Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Mun mies kuulostaa samalta ;) Sitä suuremmalla syyllä, varsinkin toisen takia, toivoo, että tää raskaus onnistuu. Tosin kyllä mäkin jo yhtä paljon samaa toivon :) Alkanut jo töissäkin tuntua, että enää 4kk ja sitten kesälomalle ja töihin ei tartte syksyllä enää palata :D
 
Meillä pomo kyseli tänään, et mites kesälomat, onko toiveita... No en kehdannu täräyttää toivetta et koko heinäkuu kiitos.:D Siitä sais jäätyä suoraan äippälomalle.

Maltoin mieleni ja sanoin, et palaan asiaan vähän keväämmällä :) Josko sais edes jonkun viikon sillai, että suoraan äitiysloma siitä lomalta käsillä sit. Jos sinne asti vaan päästään...
 
Tää lapsi ajoitti ittensä niin loistavasti, että selviäisin kesälomalta suoraan äippälomalle, kun aloitan sen hieman aikaisemmin. Toivotaan, että hyvin käy :)
 
Täällä kans yksi juuri plussannut 31v! Kaikki on niin alussa, ja sitä paitsi pillereiden syönnin takia täysi yllätys, että ehkä jonnekin syyskuun loppupuolelle ajoittuu la. Nyt vaan toivutaan alkushokista ja aletaan totutella ajatukseen äitiydestä! :)
 
Koppa, tervetuloa joukkoon! Täällä samoja tuntemuksia perjantain plussauksen jälkeen. Taidetaan olla samassa vaiheessa samanikäisinä ;)
 
Ihana lukea saman ikäisten ajatuksia, kuinka ei ole lainkaan ajatellut olevansa valmis äidiksi, mutta nyt kun asia onkin käsillä, niin ei se kovin kauhealta tunnukaan :) Meillä mies asuu arjet töiden takia miltei 300km päässä, joten aika itsekseni saan varmasti ainakin alkuajat odotella. Onneksi on tämä foorumi.

Itse asiassa, meillä ei mies edes tiedä plussasta vielä! Ajattelin odottaa rauhassa perjantaihin kunhan taas nähdään ja kertoa ihan kasvotusten. Ehdinpähän itse totutella hiukan ensin.. :)
 
Tervetuloa Koppa! Pienen on nyt sitten todellakin aika tulla, kun kerran pillereiden läpi päätti tulla :wink
 
En ole vielä tähän keskusteluun kirjoitellut, mutta muihin kyllä. Lyhyesti, ensimmäistä täälläkin odotellaan ja yksi tm takana viime syksynä. Nyt rv 5+2. LA 21.9.

Vaikka viime kokemus jätti aika syvät arvet, naisena en myöskään voi olla ajattelematta jo tulevaisuutta mikäli mahassa nyt on tällä kertaa oikeasti elämää. Tota mammalomalle jäämistä ja kesälomia oon pyöritellyt mielessäni ja ehkä eniten sitä että jos tälläkin kertaa menee pieleen niin mistä ihmeestä repäisen motivaation jatkaa töissä vielä toiset 3kk tai todennäköisesti vielä enemmän. Vähän suunnittelin paikanvaihtoa, mutta näiden lapsihaaveiden kanssa se ei mielestäni nyt tällä hetkellä ole järkevintä. Joten toivotaan että tämä pysyy matkassa. Ekassa raskaudessa olin onneni kukkuloilla, vaikka pelkäsin myös hirveästi ja kerroin todella monelle kaverille. Tällä kertaa olen pitänyt suuni tiukasti kiinni. Mutta on tää odottaminen niin tuskaista. Varsinkin mun mielikuvituksella kun haaveilen jo hetkestä jolloin saan kertoa kaikille, mutta samalla myös näen elävästi sen hetken kun gyne ultraa ja kohdussa näkyy vain musta aukko. Täällä avautumisesta on ollu paljon apua, kun en tosiaan kavereille voi oikein puhua vielä mitään..
 
