Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä muuten vasta eilen hokasin, että hitsi tässähän ei enää kauaa oo synnytykseen. Tuo ajatus oli aika tajunnan räjäyttävä ja meinas jo iskee paniikki. Mä oon jotenkin asennoitunu siihen, että tää kuitenkin käynnistetään... Entäs jos kerrankin lähtis käyntiin itsekseen.... Hmm...
 
Täälläkin luomusynnytystä toivova! Niin toivoin viimeksikin, mutta useamman tunnin kun oli supistellut alle kahden minuutin välein, olin jo epätoivoinen ja sain epiduraalin. Nyt pitäis olla vähän enemmän konkreettisia apukeinoja, asentoja, hengityksiä, tens-laite jne, joilla toivon selviäväni vähän pidemmälle edes :) ja myös tietoa päässä enemmän. Mut katotaan kuinka käy! Saispa jo pian selvää :o viikko laskettuun aikaan.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä oon jotenkin alusta asti asennoitunu niin, että otan epiduraalin (tai muun piikkipuudutuksen) vaan siinä tapauksessa, jos kipu on oikeesti niin hirveetä, ettei sitä muuten kestä. En tietenkään ajattele olevani mikään supernainen ja synnyttäväni täysin luomusti, mutta olis kiva jos pärjäisi mahdollisimman pitkään ilman puudutteita. Jää nähtäväksi, miten tää suuri ja mahtava suunnitelma onnistuu. Varmaan ruikutan epiduraalia jo siinä vaiheessa kun oon 2 cm auki :grin
 
Mua kiinnostaa kanssa kamalasti miten synnytyksessä hyödynnetään oman kropan resursseja ja miten kivun saisi pysymään hallinnassa ilman selkärangan ronkkimista. Mä oon nimittäin onnistunut kehittelemään siitä jonkunlaisen pelon itselleni. Mulle selkä on kauhean arka paikka ja on ihnottavaa kun ei nää mitä siellä tapahtuu. Mulle on joskus tehty allergiatesti selkään jossa ihoa rapsuteltiin ja se oli jo sietämisen rajoilla. Jotenkin tuntuu että supistusten keskellä kun käsketään olla liikkumatta ja aletaan tunkea piikkiä selkään se voi olla vähän vielä pelottavampi tilanne. Kovissa kivuissa taasen se piikki on varmasti aika pieni paha.


Ja siten toisaalta mä saan näppyjä noista aktiivisynnytyshöpinöistä. Vaikkapa Bebesinfossa on ihan hyvää tietoa tuohon aktiivipuoleen mutta se rajanveto sielläkin on huvittavan ehdoton: Normaali synnytys ja lääketieteellinen synnytys! Jälkimmäisessä toki kaikki on tuomittu menemään pyllylleen ja lapsi ja äiti kärsii.
 
Useinhan se epiduraali/spinaali annetaan sen takia et supistukset on kestäneet niin kauan ( se pisin 0-5cm avautumisvaihe) että äiti on jo ihan henkisesti loppu siihen kipuun. Kipu itsessään on varmaan ihan siedettävää mutta ei vaan jaksa enää!! Ja niin se kuuluu mennäkin! Pitää sit saada kerätä voimia ponnistusvaiheeseen, että jaksaa taas sen! Mä ainakin haluan sen pudendaalin et ponnistusvaihe ei satu niin paljoa ja kohdunsuun puudute on kans aika kiva!!! Ei ainakaan tunne jos repeää... :D

Itse toivoisin et tää lähtis rytinällä tulemaan/ selkeästi esim vesien menolla kun esikoisesta vaan supistelin monta viikkoa ja kalvot piti puhkoa ja vauhdittaa synnytystä vaikka se käynnissä olikin...

Eilen varasin synnytysvalmennuksen miehen kanssa ätiysjoogan kautta. Se on vaan 17.5, toivottavasti ei keritä sinne :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itse toivon selviäni mahdollisimman vähällä lääkkeiden tunkemisella kehoon, mutta en kyl myöskään tyrmää niitä tietenkään, koska oon melkeen varma et epiduraalin/spinaalin tuun jossain vaihees pyytämään (ja todennäkösesti jotain muutakin). Mut jos mahdollisimman pitkälle selviäis vaik eri asennoilla, jumppapallolla yms.
 
Täällä myös yksi sissi, hei. Ajattelin ensinnäkin notkuilla himassa mahd pitkään. Kivunlievitystä otan vasta pakon edessä ja toivottavasti en epiduraalia tarvitse ollenkaan. Pelkään neuloja ja pistämistä, verikokeissakin käännän pään poispäin silmät tiukasti kiinni.

