Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Toi on hope kyllä paha! Jos se viini vaan suinkin uppoaa niin hyvä :P Aika kinkkisiä tilanteita... :( Ja ei kehtais sit keksiä mitään sairastumisiakaan jne, kun jää sit hyvät kemut välistä :/
 
Mä tein just viime viikonloppuna niin, että ostin alkoholitonta siideriä ja kaadoin ne vaan "oikeisiin" siideripulloihin, kun en vielä halunnut kaveriporukalle kertoa :p Läpi meni!:grin
 
Toi on kyl toimiva idea! Pitäis vaan jostain saada ne tyhjät siideripullot mihin täyttää :D ehkä sekoitan jotain omenamehua tohon viiniin jos se silleen menis. Sitruunamehu ei ainakaan parantanut makua ollenkaan :P
 
vielkös valiolla on viinirypälemehua? väri on ainakin sinnepäin ja maku suht voimakas
 
Itse juon todella harvoin, joten ennen vappua tuskin tulee kukaan ihmettelemään, että en juo :D
 
Ihanaa, täällähän on paljon sielunsiskoja! :D Mäkään en ole ikinä ollut mikään lapsi-ihminen, vaikka olenkin tykännyt touhuta serkkujen kanssa, kun he on kasvaneet vauvaiästä taaperoiksi ja vanhemmiksikin. En osaa pitää vauvaa sylissä enkä oikeastaan tiedä niistä juuri mitään, kun en ole ollut tekemisissä vauvojen kanssa. Mutta kyllä se ajatus omasta tuntuu ihan erilaiselta :) ja toisaalta mulla on jo joskus teininä ollut kova vauvakuume, aika ristiriitaista muiden tunteiden kanssa :D

Mulla on nyt siis menossa rv 4 (tai osa näyttää että vko 5, en tiedä ihan tarkkaa aikaa vielä) ja eilen oli ihan pakko kertoa vanhemmille ja yhdelle kaverille. Äiti ainakin höpsähti jo ihan täysin :grin Mutta muille en ole vielä kertonut, onhan tämä niin alussa vasta. Arvaan, että ihmiset tulee olemaan yllättyneitä, koska ei näitä vauvajuttuja ehkä meistä ensimmäisenä arvais :) Lähinnä juuri sen takia, kun ei olla miehen kanssa mitään "lapsi-ihmisiä", vaikka toki kaikki sukulaislapset tärkeitä onkin!
 
Siis mitä, enkö mä ookkaan ainut, jolla ei varsinaisesti ole vauvakuumetta enkä todellakaan tuu toimeen lasten kanssa? :D Olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia, koska tottakai elämä on tietyllä tapaa helpompaa ilman. Sitten aloin miettiä, että mitäs perhana mä tulevaisuudessa teen? Jotenkin alkoi tuntua, että aika tyhjä ja tylsä elämä mun kohdalla ainakin olisi, ellei saisi lapsia. No, joillekkin toki sellanen elämäntyyli sopii, mutta ei mulle. Luotan siis myöskin siihen, että oma lapsi on oma, ja kyllä sitä oppii hoitamaan:)
 
Et ole ainoa Lilja87! Täällä kans yks joka ei koskaan oikein ole osannut lasten kanssa olla vaikka niitä suvussa onkin. Joskus ajattelin jopa etten ikinä halua lapsia vaan reissaan mielummin. Miehen kanssa reilu 3v olleena tuli kans sellainen olo että ehkä tähän sopisi jo lapsi. Uskon etten koskaan tule niin kovasti välittämään muiden lapsista mutta omasta kyllä. Mutta lapsista en tiedä mitään ja siksi vähän huolestuttaa millainen hysteerikko musta vielä tulee...
Oonko ainoa jonka mielestä aika matelee? Tää viikko on ollu todella pitkä ja piinaava töissä ja alan olla epätoivoinen sen suhteen,että jos tääkin raskaus jää kesken tai on tuulimuna niin pakko siinä on vissiin työpaikka pistää vaihtoon. Ei riitä motivaatio ens syksyyn ja talveen :( Saati sitten miten pää kestää toisen raskauden menetystä.
 
Jotenkin tuo lapsiasia on edelleenkin mulle vieras. Siis se, että ihan oikeasti joku sieltä sitten meille muuttaisi ehkä syyskuussa ja lapsenhoito vaipanvaihtoineen pitäis osata ja opetella. Luotan kyllä, että luonto tekee tehtävänsä ja mullakin ne äidinvaistot herää sitten aikanaan :rolleyes:

Vauvakuumetta en ole koskaan potenut missään muodossa, enemmänkin nyt on olo, että meidän parisuhteeseen ja elämänvaiheeseen lapsi on nyt luonnollinen asia, joka tuo vähän erilaista sisältöä samalla meidän arkeen. On ehditty jo miehen kanssa reissata ym. kahdestaan ja työpaikatkin vakituiset, niin ei kai tätä paremmaksi aika lapselle muutu. Selvää on aina ollut, että lapsia halutaan, ajankohdasta ei oo koskaan kummemmin puhuttu, päätetty vaan, että nyt jos se tulee niin saa ehdottomasti tulla :) Jotenkin tuntuu olo jopa syylliseltä, että meitä tämä onni kohtasi näin pian (yk2), ja ne ihan oikeat vauvakuumeilijat odottelee pahimmillaan vuosikausia tärppiä, eikä välttämättä koskaan sitä saa :sorry:
 
haha :) Hauskaa, että on näin monta samantyyppistä raskaana olevaa täällä! Hyvä keskustelu, kun kaikki on paksun mutta kellään ei oo ollu vauvakuumetta :D Mä kyllä jollainlailla pidän lapsista, mutta sitten taas en. Oon ollu jopa päväkodissa töissä (jonne en kyllä enää ikimaailmassa mene ;) ) mutta silti kun naapuriin muutti uudet ihmiset sanoin miehelle, että voi kun niillä ei olis pieniä lapsia. Kuullostaa varmaan tosi kivalle... :grin Mä oon aina enemmän innostunut mm. koira- kun ihmisvauvoista :happy:

