Kylläpä kuulostikin helpolta synnytykseltä aurorariel. Minäkin haluan tommosen, kiitos :)
Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja röppö
- Aloituspäivämäärä
Voisin rustata oman ekan synnytyskertomuksen ja kuulostaisi aika samalta kuin tuo aurorarielin synnytys. Poikkeuksena, että sairaalaan mentiin aiemmin, jo siksikin kun matka kesti sen 2 tuntia. Että kyllä ensimmäinenkin synnytys voi olla ns. helppo.
No niin... Eli kaikki alkoi ma 5.5. Päivä oli mennyt normaalisti, ei mitään ihmeitä. Iltasella käytiin vielä esikon kanssa koira lenkittämässä puoli 8 aikaan. Mies oli töissä. Sitten kun olin lukemassa esikoiselle iltasatua klo 21:15 tunsin kuinka mahassa napsahti kaksi kertaa ja kun vähän siirsin asentoa niin lorahti housuun jotain. Kävin vessassa ja totesin että kirkasta/vaaleanpunaista makealta haisevaa nestettä on - lapsivettä. Side housuihin ja takasin nukutushommiin. Siinä sitten lorahteli muutaman kerran mutta sain esikoisen sänkyyn. Hän onneksi nukahti hyvin. Lapsiveden mukana irtosi limatulppaa.
Soittelin miehelle, anopille ja omalle äidille että nyt on lapsivedet menneet. Sitten soitin synnärille josta sanottiin että aamulla 9-10 aikaan on mentävä viimeistään jos ei supparit aja aiemmin paikalle. Supisteli harvakseltaan, osin kipeästi. Mies tuli 24 kotiin ja alkoi supistaa lähes välittömästi 3min välein. Samalla huomasin että lapsiveden mukana tulee ruskeaa limaa. Soitin synnärille josta sanottiin että se on normaalia, tulee kohdunsuulta. Mies hermoili ja soitti äidilleen että alkaa tulla jo esikoisen seuraksi. Menin suihkuun ja supparit jatkui 3min välein, ei tosin vielä kovin kipeästi mutta niin että nojailin seiniin. Puoli 2 aikaan lähdettiin sairaalaan, sieltä sanottiin että johonkin vielä varmaan mahtuu. Taisin olla viimeinen sisällekirjattu koska sitten tuli sulku. Käyrille ja supistuksia tuli mutta ei enää 3 min välein. Sydänkäyrä oli hyvää mutta olin vain sormelle auki. Lapsivesi todettiin vihreäksi.
Sain sitten Litalginia lihakseen ja mentiin lepohuoneeseen odottelemaan mitä tapahtuu -> eli siis odoteltiin että omat supparit alkaa uudelleen. Supistukset tiheni ja voimistui siinä niin että kirosin. Neljän aikaan aloin väsyä jo kipeisiin supistuksiin ja menin sängylle (kun muuten olin ollut liikkeessä). Sängyssä supistukset laantui nopeasti ja harveni samalla. Nukahtelin välillä. Aamuun mennessä supparit loppui lähes kokonaan, tuli vaan muutaman kerran tunnissa. Jäätiin taas odottelemaan. Syötiin aamupalaa ja käytiin kävelemässä sisällä ja ulkona mutta ei edistystä. Lähetin miehen kotiin käymään 11.30 aikaan, koira oli lenkitettävä ja esikoista moikattava. Labra kävi ottamassa multa verikokeita. Tässä vaiheessa oli tieto että iltapäivällä/illalla aletaan hommiin.
