Synnytys

Mä en tosta suunnasta osaa sanoa, mut mua helpotti kun kätilö jotenkin piti kättä koko ajan siellä mitä kohti piti työntää. En oikeasti varmaan olisi osannut ponnistaa oikein ilman apua. En kylläkään osaa selittää miksi :D Mutta siis, ei se mitään vaikeaa kuitenkaan ollut. Erikoinen ja uusi tilanne vain.
 
Ei kai niinkään toiseen suuntaan vaan oikeaan suuntaan(sorry viisasteluni:grin), että vauva tulee ilman suurempia repeämiä pois. Jos on kova puudutus, ei oo varmaankaan helppoa ja voimaa ponnistaa. Mulla auttoi se kun kätilö laittoi sormet rämpsään ja siihen suuntaan sitten ponnistelin.
 
Kiitos selvennyksistä! Ei kai sitä sitten voi osata ja ymmärtää ennen kun pääsee itse tositoimiin. Turha siis kuvitella et kaikki pitäis etukäteen tietää. On kai munkin kroppa rakennettu synnyttämään joten se ohjatkoot mua hölmöä sitten, kätilön avustuksella!
 
Ilman kärilön ohjausta (juurikin niitä sormia siellä oikeassa suunnassa) mä ainakin oisin ponnistanut ikään kuin liian ylös. Kun enemmän se suunta oli kohti peräaukkoa tai vähän kuin kakatessa ja mä oisin taas ilman ohjausta ponnistanut vauvaa (mielestäni) suoraan ulos emättimestä enkä sinne alas/peräaukkoa kohden. Mutta tosiaan onneksi siellä on kätilöt meitä auttamassa.
 
Olin keskiviikkona siellä pelkopolitapaamisessa mistä kirjoitin viime viikolla. Ajan piti olla rakenneultran tehneelle naislääkärille jonka kanssa oli mukava puhua. En siis pysty puhumaan omista asioista / peloista /yms kauhean helposti kun olen sellainen itkijä-tyyppi ja tulee aina viimeiseen asti välteltyä niiden syvimpien tuntojen esille tuomista kun alan välittömästi itkemään oli asia mikä hyvänsä. Kaikki tähän astiset lääkärit, neuvotädit yms. on sanoneet että siellä pelkopolilla sitten puhutaan enemmän ja käydään eka synnytys läpi tarkasti jne ja olin ladannut ihan hirveät odotukset koska on sellainen olo etten oo pystynyt vielä oikein tarkasti sitä hätäsectiota purkamaan kenenkään kanssa.

Noh, kun pääsin sinne niin sen mukavan lääkärin sijasta siellä odottikin n. 30v mieslääkäri joka alkoi samantein vaan puhumaan sitä jäykkää lääkärikieltä ja mumisi niin epäselvästi kaiken että ei mitään selvää meinannut saada. Synnytys käytiin läpi tyyliin lauseella "luin nämä paperit läpi ja sieltä selvisi että mitään mitä olisi voitu ennakoida ei synnytyksessä ollut". Ja that's it. Ainoo kysymyskin mulle taisi olla että "olet vissiin ajatellut sectiota?". Ei mitään syvällisempää että se ois oikeasti käyty läpi se synnytys niinkun kaikki on tähän mennessä sanonut. Ainoa asia mikä mulle tuli uutena että esikoisella on ollut ohut ja hiukan arpinen napanuora joka on voinut mahdollisesti vaikuttaa pieneen kokoon. Mutta siinäkään ei mitään varmaa (Mä 158cm ja mies jotain reilu 170cm että meistä mitään jättiläistä nyt varmaan tulekaan). Mutta haluavat nyt sitten seurata tämän kasvua tarkemmin ja sain yhden ylimääräisen kontrollin vielä viikolle 32. Noiden edellämainittujen lisäksi lääkäri vaan ultras tämän hetkiset mitat (painoarvio 28+0 1042g).

Lisäksi tämä lääkäri mainosti erityisesti kokoajan alatiesynnytystä mutta kun kysyin sitten että sitä vartenhan otetaan sitten ne kuvat lantiosta niin hän oli vaan että ei oo mitään erityistä syytä. Siinä kohtaa jo kivahdin vähän että jos leikannut lääkäri nimenomaan totesi että ahtaannäköinen lantio ja pitää kuvata seuraavalla kerralla niin lääkäri oli sitä mieltä ettei papereissa niin lukenut. Kirjurina ollut kätilö sitten sanoi että kyllä se siellä luki jonka jälkeen tämä selaili uudestaan läpi ja totesi että niinhän täällä sanotaan. Olin myös varautunut tunnin aikaan mutta puolessa tunnissa olin jo ulkona sieltä ja siihen sisältyi tosiaankin vielä mittojen otto.

