Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja röppö
- Aloituspäivämäärä
Pe 11.4 aamusta asti oli sellainen outo olo rintakehän päällä, voimat oli ihan poissa ja pyykkiä kääriessäkin piti välillä levätä, kun painosti tuohon rintalastaan. Pissa stiksatessa oli selkeä + ja verenpaineet oli 147/102 korkeimmillaan. Puolenpäivän jälkeen soitin äitipolille, että mitä pitäs tehdä ja yhden jälkeen oltiinkin sit miehen kans synnytyssalien puolella tarkistuksessa. Otettiin käyrää ja verenpaineet ja pissatesti ja juteltiin aiemmista raskauksista ja nykyisestä ja oireista mitä mulla oli. Rr oli ihan ok, mut prot oli noussut ++. Ktg oli hyvä. Musta otettiin myös verikokeet. Sit tuli lääkäri, joka heti oven avattuaan sanoi, et eiköhän käynnistetä. Sit teki sisätutkimuksen ja totesi hämmästyneenä vauvan olevan jo lähes syntynyt, kun oli niin alhaalla ja 4cm kohdunsuu auki ja kaulaa vaille 2cm jäljellä. Joten synnytys voitiin käynnistää kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla.
Me sit soiteltiin mummolle ja papalle, et hakisko ne lapset lyhytaikaisvahdin luota kotoa, kun me jäädään synnyttämään, vaihdoin vaatteet ja mentiin saliin ja puhkastiin kalvot ja jäätiin oottamaan mitä tuleman pitää. Kello oli ehkä kolme iltapäivällä. Neljän maissa laitettiin oksitosiini pienellä annoksella tippumaan. Pieniä tuntemuksia alkoi tulla, ja annostusta nosteltiin pikkuhiljaa ja supistuksia tuli hetken ihan säännöllisesti. Lääkäri tuli tekemään sisätutkimuksen ja vain vähän oli edistystä tullut. Ehdotettiin peräruisketta ja suostuin kun en ollut kakkinut vuorokauteen. Mua nauratti kauheesti se toimenpide. Jo kakilla ollessa tunsin kuinka alkoi edistyä se homma ja kuuden maissa alkoi tulla ihan hyvän tuntusia supistuksia ja ne tihentyi mukavasti.
Siitä ne supistukset alkoi koventua ja tihentyä ja jouduin tosissaan keskittymään ja käyttämään ääntä niiden kanssa. Tuntuivat teräville ja tiesin, että ne pahenis niin paljon, etten jaksaisi niiden kanssa, kun tulivat jo parin minuutin välein. Kätilö tutki ja olin kuusi senttiä auki ja soitettiin anestesiatohtori laittamaan spinaalia. Sainkin sen sit saman tien ja oli tosi helpotus, kun supistukset hyökkäili päälle jo ihan voimalla.
Sit vaan odoteltiin ja välillä kätilö tutki ja pitkään olin 8cm auki, kun vauvan pää oli tosi alhaalla ja tarjonta kummallinen kätilön mukaan. Kahdesti kävin portatiivilla pissalla, kun oli mieletön hätä, vessaan ei päästäny, kun jalat oli vähän turrat. Tokalla kerralla kätilöä kehtuutti, ettei ois halunnut hakea pissiastiaa, mut mies sanoi, et onhan se käytävä jos siltä tuntuu, niin meni sit hakemaan sen. Pissaa tuli ihan törkeesti.
Sit menin kontilleen sängynpäätyä vasten, kun alkoi supistukset taas tuntua lievinä, että saatais vauva laskeutumaan ja ne vikat sentit pois. Kätilö ronkki supistusten aikana vauhdittaakseen hommaa ja se oli siinä vaiheessa ihan ok, kun spinaalikin vei vielä kipua pois. Sit tunsin kuinka vauva pyöri ja laskeutui alemmas ja kätilö koitti, että nyt on ihan selvästi oikein päin. Sit alkoi tuntua ne kivutkin pikkuhiljaa enempi. Halusin ponnistaa puoli-istuvassa, koska osaan sen tyylin parhaiten.
Klo oli n. Yhdeksän, kun käännyin istumaan ja odoteltiin työnnätyksiä. Laimeita työntötuntemuksia alkoi tullakin ja ponnistelin omien tuntemusten mukaan, mut en mitenkään aktiivisesti omasta mielestäni, näiden tuntemusten aikana vauva pyörähti vielä toisinpäin ja kiemurteli kovasti. Siihen tuli sit yövuoron kätilö paikalle ja ruvettiin valmistautumaan, et vauva syntyy. Tippaa nostettiin ja puhuttiin jälkeisten synnytysasiat läpi, kun mulla on ollut vaikeuksia ja vuotoa sen takia. Pyysin myös kätilöä sanomaan selvästi, milloin pitää ponnistaa lujaa ja milloin ei.