Endometrioosikipuja noin 15-vuotiaasta asti poteneena ei ole vielä tän raskauden aikana tullut sellaista kremppaa, mikä olisi sattunut likimainkaan niin paljon kuin mun normaalit kuukautiset. Supistuksetkin on toistaiseksi hyvin paikallista laatua, siis hallittavissa. Uskallan ajatella, että mulla on hyvät valmiudet käsitellä kovaakin kipua. En kuitenkaan ala hippeilemään: jos vauvan vointi vaatii, niin mut saa vetää vaikka puutarhasaksilla auki. Mutta jos aletaan käynnistämään, puhkomaan ja tippaan laittamaan, niin sitten kyllä vedän koko arsenaalin lääkitystä.
 
Omilla supistuksilla synnyttäessä on mun kokemuksen mukaan ihan mahdollista synnyttää luomuna, jopa ihan siedettävästi.

Mut ne synnytykset missä mun kehoa on buustattu supistelemaan, niin ei mitään toivoa "mennä luomusti", kun lähtötilannekaan ei ole ollut luomu.

Tsempit kaikille synnyttämiseen, menkää tilanteen mukaan ja toivottavasti koette luomusynnytyksen, jotka sitä toivotte. Mut hienoa on saada lapsi rinnalle ensimmäistä kertaa, oli sitten puudutettu tai ei, sektiolla tai alakautta. Me naiset ollaan niin upeita, kun meidän sisällä voi kasvaa jotain niin ihanaa.

(hormonit hyrräilee täällä)
 
Ihana Röppö! Eikös tuo Röpön onnenhuuma saa kaikki positiiviselle mielelle synnytyksestä... Syntyy vauva millä keinoin vain niin tärkeintä on, että saa terveenä käärön rinnalle ja pääsee elämään vauva-arkea.

Raskaus ja synnytys on kyllä niin yliluonnollisilta tuntuvia kokemuksia. Ja kuitenkin luonnollisia... :love017
 
Mua mietityttää noi kivunlievitykset.. pelkään neuloja/piikkejä joten en niitä kyllä kovin herkästi halua et muhun sörkitään..sit ilokaasu on semmonen mikä ällöttää ajatuksena, en vaan pysty ees kuvitteleen et moista mökää haluaisin hengitellä. Vedessä kölliminen ois sellanen juttu mikä on mua kiinnostanu alusta asti, mut siihenkään kun ei aina välttämättä oo mahdollisuutta. Luulen kuitenki et mun kohdalla päätän mitä haluan vasta sit kun tilanne on päällä, kun en etukäteen kuitenkaa tiedä mitä on edessä niin en toisaalta ees halua päättää mitään valmiiks..luotan et kätilö neuvoo ja suosittelee sit tarpeen mukaan mikä olis hyvä ratkasu.
 
Mä olisin niiiiiiin onnellinen, jos edes tämä viimeinen raskaus alkaisi luomusti. Mutta pahoin pelkään, että menee taas käynnistykseen.... Pessimisti ei pety vaimitensenytmenikään...
 
Eka synnytys on aina eka. Eikä siitä synnytyksestä koskaan tiedä miten se menee kun kaikki on erilaisia. Ekaan synnytykseen lähin ilman mitään suuria ennakkosuunnitelmia, ajatuksella tilanteen mukaan. Kun synnytys alko halusin tietty olla kotona mahd. pitkään ja välttää menemästä sairaalaan "turhaan". 2-3 tunnin jälkeen luovutin ja halusin sinne sairaalaan luuserifiiliksillä. Tuli vaan tunne, että nyt jonkun ammattilaisen pitää tähän jotakin sanoa. Kah, kun sairaalaan päästiin niin sain taas uskoa, koska kaikki oli niinku pitikin, synnytys vaan eteni hyvää vauhtia. SIlloin kokeilin ilokaasua, mutta en oikeen sen tehosta varmuuteen päässy. Jossakin vaiheessa kätilö mietti vielä kivunlievitystä ja sanoi pahoitellen miehelle, ettei epiduraali enää kyllä ehdi/ei ole hyötyä. Tästä olis joku voinu kauhistua, mutta ite sain siitäkin semmosen virtapiikin, et hei sithän tää ei voi kestää enää kauaa. Eli eka synnytys meni mieltei luomuna (ilokaasulla) puolivahingossa. Mutta ei kestänytkään kokonaisuudessaan ku 5,5 h.

Toiseen synnytykseen sain paracervikaalipuudutuksen ja se oli ihan ok, koska tarjonta oli väärä, supistukset epäsäännölliset ja synnytys kesti 13h. Sain puudutuksen ja pystyin huilaamaan välillä vähän paremmin ja jaksoin sitten ponnistaa sen 1,5h.

Kolmas tuli siinä 3,5 tunnissa ja täysin luomuna, kun lapsivesi tuli vasta salissa ja lapsi oikeestaan siinä mukana.

Tän neljännen kanssa mennään taas tilanteen mukaan. Jos alkaa kauan kestämään niin esim just toi paracervikaali oli ihan hyvä, eli sitä voisin aatella. Epi ja spinaali ei oo ekana listalla, eikä toiveissa oikeestaan ollenkaan, mutta se vaan siksi etten ole sitä koskaan saanu/tarvinnu. Joihinkin tilanteisiin se on tarpeen. Mulle on osunu tosi hyviä kätilöitä, joiden kanssa ollaan pystytty miettimään mikä olis hyvä. Heihin luotan nytkin, omien tuntemusten lisäksi.