Klo 13 tuli kätilö sanomaan että lääkäri on päättänyt että kun salissa on nyt tilaa niin siirrytään sinne ja aloitellaan käynnistystä. Miehelle soitto että tulee pikkuhiljaa takaisin. Klo 14 puhkaistiin kalvot "alapoolista" ja asetettiin vauvalle scalp-anturi päähän. Olin 2cm auki. Mies tuli takaisin. Ei tapahtunut mitään 2 tuntiin. Klo 16 aloitettiin oksitosiinitippa ja sain annoksen antibioottia (vihreän veden takia). Aloitus hitaalla annoksella. Alkoi kyllä heti supistella... Puolen tunnin päästä nostettiin annosta ja supistukset koveni entisestään. Olin jumppapallolla ja vetelin ilokaasua. Auki 3cm. Kuuden aikaan aloin jo huutaa kivusta eikä ilokaasu auttanut kipuun enää yhtään. Vedin sitä vaan ihan jurriin asti
Sit alettiin valmistella epiduraalia. Sain sen lopulta 18:40. Puudutus alkoi vaikuttaa 20 minuutissa ja sitten helpotti kipukin. Enää paineen tunnetta jos sitäkään. Liikuskelin huoneessa ja lepäsin vähän. Siirryin taas jumppapallolle ja otin välillä ilokaasua kun supparit teki taas kipeämpää epistä huolimatta. Puoli 8 aikaan olin 5cm auki, sitten pari supistusta ja kätilö kysyi et onks kaikki ok, näytät vähän hämmentyneeltä? Totesin et nyt tuntuu takapuolessa oudolta. Painetta? -KYLLÄ! No tutkitaan sit heti uudelleen, joo - olet täysi auki, eikä reunojakaan enää. Vauva vaan on aika ylhäällä vielä. Odotellaan et laskeutuu vähän. Vuoron vaihtokin oli vielä hoitajilla. No, vetelin ilokaasua ja olin taas pallolla keikutellen lantiota. Sain "ähkiä" supistuksen aikana, mutta ei aktiiviponnistusta.
Sitten tuli sama kätilö kuin edellisenä yönä ja totesi että no niin, nyt olis pää tässä tulossa. Että haluanko vielä puudutetta vai aletaanko ponnistaa? Ehdotti että kokeillaan liikkuuko pää ponnistamalla. Kokeilin ponnistaa kerran ja kätilö sanoi että hyvin liikkuu alaspäin että anna tulla vaan. Aloitin aktiivisen ponnistamisen 20:14 ja 20:24 oli vauva ulkona. Ensin pää ja sitten seuraavalla supistuksella loppu vauva. Täyden 10 poika. Heti rääkäisi ja sain hänet rinnalle
Jälkeiset ei meinannut lähteä tulemaan joten sain siinä vauvan ollessa rinnalla suppona oksitosiinia ja suoraan suoneen lisää. Ei vaikutusta. Ei istukka irronnut. Lääkäri tuli 21:45 ja antoi kipulääkettä (JURRIT!!) suoneen ja todella voimakkaasti painaen mahasta sai istukan irtoamaan. Huh. Epäily oli että vähän nukkapintaa jäi kohtuun? Vuotoa yhteensä 500ml. Siitäkin 300ml tuli kun kätilö paineli kohdun just ennen osastolle siirtymistä ja tuli hyytymää pihalle, YÖKS! 1 ommel välilihaan, sitäkin kätilö empi että tarviiko vai ei.
Kätilö kehui että oli mahtava synnytys ja synnyttäjä. Kätilö oli onnellinen kun edellisenä yönä oli ollut vaikea synnytys ja tämä nyt "korvasi" sitä huonoa kokemusta ollessaan niin sujuva ja hyvä! Itse kehuin kätilöitä - ihan huippuja molemmat! Mieskin oli upeana tukena ponnistusvaiheessa ja myös avautumisvaiheessa; hän hieroi selkää ja tsemppasi. Kerran vaan taisin sanoa hänelle että nyt V***U se pää kiinni tms.
