Synnytys

Mulla eka synnytys 36h , toinen 8h , kolmas 2 h. Keskimmäinen vaikein synnytyksen puolesta joten en murehdi tai mieti tätä neljättä yhtään :) Otan sen mitä tulee, nopeesti se kuitenkin loppupeleissä on ohi. Ja toivon et pääsen kotiin samantien ku mahdollista. Huoneella ei oo mulle mitään väliä.. siis vaikka joutusin olemaan pari pvää! Kun en suunnittele/odota niin en pety:p
 
Jokaisella kerralla synnytys ollut nopeampi. Odottelenkin mielenkiinnolla, josko tällä kertaa menisi jo alle 3h. Tähän mennessä on jokainen synnytys ollut ihan erilainen ja tavallaan toinen oli kuitenkin helpoin, kun epin ajoitus osui just nappiin ja muutenkin tuntui etenevän mukavammin.
 
avautumisvaihe oli ekassa pidempi, sellasta lievää supistelua pari päivää ennen kunnon suppareita, kun toinen alko ihan kerrasta kunnolla. mut se aika synnytyksen alusta ponnistusvaiheeseen oli suht samanlainen, muutama tunti kotona ja sairaalassa molemmilla kerroilla 4 cm auki saavuttaessa ja muutama tunti meni kokonaan avautumisessa.

ponnistusvaihe oli toisella kertaa ihan sikapaljon helpompi, tuli kahdella työnnöllä ulos kun ekassa tuli vasta imukupilla. nyt kolmas ei kyllä jännitä, toivon et menis samaa kaavaa ja tiiän mikä itelle sopii, esim. en aio synnyttää makuullaan vaan nojaan sängyn päätyyn. ja jos tarttee leikata ni sit leikataan, mut pääsin niistä ekan synnytyksen traumoista onneks eroon viimeks :)
 
Mulla Eka 4h. 2tuntia kotona, olin 9cm auki kun saavuttiin laitokselle. Toka 6h. 2tuntia kotona ja 6cm auki, vauvan pää ei asettunut kunnolla niin siksi synnytys pitkitty. Kolmas 4h. Tunti kotona ja tunnin matka laitokselle, 8cm auki. Kolmas oli tosi helppo synnytys, kun ei ois ees synnyttänytkään :) Toivottavasti neljäs synnytys ois samaa luokkaa edellisten kanssa.
 
Meillä sekä äiti että äidinäiti on molemmat olleet nopeita synnyttäjiä, toivoisin itsekin olevani... En uskalla joka tapauksessa kovin pitkään kotona kärvistelemään, mielummin käyn synnärillä käännöksen ja vaikka palaan vielä kotiin joksikin aikaa. Meiltä ajaa synnärille onneksi vaan 20-25 min. :)
 
Meillä suvussa myös nopeat synnytykset äidillä ja mummulla. Muistan esikoisen kanssa kuinka tyly kohtelu oli kun soitin synnärille että on tunti kovasti supistellut. Sanottiin vaan että ei kiirettä ensisynnyttäjällä. Kun vaan väkisin lähin laitokselle, niin edeleen oltiin tylyjä ja huokailtiin "taas näitä ensisynnyttäjiä jotka luulee että vauva syntyy heti". No onneksi muuttu äänikellossa kun teki tutkimuksen ja olin jo melkeen kokonaan auki :)
 
Ärsyttävää "palvelua" oot saanut helinä83! Mistä ne voi tietää onko oikeasti hätä, kiva kun ei uskota. Ja toi on turhauttavaa että joutuu selittelemään, kun tietää asian oikean puolen!
 
Joo ite oon kans käyny psykologilla ihan muista syistä niin viimeksi tuli kans synnytys puheeksi niin totesi että ei ne kuulemma ota ensisynnyttäjiä sisään ekalla soitolla kuitenkaan. (On siis neuvolapsykologi joka tapaa just näitä synnytyksestä traumatisoituneita paljonkin..) Hyvä että sanoi niin soitan sitten mieluummin heti enkä jää odottelemaan että on "pakko".
Itekin oon syntyny suht. nopeesti, äidillä meni lapsivedet mutta kun supparit ei ollu alkanu niin nää ois passittanu sen takas kotiin vielä, onneks ei lähteny ku pari tuntii myöhemmin olin jo maailmassa. Siihen aikaan asuivat vielä saarella silleen et takas sairaalaan ei ois kyl tarpeeks nopeesti ehtiny sit millään.
 
