mulla oli eilen ihan eka oikeanlainen oire, tai siis järkytyin ihan järjettömästi, kun kävin vessassa ja paperiin tuli pyyhkiessä kirkasta verta :O huusin eka miehen paikalle kattoo asiaa ja hän sitten tajusi käskee mua soittaa synnärin päivystykseen. no, soittelin sinne ja siellä kätilö sanoi, että viittaa siihen, että kohdunsuu on aukeamassa ja kehotti laittaa siteen housuihin (minkä toki itsekin olin ymmärtänyt siinä järkytyksessä tehdä) ja tarkkailla et vauva alkaa liikkumaan normisti. kehotti vielä olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos tulee enemmän verta ja tiheämmin supistuksia.
en sit uskaltanu lähteä edes kauppaan sinä päivänä, vaan jäin kotiin lepäilemään sohvaan ja illalla otin vähän aikaa uniakin. vuoto jäi "pyyhkäisyvuotoasteelle", supistuksia oli mut ne ei olleet säännöllisiä eikä mitään radikaalia sittemmin tapahtunut. vauva on laskeutunut ilmeisen alas, koska välillä tuntuu kipeitä vihlaisuja ja tänään oikea jalka meni hetkeksi tunnottomaksi. tiistaina mulla ois neuvola enkä oikein tiedä, miten uskallan kävellä sinne, en varmaan uskallakaan. kävely tekee aika heikkoa, koska alakertaa vihloo.
sain myös eilenillalla raivarin mun äidille (kirjoitan tämänkin tänne, koska en jaksa erillistä tekstiä kirjailla, kun tää koneellaolokin tekee pitkän päälle heikkoa). mun äiti lipsautti puhelun yhteydessä jutelleensa jonku randomin pikkuserkunserkkunsa kans puhelimessa ja tää "sukulainen" oli kyselly, joko oon synnyttäny. no, totesin äitille, et "ai sä oot silleki jo juorunnu mun raskaudesta ja lähestyvästä synnytyksestä" ja äiti yritti siinä kohtaa teeskennellä, ettei hän oo kertonu vaan joku muu. sanoin etten pidä siitä, että mun asioita levitellään ja mielestäni tein jo kesällä selväksi, etten halua mun asioita leviteltävän. no, äiti oli sitä mieltä et mun pitäis itse sanoa niille ihmisille, etten halua et mun asioita levitellään. tässä kohtaa kiihdyin ja sanoin, etten mä voi tietää, kelle äiti mun asioita juoruaa ja kysyin sitten, et onko se parempi, etten puhu asioistani ollenkaan äitille. äiti lätkäsi luurin korvaan, kun "mä kuulemma olin siinä tilassa, ettei mun kans voi jutella". raivosin kotona miehelle ja soitin siskolle raivopuhelun asian hyvästä. nyt äiti ei oo uskaltanu soitella, sieltä tuli ainoastaan tekstari, jonka mukaan "äiti ymmärtää mun väsymyksen ja ärtymyksen raskauden tässä vaiheessa". empä viitsiny edes vastata, aattelin et jos uskaltaa soittaa ja kysellä kuulumisia, sanon suoraan etten halua kertoa, koska en halua tietää, kenen tietoon ne seuraavaksi ois menossa. helvetti, ei uskoisi että tässä iässä pitää vielä vetää äidilleen pultit tuommoisesta asiasta!