Kaiken kaikkiaan hieno kokemus jälleen kerran. Vähän haikea fiilis kun taisi jäädä mun viimeiseksi synnytykseksi
Soittelin miehelle, anopille ja omalle äidille että nyt on lapsivedet menneet. Sitten soitin synnärille josta sanottiin että aamulla 9-10 aikaan on mentävä viimeistään jos ei supparit aja aiemmin paikalle. Supisteli harvakseltaan, osin kipeästi. Mies tuli 24 kotiin ja alkoi supistaa lähes välittömästi 3min välein. Samalla huomasin että lapsiveden mukana tulee ruskeaa limaa. Soitin synnärille josta sanottiin että se on normaalia, tulee kohdunsuulta. Mies hermoili ja soitti äidilleen että alkaa tulla jo esikoisen seuraksi. Menin suihkuun ja supparit jatkui 3min välein, ei tosin vielä kovin kipeästi mutta niin että nojailin seiniin. Puoli 2 aikaan lähdettiin sairaalaan, sieltä sanottiin että johonkin vielä varmaan mahtuu. Taisin olla viimeinen sisällekirjattu koska sitten tuli sulku. Käyrille ja supistuksia tuli mutta ei enää 3 min välein. Sydänkäyrä oli hyvää mutta olin vain sormelle auki. Lapsivesi todettiin vihreäksi.
Sain sitten Litalginia lihakseen ja mentiin lepohuoneeseen odottelemaan mitä tapahtuu -> eli siis odoteltiin että omat supparit alkaa uudelleen. Supistukset tiheni ja voimistui siinä niin että kirosin. Neljän aikaan aloin väsyä jo kipeisiin supistuksiin ja menin sängylle (kun muuten olin ollut liikkeessä). Sängyssä supistukset laantui nopeasti ja harveni samalla. Nukahtelin välillä. Aamuun mennessä supparit loppui lähes kokonaan, tuli vaan muutaman kerran tunnissa. Jäätiin taas odottelemaan. Syötiin aamupalaa ja käytiin kävelemässä sisällä ja ulkona mutta ei edistystä. Lähetin miehen kotiin käymään 11.30 aikaan, koira oli lenkitettävä ja esikoista moikattava. Labra kävi ottamassa multa verikokeita. Tässä vaiheessa oli tieto että iltapäivällä/illalla aletaan hommiin.
Klo 13 tuli kätilö sanomaan että lääkäri on päättänyt että kun salissa on nyt tilaa niin siirrytään sinne ja aloitellaan käynnistystä. Miehelle soitto että tulee pikkuhiljaa takaisin. Klo 14 puhkaistiin kalvot "alapoolista" ja asetettiin vauvalle scalp-anturi päähän. Olin 2cm auki. Mies tuli takaisin. Ei tapahtunut mitään 2 tuntiin. Klo 16 aloitettiin oksitosiinitippa ja sain annoksen antibioottia (vihreän veden takia). Aloitus hitaalla annoksella. Alkoi kyllä heti supistella... Puolen tunnin päästä nostettiin annosta ja supistukset koveni entisestään. Olin jumppapallolla ja vetelin ilokaasua. Auki 3cm. Kuuden aikaan aloin jo huutaa kivusta eikä ilokaasu auttanut kipuun enää yhtään. Vedin sitä vaan ihan jurriin asti
Sit alettiin valmistella epiduraalia. Sain sen lopulta 18:40. Puudutus alkoi vaikuttaa 20 minuutissa ja sitten helpotti kipukin. Enää paineen tunnetta jos sitäkään. Liikuskelin huoneessa ja lepäsin vähän. Siirryin taas jumppapallolle ja otin välillä ilokaasua kun supparit teki taas kipeämpää epistä huolimatta. Puoli 8 aikaan olin 5cm auki, sitten pari supistusta ja kätilö kysyi et onks kaikki ok, näytät vähän hämmentyneeltä? Totesin et nyt tuntuu takapuolessa oudolta. Painetta? -KYLLÄ! No tutkitaan sit heti uudelleen, joo - olet täysi auki, eikä reunojakaan enää. Vauva vaan on aika ylhäällä vielä. Odotellaan et laskeutuu vähän. Vuoron vaihtokin oli vielä hoitajilla. No, vetelin ilokaasua ja olin taas pallolla keikutellen lantiota. Sain "ähkiä" supistuksen aikana, mutta ei aktiiviponnistusta. Sitten tuli sama kätilö kuin edellisenä yönä ja totesi että no niin, nyt olis pää tässä tulossa. Että haluanko vielä puudutetta vai aletaanko ponnistaa? Ehdotti että kokeillaan liikkuuko pää ponnistamalla. Kokeilin ponnistaa kerran ja kätilö sanoi että hyvin liikkuu alaspäin että anna tulla vaan. Aloitin aktiivisen ponnistamisen 20:14 ja 20:24 oli vauva ulkona. Ensin pää ja sitten seuraavalla supistuksella loppu vauva. Täyden 10 poika. Heti rääkäisi ja sain hänet rinnalle
Jälkeiset ei meinannut lähteä tulemaan joten sain siinä vauvan ollessa rinnalla suppona oksitosiinia ja suoraan suoneen lisää. Ei vaikutusta. Ei istukka irronnut. Lääkäri tuli 21:45 ja antoi kipulääkettä (JURRIT!!) suoneen ja todella voimakkaasti painaen mahasta sai istukan irtoamaan. Huh. Epäily oli että vähän nukkapintaa jäi kohtuun? Vuotoa yhteensä 500ml. Siitäkin 300ml tuli kun kätilö paineli kohdun just ennen osastolle siirtymistä ja tuli hyytymää pihalle, YÖKS! 1 ommel välilihaan, sitäkin kätilö empi että tarviiko vai ei.
Kätilö kehui että oli mahtava synnytys ja synnyttäjä. Kätilö oli onnellinen kun edellisenä yönä oli ollut vaikea synnytys ja tämä nyt "korvasi" sitä huonoa kokemusta ollessaan niin sujuva ja hyvä! Itse kehuin kätilöitä - ihan huippuja molemmat! Mieskin oli upeana tukena ponnistusvaiheessa ja myös avautumisvaiheessa; hän hieroi selkää ja tsemppasi. Kerran vaan taisin sanoa hänelle että nyt V***U se pää kiinni tms.
Kaiken kaikkiaan hieno kokemus jälleen kerran. Vähän haikea fiilis kun taisi jäädä mun viimeiseksi synnytykseksi
Spiraalilla hyvä synnytys :) Hienoa!
(Milloinkohan ois se oma vuoro? Ei oo tänään supistellut niin kipeästi kuin eilen illalla.. Olivat joo aika napakoita ja yllätyin etteivät ne jatkuneet - taaaaaskaan!).
Kuka seuraava??? :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
(Milloinkohan ois se oma vuoro? Ei oo tänään supistellut niin kipeästi kuin eilen illalla.. Olivat joo aika napakoita ja yllätyin etteivät ne jatkuneet - taaaaaskaan!).
Kuka seuraava??? :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
J
Jonsson
Vieras
Lähdetään kaikki!
aurorariel
Jostain jotain jo tietävä
Joo oli toinen lapsi mutta voin lohduttaa että minulla eka tuli melkein yhtä helposti :-) Elikkä esikko oli perätilassa ja siksi avautuminen kesti kauemmin mutta ponnistin kuitenkin vain kymmenen minuuttia ja lapsi oli ulkona eli ei se eka lapsi välttämättä ole hankala synnyttää :-) Onnea kaikille synnyttäneille ja tsemppiä kaikille jotka vielä on menossa :-)
Mä oisin niin onnellinen, jos tää synnytys lähtis omilla oksitosiineilla alkuun. Tosin epäilen sitä suuresti.
spiraalin synnytyskin kuulosti mukavalta... Voi kun omakin ois.... :)
spiraalin synnytyskin kuulosti mukavalta... Voi kun omakin ois.... :)
Joo,jos tän nyt ehtis kirjottaa.... hope!!
