Synnytyskertomukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heräsin 8.5. kun mies lähti töihin ja jokunen sananen vaihdettiin, ei ihmeitä ja jatkoin vielä torkkumista. Jossakin vaiheessa olin unen läpi tuntevani ihan kuin supistuksen o_O ja niitähän ei mulla ollut siihen mennessä ollu. Vessassa kävin pari kertaa tyhjennyksellä ja jatkoin makoilua, kevyitä tuntemuksia. Taas vessaan ja sillä reissulla piti nousta oikein kesken ylös pyörittämään lantiota, nyt supistus tuntu myös selässä. Ääh, enhän mä vielä ollu mihinkään lähössä!

Lapsille aamupalaa, samalla vähän keinuttelua ja hyminää, supistuksia... Soitin miehelle, koska alko jo hirvittää, että jos vauva tuleekin syöksyllä ja olen kahen pienen lapsen kanssa kotona. Mies lähti vissiin niiltä sijoiltaan paahtamaan kohti kotia, vaikka sanoin et "en nyt tiiä onko tää jo oikeesti tulossa" (uudelleensynnyttäjä :eek:). Hyvää asentoa ei löytyny supistuksen aikana. Yritin seisten pyörittää lantiota ja keinuttaa, kontillaan oloa, polvillaan oloa ja istumista. Ei mikään ollu hyvä. Lapset siinä vieressä ihmettelemässä ni täyty vaan skarpata. Sit muistin sen "synnytyslaulun" ja aloin pitää matalaa örinää supistuksen aikana ÖÖÖÖÖMMMMM Kuulostin varmaan joltain kiimaselta hirveltä :grin En tiiä auttoko itse ääni vai keskittyminen äänen tuottamiseen, mutta sai supistuksen tuntumaan siedettävältä. Mies saapui, puki lapset ja lähti viemään hoitoon. Mä jäin kasaamaan kamppeitani.

Mies hoputti mut autoon, koska ei kuulema halunnu näihin Jyväskylän kotisynnytystilastoihin :p Sairaalanmäen lähestyessä huomasin, että Hippoksella oli vielä Tivoli. Sovittiin, että jos meitä ei oteta viel sairaalaan mennään sitten Tivoliin. Mies vei mut ovella ja menin ilmottamaan itteni. Supistuksia tässä vaiheessa n.5min välein. Ihan kiireettömästi siinä edettiin. Tuli kätilö ja mentiin tutkimaan. Jutteli ummet ja lammet ja kyseli kaikkea. Otti sen strepto-näytteen jota ei multa ollu otettu ja sitten vasta alko ronkkia kohdunsuuta. Sit valahti taas kätilön naama: "Siis täähän on täysin auki!" Aha, kiva, kiitti, en olis kivunlievitystä halunnukkaan tää lämmin käsi on ihan hyvä... Ei muuta ku äkkiä housut jalkaan ja hissillä synnytyssaliin. Sanoin, et voin kävellä ni kätilö pukkas pyörätuolin persiin alle, että "ei ku mä vien sut tällä".

Synnytyssalissa vaihdoin mekon päälle ja nojailin sänkyyn. Tilanne edelleen rauhallinen. Mies asetteli mun vaatteita hermostuksissaan. Salin kätilö ja opiskelija syöksy paikalle ihan purjeissaan:"Täällä kuulema syntyy kohta". Tässä vaiheessa mä etiskelin sitä hätäjarrua, et saisko ees sen lämpöpussin? Kupin kahvia? Nuijanukutuksen? Jotain? Mukava, reipas kätilö siinä kyseli ponnistuttaako. No ei suuremmin, tai oli mulla tunne et jos ponnistan ni tulee kakkonen, eikä vauva. Ehdotti, et puhkastaan kalvot ni on nopeemmin ohi. Mä nojailin siihen sänkyyn ihan happamana, et ei kyllä huvittas, se sattuukin. Selkään sattu koko ajan ja ajatus siihen sängylle menosta inhotti. Totesin sit kätilölle, et no sattuu se joka tapauksessa ja hyppäsin petille. Kätilö naureskeli, että oli kyllä hyvin tyhjentävästi ilmastu. Puhkas kalvot, eikä vettä tullu musta nimeksikään, kehu et hyvin tuli.

