Synnytys

Eppis.

Eppis.

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Elokuiset 2024
Sehän meillä kaikilla on väistämättä edessä ja koko ajan lähestyy! Itse ensisynnyttäjänä oon ihan ulapalla kaikesta siihen liittyvästä. Vaikka oonkin paljon lukenut ja katellut synnytysohjelmia ja jutellut läheisten synnyttäneitten naisten kanssa. Silti tuntuu etten oo yhtään valmistautunut omakohtaisesti siihen todellisuuteen minkä kolmen kuukauden päästä kohtaan.

Tästä aiheesta varmasti syntyy keskustelua muutenkin. Synnytysasennot, kivunlievityskeinot, fiilikset ja pelot jne...

Itseäni pelottaa jonkin verran ajatus siitä jos joutuukin hätäsektioon. Erityisesti se ettei vauvaa saa rinnalle heti, ja leikkauksesta toipuminen hirvittää myös. Mieluiten synnyttäisin alakautta vaikka sekin jännittää.

Synnytysasentoja oon myös miettinyt kun oma äiti on katunut jälkeenpäin sitä ettei hoksannut toivoa ajoissa pystympää asentoa ja koki sitten perinteisen makuuasennon rankaksi. Rankkaahan se aina on mut tuli tunne että vois vähän ottaa selvää etukäteen vaihtoehdoista.
 
Itselläkin alkanut viimeaikoina enemmän pyöriä nämä asiat mielessä. :) Ensisynnyttäjä olen myös ja kaikki on ihan mysteeriä.

Eniten on nyt ihmetellyt kaikkia kivunlievityksiä, ja synnytyksen kulkua, esim jos joutuukin hätäsektioon yks kaks, niin mitä sitten tapahtuu.
Ja yksi mietinnän aihe on ollut, että kuinka paljon saa/voi/uskaltaa vaatia? Yhdeltä tutulta kuulin, että jopa kätilöä voi vaatia vaihdettavaksi kesken kaiken, jos ei yksin kertasesti synkkaa.
 
Ehdottomasti äidin on uskallettava avata suunsa/ vaatia se mitä tuntee tarvitsevansa. Jälkeenpäin on ikävä miettiä mikä olisi voinut mennä paremmin/ toisella tavalla jos ei itse ole uskaltanut pyytää.
 
Itseäkin kiinnostaa tietää! Asiat pyörii kyllä pikkuhiljaa jo enemmän mielessä. Omalta äidiltä ei hirveesti neuvoja itte synnytykseen saa kun me ollaan kaikki sektiolla synnytty. Ensimmäinen hätäsektiolla ja loput sitte suunnitellusti. Ei ois kuulemma alateitse lääkäreitten mukaa tulla kilonkaa kokonen ulos. Luut tai jotku tiellä, jos oikein ymmärsin :D
Tosta kätilön vaihdosta oon kuullu ja kaveri on kerran näin tehnytkin ja kätilön vaihto sujui asiallisesti.
Ihan jo jännittää se mistä tietää millon lähteä sairaalaan, kai sen sitte vas tietään :D onneks ei oo sairaalalle ku 15 min matka!
 
Voiko? Mua on mietityttäny myös toi synkkauspuoli. Oon kovin herkkä ilman raskaushormonejakin ja koen tarvitsevani synnytykseen ympärilleni ymmärtäväisiä, lempeitä, muumimammamaisia, mut jämäköitä ihmisiä jotka neuvoo selkeesti ja varmasti ja käskyttää mua rakkaudella. Hajoon totaalisesti jos joku hoitaja on mua kohtaan tympee tai ei tunnu hyvältä kertoo omista toiveista tai huolista. Mut oon myös kovin kipuherkkä ja mukavuudenhaluinen valittelija joten mulle täytyy tehdä selväks että nyt on yksinkertaisesti ponnistettava! :D
 
Muakin vähän vaivaa toi kätilö-homma. Esikoisen synntyksessä oli ihan ok kätilö. Lapsen syntymän jälkeen vuoro vaihtu hoitajilla, toiselle kätilölle jäi meidän siirtäminen osastolle. Ja uusi kätilö oli kyllä sellanen, että nyt jänskättää että ei satu tähän synnytykseen. Kun en kuitenkaan muista kyseistä henkilöä niin tarkasti ja olispa karseeta jollain tärkeellä hetkellä tajuta, että se onkin just se mun kammooma kätilö.
 
Hei, onko teillä millasia matkoja synnärille?:)

Omalle synnärille menee tunti autolla, tarkkaa matkaa en oo kattonu. Tässä joku aika sitte ajeltiin sinne päin ja matkalla mietin, miten pitkälle se matka voi tuntua sitten h-hetkellä. .:eek:
 
Meillä on sellainen 15km matkaa kotipihasta synnärille, jonka ajelee vähän reiluun varttiin. Toistaseksi puuttuu vaan se auto, jolla sinne sitten ajella. :p
 
Meillä näyttäisi olevan uudesta kodista ilman liikennettä 14 min Jorviin, 16 min Naistenklinikalle ja 21 min Kätilöopistolle. Toki noi voi kaikki olla täynnä ja pitääkin lähteä jonnekin Lohjalle tai Hyvinkäälle.
 