Elikkä maanantaina 5.5 aamu sujui kuten muutkin,ei ollut mitään erikoisia tuntemuksia. Kateltiin aamupäivä telkkaria ja ajattelin,että en taidakaan jaksaa tänään väsäämään lohikeittoa,jätän huomiselle. Onneks en alkanut tekemään. sitten siinä noin 12.00 pyykkejä kuivumaan laittaessa lorahti aika loraus lapsivettä housuihin. Mies aatteli että jos sä pissasit housuun,joten sanoin,että ei se voi pissaa olla kun juuri olin tullut vessasta. Että taitaa olla tosi kyseessä nyt. Mies oli jo heti ollu lähdössä sairaalaan,mutta aattelin,että ei tässä nyt mikään kiire ole,mä ainakin teen itelleni jotain ruokaa,en todellakaan lähde nälissäni mihkään. Siinä ruokaa tehdessä valahti vettä toisen kerran,niin että valui reisiä pitkin. Mä vaan nauraa kikatin :) Mies alko soittaa kitaraa ja mä söin ja soitin samalla synnärille tilanteen. Kehottivat tulemaan jossain vaiheessa. Hetken päästä lorahti taas oikeen kunnolla. Noin 14.30 lähdettiin ja tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä. Ei ollut vieläkään supisteluja,jalat vaan vetelät ja selässä kestokramppi.
Pääsin heti käyrälle ja sen jälkeen mut siirrettiin vuodeosastolle odottelemaan edistymistä. streptokokki-testi oli positiivinen ja sain 4 tunnin välein antibioottia suoneen. Meni iltaan,ennen kuin tapahtui mitään. Aattelin että koittais alkaa nukkumaan. Kauaa en ehtinyt makoilla,kun yhtäkkiä iski kaamea supistus, klo oli noin 22.50. Siitä niitä alkoi sitten tulla 20min. välein. Tunnin päästä jo 15-10min. välein. Hoitava kätilö tarkisti ja olin 3cm auki. Ei pystynyt lainkaan makaamaan ja supirtuksen aikana paras oli nojata sängyn päätyyn. Lämpöpussi tai jumppapallon päällä keinuttelu ei helpottanut,kylmäpussi alavatsalla helpotti vähän. Selän hierominenkaan ei ollu hyvä. N.kello 02.00 supistuksia tuli jo kahen minuutin välein ja olin niin kipeä että vaadein päästä jo synnytyssaliin saamaan kivunlievitystä. Noin tunnin päästä päästiinkin sinne ja olin jo 6-7cm auki. Ilokaasua kokeilin,mutta en kokenut sitä hyväksi kun halusin vaan huohottaa,syvään hengityksen sijaan.
Sain heti epiduraalin ja supistikin jo peräjälkeen. Eka laitto epäonnistui eikä vaikuttanut. Sitten se törkättiin uudestaan ja vihdoin tuli helpotus. Kipu lähti,tietty alapäässä tuntui supistellessa ponnistustarvetta, mutta sai onneks hetken suppareilta hengähtää. Pian,noin klo 05.00 ponnistustarve vain voimistui eikä pystyny oleen kuin kyljinmakuulla,joka oli asentona loppuun asti. Olin jo täysin auki ja sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistaa kun siltä tuntui. Koko ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta ja vaikka kuinka ponnistin,tuntui etten saa sitä sieltä ikinä ulos ja että se imeytyy aina takasin kun supistus loppuu. Onneksi kätilö ja mies tsemppasi kun multa meinasi vallan usko loppua ja se kipu oli kauhea. Loppusuoralla saliin tuli toinen kätilö auttamaan. Pieni viilto jouduttiin välilihaan tehdä,mutta se nyt oli ihan sama. Parin tunnin punkemisen jälkeen sain tytön ulos ja helpotuksen kyyneleet tulivat heti. Tyttö oli hyvin voiva ja minäkin. Verta tuli vain 250g. Istukka oli täydellinen. Tikkejäkään ei laitettu kuin kolme. Tyttö saatiin syömään heti. Pientä huteraa oloa lukuunottamatta olo oli hyvä. Pääsin heti suihkuun kun olin imettänyt ja ihan omin avuin. Tunne oli sanoinkuvaamattoman onnellinen vaikka kivut olivat olleet hirveät. Ja mies jaksoi koko yön väsymyksestä huolimatta.:)
