Synnytyskertomukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Suski <3 sun poikas on selvästi taistelijaluonne. Te selviitte mistä vain, pahin on jo ohi. Mieti mikä sun luonteelle sopii ton synnytyksen käsittelyyn äläkä anna kenenkään muun päättää mikä on sulle parasta. Pääset koska tahansa sitä käsittelemään, tärkeintä on pitää oma pää nyt kasassa. Ja nauttia pojasta ja uudenlaisesta perheestä :)

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Hurja synnytys Suskilla. Valtavasti voimia toipumiseen!!

Tuon napanuoran tilannetta ei voi tutkia ultralla. Meidän esikoisella oli napanuora vain 20cm pitkä ja sen takia lapsi ei päässy laskeutumaan lainkaan. Nytkin kysyin lääkäriltä, että pystyykö tarkistamaan napanuoran pituutta mitenkään, ni se ei kuulemma ultrassa näy. Eli meilläkin jännätään tuota napanuoran tilannetta. Kakkosella oli kuitenkin napanuoraa lähes metri.
 
Huh huh mikä synnytys. Mä täällä kyynelehdin. ONNEKS vauvalla on kaikki hyvin, ja sut saatiin lopulta kursittua kokoon "oikein". Onnea Suski tosi paljon, ihanaa et kaikki on ohi, toipumisia :Heartpink

(ja kiitos tarinasta, musta on hyvä kuulla mitä siellä synnytyssalissa tapahtuu..)
 
Kauhee mitä Suski joutunut synnytyksen jälkeen vielä kokemaan, vaikka aina hehkutetaan kipujen loppuvan kun vauva on ulkona. miten ne nyt noin usein onnistuukin sössimään tikkaukset, ensin cedjulla ja nyt suskilla. Huhhuh.
No onneksi kaikki on nyt hyvin! Ja äkkiä se hb:kin siitä lisäverellä korjaantuu :)
 
Onneks Suskin poika selviytyi - siis hui olkoon, miten ohuessa toisen elämä on ollut! Hän on erikoinen jo nyt, kun selvisi tänne saakka!
 
Kiitos Suskille kertomuksesta! Loppu hyvin kaikki hyvin :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Suski, voimia toipumiseen ja toivottavasti paranet pian! Mua jo sattuu pelkkä ajatus miltä susta tuntuu käydä nyt vessassa... :Heartbigred
 
Kyllä on pienokaisella ollut onni matkassa,kun tolleen on napanuoran kanssa ollut! Hurja synnytys,mutta onneksi kaikki hyvin. Hullua miten voidaan sössiä noin ompelemisessa! Nyt vaan Suski toivut rauhassa ja nautit pienokaisen kanssa ajasta. :)
 
Inhimillinen virhehän tuo tikki oli ja onneks korjattavissa..tänään juuri yksi lääkäri olis mun kanssa keskustellu noista tapahtumista, mutta en hänen kanssaan halunnut käydä sitä läpi kun ei hän ollut edes paikalla. Pahimman kivun mulla kai aiheutti kuitenki ne jälkipoltot, jotka tuli sit sinne pehvaan. Tuo lääkäri sanoi, et se mitä mun synnytykses on käyny on ihan äärettömän harvinaista. Mut meillä on nyt onneks kaikki ihan hyvin ja alan itsekin olla paremmassa kunnossa. Vauvakaan ei ole lisämaitoo kummempaa hoitoo tarvinnu, et keltasuus ei oo liian korkeella, mut tarkkaillaan vielä.
Tuosta vessaskäymisestä, vielä en tiedä kuinka kauheeta on kun mulla vatsa ei oo alkanut toimiin, mut pissates alkanu kirveleen, mikä hyvä juttu kun se meinaa vaan et ne tikit paranee. Jälkivuotoki onneks maltillista.

Tuo mdidän PikkuIhme on kyllä sellainen selviytyjä, että ei voi olla kuin ylpeä pojasta ♥
 
Täällä on kieltämättä aika rajuja kertomuksia :) mutta hyvä meidän vielä odottavien valmistautua siihen, että kaikki ei mee aina niinku elokuvissa! Jännittäää! :)
 
Suski: nyt otat asiakses sen että saat tuon masun toimimaan. Pyydät Pegorionia pari pussia ja otat pussin tai kaksi päivässä. Se on ihan järkyttävää tuskaa paskoa, vaikkei olis mitään pahoja repeämiä, jos kakka on kovalla synnytyksen jälkeen.
 
Magnesiamaito autto ja sain jo vähän masua toimimaan, et kyllä se tästä. :)
 
Mä taidan ootella muutaman päivän oman kertomukseni kanssa. Saan ite sulateltua asoita vähän paremmin ja tännekään ei tarvii kirjotella kauhutarinaa kauhutarinan perään. Toivottavasti saatais muutama positiivisempi tarina tähän väliin!
 
