Synnytys

En ole kysynyt, mutta ei hän vapaalla ole. Työelämään siirtymässä hoitovapaalta. Tuli vain tämmöinen mieleen jos sattuisi pääsemään.
 
Mun kaksi ekaa lasta syntyi ulkomailla maassa, jonka kielen osaan erinomaisesti. Silti synnytyksessä oli hurjan vaikea ymmärtää yhtään mitään, kielitaito katosi synnytyksessä ja palautui välittömästi kun vauvat syntyivät. Ihan hassu juttu! Ehkä olen vaan niin omissa maailmoissani synnytyksissä, että kaikki unohtuu. Kipulääkkernä olen käyttänyt ilokaasua ja niin aion tehdä nyttenkin. Sitä saa ottaa seisaallaan niin ei tarvi sänkyyn könytä. Lisäksi se vie ajatukset kivusta pois kun keskittyy hengittämään kaasua juuri oikeaan aikaan ja tarpeeksi syvään. Ulkopuolisen silmissä olen kuulema tosi tuskaisen näköinen kun kroppa kouristelee, mutta itse en ole tuntenut mitään..
 
Triina, en tokikaan yhtä suoraan sanoisi miehelle mitä ajattelen, ja ymmärrän kyllä että voi olla miehellekin vaikea paikka ja asioista kannattaa keskustella. Ei silti muuta sitä että miehen ensisijainen tehtävä on ottaa itšeään niskasta kiinni ja tukea synnyttäjää.
 
Mua ärsyttää, kun mies höpöttää koko aika että epiduraalia sitten et ota. Sanoin tässä viimeksi aiheen taas noustessa esiin että kuules nyt miekkonen että eiköhän sitten mennä ihan sillä miltä musta tuntuu. Ei mua kyllä itseänikään se kiinnosta kun sivuoireena se voi tosiaan tehdä alapäästä ihan tunnottoman. Ilokaasu kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta ja muut puudutteet. Akupunktiotakin on saatavilla tyksissä, onko siitä kellään kokemuksia? No mutta sen tietää sitten vasta silloin..
 
Ja mikä hänellä siis on epiduraalia vastaan? Mulla se toimi tosi hyvin, kolme kertaa lisättiin ja pelasti viimeiset kuusi tuntia, kun kivut oli kovimmillaan. En mä edes huomannut mitään puutumista, kivun hälvenemisen kylläkin! Ikäviä haittavaikutuksia mulla oli kutina alkuun ja palelu. Olivat tervetulleita kivun sijaan. Jaloillaan oli myös vaikea pysyä niissä väleissä, mutta kyllä mä seisoinkin piikkien välissä. Vauva voi hyvin koko synnytyksen ajan ja sen jälkeen, joten eipä tuosta sillekään mitään haittaa tuntunut olevan.
Ja ilokaasusta ei mulle taas ollut paljoa hyötyä. En kokenut yhtään sitä helpotusta siitä, mitä jotkut kertoo. Välillä rasitti, kun kaikki panikoi, jos jätin välillä jonkun supistuksen ajaksi kaasun väliin..kun ei se mun mielestä kivunsietoa mihinkään muuttanut. Janotti vaan ihan tajuttomasti ja katetroinnin epäonnistuessa (vauva painoi putkia niin että mitään ei saatu ulos) olikin loppupeleissä ylisuurentunut rakko ja kestokatetri puoltoista vuorokautta. No, ilokaasusta saa kyllä hyvän rutiinin ja tekemistä siihen, että siinä mielessä voisin kuvitella taas sitä veteleväni. :D Ja monet tosiaan saa siitä helpotusta kipuunkin.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla myös epiduraali oli melkoinen maan päällinen taivas! Ei vienyt tuntoa kokonaan, mutta yli vuorokauden aaltoilevan supistelun jälkeen helpotti niin maan vietävästi. Ilokaasu mulla lähinnä helpotti henkisesti kun tuli rauhallisempi olo ja se tosiaan toi tekemistä! Kaasun hengittäminen oikea-aikaisesti oli alkuun mulle vaikeaa ja meinasin myöhästyä koko ajan, mutta kun tajusin miten se toimii, huomasin että ehkä just sen kovimman kärjen kivulta vei pois.

Epiduraalia sain viimeisen 10 tunnin aikana muistaakseni neljä lisäannosta ja olinkin mukavasti epin vaikutuksen alaisena kun ponnistin. Pissa multa ei ilman katetrointia kyllä tullut ennen kuin vauva sitten syntyi.

Mieheltä en kyllä olisi ottanut (enkä ota) vastaan neuvoja kivun lievityksestä. Ainoastaan olen neuvonut häntä että mitään aqua rakkuloita on meikäläiseen sitten turha alkaa räveltämään.
 
Juu mitä se mies tietää miltä silloin tuntuu. Hän nyt on jostain imenyt ne kaikki haittavaikutukset päähänsä ja ajattelee että mullekin käy niin.
 
No joo, onhan niitä huonojakin kokemuksia epiduraalista, ei se kaikille sovi. Edut on aika hyvät vaan, jos onnistuu, joten ehkäpä sen riskin arvoinen, että ei tykkääkään. Kyllähän se parissa tunnissa se vaikutus viimeistään lakkaa, jos ei auta tai sivuoireita pitää vaan lisähankaluutena.
Heh, ja jos toimii hyvin, niin saa siinä puolisokin hengähtää. :) On se varmaan aikamoista katsellakin sitä toisen kärvistelyä. Loppupeleissä miehes huutaa kuitenkin käytävällä, että missä se nukutuslääkäri viipyy, täällä tarvitaan yks epiduraali nyt eikä kohta. :D :D
 
Epi on hyvä jos se toimii, tiedän monta tuttua joilla se on vienyt kivun ihan täysin ja kokonaan pois, ja ovatkin sitten avautuneet loput sentit parissa tunnissa kun olivat niin rentoja. Mulla eka annos toimi just niin, se oli kyllä taivas! Siitä eteenpäin valitettavasti vauvan pää rupes jotain hermoa painamaan tms tai epiletku oli siirtynyt hiukan, mutta uudet annokset ei mulla vaikuttaneet enää mitään.
 
