Ihana tarina Elisha!
Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja röppö
- Aloituspäivämäärä
E
Elisha86
Vieras
Itsellekin jäi vaan ja ainoastaan positiivinen mieli tästä synnytyksestä kun esikoisen oli niin pitkä ja kivulias.
25 min oli ponnistusvaiheen kesto :)
Kyllä se vaan voi tuo synnytys mennä ihan miten vain. Itse en kummallakaan kerralla ole paljoa etukäteen suunnitellut ja vauvat on maailmaan saatu :D Sehän se tärkeintä!
25 min oli ponnistusvaiheen kesto :)
Kyllä se vaan voi tuo synnytys mennä ihan miten vain. Itse en kummallakaan kerralla ole paljoa etukäteen suunnitellut ja vauvat on maailmaan saatu :D Sehän se tärkeintä!
E
Elisha86
Vieras
spiraali, oo onnellinen jos jälkisupparit vaan lieviä, mulla kun tuntu laitoksella imettäessä et ois toinen synnytys het perään huh! Sai hammasta purra imettäessä. Nyt onneksi rauhoittuneet :)
Saisinkohan mä aikaseks kirjottaa jo nyt...
5.5. aamulla alkoi taas komiat supparit mutta vielä kipeämpinä kuin aiemmin. Muutaman tunnin kärvisteltyäni soitin sairaalaan ja ohje oli sama kuin aina; kotona niin kauan kuin pystyy.
Lopulta mun oli vaan annettava periks, olen nössö ja haluan jo mennä. Noin kahdelta oltiin sairaalassa ja käyrillä. Perussetti; matkalla supistukset oli lähes kokonaan loppuneet ja olin jo ihan toivoton. Me jouduttiin odottamaan siinä käyrillä yli tunti ja niitä suppareita tulikin sitten jo ihan kunnolla.
Tutkittiin ja todettiin et 3cm auki, sain jo jäädä sairaalaan.
Kivunlievitykseksi sain alkuun ilokaasua, joka ei heti auttanut mutta opin tekniikan paremmin ja siitä oli sitten ihan hyötyäkin. Kävelin tositosi paljon, koko ajan liikkeellä ja edistystä ei vaan tapahtunut. Sain aquarakkuloita selkään, se ainoa kivunlievitys mihin olin varma että EN suostu... Mulla ne oli aivan mahtavat. Selkä meni supistuksista niin pahaan kramppiin eikä palautunu niiden välilläkään, sen kun sai helppaamaan ni jo maistu taas kävellä.
Suihkussakin kävin monta kertaa.
Edelleenkään ei edistystä tapahtunut, kotiinlähtöä oli ehdotettu jo illalla mutta en uskaltanut kun kipeitä supistuksia oli koko ajan. Sain sitten jotain suun kautta otettavaa vahvaa kipulääkettä jonka avulla nukuinkin hetken, tosin jokaiseen supistukseen heräsin ja otin ilokaasua. Siinä koettiin synnytyksen hilpeimmät hetket kun jutut kävi todella omituisiksi.
Sori, pakko jatkaa myöhemmin!
5.5. aamulla alkoi taas komiat supparit mutta vielä kipeämpinä kuin aiemmin. Muutaman tunnin kärvisteltyäni soitin sairaalaan ja ohje oli sama kuin aina; kotona niin kauan kuin pystyy.
Lopulta mun oli vaan annettava periks, olen nössö ja haluan jo mennä. Noin kahdelta oltiin sairaalassa ja käyrillä. Perussetti; matkalla supistukset oli lähes kokonaan loppuneet ja olin jo ihan toivoton. Me jouduttiin odottamaan siinä käyrillä yli tunti ja niitä suppareita tulikin sitten jo ihan kunnolla.
Tutkittiin ja todettiin et 3cm auki, sain jo jäädä sairaalaan.
Kivunlievitykseksi sain alkuun ilokaasua, joka ei heti auttanut mutta opin tekniikan paremmin ja siitä oli sitten ihan hyötyäkin. Kävelin tositosi paljon, koko ajan liikkeellä ja edistystä ei vaan tapahtunut. Sain aquarakkuloita selkään, se ainoa kivunlievitys mihin olin varma että EN suostu... Mulla ne oli aivan mahtavat. Selkä meni supistuksista niin pahaan kramppiin eikä palautunu niiden välilläkään, sen kun sai helppaamaan ni jo maistu taas kävellä.
Suihkussakin kävin monta kertaa.
Edelleenkään ei edistystä tapahtunut, kotiinlähtöä oli ehdotettu jo illalla mutta en uskaltanut kun kipeitä supistuksia oli koko ajan. Sain sitten jotain suun kautta otettavaa vahvaa kipulääkettä jonka avulla nukuinkin hetken, tosin jokaiseen supistukseen heräsin ja otin ilokaasua. Siinä koettiin synnytyksen hilpeimmät hetket kun jutut kävi todella omituisiksi.
Sori, pakko jatkaa myöhemmin!
Nyt tulee joku jatkokertomus.... Jännityksellä odotamme loppuhuipennusta :)
Neljän suora
Puuhakas puhuja
Seuraava jakso viikon päästä? 