Sulattelet hymykuoppa ihan rauhassa itse ja sit kirjotat ku sit tuntuu eikä oo pakko kirjottaakaan jos tuntuu ettet halua. Otat oman aikas ja nautit nyt vaan pikkutytöstäsi! :)
 
Meille on kertynyt nyt joo noita rankempia kokemuksia tänne toukokuisiin, kaikkien kokemukset on kuitenki tosi kiva ja mielenkiintosta lukea, jos vaan tuntuu itestä siltä että jaksaa kirjotella :)
 
Ekakertalaisena kuitenki mielenkiinnosta näitä lukee,mitä kaikkee voikaan käydä! Ettei synnärillä sit iske niin paniikki, jos ei meekkä just niin hienosti 8)
 
Suskille ensinnäkin suuret tsempit toipumiseen ja todellakin lapsesi on todellinen selviytyjä sissi! Päivä kerrallaan siis ja nautihan pikkuisestasi! <3



Omaa synnytystarinaa voisin tänne kokeilla vähän rustailla sen mukaan miten sen nyt noin suunnilleen meni :D
Elikkäs supistukset alkoivat jo edellisen päivän puolella kun olimme naapuripaikkakunnalla hakemassa tuplavaunuja tulevaa varten. Sieltä kotiin illalla tullessa piti oikein alkaa kellotaan supistuksia ja ne tuli välillä 5-7 min.
Ne ei kuitenkaan niin kivuliailta tuntunut ja soitto synnärille varmistukseksi että kotiin voi vielä jäädä ja näin sain tehdä (matkaa synnärille siis n. 70km kotoa)

Yöllä sitten kivut alkoi yltyä ja supistukset tuli n. 4min välein ja kesti sen päälle min. Ei muuta ku soitto isovanhemmille tulla esikoisen ammaksi ja nokka kohti synnäriä.
Synnärillä pääsin sitten käyrille ja tilannetta tarkkailtiin. Sisätutkimus ja vain 3cm auki.
Siinä se sitten junnasikin monta tuntia ja kipulääkkeiden avulla sain sitten aamusta tovin nukuttuakin. Pääosin pyrein kuitenkin olemaan koko ajan liikkeellä ja sitä kautta vauhdittamaan synnytyksen etenemistä.

Lopulta sitten jo horkassa sängyssä täristessäni supistusten aikana kätilö teki sisätutkimuksen ja vihdoin 6 cm auki ja kaikki mallillaan. Siirto saliin ja ilokaasua käyttöön. Samaan aikaan huutelin jo kovasti puudutteiden perään kun esikoisen synnytyksessä epiduraalista oli kova apu loppuavautumisen kanssa.
Spinaalin sainkin sitten siinä kahden aikaan iltapäivällä ja sitten ei muuta kuin torkkumaan. Lopulta klo 16.08 kalvot puhkes ja vedet meni.
Kätilö paikalle ja sisätutkimus, täysin auki joten lupa ponnistella tuli.
Hiljalleen aloittelin ponnistelua supistusten kanssa (mitkä ei siis paljoa tuntunu spinaalin vuoksi)
Itse ponnistamisen tarvetta en missään vaiheessa huomannut mutta kätilön mukaan spinaali voi sen tunteen viedä joten ponnistelin sitten ihan monitoorien mukaan tulevien supistusten aikana.

Lopulta klo 16.33 tyttövauva maailmaan saatiin ja itkuhan siinä pääsi! :)

Kätilön mukaan synnytys oli edennyt kuin unelma sen alun "hankaluuden" jälkeen kun ei meinattu siitä 3cm edetä mihinkään. Ja itsekin olin sitä mieltä että ihanan rauhallinen synnytys ja ponnistusvaihekin meni todella näppärästi vaikka sitä tunnetta ponnistaa ei koskaan tullutkaan.

Ensimmäisen asteen repeämän sain joka vaati kaksi tikkiä ja nekin tikattiin spinaalin vaikutuksen alla joten ei mitään tuntoa :)

Eli todellakin synnytykset voi poiketa todella paljon toisistaan vaikka sama synnyttäjä kyseessä.
Itsellä kun esikoisen synnytys kesti sen päälle 21h niin tämä toinen olikin sitten rapiat 3h (joka kylläkin tällä kertaa laskettiin siitä saliin menosta)

Nyt sitten ollaankin eilisestä oltu kotosalla ja harjoiteltu uutta arkea :)

Mutta pakko vielä tuumata että oli se synnytys sitten mimmoinen tahansa niin kyllä se aina se ihana palkinto siellä lopussa on sen kaiken arvoista! :)
 
Vaikka noinkin hyvin sujunut synnytys niin silti jotenkin kosketti toi miten olit kirjottanut tarinasi, kiitos siitä Elisha :')
 
Kiva lukea näitä positiivisia synnytyksiä! Muuten tulee tunne, et synnytys on aina kamala tapahtuma...

Elisha, tiedätkö kauanko sun ponnistusvaihe kesti?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top