Sit alkoikin työnnättää ja oikein kunnolla. Ponnistin pari oikein kovaa ponnistusta, ja työnnätys vaan yltyi, mut kätilö sanoi ettei saa ponnistaa ja mua sattui ihan kauheasti, ja huusin sen kivun ja työnnätyksen takia tosi kovaa. Tunsin kuinka vauvan pää on melkein ulkona ja piti ponnistella ihan milli kerrallaan. Kätilön kanssa yhteistyö toimi tosi hyvin. Sit vauva solahtikin ulos. Mikä ihana helpotus.
Pikkumies huusi hyvin heti synnyttyään ja sain pojan paidan alle. Sain piikin istukan syntymistä vauhdittamaan ja oksitosiinitippa laitettiin maksimille. Vauvalta piti imeä pari kertaa lapsivesiä ja meni jonkun aikaa ennen kuin vauva alkoi hamuta tissille. Istukka alkoi syntyä ja osittain ponnistelin, mut enimmäkseen se valahti sieltä itsekseen. Istukassa oli jotain erilaista kätilön mielestä ja se laitettiin patologille tutkittavaksi. Vuosin aika helakasti verta ja pari nirhaumaa tuli mihin laitettiin tikit. Kätilö oli tosi helläkätinen ja puudutti hyvin ennen tikkaamista. Sain jotain vuotoa korjaavaa lääkettä tablettina ja kohtua supistavat tabut pyllyyn. Keittosuola- ja oksitosiinipussit tiputettiin muhun ja kätilö olis laittanu vielä ringeriä, mut kieltäydyin, koska mun olo oli hyvä. Verta meni kuitenkin vain n. 800ml.
Imetin poikaa ihan rauhassa ja sit puettiin vauva ja syötiin synttäri-iltapalat ja sit pääsin suihkuun. Jäin yöksi siihen saliin, vauvalta mittailtiin sokereita ja sai lisämaitoa. Mieskin hiippaili sitten kotiin päin joskus kahden jälkeen yöllä.
Yö meni valvoessa ja vauvaa ihmetellessä. Ihan tyytyväinen olen kokemukseen :)
Me sit soiteltiin mummolle ja papalle, et hakisko ne lapset lyhytaikaisvahdin luota kotoa, kun me jäädään synnyttämään, vaihdoin vaatteet ja mentiin saliin ja puhkastiin kalvot ja jäätiin oottamaan mitä tuleman pitää. Kello oli ehkä kolme iltapäivällä. Neljän maissa laitettiin oksitosiini pienellä annoksella tippumaan. Pieniä tuntemuksia alkoi tulla, ja annostusta nosteltiin pikkuhiljaa ja supistuksia tuli hetken ihan säännöllisesti. Lääkäri tuli tekemään sisätutkimuksen ja vain vähän oli edistystä tullut. Ehdotettiin peräruisketta ja suostuin kun en ollut kakkinut vuorokauteen. Mua nauratti kauheesti se toimenpide. Jo kakilla ollessa tunsin kuinka alkoi edistyä se homma ja kuuden maissa alkoi tulla ihan hyvän tuntusia supistuksia ja ne tihentyi mukavasti.
Siitä ne supistukset alkoi koventua ja tihentyä ja jouduin tosissaan keskittymään ja käyttämään ääntä niiden kanssa. Tuntuivat teräville ja tiesin, että ne pahenis niin paljon, etten jaksaisi niiden kanssa, kun tulivat jo parin minuutin välein. Kätilö tutki ja olin kuusi senttiä auki ja soitettiin anestesiatohtori laittamaan spinaalia. Sainkin sen sit saman tien ja oli tosi helpotus, kun supistukset hyökkäili päälle jo ihan voimalla.
Sit vaan odoteltiin ja välillä kätilö tutki ja pitkään olin 8cm auki, kun vauvan pää oli tosi alhaalla ja tarjonta kummallinen kätilön mukaan. Kahdesti kävin portatiivilla pissalla, kun oli mieletön hätä, vessaan ei päästäny, kun jalat oli vähän turrat. Tokalla kerralla kätilöä kehtuutti, ettei ois halunnut hakea pissiastiaa, mut mies sanoi, et onhan se käytävä jos siltä tuntuu, niin meni sit hakemaan sen. Pissaa tuli ihan törkeesti.