Elikkä maanantaina 5.5 aamu sujui kuten muutkin,ei ollut mitään erikoisia tuntemuksia. Kateltiin aamupäivä telkkaria ja ajattelin,että en taidakaan jaksaa tänään väsäämään lohikeittoa,jätän huomiselle. Onneks en alkanut tekemään. sitten siinä noin 12.00 pyykkejä kuivumaan laittaessa lorahti aika loraus lapsivettä housuihin. Mies aatteli että jos sä pissasit housuun,joten sanoin,että ei se voi pissaa olla kun juuri olin tullut vessasta. Että taitaa olla tosi kyseessä nyt. Mies oli jo heti ollu lähdössä sairaalaan,mutta aattelin,että ei tässä nyt mikään kiire ole,mä ainakin teen itelleni jotain ruokaa,en todellakaan lähde nälissäni mihkään. Siinä ruokaa tehdessä valahti vettä toisen kerran,niin että valui reisiä pitkin. Mä vaan nauraa kikatin :) Mies alko soittaa kitaraa ja mä söin ja soitin samalla synnärille tilanteen. Kehottivat tulemaan jossain vaiheessa. Hetken päästä lorahti taas oikeen kunnolla. Noin 14.30 lähdettiin ja tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä. Ei ollut vieläkään supisteluja,jalat vaan vetelät ja selässä kestokramppi.
Pääsin heti käyrälle ja sen jälkeen mut siirrettiin vuodeosastolle odottelemaan edistymistä. streptokokki-testi oli positiivinen ja sain 4 tunnin välein antibioottia suoneen. Meni iltaan,ennen kuin tapahtui mitään. Aattelin että koittais alkaa nukkumaan. Kauaa en ehtinyt makoilla,kun yhtäkkiä iski kaamea supistus, klo oli noin 22.50. Siitä niitä alkoi sitten tulla 20min. välein. Tunnin päästä jo 15-10min. välein. Hoitava kätilö tarkisti ja olin 3cm auki. Ei pystynyt lainkaan makaamaan ja supirtuksen aikana paras oli nojata sängyn päätyyn. Lämpöpussi tai jumppapallon päällä keinuttelu ei helpottanut,kylmäpussi alavatsalla helpotti vähän. Selän hierominenkaan ei ollu hyvä. N.kello 02.00 supistuksia tuli jo kahen minuutin välein ja olin niin kipeä että vaadein päästä jo synnytyssaliin saamaan kivunlievitystä. Noin tunnin päästä päästiinkin sinne ja olin jo 6-7cm auki. Ilokaasua kokeilin,mutta en kokenut sitä hyväksi kun halusin vaan huohottaa,syvään hengityksen sijaan.
Sain heti epiduraalin ja supistikin jo peräjälkeen. Eka laitto epäonnistui eikä vaikuttanut. Sitten se törkättiin uudestaan ja vihdoin tuli helpotus. Kipu lähti,tietty alapäässä tuntui supistellessa ponnistustarvetta, mutta sai onneks hetken suppareilta hengähtää. Pian,noin klo 05.00 ponnistustarve vain voimistui eikä pystyny oleen kuin kyljinmakuulla,joka oli asentona loppuun asti. Olin jo täysin auki ja sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistaa kun siltä tuntui. Koko ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta ja vaikka kuinka ponnistin,tuntui etten saa sitä sieltä ikinä ulos ja että se imeytyy aina takasin kun supistus loppuu. Onneksi kätilö ja mies tsemppasi kun multa meinasi vallan usko loppua ja se kipu oli kauhea. Loppusuoralla saliin tuli toinen kätilö auttamaan. Pieni viilto jouduttiin välilihaan tehdä,mutta se nyt oli ihan sama. Parin tunnin punkemisen jälkeen sain tytön ulos ja helpotuksen kyyneleet tulivat heti. Tyttö oli hyvin voiva ja minäkin. Verta tuli vain 250g. Istukka oli täydellinen. Tikkejäkään ei laitettu kuin kolme. Tyttö saatiin syömään heti. Pientä huteraa oloa lukuunottamatta olo oli hyvä. Pääsin heti suihkuun kun olin imettänyt ja ihan omin avuin. Tunne oli sanoinkuvaamattoman onnellinen vaikka kivut olivat olleet hirveät. Ja mies jaksoi koko yön väsymyksestä huolimatta.:)
Kiva tarina Jenskuli, kiitos!!!!