Sit olikin lupa ponnistaa. Supistuksia vaan toosi harvakseltaan. No sitte alko eka siinä sängyllä. Yritin vähän, mutta en oikee tosissani, en oikee ollu mukana. Kätilö keksi juntata sormet häpyluun ja vauvan pään väliin, auuu. Käskin ottaa käpälät pois ja se supistus olikin siinä. Sit taas ootettiin supistusta ja vieläkin ootettiin. Marisin siinä, että ei kyllä nyt yhtään innosta, voitasko vielä perua :wink Onneks oli se huumorintajunen kätilö ja naureskeli et näytänkin vähän siltä. Kyseli haluanko kylelleen tai polvilleen. Selkään sattu ihan koko ajan enkä halunnu lähteä kokeilemaan mitään ihmeitä. Edellisissä noita kokeillu ja niissä selkään sattui vielä enemmän. Seuraava supistus alko ja ponnistamaan. Taas ne saatanan sormet siellä!!! No ei väliä, päätin ponnistaa ni saan ne sieltä pois. Sit vaihettiin kesken ponnistuksen opiskelijan sormet sinne. Saakeli! Tunne et se tulee nyt! "Auta nenä! Nyt älä ponnista yhtään! Hyvä! Supistus jatkuu, ponnista vielä ni tulee hartiat samalla!" kätilö ohjeisti. Ja minähän ponnistin. Lämmin muljahdus, järkyttävästi vettä joka paikassa ja toosassa semmonen kipu ku koko värkki olis kääntyny väärin päin. Kuulin rääkäisyn ja vielä toisenkin, mutta hetken vaan itkin sitä hirveetä kipua pois. Mies silitti päätä ja kätilö olkaa ja rauhotteli, että ihan kohta se helpottaa. Ja niinhän se teki. Sit tokenin kysymään kumpi tuli :)

9 pisteen tyttö rynnisti maailmaan siis käytännössä yhen supistuksen aikana ponnistamalla ja siks se ehkä kirpas vähän enemmän. Opiskelija ei saanu istukkaa ulos, kätilö vähän murjo ja sekin tuli nätisti. Vaurioiden korjaukseen yksi limakalvon ommel, "kauneustikki" ettei kirvele pissiessä niin paljoa. Tää tuikkastiin puudutussuihkeella. Paikalle siivooja luuttuamaan lattia kuivaksi ja kätilön märät housut vaihtoon :oops:

Tulipa pitkä kertomus lyhyestä synnytyksestä. Jokseenkin säännölliset supistukset alko siis klo 9, tyttö syntyi klo 11.30, salissa 3 supistusta. Tää oli siis mun neljäs synnytys, mutta eipä ekakaan kestäny ku 5,5 tuntia, et voi ne ekatki olla helppoja ja nopeita. Tässä synnytyksessä oli vaan niin kova vauhti, etten ehtiny oikeen mukaan. Ensin "pidättelin" lasten läsnäolon takia ja sit automatkan ja sit pitikin jo ponnistaa :confused:
 
Mitä tuohon nyt voi kommentoida? Sä olet kone! :grin

Ihan uskomaton synnytys! Ja hauskasti kirjoitit! Kiitos!
 
Meillähän kaikki alkoi siitä lammikosta heräämisestä perjantaiaamuna. Kiire sairaalaan tuli vähän ennen puoltapäivää, kun aloin vuotaa kirkasta verta melko reilusti. Tutkimuksissa selvisi, ettei vuoto ole istukasta ja kalvoissa reikä oli jossain ylempänä ja vettäkin jäljellä. 3 cm olin auki. Tulehdusarvoja otettiin kahdesti ja ne oli koholla, en tiedä minkä verran. Yön yli tarkkailussa ja tuntui, että mitään ei tapahdu.

