Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Meidän kaveriporukassa jo monta lapsi perhettä, mutta mun lapsuuden kavereista vasta yhdellä on lapsi :) kaikki on jo kovasti kyllä odotellu meidän lisääntymistä kun ollaan jo 8 vuotta yhtä pidetty. Mutta voin kyllä myös kertoa että olen niitä joille sitä vauvakuumetta ei näköjään koskaan tullut! Vauva on kyllä ilman kuumettakin enemmän kuin tervetullut :)

Mä en oo uskaltanut kertoa melkein kellekkään. Jaan kyllä ton pelon teidän muiden kans siitä että kaikki ei menis hyvin. Jotenkin sitä ajattelee, ettei voi olla niin hyvä mäihä et kaikki menis kerralla hyvin :( viikkoja on nyt vasta 5+4. Kahen viikon päästä varhaisultran jälkeen voi toivotaavasti ihan vähän huokasta helpotuksesta, jos siellä jotain näkyy :)
 
Mullakaan ei oo koskaan ollu vauvakuumetta. Itse asiassa pelkään vauvoja ja pieniä lapsia. Johtuu varmaan siitä, etten ole joutunut olemaan tekemisissä sellaisten kanssa. Uskon, että oma on ihan eri asia ja tulen kiintymään siihen. Tällä hetkellä en muuta toivo niin kovasti, kuin tervettä lasta :) Mä kans pelkään, ettei voi käydä niin hyvin, et ekalla tärppää ja täydellinen ajoitus muutenkin. Mä olen kertonut tasan yhdelle kaverille, jolle syntyy eka lapsi huhtikuussa.
 
Ei oo kyllä mullakaan vauvakuumetta koskaan ollut. Pienten vauvojen kans en oikein ole edes osannut koskaan olla, sit vähän vanhempien ja taaperoiden kans tykkään kyllä touhuta o_O
Mutta ihan varmasti se oma vauva sit tuo sen oikeenlaisen tunteen tähän. :)
 
Mua ahdisti esikon odotuksen aikana kaikki muut lapset ja vauvat. Enkä edelleenkään oo mikään lapsihömppä, muuta kun omalleni :) Muistan odotusiaikana kun kaverin vauva tungeettiin väkisin syliin ja mä ajattelin että ottakaa äkkiä pois :D oma on oma, siitä ei pääse mihinkään!
 
Ihana kuulla, etten ole ainoa :) Voin sanoa, että kyllä tulee mun kaikki kaverit, porukat mukaan lukien, olemaan huuli pyöreänä, kun joskus saan kertoa olevani raskaana :S Tuntuu vaan, et kaikki joilla on lapsia on niin lapsirakkaita, ettei mikään muu kiinnosta.
 
Kyllä oon itekin miettiny, että yllätys tulee olemaan aivan varmasti kaikille :)
Ja tosiaan sekin, et alkaako itelläkin sit jutut olla vaan lapsilapsilapsi, sit aikanaan. Tuntuu et nyt kellä lapsia, niin jutun aiheet liittyy jatkuvasti lapsiin :P Mut niinhän se kuuluu ollakin kai?! :)
 
Sama juttu. Ite tosin yritän olla puhumatta lapsista niiden kanssa, joilla ei oo, kun tiiän, kuinka ärsyttävää se on :D Eniten pelkään kertoa parhaalle ystävälle, joka on yrittänyt lasta 10 vuotta ilman tulosta. Nyt hylännyt ajatuksen ja jopa kokee lapset inhottaviksi. Suojamekanismi vissiin.
 
Muokattu viimeksi:
No ehkä se osaa suhtautua, toivottavasti. Varmasti kiusallista myös sinulle... Mulla on yks lapsuuden aikainen ystävä, joka on monesti sanonut että mun kanssa on helppo olla kun ei tartte puhua lapsista, hänellä kun taitaa olla valtaosa kavereista jo perheellisiä. Itse hän ei halua edes lapsia, ja on sen ihan selkeästi tuonut esille. Saa nähdä miten nyt sitten. Asutaan eri paikkakunnilla, joten harvoin nähdään. Toivottavasti lapsi ei vie meitä sitten kokonaan erilleen...
 