J
Jonsson
Vieras
Tätä se keskustelu tulee varmaan kaikilla olemaan kuukauden päästä. :D
aurorariel
Jostain jotain jo tietävä
Torstaina (1.5) tehtiin miehen ja esikoisen kanssa pihatöitä ja käytiin hoplopissa. Ilmeisesti se riehuminen teki tehtävänsä kun yöllä heräsin pari kertaa supistuksiin. Ja aamulla kun nousin niin lapsivettä lorahti vähän housuihin. Kun en kuitenkaan ollut mitenkään kipeä en sanonnut mitään edes miehelle että malttaa päivän töissä :)
Päivän mittaan sitten kellotin suppareita ja niitä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti eivätkä olleet mitenkään kipeitä joten odottelin vaan edelleen (käytiin mihen kans rautakaupassakin iltapäivällä) tein siinä samalla ruokaa ja leivoin kakun (olin siis liikkeellä paljon:)) noin seitsemän aikaan supparit sitten tihentyi noin neljään minuuttiin ja kestokin oli jo sen minuutin. Soitin synnärille mutta päätin kuitenkin jäädä vielä kotiin. Käytiin siinä vielä saunassa ja siinä vaiheessa (noin yhdeksän aikaan) jouduin jo puuskuttamaan supistusetn aikaan.
Mies alkoi jo hermoilemaan että eiköhän lähdetä, mutta minä sanoin ettei nyt kuitenkaan ihan vielä.. soitettiin kuitenkin esikoiselle hoitaja. Puoli yhdentoista aikaan sitten lähdettiin ja oltiin sairaalan pihalla varttia vaille yksitoista. Nousin autosta ja lapsivesi alkoi valua pitkin jalkoja oikein tulvimalla. Pääsin sisälle ja käyrille. Katsoivat että olin neljä senttiä auki kaulakanavaa ei ollut yhtään jäljellä. Olin käyrillä parikymmentä minuuttia ennen saliin siirtymistä.
Saliin siirytyyäni kysyivät haluanko kivunlievitystä ja vastasin että en ainakaan epiduraalia tai spinaalia joten ehdottivat kohdun suun puudutusta. Suostuin siihen joten kutsuivat paikalle gynen. Kello oli tässä vaiheessa noin 00:25. Gyne sanoi minun olevan auki jo setsemän senttiä. Olin siis auennut alle tunnissa kolme senttiä. Otin puudutuksen lisäksi tässä vaiheessa ilokaasua, mutta ei siitä ollut minusta paljoakaan apua. Kaksikymmentä minuuttia puudutusen laittamisen jälkeen ponnistustarve tuli ja voimakkaana. Kätilö tuli paikalle ja totesi että pää näkyy ponnista vaan. Alle viiden minuutin päästä poika oli jo rinnoilla. En saannut edes tikkejä vaikka poika oikein syöksyi maailmaan :-) vain pari nirhaumaa jotka ovat jo parantuneet. Puudutus ei kerennyt mielestäni vaikuttaa muuten kun siihen että aukesin viimeiset sentit oikein räjähtämällä (sattui muuten pirusti, onneksi ei kestänyt kauan :))
Päivän mittaan sitten kellotin suppareita ja niitä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti eivätkä olleet mitenkään kipeitä joten odottelin vaan edelleen (käytiin mihen kans rautakaupassakin iltapäivällä) tein siinä samalla ruokaa ja leivoin kakun (olin siis liikkeellä paljon:)) noin seitsemän aikaan supparit sitten tihentyi noin neljään minuuttiin ja kestokin oli jo sen minuutin. Soitin synnärille mutta päätin kuitenkin jäädä vielä kotiin. Käytiin siinä vielä saunassa ja siinä vaiheessa (noin yhdeksän aikaan) jouduin jo puuskuttamaan supistusetn aikaan.
Mies alkoi jo hermoilemaan että eiköhän lähdetä, mutta minä sanoin ettei nyt kuitenkaan ihan vielä.. soitettiin kuitenkin esikoiselle hoitaja. Puoli yhdentoista aikaan sitten lähdettiin ja oltiin sairaalan pihalla varttia vaille yksitoista. Nousin autosta ja lapsivesi alkoi valua pitkin jalkoja oikein tulvimalla. Pääsin sisälle ja käyrille. Katsoivat että olin neljä senttiä auki kaulakanavaa ei ollut yhtään jäljellä. Olin käyrillä parikymmentä minuuttia ennen saliin siirtymistä.
Saliin siirytyyäni kysyivät haluanko kivunlievitystä ja vastasin että en ainakaan epiduraalia tai spinaalia joten ehdottivat kohdun suun puudutusta. Suostuin siihen joten kutsuivat paikalle gynen. Kello oli tässä vaiheessa noin 00:25. Gyne sanoi minun olevan auki jo setsemän senttiä. Olin siis auennut alle tunnissa kolme senttiä. Otin puudutuksen lisäksi tässä vaiheessa ilokaasua, mutta ei siitä ollut minusta paljoakaan apua. Kaksikymmentä minuuttia puudutusen laittamisen jälkeen ponnistustarve tuli ja voimakkaana. Kätilö tuli paikalle ja totesi että pää näkyy ponnista vaan. Alle viiden minuutin päästä poika oli jo rinnoilla. En saannut edes tikkejä vaikka poika oikein syöksyi maailmaan :-) vain pari nirhaumaa jotka ovat jo parantuneet. Puudutus ei kerennyt mielestäni vaikuttaa muuten kun siihen että aukesin viimeiset sentit oikein räjähtämällä (sattui muuten pirusti, onneksi ei kestänyt kauan :))
Aurorariel, oi kun kuullostaa sujuvalta synnytykseltä... Tilaan tuollaisen! Ja toi saunassa käyminen täytyy muistaa! :)
Mulla kans lorisi esikoisesta loput lapsivedestä, kun nousin synnärin pihassa autosta. Ihan hullu absurdi tunne, näin käy vain elokuvissa! Muistan kyllä varmasti sen tunteen vielä mummonakin!
Mulla kans lorisi esikoisesta loput lapsivedestä, kun nousin synnärin pihassa autosta. Ihan hullu absurdi tunne, näin käy vain elokuvissa! Muistan kyllä varmasti sen tunteen vielä mummonakin!
