Syyskuu!!!

Tosiaan aika vaan menee! Puhelimella luen usein keskusteluja mutta harvoin ehtii vastaamaan. En vielä oikein osaa tehdä muuta jos vauva on sylissä. Pakko opetella, meinaa tässä arjen tohinassa jäädä syömättä, juomatta ja itsestä huolehtimatta. Onneksi mies on kotona vielä melkein viikon huolehtimassa meistä :)
 
Tänään olen yksin vauvan kanssa kotona ja vielä koko viikonlopunkin.. Mies lähti rallitouhuihin ja me jäätiin kotiin kun luulen selviäväni paremmin yksin kotona kuin hotellissa, varsinkin koirankin kanssa.

Tänään aamulla tyttö vetää pitkiä aamupäivä päikkäreitä niin että ehtisin hyvin suihkuun ja meikkaamaan ja laittamaan itseni kuntoon. Kohta saankin herättää vauvan taas syömään ja pukemaan niin päästään aamulenkille.

Aluksi pelkäsin yksin jäämistä ja olin hiukan kiukkuinenkin kun mies VOI jättää meidät yksin ja olin varma etten muka pärjää. Itkin ja surkuttelin.. ne hormoonit.. Nyt viikko sitten tajusin et tottakai mä pärjään ja hyvinhän meillä menee. Hassua miten väsymys ja hormoonit tekee ihmisestä ihan avuttoman ja itseluottamus on ihan maissa. Pari hyvää päivää ja elämä ja kaikki näyttää niin paljon valoisammalta. Mutta hatunnosto yksinhuoltajille.. ei ole helppoa olla AINA yksin sen vauvan kanssa.
 
No niin.. Monsteri on tänään viikon ikäinen ja minä sain kahlattua kaikki lukemattomat keskustelut täällä läpi. Seuraavaksi voi siis alkaa taas itsekin kirjoittamaan. :cheers

Kyllä on viikko mennyt nopeasti! Ja aika kotona myös. Äitini tuli meille heti samana päivänä kun kotiuduttiin, ja hänestä on ollut kovasti apua ja tukea tässä uudessa tilanteessa, Vaikka en epäile etteikö oltais Isännän kanssa pärjättä kahdelleenkin. Muutenkin ollaan tässä nyt kestitty vieraita nämä muutaman kotonaolopäivät, tänään tulee vielä minun molemmat siskoni lapsineen, toinen yöksi ja toinen iltakylään, ja huomenna alkaa arki kun kaikki vieraat lähtevät koteihinsa. Ihan mukava juttu, saadaan alkaa elämään sitä omaa perhe-elämää!
 
Tänään on täysin vieraaton päivä, ihanaa. Saa elää oman ja vauvan aikataulun mukaan. Kyllä tuo vieraiden vastaanottokin on rankaa pitemmän päälle, kun ei voi esim. mennä nukkumaan sillon ko väsyttäis...
 
Nyt tuntuu siltä että kyllä sen yhen lapsenkaa oli ruhtinaallisesti aikaa! :D Enkä haluu mitenkää vähätellä ketää, totuushan on että ei kyllä sillonkaa ollu aikaa, kun kaikki oli uutta. Mulla on tainnu viikko vierähtää lukematta tätä. Tai että oisin ees ylipäätää koskenu tietokoneesee. Nyt yritän vähän tässä sivusilmällä vilkuilla. :) Äsken pääsin ihan vaan koirankaa ulos lenkille, oli aika piristävä ulkoilu!
 
Joo tänään on kyllä käynyt mielessä pari kertaa, että riittäisiköhän meille tämä yksi lapsi... En tajua miten te jaksatte, joilla on vaikka taaperokin siinä pyörimässä. Tietysti siitä on varmaan jonkinverran apua, että on kokemusta jo aiemmasta vauvasta. Mut siltikin..

Mä kerkisin kumminkin äsken käymään saunassakin :) On kyllä henkisesti aika mukavaa, jos ehtii tehdä jotain muutakin kuin imettää, syödä tai yrittää nukkua.
 
Tosin tämä epävarmuus tuntuu kyllä pahemmalta kuin väsymys. Ei tuo yöheräily tunnu niin pahalta, kunhan kaikki menee hyvin. Mutta sitten jos vauva itkee enkä osaa auttaa sitä, tai itkee ja yrittää syödä, niin se on rankkaa... :/ Onneks pari viime yötä on mennyt aika hyvin, vaikka tiheesti heräilläänkin. Imetän sängyssä ja oon nukahdellut kyllä syötönkin aikana. :)
 
Lapsia on niin erilaisia. Mä oletin että vauva-arki olis täynnä tekemistä mutta tässä vaiheessa aikaa riittää vaikka mihin. Välillä on itketty enemmän jos on mahavaivoja ollut. Niitäkään ei nyt n. viikkoon ole ollut. Meille siunaantui varmaan aika helppo vauva. Onneks. :) Univajettakaan ei olla podettu, vielä.
 
Mcgonnor, musta tuntuu vähän samalta. Yllättävän paljon on aikaa ja yllättävän vähän väsyttää. Meidän vauva kyllä sekä syö että nukkuu hyvin. Ja jos sais itestään irti, niin vois päivisinkin käydä vaikka missä. Ehkä syksyn päälle intoudun menemään tuossa lähellä olevaan MLL:n avoimeen perhekerhoon vaikka siellä varmaan pääosin onkin isompia lapsia. Ja tarkotus ois saada vaunulenkkeily alulle. Toistaiseksi vaan on tuntunut se lähteminen kankealta ja kun viikonloppuna olin molempina päivinä yksin lapsen kanssa liikkeellä kun mies oli töissä, niin tuntui melko rankaltakin ja olin tyytyväinen kun tänään sain taantua kotiäitiyteen :) Mutta kyllä se lähteminen varmasti helpottuu ja nopeutuu kun siihenkin tottuu. Onneksi on noita pakollisia menoja, joiden takia pitää välillä lähteä liikkeelle, niinku neuvola.

Eilen kävin muuten Ikeassa ja että olikin positiivinen kokemus äitinä! Tampereen Ikeassa oli kolme(!, sen tavanomaisen yhden sijasta) lapsenhoitohuonetta, jossa oli normaalien pöntön, lavuaarin ja hoitotason lisäksi NOJATUOLI, jossa oli ihana imettää! Lisäksi seinällä oli lappu, että jos vaippa unohtui, niin lastenhoitopisteestä saa hakea Liberon vaippoja.
 
Joo Ikea on kyllä malliesimerkki lapsiperheiden miellyttämisessä, täällä Espoon Ikeassa on lastenhoitohuoneessa myös lapsille tarkoitettu pikkunen ihan oikea vessanpönttö :happy090 Se saa aina hymyn huulille!

Ja mullakin on nyt ollut aikaa puuhailla kun Pikkuakka voi paremmin ja vetää rauhallisesti päiväunia, olen jopa ehtinyt harrastaa sitä monen kiroamaa miehensä harrastusta, eli pelannut XBOXilla :love017
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top