kamalalle näytä laughing7
 
Jaksamisia Anna... eiköhän ne kuitenkin ota tuon sinun tilanteen ihan vakavasti kun sinulla on noinkin "erikoinen" tilanne, valitat sitten kovasti siellä kasvukontrollissa, että pelottaa se vauvan koko.

Muutenkin tsemppiä kaikille joilla on enemmän vaivoja... sympatiat on kyllä teidän puolella <3

Meidän hyvävointisempien ei varmaan pitäis valitella ollenkaan, mut kiva täällä on silti kaikkia tuntoja purkaa :) Edelleen musta on hassua lukea itseni "hyvävointisiin", kun tää viimeinen kuukausi on tosiaan ollut ihmeellisen helppo raskauden alkupuoliskoon verrattuna. Viime päivinä on alkanut kyllä taas tulemaan hieman vaivaisempi olo, et ehkä se loppu lähenee täälläkin.
 
Kyllä mäkin kuuluisin mielellään niihin vähä vaivaisiin, mutta tällä on nyt mentävä :D

Toisaalta ihanaa, kun on ollut kaksi aivan erinlaista raskautta, Odotan kuinka erinlainen synnytys voi olla, kun tää raskaus on ollu ihan jotain muuta kun se eka, jolloin voin niin hyvin, että poika kun synty, tuntu että se mun odotus ja raskaus aika jäi vähän niiku kesken. Nyt ei kyllä jää kesken mikään :D
 
Olis kivaa saada jotain kokoarviota tms. Täällä Oulussa niitä ei anneta, ellei ole suurta epäilystä. Ja lääkäritkin kun on olleet, mitä on olleet.

Ei muuta kuin Anna_ reilusti vaan sanot niille, että ihan aidosti pelottaa ja ahistaa, niin täytyyhän asia tarkistaa. Ei ketään voi tollasessa tilanteessa ihanteellisuuden vuoksi kai pakottaa synnyttään alateitse?

Minä synnytän ilmeisesti alateitse, koska näin (nauran täällä yksinään sille lääkärille) normaalisti juu naiset tekee. :laughing025
 
Onpas ollut nihkeä päivä! Kamala väsy, päätä jomottaa ja mikään ei huvita. Jalatkin on jotenkin erityisen turvoksissa ja levottomat. Oonkin melkein koko päivän käyttänyt lepäilyyn. Onneksi mies on töissä niin ei sivullisten tarvitse kärsiä :D vauva on onneksi liikkunut tänään enemmän kuin muutamana viime päivänä niin ei oo niitä liikkeitä tarvinnut stressata. Nyt en kyllä jaksais synnyttää ;)

Huomenna neuvolapäivä, toivottavasti saan jo ajan siihen yliaikais-kontrolliin niin sais senkin asian pois mielestä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top