Saankos kysästä muuten kaikilta ketkä alakautta synnytitte tai edes kokeilitte, niin missä asennossa/asennoissa ponnistitte? ja mikä tuntu parhaimmalta??
niitä asentoja kun tuntuu olevan niin monen laista.. Ite ponnistin esikoisen selälleen ja se tuntu luontevalta... Sillon muutama viikko sitten kaveri pakotettiin ponnistaa kyljellään, eikä meinannu irtoo ja oli kuulema hirveen kivulias asento.. vasta ku tunnin jälkeen siirty selälleen alko tapahtua ja sanoikin sen olleen mieluisampi....
Saankos kysästä muuten kaikilta ketkä alakautta synnytitte tai edes kokeilitte, niin missä asennossa/asennoissa ponnistitte? ja mikä tuntu parhaimmalta??
niitä asentoja kun tuntuu olevan niin monen laista.. Ite ponnistin esikoisen selälleen ja se tuntu luontevalta... Sillon muutama viikko sitten kaveri pakotettiin ponnistaa kyljellään, eikä meinannu irtoo ja oli kuulema hirveen kivulias asento.. vasta ku tunnin jälkeen siirty selälleen alko tapahtua ja sanoikin sen olleen mieluisampi....
Varmaan vauvan hyvinvoinnin takia tai että kätilö pääsee mahdollisimman helposti auttamaan vauvaa ulos. Tai esim jos näyttää siltä ettei ponnistaminen tuota tulosta. Ei mitään tietoa siis asiasta, kunhan mutuilen :D
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Mä ponnistin ekan puoli-istuvassa, mut se oli vähän pakko kun äänet huononi muuten. Tämän tokan ponnistin kyljellään omasta toiveesta kun siinä asennossa oli hyvä olla. Toisella kädellä pidin omasta sukasta kiinni että sain pidettyä jalkaa ylhäällä (mies auttoi) ja kätilö sai keskittyä vauvaan toisella kädellä puristin sängyn laitaa tai jotain... Ponnistin muuten niin kovaa että rintakehä on vieläkin pienillä verenpurkaumilla :D
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
toisella kädellä puristin sängyn laitaa tai jotain... Ponnistin muuten niin kovaa että rintakehä on vieläkin pienillä verenpurkaumilla :DSent from my iPhone using Vau Foorumi
tän kaverin kohdalla ei ainakaan ollu mitään syytä tietylle ponnistus asennolle ja tuntu et se selälleen olis ollu kaikkein paras alusta asti.... siihen kun oli kääntyny niin rupes vauvakin tulee ulos.... mut sitähän ei tietty saa koskaan tietää, mut tosiaan toi kätilö oli tosi törkee.... tai siis ainakaan kukaan ei sanonu et olis ollu joku syy tähän asentoon.... toki jos olis sanottu et vaik vauvan hyvinvoinnin takia näin, niin asia olis ollu eri.....
Kaikki puoli-istuvassa asennossa, juuri siinä sairaala-asennossa, mikä on ihan väärä kaikkien mielestä, on ollut helppo ja luontevaa ponnistaa vauva ulos. Kylkiasento sattui, kontillaan olo tuntui oudolle, ja jakkaralle en olis kyennyt perspukamien ja kohdun lievän laskeuman takia. Tarjontaongelmat on saaneet kätilöt toivomaan sängyssäpysymistä.