Synnytystä ennakoivat tuntemukset

Yhtenä kappaleena vieläkin. Supparit lopulta hiipui ja sit loppu. Vaa menkkamainen olo jäi päälle ja panadolin voimin nukuttu. Nyt ei enää mitää tuntemuksia :rolleyes:
 
Mulla kävi kakkosen kanssa myös kerran niin, että yhden illan kellottelin kohtuu tiheitä supistuksia ihan innoissani, mutta sitten ne loppui. Kolmen päivän päästä sitten päästiin oikeasti tositoimiin, viikolla 41+3. Nyt tulee edelleen satunnaisia supistuksia joka päivä, mutta muuten ei ole mitään merkkejä, enkä jaksa kauheasti noista supistuksistakaan innostua, kun ei ne näytä siitä lisääntyvän. Mun ainut toive oikeastaan tässä kohtaa on, että lähtisi syntymään itsestään ja syntyisi niin, että miehen veli ehtisi näkemään vauvan, ennen kuin lähtee taas kotiinsa ulkomaille viikolla 41+4. Nyt 39+3.
 
Muokattu viimeksi:
Lapsivettähän se tiputtaa. Verikokeiden jälkeen kotiin venailemaan ja illalla seiskalta takas käyrille :) huomenna sit tehdään synnärillä suunnitelmaa jos ei ala itellään käynnistymään kunnolla. Voin kertoa, että sisätutkimuksen jälkeen supistaa niin että saa jo penkin reunoja puristaa..
 
Mullakin ollut kolme kipeää supistusta. Ensimmäinen toissapäivänä ja kaksi eilen. Eli tätä vauhtia, kun edetään niin syksyllä on käärö sylissä o_O
Viimeksi ei ollut mitään ennakoivaa, että parempi nyt että jotain..
 
Muokattu viimeksi:
Mie oletan että toissa aamuna lähti limatulppa, ainakin pyyhkiessä jäi paperiin semmone köntin minkä oletan sitä olevan. Illalla saunareissulla tuli lisää kirkasta limaa, varmaan sitä myöskin vai?

Eilisen ja tän päivää on ollu tuikkailevaa kipeetä ja ilkeetä tunnetta alapäässä ja satunnaisia supistuksia, ei tosin kipeinä yhtään.

Huomenna siis laskettuaika. Alaselkä on ollu viikon tosi kipee ja kävely hankalaa, varmaan joku hermo juntturassa siellä. Mutta korkeintaan kaks viikkoa enää kuunneltavaa... :)
 
Me oltiin eilen monta tuntia kaupungilla, käytiin syömässä ja tilaamassa uusi sohva. Tuli käveltyä n.6 kilsaa kaikkiaan. Kun päästiin kotiin alkoi kipeät mutta epäsäännölliset supistukset. Alavatsalla oli myös menkkamaista särkyä parin tunnin ajan. Ajateltiin sitten harrastaa seksiä ennen nukkumaanmenoa ja kas vain, kaikki oireet hävisi sen jälkeen! :banghead:

Nyt on taas aivan seesteinen ja oireeton olo. Höh!!!
 
Täälläkin on kyllä aika hiljaista, lapsivettä tihkuttaa aika hissukseen ja supistuksia tulee tosi harvoin. Seiskalta takas synnärille näytille.

Heh, synnytys"suunnitelmasta" olin ajatellut, että henkisesti olen tässä ehtinyt jo pohtia ja valmistautua niin että olen valmis yrittämään ilman lääkitystä mahd.pitkään. Noo tässä kun sai koemaistiaisia niin tervetuloa kivunlievitys :p
 
Mä oon kans miettinyt et yritän mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä ja mahdollisimman vähillä lääkkeillä, mutta katotaan niin oon ensimmäisenä lääkkeitä pyytämässä :)
 
Juurikin samat ajatukset kuin Pererro ja mami-83. :D Hyvähän se on etukäteen näin suunnitella, kun aika kullannut muistot edellisestä synnytyksestä eikä oikeasti tajua mitä on edessä. :D Sinänsä kiinnostavaa nähdä kauanko omat voimavarat sitte kestää kun on tosi kyseessä.
 