Hope, sulla tuntuu olevan täysin samoja ajatuksia kun mulla! Km takana ja nyt haluisin kovin jo iloita tästä uudesta mahdollisuudesta, mutta pelottaa, että ultrassa taas selviää, ettei vauvaa olekaan tulossa. Minäkin kerroin viimeksi tosi monelle ja jopa töissä tiesivät raskaudesta, mutta nyt vain sisko, äiti ja kaksi parasta ystävää tietävät. Helpottaa, kun on edes joku, jonka kanssa voi asiasta puhua, kun mies ei oikein osaa näistä peloista puhua. Motivaatio-ongelmia on täälläkin töissä ja olisi kyllä todella isku, jos ei vieläkään "pääse pois täältä", kun alunperin asennoitui siihen, että maaliskuussa jää äitiyslomalle. Tuonne kesään asti pystyy ehkä sinnittelemään, mutta jos vielä siirtyy, niin tulee kyllä olemaan vaikeaa.
 
Ihanaa kuulla etten ole yksin näiden ajatusten kanssa! Miten teillä jon_na on miehen kanssa? Ootteko pystyny iloitsemaan raskaudesta? Meillä huomaa ettei kummatkaan oikein uskalla tehdä siitä isoa numeroa. Jos en joutuisi joskus miettimään että hetkinen tuota en saakaan syödä niin ei varmaan edes tulisi puhetta koko raskaudesta. Onko sulla tiedossa jo milloin ultra on? Mä ajattelin mennä n. kahden viikon päästä ja toivottavasti ei alkaisi vuoto niin kuin viimeksi. Aika minimaaliset oireet myös ollu, esim pahoinvointia ei ole oikeastaan ollenkaan.
 
Neljän vuoden yrityksen jälkeen olen nyt raskausviikolla 8+4 ja laskettuaika 1.9. Alkuodotus mennyt hyvin epäuskoisissa fiiliksissä, että voiko tämä vihdoin olla totta. Nyt vain toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Toivottavasti siis 36-vuotiaana äidiksi :)
 
Sannis86, Joo mä oon kehittänyt itselleni jo sen keskenmenoon kuuluvan hartiapistoksen ja kaikki. Oikeasti mulla onkin oikea lapa ihan perhanan kipeä, mutta se on ollu jumissa jo 3kk joten ei liity kyllä raskauteen mitenkään. Kun nyt sais piettyä ittesä järjissä... :D

Hope, samat mietinnät täällä, kesäloman ja työpaikanvaihdon suhteen.

Mulla ei juuri ole läheisiä kavereita, kaikki suhteet puolivahingossa katkenneet kun lukion jälkeen häivytty eri suuntiin:/ Mutta siis olin sanomassa, että ei ole tällä hetkellä ketään tuttua raskaana, ainakaan tietääkseni. Epäilen kyllä vahvasti että yks työkaveri olisi... Ainiin ja miehen parhaan kaverin vaimo on muutaman viikon mua edellä, miehelle sieltä kautta siis tukea:)

Mä oon tässä 3 vuoden aikana ostellut aina alennusmyynneistä vauvanvaatteita, ihan huippuhalvalla siis. Mun mielestä niitä ei ole järkevää ostaa normihintaisena kun kuitenkin ovat niin vähän aikaa sopivia. Mulla on yks laatikollinen... ajatuksena oli kyllä alunperin, että laitan niitä sitten lahjaksi tutuille, mutta kuinkas kävikään.. :D En mä oo tohtinu vielä suunnitella mitään ostoslistoja yhtään, katotaan sitte ultrien jälkeen. Serkulla on kaksi lasta joten heiltä varmasti tuun saamaan paljon kaikenlaista.
 
Lilja, sama juttu. Kaikki diagnoosit oon jo itelle täältä tehnyt muiden oireiden perusteella :wideyed:
Pitää nyt yrittää saada järki pidettyä mukana tässä :)
 
Hope- meillä vähän sama tilanne miehen kanssa. Mies ei oikeastaan raskaudesta puhu mitään. Korkeintaan joskus vitsailee jotain äidilleen kertomisesta. Itse en kotona ajattele asiaa juurikaan, mutta sisko ja ystävät kyselevät lähes päivittäin vointia. Hieman sekin ärsyttää, koska itse en halua vielä liikaa ajatella asiaa. Miehelle, jos jotain puhun peloista, ni vastaus on aina sama "Turhaan sä nyt vielä asiaa mietit, ota rauhallisesti." :shifty: Ultraan tuli eilen aika. Se on 26.2 eli silloin olisi sitten viikkoja 11+6. Elättelen kyllä toiveita, että ensi viikolla lääkärissä jo ultrattaisiin, ettei tarvitse tonne asti odotella. Yritän ainakin esittää sen verran hermoheikkoa, että vaikka säälistä ultraisivat :cool01 Viimeksi kävin varhaisultrassa yksityisellä. Silloin oli vielä kaikki hyvin ja lääkäri totesi, että "90% todennäköisyydellä saat lapsen huhtikuussa". Pettymys olikin sitten ihan valtava, kun keskenmeno selvisi, joten nyt en ajatellut yksityiselle enää mennä "turhaan". Ravaan sitten vaan tuolla neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä ultraan asti, jos muuta ei tarjota :)
 