Kyllähän näistä kaikista asioista sitten puhutaan siellä vanhempainvalmennuksessa. Itse en halua vielä miettiä turhan paljon noita asioita ja sitten kun luen kaikenlaista alan jännitämään turhaan asioita joita ei ehkä edes tapahdu minun synnyttäessä. Turhaa stressiä. Synnyttämään avoimin mielin. :)
 
Me jätetään perhevalmennus kokonaan välistä. Ens kerralla selvii synnytysvalmennuksen kohtalo onko sitä vai ei.
 
Meillä matkaa 110 kilsaa synnärille, voihan se kipujen kans tuntua pitkältä matkalta :D

En jotenkaan osaa vielä jännittää tai pelätä synnytystä, van kyllä se lähempänä h-hetkeä alkaa varmasti mielessä koko ajan olemaan. Itse esikoista odotan, mutta olen ollut avustamassa yhdessä synnytyksessä ja tuttavien synnytystarinoita kuunneltuani olen tullut siihen tulokseen, että kun on osaavissa käsissä synnyttämässä niin kyllä siitä selviää :) toisin sanoen, en siis ole antanut itselleni lupaa alkaa liikaa jännittämään, vaikka kova jännittäjätyyppi olenkin :D
 
Meiltä on synnärille matkaa 8km eli se ei huoleta. Enemmän se että koska sinne osaa lähteä, lähinnä siis niin päin et haluisin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päästä asiantuntijoiden huomaan, en kestä jos pitää tunteja tai päiviä kotona kärvistellä ja kellottaa supistuksia.. tai jos meinaavat lähettää sairaalasta vielä takas kotiin odottelemaan. Oon kyllä sen verran tossu etten ehkä uskalla vaatia tahtoani läpi...
 
Synnärille menee meillä aikaa normaali ajolla 1,5 h. Lanssilla pääsee huomattavasti nopiampaa ja sillä aion mennä jos pikkasenkaan matkaan lähtö pelottaa.

En tiiä tekeekö aika musta jälleen hitaamman synnyttäjän, esikoista tein puoli vuorokautta vai onko vauhti nyt nopiampi... lyhin synnytys ollu jotain 3-4 h... Elikkäs kiirekin voi olla. Tähän kysymykseen ei vastausta tunnu saavan mikä tilanne voi olla. Joten, yritän olla ajattelematta vielä asiaa koska alkaa kyllä hirvittää jos asiaa pohdin.
 
Tota synnytysasentoa kannattaa oikeasti miettiä! Siinä perinteisessä makuuasennossa, mihin kätilö useimmiten ohjaa, välilihaan käy paine pahiten, ja on pahempi repeytymisvaara. Mä en tätä esikoista synnyttäessä tullut edes ajatelleeksi... Menin vaan asenteella, että kyllä kätilöt sitten ohjaa! Mutta toipuminen kesti juuri episiotomiahaavan ja repeytymisen takia kauan ja toi mukanaan kaikennäköistä komplikaatiota... Nyt haluan välttää kaikin tavoin tämän!
 
^ ja selvittää mitkä asiat voi olla esteenä toivomalleen synnytysasennolle. Epiduraalinen kivunhoito estää jakkaralla synnyttämisen?
 
Mulla oli häntäluu tiellä ekassa synnytyksessä ja jossain kohden se murtuikin. Kipu ei ollut itse synnytyskipujen lomassa niinkään paha, mutta synnytyksen jälkeen olin tosi huonossa kunnossa. Nyt kovasti mietin, että voisko painetta häntäluuhun jotenkin helpottaa synnytysasennolla. Ekassa synnytyksessä ei kyllä mikään muu kuin selällään synnyttäminen tuntunut hyvältä. Jalat ei kantanut minkäänlaista pystyasentoa edes supistusten kipujen lieventämiseen, istumisasennot olis ollut häntäluun takia pois kuvioista ja kyljellään kramppas jalka ja pakara niin hirveästi, että ei mitään mahista. Siksi uskon päätyväni taas selälleen..
 
M&S, kontallaan? Toki siihenkin tarvii jalkojen yhteistyökykyä, mutta ei niin paljoa kuin seisaallaan.
 
Mietin kanssa että kyllä mulla selällään haarat auki gynelläkin joskus alkaa jalat kramppaamaan vaikka syön magnesiumia että apuuva jos siinä oot 8 tuntia (sisko synnytti esikoistaan niin kauan). Kuulin myös että jos epiduraalin ottaa se vetää alapään ihan tunnottomaksi ja synnytys pitenee..(en tiedä tosi asiaa). Mites se ilokaasu sitten, riittääkö se?
Kukas sitä välilihalla on väliä linkkiä laittoi jakoon. Itse ajattelin alkaa jumpata, siinä luki että vähentää repeämisen mahdollisuutta? Tosin kuulemma jos se itsestään repeää niin kuulemma paranee nopeammin kuin jos kätilö se leikkaa auki, yh.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top