Mulla taas päinvastoin. On vielä tuoreessa muistissa se 1,5v takainen 32h teurastus, niin ahdistaa jo valmiiksi tuleva. Toisaalta haluais tietää milloin se päivä on edessä, toisaalta ehkä parempi että lähtö hetkeä ei tiedä.
Koitan vaan pitää yllä positiivista mielialaa, että jos tää toinen nyt tulisi nopeammin ja helpommalla, kun edellisestä on sen verran lyhyt aika.
Pelkopolilla kirjoitinkin että kipua pitää hoitaa tehokkaasti ja että huomioivat tän mun synnytyspelon.
 
Moikka kaikille! Lueskelin tämän ketjun läpi eilen kun etsin tietoa itseäni vaivaaviin oireisiin, mutta en löytänyt oikeastaan mitään..
Odotan toista lasta ja mulla rv 36+6, la elokuun puolella 2.8. Minua ovat kiusanneet jo viikolta 30 asti (harjoitus)supistukset jotka alkaa mutta eivät lopukaan... Maha menee kovaksi, kipu tulee selkäpolton kanssa ja alakerrassa tuntuu siltä kuin joku puukolla tökkis. Ja nämä supparit kun alkaa, saattavat kestää 2-3 h yhtä soittoa, supistus ei siis katkea missään vaiheessa. Paras sessio kestänyt 6h (vk 35), loppui vasta nestetipassa sairaalassa. Kahteen otteeseen olen myös ollut useampia öitä osastolla, saanut estolääkkeet, kortisonit jne. Nämä kerrat viikoilla 30 ja 33. Nyt onneksi jo niin hyvillä viikoilla että saa syntyä jos syntyy. Muttamutta.. koko viikon taas ollut tuntemuksia, kohdunsuu on pehmyt mutta kiinni ja kanavaa jäljellä viime pe lääkärineuvolassa 1,5 cm. Vauva on jo laskeutunut, pe ei vielä pää ollut kiinnittynyt. On huonoa oloa, maha ollut sekaisin, levottomat jalat ja öisin monen tunnin valvomisia. Ja sitten nämä (harjoitus)supistusmaratonit, eilenkin supisti yhtäjaksoisesti 22-00.30, sitten olin nukahtanut. Heräsin supistuksiin 2.30 ja taas kesti pari tuntia kunnes olin nukahtanut. Mutta säännöllisiksi nämä ei kuitenkaan muutu. Välillä loppu panadolin avulla ja välillä itsestään. Turhauttavaa ja tympeän tuntuista kun ovat välillä hyvin kipeitä.

Niin ja se minun kysymys oli että onko kenelläkään ollut tämmöisiä supistusmaratoneja jotka vaan jatkuu ja jatkuu, onko ne johtaneet mihinkään tai muuttuneet jossain vaiheessa säännöllisiksi?
 
Hattunen, mulla on ollut tollaista mahan jatkuvaa kovettumista varmaan vkolta 20+ alkaen. Näytillä oon käynyt pari kertaa ja paikat ollut vkosta 24+ pehmeät ja sormelle auki. Nää on vaan arvioita vkoista, koska raskaus on vienyt mun muistin :D Pointti on, että supistellut on pitkään ja "kummallisesti" eli just tollaista jatkuvaa mahan kovana olemista ym.
Saikulla oon ollut pitkään, kuitenkin kun saikku vaihtui äitiyslomaan niin kipeät supistelut loppui kuin seinään. Maha kovettuu vieläkin, mutta se ei enää tee kipeää ja ajallisesti kestää vähemmän aikaa. Kohdunsuun tilanne oli pari vkoa sitten täysin sama kuin 24+.
Itse uskon, että tämä vauva on nyt päättänyt syntyä käynnistettynä vkolla 42+...
 
