Synnytys

Ei siinä yhdessä asennossa tarvii olla koko synnytyksen aikaa. Ja ponnistusvaiheessakin voi asentoa keskenkaiken vaihtaa; olin ensin kyljellään, sitte ihan loppurutistuksessa (15min) selällään. Kannattaa miettiä se oma mielipide myös siihen välilihanleikkuuseen. Siis, että saako leikata repeämien ehkäisyksi vai antaako revetä omalla painollaan ja tämä toive tuoda esille synnytyksessä. Vaikka paljon on ollutkin kirjoittelua, että välilihaa ei rutiinisti leikata, voi yksittäisellä kätilöllä olla "oma tapa".
 
Kontallaan vois kyllä kokeilla. Jalat oli kyllä niin hyytelöä viimeks, mutta ei sitä tiedä, jos nyt olis eri juttu senkin kanssa. Mä olin 8cm auki, kun kätilö ehdotti epiduraalia. Kysyin, että ei kai se hidasta (olin ekakertalaiseksi ollut tosi tehokas avautuja) ja kätilö sanoi, että ei..no, sitten vedeltiinkin epiduraalia toisen perään ja millään ei meinannu aueta vikoja millejä. Mahdotonta sanoa, olisiko näin ollut joka tapauksessa.
 
Mulla on todennäköisesti selällään synnytys pois laskuista. Edelleen alaselkä ihan kakkana ja terkkari käskikin ottaa synnytystapa-arvioinnissa selän puheeksi.
Lueskelin Suomalaista vauvakirjaa ja siitä luin ekaa kertaa myös näistä synnytysasennoista. Alan kallistumaan siihen penkkisynnytykseen... Oishan siinä hyviä puolia verrattuna selällään synnytykseen...
 
Mulla on synnytys pyörinyt mielessä muutaman viikon myös jo. Lueskelin synnytyskertomuksia noilta aiemmilta kuukausilta, oli ihan mielenkiintoista. Varsinkin ehkä se että oon kuvitellut synnytyksen olevan tavallaan tosi nopea toimitus ja pelännyt kuinka meiltäkin ehtii sairaalaan vaikka vaan se 25 minsaa matkaa. Että se avautumisvaihe voi kestää vaikka kuin pitkään ja ilmeisesti synnäriltä neuvotaan olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Jännää on ja tavallaan olisin jo halukas menemään tositoimiin, kyllästyttää tää raskaana oleminen jo :)
 
Mä synnytin esikoisen selällään selkävaivoista huolimatta. Mulla oli pukamat mennyt illan vatsan toiminnoissa sen verran ärhäköiksi, etten halunnut jakkaralle :oops:. Toisaalta nyt vois sitä koittaa. Ennemmin mua huolettaa et tulisko anoppi katsomaan esikoista meille. Synnytystä en viitsi murehtia ja sen neuvon annan, ettei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia kun ne eivät kuitenkaan pidä paikkansa. Mulle osui kiva kätilö, napakka ja mukava. En kovin helposti vaihtaisi ellei ihan menisi kemiat ristiin.
 
Sama vinkki multa kuin Ameeballa. Liian tarkkaan ei kannata suunnitella vaikka toki on hyvä käydä synnytystä mielessään läpi.

Itse aloitin ponnistusvaiheen kontallaan, mutta viimeiset 10 minuuttia olin kätilön ohjeistuksesta selälläni.

Ps. Oma synnytykseni kesti sen verran kauan että ehti olemaan neljä eri kätilöä vuoroissa. Kaikki supermukavia ja sopivasti napakoita. En kertakaikkiaan olisi osannut synnyttää ilman kätilöä :D
 
Mä haluan olla avautumisvaiheessa mahdollisimman paljon jaloillaan/pystyasennossa. Ainakin viimeksi se tuntui nopeuttavan avautumista. Noissa kahdessa aiemmassa alatiesynnytyksessä ponnistusvaiheessa on parhaalta asennolta tuntunut olla selällään tai puoli-istuvassa asennossa, joten varmaan nytkin.
 
Tällä kertaa aion yrittää jaksaa/pystyä olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä tai ainakin ylhäällä avautumisvaiheessa, jotta saan painovoimasta kaiken irti. Ponnistusvaiheessa oon niin kuin tykkään tai kätilö sanoo, ihan turha suunnitella tarkkaan etukäteen kun ei voi tietää miltä just silloin tuntuu. Esikoista ponnistin 45 min kyljellään, kontallaan ja selällään aina sen mukaan mitä kätilö suositteli kokeilemaan. Puoli-istuva asento oli se jossa muksu tuli maailmaan ja musta se oli ihan hyvä asento, vedin käsillä sukanvarsista jalkoja lähemmäs peppua ja sain tosi hyvät työntövoimat siitä. Kontta oli kans ihan jees mutta kylki tuntui hankalan toispuoleiselta.
 
Hyvä vinkki ensikertalaiselle toi että avautumisvaiheessa paras olis pysytellä seisaallaan! En tiedä, mutta jotenkin tuntuu että haluisin automaattisesti olla sängyssä sikiöasennossa kärvistelemässä. Pitänee ehkä lukaista mitä kaikkia synnytystapoja on, että vähän osaa varautua. Onko kenelläkään kokemuksia sellasesta vesisynnytyksestä?
 