Mä sain viimeks epiduraalin 7.30 ja poika syntyi klo 9. En oikeen osaa sanoa auttoiko epiduraali kun mulla meni muisti ilmeisesti kivusta. Muistan vaan viimeiset ponnistukset.
 
En halua pelotella ketään mutta siskoni kanssa epiduraali meni täysin pieleen. Hän synnytti Espanjassa ja luultavasti sitä annettiin aivan liikaa sillä siskoni on ylipainoinen. Ekan asian jonka hän muistaa epiduraalin jälkeen että heräsi seuraavana päivänä teho-osastolta. Vauva saatiin imukupeilla ulos, mutta oli sille rankka kokemus.

Kysyin perhevalmennuksesta että voiko epiduraali epäonnistua ja olivat sitä mieltä että Suomessa se on todella harvinaista, mutta he olivat vahvasti epiduraalin kannattajia.
 
Mulla epiduraali ei toiminut lainkaan, silti sitä lisättiin kokoajan 30min välein....tyhmää! Joku hoitaja istui 4tuntia mun vieressä ja mittaa verenpainetta ja kun ne pysyi hyvänä aina 30 min. välein sain uuden annoksen puudutetta vaikkei se tehonnut. En muista niistä hetkistä hirveästi, olin aivan sekaisin ja tärisin ja vapisin. Se vei multa jalat kokonaan ja olo ponnistusvaiheessa oli kuin olisi halvaantunut koska jalat oli spagettia, niitä ei voinut hallita lainkaan. Myöskin kohta johon se laitettiin oli todella kipeä pitkään, useita kuukausia. En pelottele ketään, mulla siitä ei ole hyvä muisto mutta monella on. Mulla kun ei toiminut mikään puudute niin nyt yritän pärjätä mahd. pitkään ilman. Sen suurempia suunnitelmia en tee, menen sen mukaan miltä salissa tuntuu :)
 
Justiinan tarina olkoon meille kaikille vinkiksi: suu auki ja oma tahto esille, jos "asiantuntijat" tuntuu tekevän jotain, mikä ei vaan itselle toimi! Jos etukäteen tietää jonkin asian olevan itselle tärkeä, niin valjastaa puolison hoitamaan sitä perille.
Ja vedä Justiina vaan ilman puudutteita tokalla kertaa. Uskoisin sun saavan huomattavasti paremman synnytyskokemuksen niin, kun kerta puudute ei toimi. Pääset ilman sivuoireita ja toka kerta voi muutenkin olla ainakin ponnistusvaiheessa vähän helpompi.
 
Niin mä oon vähän ajatellut, mutta katotaan kuinka käy :) ilokaasua sen verran kun pystyy.
 
Se että epi ei viimeksi toiminut ei tarkoita ettei se toimisi tällä kertaa, ei kukaan ole immuuni puudutteelle! Jos epi ei toimi on se yleensä väärässä paikassa, tai sitten vauva on hankalassa tarjonnassa. Kannattaa olla avoimin mielin liikkeellä ja kokeilla uudestaan puudutteita jos kipu on sietämätön.
 
Juu tuskin minä puutumaton ihminen olen :) huono tuuri ettei kohdunkaulapuudute eikä epiduraali toiminut. Luulen että epi mennyt vähän harakoille vaikka katetria korjattiin useaan otteeseen.
 
Mä lähinnä mietin noita Justiinan mainitsemia sivuoireita..mutta tietty niitä kestää mieluummin, jos kipu tällä kertaa lähtisi. Mun sisko sai ekassa synnytyksessä epistä sen verran pahan kutinan, että ei halunnut sen jälkeen kokeilla. On ollut tyytyväinen seuraaviin synnytyksiin ilman puudutteita.
 
Täytyy vielä kertoa teille mun omituisin ponnistusvaihe. Tämä tapahtui kolmatta lasta synnyttäessäni. Röökiltä haiseva kätilö työnsi kasvonsa ihan minun kasvoihini kiinni saadakseen muhun yhteyden kun olin niin ilokaasuissa. Sitten hän katsoi syvälle silmiin ja sanoi käheällä äänellään" huokaisepa nyt oikein syvään". Minä huokaisin ja kysyin, että mitäs nyt. "Pää syntyi" kähisi kätilö. Olin ihan äimänkäkenä! (Ei toiminut huokailu neljättä lasta ponnistaessa..)
 
Mä olin onnellinen epiduraalista. Sain sen juuri oikeaan aikaan ja ei tuntunut pahalta. Parin tunnin päästä toinen annos ja ilokaasua lisäksi. Terävimmän kivun vei pois ja pystyin olemaan. Kun kohdunsuu oli täysin avautunut, ei annettu enää mitään lääkitystä, koska piti tuntea mihin suuntaan ponnistaa. Nyt aion myös ottaa epin jos tarjotaan. Katsotaan millaiset kivut ovat ja sen mukaisesti!
 
Tota mä oon aina ihmetellyt että miten voi ponnistaa väärään suuntaan? Siis kun itellä ei oo ponnistuskokemusta ennestään nii en ymmärrä. Tajuan sen et puudutus vaikeuttaa ponnistamista mut miten ylipäätään on mahdollista ponnistaa toiseen suuntaan....?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top