Paratiisi, mulla kanssa vahvat pelot että kuitenkin kaiken tämän koetun sairaalarumban joudun käynnistykseen kun tyyppi ei tahokaan syntyä :D Mutta sitten kuitenkin tuntuu kun näitä tuntemuksia on nyt viimekin viikon aikana ollut joka päivä, että pakko kai niilläkin joku vaikutus on olla. Että valmistelisi kroppaa synnytykseen ees jotenkin ja avais paikkoja. Ihan hölmö olo, luulis että tiedän mitkä ne oikeat tuntemukset on kun ei ole esikoinen kyseessä mutta esikoisen kanssa oli harjoitussupparit niin toista maata. Niitä oli silloin jo puolivälistä asti (kuten tässäkin) mutta aina selkeä alku ja loppu ja kestivät muutaman minuutin. Ja silloin synnytys alkoi 40+2 niin että koko päivän oli epäsäännöllisiä suppareita, 17 maissa muuttuivat säännöllisiksi, 18.20 meni vedet ja vauva oli maailmassa 23.30 eli kohtuu nopeasti :) Niin ja sekin tietty mietityttää että kun eka tuli niin nopeasti niin tuleekos tämä toinen vielä nopeammin ja mistä taas tiedän milloin on tosi kyseessä. Synnärille kuitenkin matkaa reilut 100 km, onneksi pääsee ambulanssilla tarvittaessa.

Voiko harjoitussupparit muuttua "lennosta" oikeiksi?

Kiva kuulla etten oo ainoa tämän "ongelman" kanssa, kukaan tuttu ei tämmösistä maratonsupistuksista oo (tai ei oo ainakaan tunnustanu) kärsivänsä.
 
Mulla on nännejä nyt vihlonut. Voisikohan ennakoida jotain? Ja herpes puhkesi huuleen.

"Kaiken se uskoo, kaiken sen toivoo ja kärsii". Miksiköhän sitä kiusaa itseään tällä tavalla? Olisi varmasti helpompaa, kun keskittyisi johonkin muuhun asiaan, kun odottamiseen. Miten te muut saatte ajatuksenne muualle? Hermot pysymään kasassa?
 
Eihän niitä saakkaan pysymään kasassa :D välillä pitää vollottaa ja keskittyä esikoiseen, mutta aina hiljaisena hetkenä kaikki leviää käsiin :)
 
Mä oon alusta asti yrittänyt ajatella, että syntyy pari viikkoa lasketun jälkeen. Ja sitten vaan oon sopinut menoja, niin ei tarvitse keskittyä odottamiseen. Tietty vaan sellaisia menoja, jotka on helppo perua, mutta nytkin on ohjelmaa joka päivälle tiedossa, niin kuluu aika nopeammin. Tietty mullakin on ne huonot hetket, jolloin puhisen miehelle, etten pysty tekemään mitään ja olen ihan kypsä. Mutta pääsääntöisesti pysyy mieli hyvänä, kun vaan on tekemistä, enkä ole kauheasti luonut odotuksiakaan sille, että vielä olisi vauvaa. :) 39+5.
 
Täällä lauantai illan supisteluepisodin jälkeen vaa ollut sunnuntain ja eilisen aamun menkkamaista jomotusta ja eilen supisteli epäsäännöllisesti ja epämiellyttävästi mutta nyt ei oo enää mitää tuntemuksia:confused: eipä kyl haittaakkaa vaikka ei tänään tai huomenna syntyskää ku mies tulee vasta torstaina varusmiespalveluksesta lomalle ni vois sitten sillon tulla :D
 
Täällä on supistellu päivittäin jo parisen viikkoa, tosin lähinnä kivuttomasti. Nyt kylläkin tänään ja eilen menkkajomotusta ja alaselän kipuilua... Mutta eipä tää varmaan vielä ulos tule, vaikka mun puolesta sais tulla jo pian! Nyt siis 38+4. Helpottavaa lukea täältä kun moni muukin oottaa malttamattomana!
 
Takaisin
Top