Sit menin kontilleen sängynpäätyä vasten, kun alkoi supistukset taas tuntua lievinä, että saatais vauva laskeutumaan ja ne vikat sentit pois. Kätilö ronkki supistusten aikana vauhdittaakseen hommaa ja se oli siinä vaiheessa ihan ok, kun spinaalikin vei vielä kipua pois. Sit tunsin kuinka vauva pyöri ja laskeutui alemmas ja kätilö koitti, että nyt on ihan selvästi oikein päin. Sit alkoi tuntua ne kivutkin pikkuhiljaa enempi. Halusin ponnistaa puoli-istuvassa, koska osaan sen tyylin parhaiten.
Klo oli n. Yhdeksän, kun käännyin istumaan ja odoteltiin työnnätyksiä. Laimeita työntötuntemuksia alkoi tullakin ja ponnistelin omien tuntemusten mukaan, mut en mitenkään aktiivisesti omasta mielestäni, näiden tuntemusten aikana vauva pyörähti vielä toisinpäin ja kiemurteli kovasti. Siihen tuli sit yövuoron kätilö paikalle ja ruvettiin valmistautumaan, et vauva syntyy. Tippaa nostettiin ja puhuttiin jälkeisten synnytysasiat läpi, kun mulla on ollut vaikeuksia ja vuotoa sen takia. Pyysin myös kätilöä sanomaan selvästi, milloin pitää ponnistaa lujaa ja milloin ei.
Sit alkoikin työnnättää ja oikein kunnolla. Ponnistin pari oikein kovaa ponnistusta, ja työnnätys vaan yltyi, mut kätilö sanoi ettei saa ponnistaa ja mua sattui ihan kauheasti, ja huusin sen kivun ja työnnätyksen takia tosi kovaa. Tunsin kuinka vauvan pää on melkein ulkona ja piti ponnistella ihan milli kerrallaan. Kätilön kanssa yhteistyö toimi tosi hyvin. Sit vauva solahtikin ulos. Mikä ihana helpotus.
Pikkumies huusi hyvin heti synnyttyään ja sain pojan paidan alle. Sain piikin istukan syntymistä vauhdittamaan ja oksitosiinitippa laitettiin maksimille. Vauvalta piti imeä pari kertaa lapsivesiä ja meni jonkun aikaa ennen kuin vauva alkoi hamuta tissille. Istukka alkoi syntyä ja osittain ponnistelin, mut enimmäkseen se valahti sieltä itsekseen. Istukassa oli jotain erilaista kätilön mielestä ja se laitettiin patologille tutkittavaksi. Vuosin aika helakasti verta ja pari nirhaumaa tuli mihin laitettiin tikit. Kätilö oli tosi helläkätinen ja puudutti hyvin ennen tikkaamista. Sain jotain vuotoa korjaavaa lääkettä tablettina ja kohtua supistavat tabut pyllyyn. Keittosuola- ja oksitosiinipussit tiputettiin muhun ja kätilö olis laittanu vielä ringeriä, mut kieltäydyin, koska mun olo oli hyvä. Verta meni kuitenkin vain n. 800ml.
Imetin poikaa ihan rauhassa ja sit puettiin vauva ja syötiin synttäri-iltapalat ja sit pääsin suihkuun. Jäin yöksi siihen saliin, vauvalta mittailtiin sokereita ja sai lisämaitoa. Mieskin hiippaili sitten kotiin päin joskus kahden jälkeen yöllä.
Yö meni valvoessa ja vauvaa ihmetellessä. Ihan tyytyväinen olen kokemukseen :)
Muokattu viimeksi:
röppö: onko sulle aiemmissa synnytyksissä laitettu epiduraalia? Onko tuo spinaali parempi? Ja ehditkö/ saitko syödä eväitä? :)
Siis ekassa oli epiduraali, tokassa spinaali, kolmas luomuna ja nyt spinaali. Tykkään tuosta spinaalista, kun se on miellyttävämmän tuntuinen laitettaessa ja vie kivut kokonaan ja oikein ajoitettuna vie sen avautumisvaiheen kivun, kuten itselläni näissä spinaalisynnytyksissä. Huonona puolena on, et sitä ponnistusvaihetta voi joutua odottelemaan, et se spinaalin vaikutus lakkaa, kun epiduraalin aikana tunsin työnnätyksen hyvin.
