Joo, siis miullaha ei synnytys mennyt yhtään putkeen.
Ensin soitin kipeistä, mut epäsäännöllisistä supistuksista. Ois kotona pitäny seurata vielä, mut koin itse että nyt on päästävä sairaalaan. Mentiin aamuysi saikulle ja pääsin saliin heti, eikä kauaa mennyt kuin limatulppa oli pöksyssä, josta alkoi aivan järkyt supparikivut. Pääsin altaaseen siinä oli jonkin verran helpompi olla, mut siihen piti ottaa ilokaasu messiin. Altaas lilluin kaks tuntia, ja olin auennut klo 14 vasta vaan reilulle kahdelle sormelle, mut kivut ältsit.
Sit lähettiin saliin taas niin kivut koveni. Klo 17-19 olin taju kankaalla, kun olin niin tuskissani kivuista ja ohessa oksentelin suppareitten huippujen kohilla, minkä tajusin oksentaa. Ja olin edelleen 2,5cm auki. Pyysin apua monesti kipuihin. Täs välis huomattiin, et miulla oli vedet mennyt yli 24h sitten, sain antibiootin. Ja vasta klo 19:00 sain epiduraalin x2 ja siitä oli himpun verran apua, et supparit kun nousi yli 40 niin oksentelin kivuista epiduraalista huolimatta. Klo 20:00 olin kuulemma auki kokonaan, kiitos oksitosiini tipan minkä sain kans viime tipassa, kun koko päivän junnasin 2,5cm. Ja sain alkaa ponnistaa, kun olin olevinaan auki. Noh loppu aika meni anellessa apua, kun kivut oli yhä älyttömät ja ponnistus kipujen piti olla lievempiä kuin suppareitten ja paskat! Sit vaihtu kätilö. Uus kätilö sano, kun tuli klo 20 paikalle, etten oo ihan auki hänen mielestään, et ootellaan viel (eivittu!) no klo 21

lin sen verran auki hänenkin mielestä, et "oikea" ponnistusvaihe voi alkaa. No siinä tuskastelin ja ponnistin. 4h yhteensä ponnistusta. Olin ihan varma, etten selvii. Olin aivan uupunut. Mie anelin apua niin maan perkeleesti. (toivoin mielessäni, et viekää leikkaussaliin). Vauva ei liikkunu juuri ollenkaa koko aikana. Väärän tarjonnan takia. No sit keskiyöllä kehtasivat auttaa. Otettiin imukuppi käyttöön (aijumalautako sen laitto koski!). Seki irtos vauvan päästä kahesti, ja kolmannella kerralla otettiin toisenlainen kuppi käyttöön jolla sit läks vauva pirunmoisten tuskan huutojen kera. Imukuppi synnytys oli miulla ainakin yhtä helvettiä, siinä piti leikata välilihaakin.. Mut onneks sain apua eli siis lääkärin imukupin kans auttaa minuu.. Tuntu, et miuta kidutetaan vaan, kun vauva ei liikkunu yhtään ja kukaa ei auttanu minuu.. Piti vaan ponnistaa..
En oo ikinä ollut noin tuskissani ja uupunut ja tuntenut olevani kidutuskammiossa..