Koko hommasta jäi täysin paska maku suuhun ja olin niin pettynyt kun lähdin sieltä että melkein aloin itkemään sairaalan pihalla. En nyt sitten oikein tiedä mitä tehdä, neuvotäti on mukava ja aina oikeasti kiinnostunut niin pitäisikö vaan ottaa synnytyskertomus sinne mukaan ja yrittää siellä käydä läpi sitä..
 
Mitla, olipa kurja kokemus. Juttele ihmeessä neuvolassa asiasta ja kysy, josko olisi vielä mahdollista päästä pelkopolille eri lääkärille, kun ei tuosta selkeesti ollut yhtään mitään apua.
 
Johan nyt on hitto. Se on niin epäreilua, kun nää on ihan säkästä kiinni millanen lääkäri siellä sattuu olemaan. Mulla oli pelkokeskustelu ekan synnytyksen jälkeen, kun annoin sen verta huonot pisteet synnytyskokemukselle sairaalassa, ja se oli kanssa ihan asian vierestä koko keskustelu. Olin myös ymmärtänyt, että synnytystä käytäisiin läpi, mutta silloin myöskin se ohitettiin hyvin nopeasti ja keskityttiin sen hetkisiin vaivoihin. Sekin oli toki ihan jees, mutta sitä varten olin muutenkin vielä sairaalan listoilla ajanvarauksella. Nyt mulla on synnytystapa-arvio varattuna, joka vissiin on sama kuin pelon takia pyydetty varaus neuvolasta. Mulla ei ole varsinaista synnytyspelkoa, mutta kovasti kaipaisin keskustelua ja tietoa ekan synnytyksen huonosti menneistä kohdista. Pitää laittaa sit paperille omat kysymykset, jos lääkäri meinaa ohittaa koko jutun silloin.
 
Samaa mieltä lapitaren kanssa, ehdottomasti otat asian uudelleen esille ja pyydät päästä pelkopolille jollekin toiselle lääkärille! Varmasti todella inhottava kokemus, vielä kun sulla odotukset valmiina korkealla :/ Oliskohan siellä ollut joku erikoistuva kesätuuraaja joka ei ihan ollut skarpimmasta ja sympaattisemmasta päästä.. Senkin puolesta olis hyvä antaa palauteta, että ei kohtele muita potilaita samoin
 
Mä tuolta syyskuusista huutelen. Pyydä päästä eri lääkärille, sano että pahensi vaan oloa. Mulla kontrollit pelkopolilla ja täysin eri kokemukset!! Olin ekalla käynnillä ihan hysteerinen ja nyt 37. Viikolla melkein odotan innolla synnytystä. Ja voin kertoa että se on paljon, niin järkyttävän traumaattinen kokemus oli ekan synnytys.
 
Harmi että oli huono kokemus, mutta jos haluaa käsitellä synnytystä enemmän niin kannattaa myös avata oma suu ja sanoa että haluaisin käydä synnytystä läpi. Kun jokaisella on ne omat odotukset ja omat mieltä askarruttavat asiat joita ei muut voi tietää ellei niitä itse tuo esiin. Hyvä että pääset uudestaan, tee vaikka lista tueksi niistä asioista joita haluat käydä läpi. Mutta itse en tuon perusteella väittäisi että lääkäri olisi ollut huono, käynti vain ei vastannut niitä odotuksia joita juuri sinulla oli, koska niitä asioita ei käyty läpi joita juuri sinä halusit käydä läpi, ja mistäpä lääkäri voisi tietää sinun odotuksesi ellet tuo niitä itse ilmi? Jos lataa kauheat odotukset käyntiin niin helpostihan siinä voi pettyä.
 
Eikös tuossa juurikin niin sanota, että koko käynti vaan ei ollut yhtään sitä mitä odotin? Kaikki tähänastiset lääkärit / kätilöt / neuvolatädit (mulla on ollut vielä muista syistä useita ylimääräisiä ultria) on sitä niin mainostaneet hyväksi ja nimenomaan että se synnytys käydään läpi kun olen vähän saanut sanottua miltä tuntuu. Kyllähän siinä kai väkisinkin sitten nousee odotukset. Kuten mainitsinkin niin itkijä-tyyppinä en pysty avautumaan mistään kun itku tulee ihan _naurettavistakin_ asioista ja sitä yrittää sitten vimppaan asti vältellä kun tuntee ittensä. Eli jos heti on väärä ihminen / ei ok ilmapiiri niin Mä en kyllä sanaa saa suusta sitten ulos muuta kun asialinjalla.

En myöskään sanonut että lääkäri oli huono (jäi nyt ehkä kirjotukseen erikseen lisäämättä mutta varmasti muuten ihan todella ok lääkäri, oli kohtelias yms mutta ei tosiaan vaan oikea henkilö paikalla.).. Onpa typerää kun tulee olo että tarvii puolustella itteensä tämmösessä asiassa..
 