Mies kävi ärrältä hakemassa eväitä ja syömässä hesessä pikapikaa kun käynnistely alkoi. Itse sain päivällisen talon puolesta syödä puoli viiden aikaan. Ei mua sit sen ruuan jälkeen nälättäny, mut olis ne tuonu mulle syömistä sen spinaalin vaikuttaessa jos oisin tahtonu.
Mies kävi ärrältä hakemassa eväitä ja syömässä hesessä pikapikaa kun käynnistely alkoi. Itse sain päivällisen talon puolesta syödä puoli viiden aikaan. Ei mua sit sen ruuan jälkeen nälättäny, mut olis ne tuonu mulle syömistä sen spinaalin vaikuttaessa jos oisin tahtonu.
Hyvä kertomus Röppö! On kiva kuulla, että muutkin joutuu sitä ääntä käyttämään..
Moni kun luulee tai kuvittelee, että siinä tilanteessa voi pitää suun kiinni jos haluaa. Joskus vaan ne kivut on niin kovia, että vaikka miljoona annettais naamaan eteen "turpa kii", niin ei onnistuisi..
Ja pääasia nyt ei ollut huutaminen tässä kehumisessani, vaan hyvä ja mulle realistisen kuuloinen synnytys!
En nytkään nimittäin kuvittele mitään unelmasynnytystä itselleni vaikka toista kertaa menen tämän kokemaan.
Verta, pissaa, kakkaa ja huutoa luvassa - mutta palkinto on tärkein, kaiken kivun ja lian arvoinen!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
Moni kun luulee tai kuvittelee, että siinä tilanteessa voi pitää suun kiinni jos haluaa. Joskus vaan ne kivut on niin kovia, että vaikka miljoona annettais naamaan eteen "turpa kii", niin ei onnistuisi..
Ja pääasia nyt ei ollut huutaminen tässä kehumisessani, vaan hyvä ja mulle realistisen kuuloinen synnytys!
En nytkään nimittäin kuvittele mitään unelmasynnytystä itselleni vaikka toista kertaa menen tämän kokemaan.
Verta, pissaa, kakkaa ja huutoa luvassa - mutta palkinto on tärkein, kaiken kivun ja lian arvoinen!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
Kyfi7706530
Näppärä viestien naputtelija
Koitetaan jotain kertoa synnytyksestä (miten hyvin puhelimella voikaan kirjoittaa). 29.4 tiistaina oli äitipoli, jossa totesivat ettei pikkunen kasva hyvin-soitto lääkärille ja määräys käynnistykseen-ennen klo.12 oksitosiinitippaan-vasta kolmannen tunnin jälkeen isommalla annoksella saatiin supistuksia aikaseks. Tämän jälkeen pääsin kotiin yöksi. 30.4 klo.8 piti olla takaisin sairaalalla ja osastolla aloittivat lähemmäs klo.9 puolikkaalla tabletilla-muutama supistus vain, ja kolmannen puolikkaan jälkeen (klo.18.00) pari kivuliaampaa ja pidempikestoista supistusta. Nekin vähät laantui sitten pois. Suunnitelmissa oli aloittaa seuraavana aamuna kokonaisilla tableteilla. Mies lähti n.klo21.30 kotona käymään. Noin klo.23 nipisti mahasta kipeästi ja lapsivettä tuli reippaasti. Tämän jälkeen alkoivat säännölliset supistukset-tosin eivät piirtyneet käyrille kunnolla. Mies tuli takaisin n.klo.00.30 pitämään seuraa. Vähän ennen miehen tuloa pyysin kipulääkepiikin koska pelkät lämpöpussit ei auttanu. Tässä vaiheessa kahdelle sormelle auki. Noin klo.02.00 supistukset alkoi sattua liikaa selkään-siirryttiin synnytyssalin puolelle (tätä ennen olin synnytysosastolla omassa huoneessa). Klo.03.30 muistan sanoneeni "ihan sama mikä puudutus kunha tuo kipu vaan häviää selästä" -ammetta en siis halunnutkaan kokeilla ja epiduraalikin kävi vaikken neuloista pidäkään. Puudutetta laittaessa oli jo 7cm auki. Puoli nukuksissa odotin että puudute vaikuttaa. Kylkeä piti kääntää joskus klo.05 aikoihin että tasasesti puuduttaa-jo ennen kääntymistä oli hirveä paino alapäässä-olikin auki jo 10cm ja pää laskeutunut hyvin. Saisi kuulema ponnistaa jos siltä tuntuisi. Eipä ollut sellainen olo-kunnes sängyn yläpäätyä vähän säädettiin, jolloin tuli hirveä tarve puskea jotain ulos. Ponnistusvaihe kesti vain 10min (samoin jälkeisten tulo) Hyvin huojentuneena ja hämmentyneenä sain pikku prinsessan paidan alle köllöttelemään ja oikein hienon istukka esittelyn. Miinuspuolena oli se yksi ommel-puudutussuihke ei puuduttanut ja kätilöopiskelija teki tämän ompeleen vähän hitaasti.