Mä ajattelin ar-ultraan mennä yksityiselle, mutta hirveesti täälläkin on juttua siitä miten silloin on kaikki ollut hyvin ja kuitenkin mennyt kesken. Eli eipä se anna oikeastaan rauhaa kuin siinä määrin että haluan tietää ettei tällä kertaa olisi tm.

Herään joka aamu ajattelen että ihanaa yksi päivä enemmän raskaana. Pitäisi saada ajatukset jotenkin muualle.. Tm:n jälkeen kaikki hokivat tärkeintä olevan sen että voin tulla raskaaksi. Ja näköjään yllättävän helposti kun tässäkään välissä ei kerenny olla kuin yhdet menkat. Eli kai tässä pitäisi iloinen olla.. :)
 
Me ollaan päätetty se ar ultra nyt skipata. Kyllähän se mieltä rauhoittaisi, mutta nyt tuntuu siltä, että jos tämän on tarkoitus onnistua niin silloin onnistuu. Mutta tiedostetaan se, ettei meille välttämättä vauvaa tulekaan. Ei se varhaisultra kuitenkaan mitään konkreettisesti muuta, oli kaikki hyvin tai ei. Toistaiseksi kuitenkin pysynyt mieli suht rauhallisena... Pyritään nyt nautiskelemaan tästä hetkestä. Koko ajan kuitenkin on päivä kerrallaan lyhyempi aika siihen ekaan julkisen ultraan :)
 
Varmaan itekin jättäisin väliin jos pitäisi itse maksaa koko lysti. Mutta saan työantajan puolesta vähän tukea erikoislääkärien vastaanotoille. Muuten aika suolainen hinta kyllä maksettavaksi..
 
Joo kyllä mäkin Hope sun tapauksessas ehkä menisin, kun toi tm on kuitenkin vähän eri asia, kun keskenmeno. Saa sitten heti tietää varmuuden ainakin siihen :)
Mä olen kans itteeni lohduttanut tolla ajatuksella, että ainakin voin raskaaksi tulla. Kerittiin vuosi yrittämään ennen tuota ensimmäistä, keskenmennyttä raskautta ja siinä oli jo välillä hormonihoidotkin menossa, kun luultiin ei Pcos:n vuoksi tule ovulaatiota. Päätin sitten kuitenkin pitää taukoa hoidosta ja heti ensimmäisestä kierrosta olin raskaana. Keskenmenon jälkeen menikin toista kuukautta ennen kuin saatiin viimeiset istukan palat kohdusta ja tämä raskaus alkoikin sitten ensimmäisestä kierrosta kaavinnan jälkeen, joten yksiäkään kuukautisia ei kerinnyt tulemaan. Olenkin tässä yrittänyt ajatella, että kävi miten kävi, niin ainakin on näemmä mahdollisuus heti uudelleen tulla raskaaksi :)
 
Täällä ensimmäinen raskauskin alkoi nopeasti. Kun jätin ehkäisyn ehti taas tulla vain yhdet menkat ja sitten plussa. Kai se on hyvä merkki :)

Eilen illalla ensimmäisen kerran iski raskausahdistus. Vaikka kovasti halutaan lasta niin kyllä se vähän pelottaa. Valvoin miettiessä miltä se tuntuisi jos toisessa huoneessa olisin pikkuinen herättämässä keskellä yötä. Ajatus tuntuu vaan niin kaukaiselta. Luulin jo yhdessä vaiheessa etten ikinä halua lapsia, mutta oikean miehen löytyessä mieli muuttui :)
 
Muokattu viimeksi:
Aletaan hankintoja myös tekemään nt-ultran jälkeen :)
Samoja tuntemuksia kuin teillä muilla, että ei voi kuin päivä kerrallaan mennä. KU:sa mulla ei ollut yhtään näin rauhallinen olo, ja tuntui ihan kuin "äidinvaisto" olisi silloin yrittänyt kertoa että kaikki ei ole kunnossa.
Nyt ei voi muutakuin odotella ja elää päivä kerrallaan, ensi viikolla on jo varhaisultra!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top