Seuraavana aamuna taas tulehdusarvot oli nousseet joten klo 11 saliin ilman supistuksia ja kalvot puhki. Vettä vielä sängyn kasyumisen jälkeen tuli 1,5 litraa! Eka tunti oli hiljaista, joten laittoivat oksitosiinitipan josta synnytys puolilta päivin räjähti käyntiin. Sain panadolia 1 g armottomaan päänsärkyyn, mutta supistuskipuihin en halunnut vielä mitään. Istuin keinussa ja nojailin seisovilleni sänkyyn. Kun supistukset alkoivat olla päällä ilman taukoa, otettiin oksitosiinitippa pois, mutta tilanne jäi silti päälle. Klo 14 olin 7 cm auki ja vain reilu varttia myöhemmin täysin auki. Kätilö sanoi, ettei vielä ponnistuta aktiivisesti, mutta jos tuntuu voin työntää. Viiden minuutin jälkeen alkoi työnnättää, mutta supistukset loppui. Oksitosiini taas käyttöön ja vartissa poika oli syntynyt. Apgar pisteet 9-9-9 väristä se yksi puuttui. Isä oli paikalla ja olen todella kiitollinen siitä. Kyyneliltä ei enää napanuoraa kyennyt leikkaamaan. Mulla sitten todettiin repeämät peräaukon puolelle asti, vaikka mitään ei leikattu. Leikkaussalissa nukutuksessa kursivat kasaan, siellä meni aikaa 1,5 h. En tiedä tai oikeastaan välitä tietää tarkalleen mitä on tehty. Liikkuminen ja nouseminen on vaikeaa. Poika söi eilen hyvin, mutta yöllä yhdeltä lopetti tissin syömisen. Yökkö oli antanut 15 ml korviketta. Verensokeriseurannassa ollaan, muttameillä kaikki hyvin
 
Huh huh mitä kertomuksia! Neljän suora veti mutkat suoriksi ja Pikkulintunen kesti kuin vaan nainen voi <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Melkoiset synnytykset tytöillä takana. Huh huh!!

Neljän suora: joko pääsitte kotiin ja millanen oli K-SKS:n synnäri? Olen kuullut huhuja, et se on joku parakkihässäkkä.
 
voi jestas teidän kanssa!!! Itku silmässä heti aamusta ku luin noi teidän kertomukset :Heartred kunpa pääsis itsekkin jo.......
 
'Suurperheen' äitinä neljän suora osaa näköjään hoitaa noi synnytyksetkin tehokkaasti :grin Todella mahtava tarina, on se naisen keho ihmeellinen! Varmaan aika nopeasti kotiudutte?
 
Ponnistin aika puoli-istuvassa, melkein makuultaan :o , siinä asennossa ponnistuksen tarve oli suuri. Kätilö kysyi kyllä haluanko kyljellään ponnistaa, mutta se oli epämukava ja kipeä asento. 10min ponnistusvaihe meni hyvin, kätilöopiskelija oli oikein mukava ja kehui että hyvin meni :) pinnasängyssä tuhisee "tulos" pyöreine päineen
 
Ehkä vois itsekin siis relata tuon ponnistusasennon suhteen. Kun siitä pelotellaan niin että makuultaan - puoli-istuvaltaan on huono ja paikat repee ja jajaja... ja samalla pelotellaan et siihen asentoon siellä kuitenkin törkätään. Meinaan kyllä jaksamisen ja olojen mukaan kokeilla vaihtaa asentoa mutta ehkei tarvitse murehtia sitä jos se ei ihan seisaaltaan tipahda :)
 
Mie ponnistelin kylellään ja nojailin mieheen joka seiso vieressä, ei hullumpi. Alotin kyllä seisaallaan. Uusiks en kyl ottas silti ihan heti!
 