Mutta niinkun aiemmin kirjoitin, niin tosi onnellinen oon raskaudesta ja aivan varma, että oon ihan superonnellinen sitten joskus äitinä.:Heartpink

Tänään muuten kerrottiin meidän kaveripariskunnalle vähän pakkoraossa ja voi ne alko molemmat itkeen ilosta. Mä en kestä! :laughing002
 
Sanoppa muuta :D Tuli tosta mieleen, että ainakin kolme kesää sitten oli opiskelukavereiden tapaaminen ja sinne tuli pari, joille oli ryhmän eka lapsi syntynyt ja olivat ottaneet myös koiransa mukaan. Kaikki muut meni ihastelemaan lasta ja mä aloin rapsuttaan ja ihailemaan koiraa. Samoin, kun seinänaapuriin muutti yksilapsinen perhe 4 vuotta sitten, ni kirosin, et se pentu tulee häiriin mun elämää, kun oon kesät vapailla. Heille syntyy kk päästä toinen lapsi. Ovat varmaan hämmästyneitä, kun kuulevat meistä. Jos vaan onnaa :)
 
Mua on itseasiassa aina harmittanut ja hävettänyt, ettei mulla ole ollut vauvakuumetta. Olisin siis halunnut kuumeilla, mutta itelle on ollut kaikkein tärkeintä ulkomailla matkustelu ja treenaaminen. Saa nähä, miten pää kestää, kun joutuu noista luopumaan. Mut vauvveli on nyt niin toivottu, etten halua ajatellakaan muuta :)
 
Onneks on aBu teitä kuumeisiakin :) Kyllä mäkin tykkään lähimpien kavereiden ja sisarusten lapsista tosi paljon, mutta muiden lapsista en niin kauheesti. Vieraiden ihmisten koirat kyllä kiinnostaa :)

Meinaa teettää pieniä haasteita jo näillä viikoilla työn ja koulun yhdistäminen. Alan olla niin väsyny koko ajan, että työpäivän jälkeen esseen kirjottaminen ei meinaa ihan onnistua. Teen siis täyttä työaikaa ja opiskelen AMK:ssa työn ohella. Voi olla et joutuu vähän himmaileen koulun suhteen jos tää väsymys pahenee tai pahoinvointi alkaa :wideyed:
 
Mulla sitten oli vauvakuume noin kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, aluksi se oli todella paha siis psyykkisesti ja niin mutta myöhemmin muuttui ns tavalliseksi ja ennen plussaplussaa olin jo silleen että no ihan sama. Ennen tätä miestä en halunnut lapsia.. oikeastaan olin se joka vastasi aina tosi kiusallisesti Ei kun kysyttiin haluanko sitten joskus lapsia. Toisaalta olin nuori mutta silti tuntui että muut kaverit oli ihan eri kannalla kuin itse. Tuli yllätyksenä tää lapsen ja perheen kaipuu. Varmaan myöhemmin vasta alan tajuamaan mihin soppaan olen lusikkani laittanut :)
Kyllä oma ja omat lapset on ihan eri juttu! Siinä olen samaa mieltä.

Neuvola täti vaikutti tosi ihanalta ja ajan sain 4.helmikuuta :Heartbigred
 
Täälläkin yks päiväkodin täti :) Vaan ei sinänsä oo mitään lempipuuhaa se kyllä, vaikka lapset ihania onkin. Jotenkin siitä päiväkodin (meillä tosi iso päiväkoti) hyörinnässä aina haaveilee, että sais vaan sen oman ipanan, ja sais sitä hoivailla, kun ei se toisten ihmisten lasten arjen pyörittäminen oo yhtään sama asia. Ehkä sitä sitten samalla vois mietiskellä, että mitä sitä "isona" tekis töikseen :)
 
Mä oon kans erilainen, mulla on ollu vauvakuume viimeset 8 vuotta :D ja sit kun alettiin yrittää niin eihän se helppoo ollukaan. Onneks hoidoista oli apua :)
 
Täällä ollaan oltu valmiita jo kauan :D Vanhimmat sisarusten lapsista on jo 12, yhteensä niitä on jo viisi, joten lapset on tuttuja ja oon kaikista tykänny ihan vauvoista asti. kummilapsiakin on itellä jo neljä. Tosin oon pitäny periaatetta että "vaihda vaan itte oman lapses paskavaippa" , joten jotain uutta on odotettavissa oman kanssa ;) Ja tietty tossa MIUN rinnassahan se sitte roikkuu. Ollaan miehen kanssa oltu 13 vuotta yhdessä, joten ollaan jo perhekuumeiltu kauan. Pääasia oli, että yks pitkä ulkomaan matka tehdään (ollaan tosi koti-ihmisiä) ennen ku lasta aletaan oikeesti tekemään. Tavallaan tehty ollaan jo 2 vuotta ku mies vihdoin kosi 10. vuosipäivä ja alettiin suunnittelemaan häitä ja häämatkaa. Nyt on häät ja matkat vietetty nii jätettiin ehkäsy (hormonaalinen jo 2 vuotta sitten) ja ensimmäisestä kierrosta otti kiinni. Eikä ollu mitään havaintoo ovuloinnista, ku hää- ja häämatkastressi siirtelu kiertoja miten sattuu. Täytyy vaan uskoo, että kaikki tähdet oli kohdallaan ja mykystä tulee meille syyskuussa ihan oikea vauvva ♡
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top