Vaikka olen ite noita luomusynnytylksiä tehny ni en koe asiakseni alkaa niistä "hippeilemään". Mulla on synnytykset olleet niin nopeitakin, ettei voi verrata niitä vuorokauden kestävään avautumisvaiheeseen yms. Lisäksi kaikki kokee kivun eri tavalla, joten ei näitä vaan voi verrata.
 
Mä olen oikeastaan tilannut sellaisen parin tunnin syöksyn. Ei jaksais alkaa avautumaan puolta vuorokautta. Mielummin kertarytinä kuin pitkä kitinä!
 
Mie vedin sen vuorokauden avautumisvaiheen kahdella suihkulla. Siinä vaiheessa 4 cm auki ja ammeessa 2 tuntia ni päästiin kahdeksaan senttiin. Sit salissa tens ja lämpötyyny ja neljä tuntia ennen kuin 10 cm auki ja kaks lisää et kohdunkaulan reuna katos. Tyytyväinen oon miten se meni mut teki kyl kipiää ja väsytti, kokonaiskesto 32,5 tuntia... Et en yhtää ala kenellekään omasta hippeilystä huolimatta moralisoimaan tai vittuilemaan jos päättää piikin tai viis ottaa :P


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Niin siis nyt täytynee tähän väliin selventää tuota hippeily-termiä omalta osaltani: voin yrittää luomuna mahd pitkään, mutta jos pätevämpi taho arvioi, että nyt otat kipulääkitystä ja sit me vetästään sulle eppari, niin en hirveästi haraa vastaan. Mulle lääkkeettömyys ei oo mikään sankariteko ja saavutus, tuskin kellekään. Tärkeintä lie saada lapsi ulos hyvävointisena, ei omat tavoitteet synnytyksen kulusta. Ja miksi kieltäytyä epiduraalista, kun sellainen hienous on keksitty?
 
Mua hotsittaa epiduraali just sen takia et jos synnytys kestää ja kestää enkä saa levättyä niin se antais mahdollisuuden siihen. Kipu on erilaista ja ku kokemusta tän laatuisesta ei ole niin avoimin mielin yritän mennä. Eniten pelottaa se ponnistusvaiheen kipu ja se kuin sitä uskaltaa ponnistaa täysiä ku pelkää repeämiä, mut eiköhän se siitä.
Tilanteen mukaan mennään,mutta yritän valaa uskoa itseeni ja omiin voimiini :)

Muutamalta kätilöltä kuullut et heitä huvittaa nykyään ku naiset tulee synnyttämään, kuulemma jotku huutaa suurinpiirtein jo ovelta "mulle epiduraali nyt heti". Yrittävät siinä rauhoitella että jos nyt ensin katsotaan mikä tilanne yms :grin (toisaalta voin kyl hyvin ymmärtää et ku oikein tuskissaan on niin ajatusmalli on mullenythetikaikkiavutperkele!)
 
Lääkkeettömässä synnytyksessä ainakin itelle tärkeintä oli nimenomaan se lapsen paras mahdollinen vointi. Se oli se tavoite. Ei lääketokkurainen lapsi ja omat hormonit sekaisin... Esim. http://www.bebesinfo.fi on hyvin tietoa aiheesta jos kiinnostaa :) Itekin kyllä lopussa erehdyin ottamaan oksitosiinia kun ponnistusvaihe meinas venyä. Ei ollu enää mitää muistikuvaa miksi se ei ollut hyvästä, halus vaan sen lapsen jo ulos. Eipä se imetys sit lähtenytkään niin hyvin, tosin siitä ei tiedä johtuiko oksitosiinista vai lapsen pienestä koosta ja koko ajan osastolla vaihtuvista ohjeista.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Mä kyllä haluan epin, jos synnytys kauheesti venyy. Ja varsinkin jos se joudutaan käynnistämään. Tosin mulla epi aiheuttaa kauheen tärinän, joten lepäämään ei siinä juurikaan pysty, ku hampaat lyö loukkua. Mutta pääasia onkin se, että hetkeksi se kipu häviää ja pystyis rentoutumaan.
 
Mä sanon kyllä, et on ihan paskapuhetta, et vauva olis jotenki lääketokkurassa puudutteen jäljiltä. Ihan yhtä virkeitä vauvoja on mun kokemuksen mukaan ollut se ilman lääkityksiä syntynyt kuin muutkin. Tissille on ollut kova hinku kaikilla ja silmät tapillaan on ihmetelty minne on tultu. Mun saamista lääkityksistä ei minkäänlaisia merkkejä vauvoissa.

Oksitosiinilla ei luulis olevan imetyksen kans mitään tekemistä, kun samaa tavaraa se meidän keho tuottaa synnytyksen aikaansaamiseksi.
 
Takaisin
Top