Kyfi7706530
Näppärä viestien naputtelija
Kokemuksena hieno, ensisynnyttäjänä jopa positiivinen olo jäi. Mieskin hyvin mukana-kommentoi "ajattelin että siusta lähtis enemmä ääntä" -> koko toimenpide meni siis hymisten ja epämääräisesti nostin ääntä ehkä pari kertaa... Syytä ei sen paremmin tutkittu, katsoi että istukka kyllä toimii niinkuin pitää ja virtaukset kunnossa.
01.05 heräsin neljältä siihen, että tunsin kun jotain lorahti housuun. Herätin siinä mieheni ja menin nopeasti vessaan ja siinä totesin sitten että vedet meni. Rauhassa siinä sitten aloin pukemaan ja mies kävi vielä suihkussa. Nopeasti kuitenkin alkoi supisteleen ja heti säännöllisesti parin minuutin välein. Viiden maissa oltiinkin jo tayssissa. Vaatteiden vaihto ja siitä sitten ensinnä tarkistettiin tilanne, 3cm auki ja kaula kadonnut. Otettiin sitten käyrää. Käyrän jälkeen sain peräruiskeen, kun ei vatsa toiminut. Siitä sitten vessan kautta kuumaan suihkuun, mistä ei ollut mitään apua. Kokeilin vielä lämpötyynyä, mutta ei ollut siitäkään apua. Tarkistettiin taas tilanne ja olin auennut lisää (en muista määrää), joten siirryttiiin saliin. Salissa laitettiin käyrille ja samassa oli kätilön vuoron vaihto. Kätilö sitten suositteli ensinnä allasta, mutta koska ei suihkustakaan ollut apua niin hylkäsin sen vaihtoehdon, vaikka alunperin sitä halusin. Kätilö sai mut sit suostuteltua koittaan ilokaasua, mutta ei sekään vaikuttanut mitenkään, en saanu edes päätä sekasi. Mulle alko tuleen sit semmonen olo, et ehkä ponnistuttas ja tarkistettiin tilanne, olin ollu n. Tunnin salissa ja 6-7cm auki. Kutsuttiin sitten anestesialääkäri antaan epiduraali, koska olin niin tuskissani. Jonkin aikaa kun epiduraali oli ehtinyt vaikuttaa sain luvan mennä käymään vessassa. En kuitenkaan saanut edes pissattua, kun musta tuntui että työnnän vauvaa ulos. Taas sit tarkistettiin tilanne ja ei ihme etten pystynyt pissaamaan, olin täysin auki. 10.05 alkoi sitten ponnistusvaihe. Ponnistelu sujui hyvin siihen asti, että vauvan pää alkoi näkymään, mutta sitten se stoppas..vaikka kuinka ponnistin niin vauva ei liikkunut yhtään, paikat vaan repes. Kutsuttiin sitten toinen kötilö avuksi, koska lääkärit kaikki oli leikkauksessa. Toinen kätilö sitten painoi koko voimallaan mun ylämahasta samalla kun ponnistin ja toinen otti vauvaa vastaan. Jouduttiin kuitenkin vielä leikkaamaan välilihaa, kun ei vaan vauvaa saatu ulos. Lopulta saatiin vauva pihalle kovan työn lopputuloksena. Vauva syntyi avotarjonnassa, joten se vaikeutti synnytystä. Vauva oli aivan sininen ja pää oli epämuodostunut väärän tarjonnan vuoksi. Nopeasti väri kuitenkin muuttui ja kuulin ensirääkäsyn. Napanuoran annettiin sykkiä loppuun ja tuore isä pääsi leikkaamaan napanuoran ja sain vauvan paidansisään. Pian mua alkoi taas ponnistuttaan, mut aluksi mua kiellettiin etten saa. En vaan pystynyt enää oleen ponnistamatta ja sain luvan ponnistaa istukan pihalle. Yllätyksenä tulikin, että napanuora oli vain ohuella kalvolla kiinni istukassa, eli vauvan henki oli ollut koko ajan pahassa vaarassa. Mua alettiin sitten tikkaamaan ja siinä mennikin sitten yksi tikki pepun puolelle ja ties kuinka monta oikeeseen paikkaan. Koitin sitten imettää vauvaa ja pari imasua saatiin