Ekalla kerralla en minäkään tajunnut tuota pystyasennon tärkeyttä vaan makoilin ja kärvistelin. Jos sitä tällä kertaa olisi viisaampi ja pysyisi pystyssä pidempään.
 
  • Tykkään
Reaktiot: jnk
Musta paras vinkki, jonka oon synnytykseen liittyen saanut, on ollut, että kannattaa keskittyä hengitykseen. Auttaa yllättävän hyvin rentoutumaan ja kestämään supistuskivun paremmin, kun keskittyy supistuksen aikana siihen, että hengittää rauhallisesti sisään ja ulos.
 
Mä kyllä kävelin alussa avautumisvaiheessa paljon ja en olis osannutkaan maata siinä vaiheessa. Mutta loppuvaiheessa tippa, epiduraalit, häntäluun kipeytyminen ym. niin ei siinä enää tehnyt niin mieli liikkua ja jalatkin meni alta, kun yritin seisoa jossain vaiheessa. Vikat 6h meni aika pitkälti maaten, vaikka olis halunnutkin liikkua. Samaa kategoriaa kai kuin mitä muutkin sanoo..suunnitelmia voi toki tehdä, mutta loppupeleissä kannattaa lähteä avoimin mielin. Ettei nyt ainakaan omaa synnytyskokemustaan koe pilalle menneeksi, jos ei suunnitelmat toteudukaan.
 
Haluaisin kuulla enemmän kokemuksia sellaisilta jotka eivät ole ottaneet sitä epiduraalia vaan esim. ilokaasuun turvautuneet jos sellaisia siis on?
Oon kyllä aika kipuherkkä, että miten mahtaa mamman käydä.. Täytyy mennä vaan sen hetkisellä intuitiolla, vaikka mies olisikin mitä mieltä..hän puhui jo toisesta lapsesta ja totesin vaan että katsotaan kun synnytän tän ekankin ensin että miltä tuntuu.. :wink
 
Mulla oli alkuun ilokaasu ammeen jälkeen. Amme ei ollut mun juttu vastoin mun alkuperäisiä ajatuksiani. Ilokaasu auttoi kivastikin jostain avautumisen 3 cm:stä sinne 5-6 cm saakka jolloin sain epiduraalin. Makoilin ed.yön nukkumattomana ja yritin levätä supistusten välit ilokaasun kanssa. Jollain tavalla odotan jo synnyttämään menoa :wacky:
 
Toi amme saattais olla kyllä kokeilemisen arvoinen juttu, sillä edellytyksellä että se amme huone olis vapaana. Just juttelin yhen tuttuni kanssa ja kerroin että miten ihana juttu lämmin kauratyyny olikin selässä rentouttamassa ^^,
Hän oli taas puolestaan kokeillut ensin kans lämmintä kauratyynyä, mutta todennut että ei ole hänen juttunsa ollenkaan ja ottikin käyttöön kylmäkääreet selkään sekä alapäähän! Eri ihmisillä toimii eri asiat.
Monet on kehuneet kivunlievityksessä myös aqua rakkuloita, itselläni ei ole niistä kokemusta.
 
Esikoista odottaessani päivä synnärillä oli ilmeisemmin kiireinen, hoitajatkin sen myönsivät.. Pyysin päivällä jo epiduraalia tai jotain muuta kivun lievitystä, niin aina pyysivät odottamaan.. Välillä tsekkas Ivar mun tilanteen ja puhuivat ympäri taas odottamaan. Sitten tuli yövuoroon ihanan ymmärtäväinen hoitaja joka heti sanoi että oot joutunu jo pitkään kärvistelee ilman mitään lievitystä ja taas tsekattiin kohdun suun tilanne, olin 6cm auki ja pääsin saliin ja sain ilokaasun! Ai että kun tuntui hyvälle! Mut se pitää vaan osata ottaa niin oikeeseen aikaan.. 8cm kohdilla saapui viimein epin laittajakin paikalle.. ihan kuin taivas olis auennut! Epi teki mulle tosin sen että en tuntenu supistuksia ollenkaan ja en siis tienny millon ponnistaa. hassua. Ja sitten ihan mikä vaan osu iholle ni kutitti mahottomasti!
 
Luin yhdestä blogista just aamulla miten kamala ensisynnyttäjän kokemus voikaan olla. Tosiaan siinäkin vasta kun oli 8cm auki sai sen epiduraalin ja sitä ennen muita kivunlievityksiä, esim. TENS. Ne Aqua rakkulat kuulosti ihan kauhealta täällä: http://bebeaulait.bellablogit.fi/ blogissakin, yök en halua edes kokeilla.
 
Minua niin houkuttas kokeilla niitä aqua-rakkuloita, vaikka olen myös kuullu myös negatiivisia juttuja niistä. Itsellä vaan sellanen mielikuva siitä kivusta mitä oli esikoisesta, että rakkulat voiskin tuntua hyvälle.
 
Ei pitäis kattoo mitään toisenlaiset äidit yms. Ohjelmia, kun itku silmässä taas katoin kun äiti siinä yrittää saada vauvaa maailmaan, pungertaa ja huutaa kun ei vaan pysty eikä jaksa. Mitäs tässä olis, 8 viikkoa ja sama edessä. Iski ahdistus.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top