Huomenia.. jaahas.. sitä on täällä sitten viimeks kirjotellu, että "Nyt mä kyllä oikeasti haluan asennoitua siihen, että tätä raskautta kestää vielä sen kuukauden, 4 viikkoa ja kaputt!"
Tää on just niin tätä: mene nyt mitään sanomaan, ku EI VOI TIETÄÄ.
Viime yö olikin liskojen yö.. just soittelin neuvolaan ja sieltä totesi, että voi mennä jopa viikkoja tai päiviä vielä, että syntyy. Sillain ärsyttävää, kun 00.00-01.00 supistukset tosi säännöllisiä: noin 3 min tauot ja n. 35 sek supistus. Ja sit ne loppuu kuin seinään. No joo.. tää ny on ihan normia ensisynnyttäjällä vissiin ja jo siinä vaiheessa kun ne kipeet supistukset alko, niin miestäkin käskin vaan kääntämään kylkeä ja kerroin, että supistukset voi lukemani (täältä) mukaan loppua kun seinään. :D... Heh.. ja silti olin ihan et kun tunnin oli niin säännöllisesti olleet, et pitäskö johonkin lähtee vai ei. Sit puol kahden maita roudauduin sängystä syömään kun nälkä palas heti yhden jälkeen mut koitti nukahtaa.. ja sit soitteli vielä synnärille ja kyseli että mikä tää jamis nyt on.. ne totes saman, minkä neuvolasta tänään: ensisynnyttäjän normioireita, jotka voi jatkua jopa viikkotolkulla vielä. Voi PIIP. :D :)
Just jotain, mitä ei kaipais, ois että öisin alkaa tihentymään tollain kipeet supistelut, miksei ne vois päivällä tulla? :) :D .. pitänee oikeesti siirtyä vaikka olkkariin nukkumaan, ettei miehen aikaset töihinlähdöt häiriinny. Tässä rasittavinta on, jos tällästä nyt jatkuu vielä tonne helmikuun lähes puoliväliin saakka, niin jeejee! Taidan siinä tapauksessa nukkua päivisin mahdollisimman paljon.
Pitänee aatella positiivisesti - koti on kyl ihan tosi hoidetussa ja valmiissa kunnossa lapsen tuloa varten ja synnärilaukut ja kaikki valmiina ja pakattu ja paljoa ei ole puuhailtavaa enää jäljellä. Ja pitänee nyt alkaa vaan kunnolla liikkumaan sen minkä kykenee - vaikka lähimaastossa lyhyitä mut ripakoita lenkkejä ja omassa pihassa rämpii vaikka lumihangessa. :D... Mä en vaan oikeesti halua nähdä tilannetta, missä synnytystä käynnistellään ja lapsi on liian iso enää syntymään alakautta ym ym.. pergee neljää viikkoa en kyllä enää tällästä kahtele. :) Ja pitänee se 3 ässääkin kokeilla, vaikkei siitä mitään näyttöä ole, että sen avulla syntys yhtään nopeemmin. :D Huhhuh.. yöllä mietin, et oonkohan masokisti, kun oikein petyin yhden jälkeen siihen, ettei supparit kipeytyneetkään? Oli jotenkin tosi pirtee olo, että nytkö? ja sit vaikka itekin aavisteli alusta saakka olevan ohimenevää, niin peekana.
Muuten, mein koira on toipunut todella nopeasti kohtuleikkauksesta. Tässä parin viime päivän ajan en tiedä kumpi on ollut enempi huolissaan/paaponut toistaan - koira minua vai minä koiraa? :D Koiramme aistii selkeästi synnytyksen lähestyvän. Vaikka sillä on kipuja yhä leikkauksen jälkeen ja ärtynyt on varsinkin kun kipulääkettä hiljalleen vähennelty pois siltä, niin silti: seurailee joka paikkaan, lenkeillä ei vedä, meinaa koittaa koko ajan pestä meikäläistä, nojailee mahaan ja tarkkailee koko ajan olemustani.. Toinen on selkeesti enempi musta huolissaan kun omasta voinnistaan. Ite taas oon tässä viime viikon ajan ollu huolissani koirani kivuista ja olotiloista ja paaponut toista parhaani mukaan leikkauksen jälkeiset vaikeimmat päivät. Tosin mitä nopeemmin päästään koiran kanssa arkeen kiinni sen palauduttua, sen parempi: koiraa pitäisi paapoa vasta sitten kun se on saanut tarpeeksi liikuntaa ja positiivista kuria. Ja kyl on alkanu näkymäänkin ikäviä merkkejä taas koiran käytöksessä, kun ei ole saanut stressiään purkaa liikuntaan+aktivointiin. Mut hiljalleen hiljalleen.....
Mitenkähän tässä nyt esittäs toiveita mihinkään suuntaan? Eli kun koira tässä toipuu hyvin ja kerkeis sitä vähän vielä piristää tässä ennen kun synnytys käynnistys.. et jos se olis vaikka aikasintaan viikon päästä mut viimestään kahden viikon päästä se synnytys? :D :)