rintakumin avulla, mut sit mä aloin oksentaan. Mulla jatkukin sitten supistukset, tuli tunne et tarttis vielä synnyttää, mutta takapuolesta. Ne kivut oli aivan järkyttävät ja mulle tyrkytettiin ilokaasua, mut ei se mtään auttanu. Saatiin sit lääkäri paikalle kattoon kun kätilö totes että ei oo normaalia olla niin kivulias (se kipu oli paljo pahempaa kun synnytyskipu). Lääkäri totes et se yks tikki on siellä pepussa ja se ei sinne kuulunu. Tuli viel toinen lääkäri kattoon et oisko jokin muu syy vielä kipuun. Ne yritti sit yhdessä poistaa sitä tikkiä, mutta se kipu oli niin kamalaa et huusin ja kiemurtelin tuskissani, joten ne ei voinu siinä sitä poistaa. Vauva lähti tässä vaiheessa isin kanssa osastolle ja mut siirrettiin leikkaussaliin, jossa se tikki poistettiin kunnon kivunlievityksen kera. En tunntenut mitään vyötäröstä alaspäin enkä voinut itse edes varvasta liikauttaa, ja siinä vaihees se tuntu niin hyvältä, kun vihdoin kaikki kipu oli poissa. Viiden aikaan pääsin sitten osastolle vauvan ja isin luo. Menetin synnytyksessä paljon verta ja olin tosi huonossa kunnossa, hb vain n.70. Sain sitte kaks pussia lisäverta. Nyt vieläkin on hb matalalla, eilen oli jotain 84, et en ole itse pystyny vauvaa paljoa hoitamaan ja lisäksi tuo peppu on kipeä. Mutta tästä me vielä noustaan.
Aikamoiset pelot tuosta synnytyksestä jäi, et tuskin uskallan ikinä enää edes yrittää synnyttää. Kätilöllekin jäi paha mieli, kun oli niin vaikea synnytys ja hän pyysikin että jos juteltaisiin sitten kun ollaan kunnolla toivuttu. En osannut edes kuvitella, että voisi olla näin rankkaa, mutta on tuo pieni prinssi sen arvoista.
Pahoitteluni kun ei oo kauheen positiivinen stoori...
Aikamoiset pelot tuosta synnytyksestä jäi, et tuskin uskallan ikinä enää edes yrittää synnyttää. Kätilöllekin jäi paha mieli, kun oli niin vaikea synnytys ja hän pyysikin että jos juteltaisiin sitten kun ollaan kunnolla toivuttu. En osannut edes kuvitella, että voisi olla näin rankkaa, mutta on tuo pieni prinssi sen arvoista.
Pahoitteluni kun ei oo kauheen positiivinen stoori...
ihanaa suski kun jaksoit jakaa tarinan täällä :) tosi kurjaa, kun jäi paha maku suuhun synnytyksestä, mutta toivottavasti helpottaa, kun aika antaa kulua... Onneksi palkinto on sylissä ja vain eteenpäin mennään... onnea vielä hirmusesti ja toipumisia!!!!!!!
! Joskus se on niin pienestä kiinni-Hurja kokemus Suski, kiitos kun halusit jakaa. Kaikenlaiset synnytyskokemukset tsemppaa ainakin minua koitokseen. Mitä tahansa voi sattua, muillekin sattuu ja niistä selvitään vaikka ei varmastikaan tunnu kivalta.
Onnea vielä pienokaisesta! :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Onnea vielä pienokaisesta! :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Wau Suski! Tosi rankka synnytys. Mutta nyt se on takanapäin onneksi ja kun aika kuluu, ja käsittelet asiaa, niin toivottavasti pelot ja muut helpottaa. Ihan itku tuli, miten karvan varassa sun pienen elämä on masussa ollut.
Synnytyksessä tosiaan voi tulla vaikka mitä vastaan, mut onneks me ollaan hyvissä käsissä ja enimmäkseen tulee onnellinen loppu!!
Synnytyksessä tosiaan voi tulla vaikka mitä vastaan, mut onneks me ollaan hyvissä käsissä ja enimmäkseen tulee onnellinen loppu!!