Päästiin eilen kotiin. Kysy hoitaja jo perjantaina haluanko lähteä kotiin ja tuoda vauvan la tarkistukseen. No en todella halunnu! Nautin rauhasta, hiljasuudesta ja valmiista ruuasta :) Tungostakaan ei ollu, olin koko ajan yksin 2 hengen huoneessa.

Hannastiina: Tilat oli musta tosi hyvät, varmaan ollu remontti tässä aiemmin. Synnyttävien vastaanotto on siirtyny 2 vuoden takasesta sinne Gravidan viereen ja salit oli minusta ihan uusia ja eri paikassa. Osasto oli sama ku 2 vuotta sitten. Rempattu ehkä 5 vuotta sitten.
 
Vihdoin sain jotain kirjotettua omasta synnytyksestä...

Tää on nyt sit pitkä tarina, koska mun mielestä synnytysurakka alko jo 2 vuorokautta ennen tytön syntymää ja siihen 2 vuorokauteen mahtu paljon tapahtumia. Ei tarvii lukea jos ei jaksa.

1.5. heräsin tavalliseen tapaan 05 aikaan odottelemaan miestä töistä kotiin. Sängystä noustessa tuli tosi kova supistus joka vähän säikäytti. Kävin vessassa ja menin sänkyyn odottelemaan miestä. Huomasin että supistuksia tuli reilun kymmenen minuutin välein, mutta olin jo niin tottunu siihen etten jäänyt enempää supistuksia seurailemaan. Mies tuli kotiin, höpistiin hetki ja käytiin 07 aikaan nukkumaan. Supistukset jatku edelleen ja ihmettelin kun vauva ei myllertäny supistusten välissä niinkun yleensä. Torkuin pienissä pätkissä vielä 10 saakka kunbes nousin. Söin aamupalaa ja kiinnitin taas huomiota siihen että tunsin kyllä supistukset mutta en vauvan liikkeitä. Supistukset jatku 10-15 min välein koko päivän kun käytiin vappulounaalla, vapputorilla ja munkkikahvilla. Edes metrilakut ei saanu aikaan tuntuvia vauvan liikkeitä.

Olin koko päivän liikenteessä ja yritin olla normaalisti supistuksista huolimatta joten oikeesti huolestuin puuttuvista liikkeistä vasta illalla 19 aikaan jolloin söinkin vähän munkkia ja lakua ja rupesin laskemaan liikkeitä. Ekan tunnin aikana epämääräsiä liikkeitä tuntu 2. Soitin taysiin ja sieltä käskettiin nousta ylös, juoda lasi kylmää vettä ja syödä jotain makeeta ennen toisen tunnin laskemista ja jos liikkeitä ei tuu niin sit näytille. No tein niinkun käskettiin ja liikkeet oli edelleen vähissä joten lähdin näytille.

Olin sairaalassa n. 22 aikaan. Ensin käyrille. Supistuksia piirty melkein 5 min välein ja selkäkin alkoi olla jo tosi kipee koko päivän supistuksista mutta vauvan liikkeitä ei tuntunu yhtään koko käyrän aikana. Käyrä oli kuitenkin ihan hyvää. No seuraavaks lääkärille. Sisätutkimuksessa edelleen vaan 1,5cm auki ja kaulaa 1,5cm jäljellä, kaikki hyvin. Ultrassa vauvalla vaikutti kaikki olevan hyvin muuten paitsi että liikkeitä ei tönimisestä huolimatta saatu aikaan. Lääkärin veikkaus oli että vauva kerää voimia synnytykseen joka on luultavasti viikonlopun aikana edessä. Lääkäri ehdotti yötä osastolla, käyräkontrollia yöllä ja aamulla, lääkettä selkäkipuun, supistuksiin ja uneen. Jäin siis sairaalaan.

