Moikka!
Täällä kans viikolla 10 ja raskaus oli vahinko. Tunteet on ollut todella laidasta laitaan. Välillä olen iloinen ja välillä todella masentunut, itkuinen ja surullinen. En ymmärrä itsekään mistä tunteet johtuu. Johtuuko siitä etten tehnyt itse päätöstä asiasta vai siitä etten ole valmis vaikka olen kyllä haaveillutkin lapsista sillointällöin. Kaksi aborttiaikaa varasin, mutta en pystynyt siihen joten se ei ole vaihtoehto. Olen käynyt terapiassa ja menen uudestaankin. Miehelläni on ihan samat fiilikset tästä. Hän on minua viisi vuotta nuorempi ja mielestään aivan liian nuori isäksi. Molempia pelottaa hirmusesti. Onko kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta? Tilannetta ei auta että olen ollut vain 3 pv oksentamatta koko tän vuoden puolella.. Paha olo on lähes kokoajan. Normaalisti urheilen lähes päivittäin, mutta nyt en kykene kun korkeintaan käydä kävelyllä. Kävimme jo ensimäisessä neuvolassa ja oltiin siellä 1,45 h koska niin paljon juttua riitti.
Uskon että tämä iloksi vielä muuttuu ja tulen iloiseksi kun luen teidän viestejä jotka olette onnenne kukkuloilla. Toivon että alkaisin pikkuhiljaa tuntea samoin. Olen varmaan vaan aika shokissa.