Jossain päin ilmeisesti ohjeistetaan tuohon synnärille soittoon? Mulle ei koskaan oo sanottu, että tarttis soitella ja en kyllä oo soittanutkaan. Lähdetty ollaan just silloin, kun itsestä on siltä tuntunut, eikä kertaakaan oo kotiin takaisin passitettu, vaikka sitä enemmänkin odottanut. Samassa sairaalassa synnyttäneitäkin tiedän, jotka soitelleet ovat ja on neuvottu vaan olemaan niin pitkään kuin pystyy.
 
Oon tässä miettinyt, et varmaan olis hyvä alkaa miettimään sitä synnytystäkin ihan oikeasti pikkuhiljaa, et mitä toivoo ja noin.. En ole suonut vielä ajatustakaan koko hommaan.

Meiltä ajaa reippaan tunnin TYKSiin joten tarttee varmaan ymmärtää lähteä ajoissa. Jotenkin en ole päässyt koko hommaan vielä sisälle ollenkaan. Esikoinen syntyi sektiolla, kun oli tulossa toinen jalka edellä ja noin.. Ääh. :D
 
Pitäis varmaan joo... jotenki ajatellu tähän mennessä, että kyllähän se sieltä nyt jotenkin ulos saadaan, mutta kai siinä ny vähä pitää osata jotain tehdäkin, jos tyypin oikeesti haluu pihalle :p Ja tietty hyvä varmaan jotain toivettakin olla...

Onko kellään kokemusta synnytysjakkarasta? Jotenki se houkuttais, kun olisi varmaan se luonnollisin asento.
 
Kuulemma synnytysjakkaraa ei ensisynnyttäjille suositella ainakaan kovin herkästi, koska se lisää alapään turvotusta ja vaikeuttaa vauvan ulostuloa. Olisikohan synnytysvalmennuksessa näin meille kerrottu, nyt en muista... Tämä on siis mutu-tuntumaa, informoikaa jos tiedätte asiasta enemmän ja paremmin! :)
 
Bebesinfon sivuilla on hyvä synnytyssuunnitelma. Sen voi tehdä suoraan siellä ja vain tulostaa. Itse sitä jo välillä lueskelen ja mietiskelen. Ajattelin, että voisin jo kohta tehdäkin ekan version, ja tehdä sitten uuden myöhemmin jos siltä tuntuu.
 
Ainoo mikä on varmaa omasta synnytyksestä on se, et minä en todellakaan halua synnyttää selälläni sängyllä maaten. Täysin luonnoton asento ihmiselle synnyttää! Kovasti toivoisin että ammeellisen huoneen saisi ja siellä saisi sitten lillutella, mut mistäs sitäkään sitten tietää et onnistuuko se.

Kovasti toivon myös että pärjäis ilman kemiallisia kivunlievityksiä, mutta en sulje niiden mahdollisuutta täysin poiskaan. Koen kuitenkin että on parempi olla puudutusaineista vapaa...
 
Aijjaa! Mä oon just aatellu, että siinä jakkaralla se muksu tulis hirmuisen helposti sieltä :) Tai helposti ja helposti :p Tarvii synnytysvalmennuksessa olla aktiivisena ja kysellä sitten noita tarkemmin! Amme olis kyllä kans aika kiva varmaan. Tarviipa tohon Bebesinfon juttuun kans tutustua.
 
Minulla on toiveissa mahdollisimman fysiologinen synnytys. Mutta eihän sitä tiedä sitten miten se menee. Kunhan vauva syntyy terveenä :Heartred
 
Mä tykkäsin ponnistaa niinku polvillaan seisten ja nojasin sängyn päätyyn, siinä asennossa olin muutenki avautumisvaiheen, selällään oli ihan kauheeta. se rajotti liikkumista sängystä ku oli kaikenmaailman piuhoissa ja epiduraali ja tippa. sit vika ponnistus oli kyl selällään ku tuli vauva jo ulos.
 
Mäkään en lähtökohtaisesti ymmärrä selällään ponnistamista, muksuhan tunkee suoraan läpi välilihasta ja tie on ylöspäin. Ihan tarpeeksi vaikea ponnistaa ilman painovoimaakin vastassa :D Oon miettinyt monia eri asentoja, ja varmaan haen sitten siinä tilanteessa vasta sitä, mikä tuntuu parhaalta, vaikea kuitenkin ajatella sitä etukäteen kovin konkreettisesti..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top