2.5. 01 aikaan otettiin seuraava käyrä osastolla. Pieniä liikkeitä muutama havaittavissa, käyrä hyvää ja supistuksia edelleen lähes 5 min välein. Käyrän jälkeen sain panadolin että saisin nukuttua. Muita lääkkeitä en halunnut. 03 jälkeen rupesin torkkumaan mutta heräilin supistuksiin. Yöllä supistukset rauhottu onneks vähän ja välit piteni 10-15 minuuttiin. 07 nousin vessaan ja supistuksiin oli tullu taas voimaa. En saanu enää unta.

Söin aamupalan ja vauva heräs! Nyt niitä kauan kaivattuja liikkeitä sateli taas normaaliin tahtiin. Ihanaa! Supistuksia tuli 10 minuutin välein. Käyrän jälkeen n. 9 aikaan selkä oli niin kipee että nousin ja lähdin osaston käytävälle kävelemään. Supistukset tuli pian tiheemmin. Rupesin kellottelemaan niitä. Kesto oli 40-50 sekuntia ja välit 3-6 min. Ravasin käytävää seuraavat 2 h ja supistukset voimistu koko ajan. Selkää särki joka supistuksella enemmän ja vihlonta jäi vaikka supistus loppui. 11 aikaan pääsin lääkärille. Sisätutkimuksessa sama tilanne kun illalla, ultrassa vauva oli oma vilkas itsensä. Lääkäri totes että synnytys taitaa olla käynnistymässä, mutta voin lähteä kotiin jos haluan ja halusin. 12 aikaan sain paperit kouraan ja lähdin kotiin. Noin 50 sekuntin pituisia supistuksia tuli 3-4 min välein koko ajan ja kotimatkalla mietin että pitäiskö kääntyä takasin. Bussimatka oli helvettiä.

Kotona kävelin kämppää ympäri ja kellotin supistuksia. Välit edelleen samat, samoin kesto mutta kipu selässä lisääntyi koko ajan. Kävin suihkussa, istuin jumppapallolla, söin, kävin taas suihkussa, kävelin, konttasin, jumppapallo...jne. Olin koko ajan liikkeella koska paikallaan oleminen sattui ihan hulluna selkään. Jossain välissä mies heräs ja kysy että pärjäänkö. Sanoin että tänään synnytetään mutta että pärjään. Mies lähti töihin ja sovittiin että ilmotan jos tarvii lähteä. Kellotin supistuksia koko päivän. Mitään muuta en pystyny tekemään. Yritin syödä aina välillä. Mies tuli käymään kotona suihkussa vielä 21 aikaan. Soitin taysiin ja kysyin että saanko jo tulla synnyttämään. Sain luvan. Mies lähti vielä töihin ja soitin itelleni kyydin. Sovittiin että soitan jos mua ei enää lähetetä kotiin.

Tulin taysiin 22 aikaan ja selkä oli siinä vaiheessa supistuksista jo niin rikki että vedet nous silmiin joka supistuksella, puhuminen ei sujunu ja koko kroppaa kouristi. Käyrällä oleminen oli ihan kamalaa. Supistuksia tuli 2-3 min välein. Olin 2,5 cm auki, kanavaa ei enää ollut. Sain peräruiskeen ha sen jälkeen kipupiikiin pakaraan. Soitin miehen paikalle ja jäin odottelemaan edistystä. Mies tuli paikalle 11 aikaan ja kuunneltiin musiikkia noin tunti. Kipupiikin teho ei enää riittäny, joten kutsuin kätilöä. Jouduin uudestaan käyrälle. Tilanne sama, mutta sisätutkimuksessa kohdunsuu noin 3 cm auki. Lähdettiin synnytyssaliin n. klo 01.