Siitähän ihmiset tietenkin puhuvat mitä heidän elämässään on sillä hetkellä voimakkaimmin meneillään. Pitää vaan sit kuitenkin osata jutella muistakin asioista. :) Ja mielestäni ystävyyteen kuuluu osata kuunnella, vaikka aihealueet eivät aina ihan kolahtaisikaan tai olisi niihin mitään ihmeellisiä mielipiteitä. Surullista jos ystävyyssuhteet kariutuisivat niin helposti.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä taas kanssa omasta kaveriporukasta ensimmäisiä kuka odottaa, toinen ystäväni on 1 ja puol kk pidemmälllä raskautensa kanssa. Ensin itseäni mietitytti miten toinen ystävistäni suhtautuu kun hän itse haluaisi lasta mutta miehensä taas ei. Mutta nyt olenkin huomannut että tämä minun raskaana oleva ystäväni tuntuu välttelevän, ennen oltiin kuin paita ja peppu mutta nyt tuskin soittelee. Pari viikkoa sitten alkoi ohareiden teko kahvittelun suhteen monta kertaa. Nyt kävin hänen luonaan pitkästä aikaa mutta tuntuu silti että joku mättää. En tiedä, harmittaa kauheasti kun hän tiesi että olemme mieheni kanssa pitkään halunneet lasta ja tuntuu että hän jättää minut nyt elämänsä ulkopuolelle vaikka ensin olikin innoissaan että kävi näin että odotamme samaan aikaan. Sinänsä harmittaa mutta onneksi on muitakin ystäviä ympärillä kenen kanssa puhua näistä suurista muutoksista mitä itselleen tapahtuu :)
 
Täällä kans sama, että ollaan kaveriporukasta ensimmäisiä tässä asiassa. Tiedän kyllä, että ne on sit iloisia meidän puolesta, ja varmaan voi muutamalle laittaa ajatuksia, että jospa mekin :) Ollaan tosin muutettu töiden perässä melko kauas kaveriporukasta, niin varmaan vasta sit rv12 on se, kun kerrotaan kavereille, kun ne ei oo nyt näkemässä ja arvailemassa oireista ;) Tavallaan haluis kertoa jo, mut sit kuitenkaan ei uskalla. On niin epätodellista, että lopulta tärppäsi.
 
Täällä kans ihan lähimmäisillä kavereilla ei vielä lapsia ole tai edes suunnitteilla. Työkavereilla sitten niitä taas on, joten oma odotus ei tunnu mitenkään erikoiselta kun on siellä nähnyt odottavia äitejä. Ite kans miettii että millaiseksihan sitä muuttuu äitiyden myötä. Jotenkin aina ajattelen etten muutu, mutta toiveajattelua se kait on. Oon muutenkin aika stressihirviö ja toivon etten lapsen kanssa stressaa koko ajan jostain. Jospa olisin rento äiti! Tuskin.

Ps. Ostin viikonlopun juhlien takia alkoholitonta viiniä, jota nyt maistoin. Täähän on ihan karseeta! Jos aiemmin ei oksettanut niin nyt ainakin.. :p
 
Yks kaveri paljasti viime kesänä juoneensa toissa kesänä bileissä vettä ruskeasta siideripullosta :D Itelle ei juominen tuota ongelmia, koska olin viime vuonna 9kk juomatta ihan huvikseni. Muutenkaan en oo viime vuosina juonu alkoholia talvisin. Kesällä kyllä. Talvella on kiva liikkua autolla ja pääsee kotiin silloin kuin haluaa, kun talvisin ei baarit kiinnosta. Sanoin töissä, et oon nyt vuoden juomatta, kun suunnittelivat keväälle bileitä. Ei herättänyt yhtään ihmetystä. Tosin aina työkekkereissä oon ollu selvinpäin. Ei inspiroi juoda työkavereiden kanssa :D
 
En tosiaan tiiä Sannis86 :D En keksi oikein parempaakaan ideaa miten voisin juoda ilman että jään kiinni siitä etten juo. Alkoholittomat siiderit on hyviä mutta niissä lukee aika selkeesti se sana alkoholiton :/
 
No ostat alkoholillisen, tyhjennät sen ja täytät vedellä, niin kuin kaverikin ;)
 
Ai niin, ja opiskeluaikoina join limua ja kaikki luuli, että terästettyä. Kunnes näkivät baariin lähtiessä, että lähin autolla kotiin :D
 
Sitä pitää kokeilla! En muuten olis niin pulassa jos en tosiaan ite ois ollu järkkäämässä näitä juhlia. Muuten vetäisin tipaton -kortin esiin :) voihan niitä etikettejäkin vähän repiä pois..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top