Suskille ensinnäkin suuret tsempit toipumiseen ja todellakin lapsesi on todellinen selviytyjä sissi! Päivä kerrallaan siis ja nautihan pikkuisestasi!
Omaa synnytystarinaa voisin tänne kokeilla vähän rustailla sen mukaan miten sen nyt noin suunnilleen meni :D
Elikkäs supistukset alkoivat jo edellisen päivän puolella kun olimme naapuripaikkakunnalla hakemassa tuplavaunuja tulevaa varten. Sieltä kotiin illalla tullessa piti oikein alkaa kellotaan supistuksia ja ne tuli välillä 5-7 min.
Ne ei kuitenkaan niin kivuliailta tuntunut ja soitto synnärille varmistukseksi että kotiin voi vielä jäädä ja näin sain tehdä (matkaa synnärille siis n. 70km kotoa)
Yöllä sitten kivut alkoi yltyä ja supistukset tuli n. 4min välein ja kesti sen päälle min. Ei muuta ku soitto isovanhemmille tulla esikoisen ammaksi ja nokka kohti synnäriä.
Synnärillä pääsin sitten käyrille ja tilannetta tarkkailtiin. Sisätutkimus ja vain 3cm auki.
Siinä se sitten junnasikin monta tuntia ja kipulääkkeiden avulla sain sitten aamusta tovin nukuttuakin. Pääosin pyrein kuitenkin olemaan koko ajan liikkeellä ja sitä kautta vauhdittamaan synnytyksen etenemistä.
Lopulta sitten jo horkassa sängyssä täristessäni supistusten aikana kätilö teki sisätutkimuksen ja vihdoin 6 cm auki ja kaikki mallillaan. Siirto saliin ja ilokaasua käyttöön. Samaan aikaan huutelin jo kovasti puudutteiden perään kun esikoisen synnytyksessä epiduraalista oli kova apu loppuavautumisen kanssa.
Spinaalin sainkin sitten siinä kahden aikaan iltapäivällä ja sitten ei muuta kuin torkkumaan. Lopulta klo 16.08 kalvot puhkes ja vedet meni.
Kätilö paikalle ja sisätutkimus, täysin auki joten lupa ponnistella tuli.
Hiljalleen aloittelin ponnistelua supistusten kanssa (mitkä ei siis paljoa tuntunu spinaalin vuoksi)
Itse ponnistamisen tarvetta en missään vaiheessa huomannut mutta kätilön mukaan spinaali voi sen tunteen viedä joten ponnistelin sitten ihan monitoorien mukaan tulevien supistusten aikana.
Lopulta klo 16.33 tyttövauva maailmaan saatiin ja itkuhan siinä pääsi! :)
Kätilön mukaan synnytys oli edennyt kuin unelma sen alun "hankaluuden" jälkeen kun ei meinattu siitä 3cm edetä mihinkään. Ja itsekin olin sitä mieltä että ihanan rauhallinen synnytys ja ponnistusvaihekin meni todella näppärästi vaikka sitä tunnetta ponnistaa ei koskaan tullutkaan.
Ensimmäisen asteen repeämän sain joka vaati kaksi tikkiä ja nekin tikattiin spinaalin vaikutuksen alla joten ei mitään tuntoa :)
Eli todellakin synnytykset voi poiketa todella paljon toisistaan vaikka sama synnyttäjä kyseessä.
Itsellä kun esikoisen synnytys kesti sen päälle 21h niin tämä toinen olikin sitten rapiat 3h (joka kylläkin tällä kertaa laskettiin siitä saliin menosta)
Nyt sitten ollaankin eilisestä oltu kotosalla ja harjoiteltu uutta arkea :)
Mutta pakko vielä tuumata että oli se synnytys sitten mimmoinen tahansa niin kyllä se aina se ihana palkinto siellä lopussa on sen kaiken arvoista! :)