Synnytyssalissa tehtiin heti sisätutkimus, 4cm auki ja paikalle kutsuttiin anestesialääkäri antamaan epiduraalia. Supistukset teki tosi kipeetä mutta onneks oli mies vieressä pitämässä mut järjissäni. Sain epiduraalin ja olo helpotti. Tilanne tuntu rauhottuvan joten mies lähti hakemaan ruokaa n. 02. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olinkin jo 7-8cm auki. Siinä vaiheessa puhkastiin kalvot. Lapsivesi oli vihreetä, ei hyvä merkki. No mies tuli takas ja seuraavassa sisätutkimuksessa olinkin 9 cm auki. Sain toisen annoksen epiduraalia. Sit alkokin ongelmat. Supistukset oli tosi kovia ja vauvan sydänäänet romahti. Vauva ei laskeutunu kanavaan vaikka supisti koko ajan kovemmin ja kovemmin. Sain lisähappea, käännyin konttausasentoon pää kiinni pedissä. Vauvaa työnnettiin ylemmäs. Sain supistuksia hillitsevän tipan. Vauvan sydänäänet saatiin vihdoin nousemaan. Vauvan päästä otettiin verinäyte, joka oli onneks kunnossa, ei hapenpuutetta.Sain kääntyä taas kyljelleen. Seuraavana sain oksitosiinitipan kun vauvan sydänäänet oli taas hyvät. Sisätutkimuksessa olin kaikkien yllätykseks enää 5-6cm auki, kohdunsuun reuna oli jotenkin kovettunu ja paksuuntunu 1cm. Oksitosiini toimi huonosti. Supistukset oli voimattomia, kohdunsuun tilanne ei muuttunu ja vauvan sydänäänet heikkeni taas. Jouduin taas lisähapelle, konttausasentoon ja sain uuden annoksen supistuksia hillitsevää lääkettä. Otettiin toinen verinäyte vauvan päästä, edelleen kunnossa. Sydänäänet saatiin taas palautumaan ja sain kääntyä selälleen.

Vähän ennen kuutta aamulla todettiin ettei synnytys etene enää, vauvan pää on puristuksissa ja vauva ei kestä supistuksia. Multa oli voimat ihan loppu. Oli pakko mennä sektioon, muuta vaihtoehtoa ei ollu. Kuuden aikaan siirryttiin leikkaussaliin. Sain spinaalipuudutteen, josta tuli tosi huono olo. Sen jälkeen en muistakaan enää paljon muuta kun että makasin selälläni ja oksensin.

Leikkaus oli nopeesti ohi. Vesi valu silmistä, mies piti mua kädestä ja koitti rauhotella. Muistan kun kätilö tuli mun pään vierestä painamaan mahaa ja vauvaa alaspäin, joku sano että onneks olkoon, tyttö tuli mutta en saanu nähä tyttöä enkä kuullu mitään ääntä. Olin tosi huolissani. Mies haettiin kattomaan vauvaa ja mua kursittiin kasaan. Jonkun ajan päästä mies tuli vauva kapaloituna sylissä takasin ja pystyin huokasemaan helpotuksesta. Kaikki olikin hyvin. Tyttö oli hengissä!

Noin 7 aikaan meidät vietiin takas synnytyssaliin ja sain tytön ekaa kertaa rinnalle. Oma olo oli edelleen huono imetin ja oksensin. Auringonnousu oli kuitenkin kaunis ja tyttö jaksoi syödä heti 20 minuuttia kunnes nukahti kainaloon. Mies lähti 8 aikaan kotiin nukkumaan ja kun meidät vietiin osastolle lepäämään. Kamala synnytys oli ohi. Olin tosi helpottunu, mutta ihan sekasin lääkkeistä ja väsymyksestä. Tyttö oli kuitenkin ihana.