Niin no kyllä mä Mitlan kuvauksen perusteella päättelisin, että lääkäri oli huono tuohon hommaan. Jos menee PELKOpolilähetteellä lääkärille ja tää ei edes kysy, että mikä tulevassa synnytyksessä pelottaa...niin on se nyt aika heikkoa mun mielestä. Koko tuo pelko-sana pitää sisällään sen, että pitäisi lääkärin osata ohjata keskustelu edellisen synnytyksen ongelmakohtiin, selventää niitä, jos synnyttäjälle jäänyt vääriä mielikuvia, kysyä ajatuksia ja toiveita tulevasta synnytyksestä jne. Lisäksi empaattisuus ja selkeä ilmaisukyky olisivat ihan plussaa näille pelkokeskusteluille. Lääkärin ammattitaito koostuu monesta eri asiasta ja eri paikoissa eri kyvyt olisi tärkeämpiä. Ja kuten sanoin, välillä käy huono säkä ja se ehkä mahdollisesti paras sektiolääkäri ei osaakaan hälventää epävarmuuksia ja sattuu väärässä kohtaa omalle kohdalle.
 
Mitla, ei sun tarvi puolustella yhtään itseäsi. Pelkopolin lääkäri ei voi olla tuollainen, koko homman ydin on siinä, että odottavalla äidillä on aikaa ja mahdollisuuksia pohtia & kysyä. Ystäväni ensimmäinen synnytys päättyi hätäsectioon ja miltei vauvan kuolemaan ja hänelle muodostui äärimmäisen paha synnytyspelko. Hän oli täydellisen varma että ei normaalisti tule synnyttämään. Kahden kuukauden pelkopolikäyntien jälkeen hän kuitenkin alkoi suhtautumaan tosi rennosti synnytykseen ja kuopuksensa syntyi alateitse ilman pelkoa. Hän kertoi minulle että pelkopolikäynti saattoi parhaimmillaan kestää kaksi tuntia. Hän keskusteli useammankin lääkärin kanssa, mutta myös kätilöiden kanssa.

Toivottavasti uusi käynti sujuu paremmin!! Tsemppiä!!!!!'n
 
Mitla, ei sun toki tarvi puolustella itseäsi tai omia tuntemuksiasi, herkkiä tilanteitahan nuo ovat. Kunhan toin vain esille sen, että itsekin on syytä olla mahdollisimman aktiivinen että hommat toimii ja saa mitä haluaa. Jotenkin vain tässä yhteiskunnassa - ei ole suunnattu sulle, mitla! - yleinen asenne tuntuu helposti olevan sensuuntainen, että lääkäreitten, opettajien, poliisien, kampaajien ja herraties keiden pitäisi olla telepaattisia yli-ihmisiä jotka vaistoavat ja täyttävät tarpeen kuin tarpeen ilman että itse tarvitsee sanoa mitään. Mutta siis, oli varmasti vaikea tilanne jos on tunteet herkässä eikä halua purskahtaa itkuun, ja oli luullut että vastassa on joku muu kuin sitten olikin. Ja M&S on oikeassa sanoessaan, että ellei kysynyt, niin lääkärin olisi toki pitänyt ainakin kysyä, mikä sua synnytyksessä eniten pelottaa (tai vaikka että mitä toivoisit tältä käynniltä). Olen ihan samaa mieltä siitä, että toki sun pitää päästä sinne uudestaan ja toivottavasti paremmalla onnella seuraavalla kerralla. Ja olet ihan oikeassa siinä, ettet suoraan sanonutkaan lääkäriä huonoksi, itse tulkitsin sinun tarkoittaneen sitä.
 
Muokattu viimeksi:
mulle vinkattiin, että mun pitää sanoa, että häntäluu on joskus murtunut, että osaavat ottaa huomioon sen synnytyksessä. Jäin tässä miettimään, että miksi?
 
Mahtaisko se kipeytyä mahdollisesti enemmän kun on kaikki liitokset ym. kovilla ponnistuksessa? En oikein osaa sanoa. Mä oon kanssa tainnut lapsena murtaa häntäluuni. Synnytys alateitse onnistui hyvin ja ei mitään häntäluussa.
 
Tiedän ihmisiä, joilla häntäluu on poksahtanut rikki ponnistusvaiheessa. Ehkä kätilöt osaavat jotenkin estää sen, jos tietävät riskin olevan suurempi.
 
Mulla murtui häntäluu ekassa synnytyksessä. Ei ollut aiemmin murtunut. On suht harvinaista, mutta voi tosiaan murtua, jos sattuu olemaan tiellä. Toivon synnytystapa-arviossa keskustelua saman mahdollisuudesta toistua. Tähän asti sanottu, että useimmiten siirtyy murtuessaan niin, että toka tulee ilman samaa ongelmaa. Mutta en tiedä, mitä muuten murtuneelle häntäluulle voidaan etukäteen tehdä.
 
Mulla murtui kanssa häntäluu edelliskerralla. Juttelin siitä silloin neuvolassa ja käsittääkseni asialle ei voi tehdä mitään. Eli odotettavissa varmaan taas samat häntäluukivut kuukausia synnytyksen jälkeen... :sorry:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top