Synnytyksessä mukana ollut kätilö tuli juttelemaan illalla 22 aikaan mun kanssa osastolle. Sain sillon vasta kuulla että sen lisäks että mun omat supistukset oli ollu liian kovia ja synnytyskanava liian ahdas (just niinkun olin pelännykin) niin vauvalla oli ollu napanuora kaulan ympärillä. Sektio oli ollu välttämättömyys. Vauva oli heti synnyttyään veltto, kylmä ja hengitti huonosti, joten siks en saanu heti nähdä vauvaa vaikka niin oli luvattu leikkaussaliin menossa. Vauva oli annettu suoraa lastenlääkärille ja siellä hengitys olikin tuvennu ihan omin avuin sujumaan heti. Päässä oli iso muhkura takaraivossa kun supistukset oli työntäny vauvaa liian ahtaaseen lantioon mutta sekin palautuis parissa päivässä normaaliks. Tyttö sai ensin vaan 6 pistettä mutta tilanne oli korjaantunu nopeesti. Kätilö osas vastata kaikkiin mun kysymyksiin ja mulle jäi tosi hyvä mieli hänestä eikä mitään elinikästä traumaa synnytyksestäkään. Se vaan meni just sillä kaavalla mitä olin pelännykin, mutta tulipahan nyt koettua toisinto siitä mitä mun äiti on aikanaan kokenu mua synnyttäessä.

Tyttö syntyi siis 3.5. klo 6.17, 3130g 50cm pipo 35,5cm ja pisteitä 6.
 
Muokattu viimeksi:
^ huh mikä kokemus, hienoa ettei siitä jäänyt traumoja.

Pelkään itse, että minulle käy samalla tavalla. Äitini ei pystynyt ahtaan sisälantion takia synnyttämään alateitse, ja sekin huomattiin vasta synnytyksessä, käsikopelolla lääkäri oli etukäteen sanonut että hyvin mahtuu. Mietin että mikä todennäköisyys on, että minulle käy samalla lailla. Olen äitiäni pidempi n 13cm, joten toivon että tuo lantiokin on suhteessa isompi..

Itse olin syntyessä 3,2kg ja tämä mahassa majaileva tyttö on jo n. 4kg..
 
Huh, olipa tarina, mut jälleen kerran, onneks vauvalle ei tapahtunu mitään peruuttamatonta :) Olitpa rohkea kun lähit kotiin supistelupäivänä, ja kuiteski ihan oikein teit kun vasta illalla alko tapahtuu! Mä oon salettiin niin hysteerinen, etten uskalla lähteä jos suppareita jo noin usein..
 
Kiitos selostuksesta hymis! Mä alan aika vahvasti uskoa äidinvaistoon koska sun ennakkotuntemukset osui niin oikeaan. Onneksi koettelemusten palkintona oli terve tyttö!
 
Juu ja siis mulle on kaikki lääkärit äitipolilla ja synnytyspäivystyksessä sanonu että mulla on oikeen synnyttäjän unelmavartalo ja oon vaan pyöritelly silmiäni kun en oo uskonu...olinpa ihan oikeessa ja ne väärässä. Tästä lantiosta ei mahdu pienikään vauva läpi.
 
Jonsson mä oon kans 12 cm äitiä pidempi mut muuten kyllä saman kokonen, vähän ehkä sirompi vaan. Osasin siis arvata että näin käy, mutta oon tyytyväinen että kuitenkin annoin sille alatiesynnytyksellekin mahdollisuuden ja yritin!
 
Sitä mullekin on sanottu, ihannevartalo, hyvä lantio ja tarpeeksi pitkä selkä. Pistää kyllä hiukan jännittämään, pelkään nimittäin sektiota.. :(

No, kohta se selviää kuinka käy! Eiköhän siitä joka tapauksessa hengissä selvitä..
 
Mun mielestä siinä sektiossa ei ollu mitään pelättävää. Toipuminen mua pelotti enemmän! Olisin vaan halunnu välttyä siltä jatkuvalta oksentelulta ja koko päivän kestäneeltä pahoinvoinnilta. Ja jos se tilanne olis ollu jotenkin vähän rauhallisempi niin ehkä muistaisinkin siitä jotain...
 
Takaisin
Top